PERINNEPIHAN ELÄMÄÄ Yläpihan perinteikäs sukutila sijaitsee komeissa vaaramaisemissa Pohjois-Karjalassa. Blogissa seurataan tilan elämää. Kiitos kun pistäydyit käymään!
Komeita pohjoiskarjalaisia maalaismaisemia kannattaa hyödyntää taloudellisesti, eikös juu? Kuvassa eräitä tuotteitamme: postikortteja, kuvakirjoja sekä uutuutena kukkaniittypostimerkkejä. Voit näitä kaikkia tilata täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/
Vinkkaan sinulle uuden, kiinnostavan blogisarjan. Tässä seurataan joukkorahoituskampanjaa Sivakan kylän viimeisen avoimena olevan vaaramaiseman puolesta. Kannattaa tsekata! http://www.pelastetaanperinnemaisema.blogspot.com.
Vietimme tänään kasvienkunnostuspäivän. Pihapiirissämme on paljon istutuksia, jotka vaativat hoitoa. Meillä käyvät matkailijat ihailevat kukkaistutuksiamme ja amppeleita. Syystohinoissa oli ruukkukukkien huolto jäänyt tekemättä. Toisaalta osa kasveista kuitenkin kuolee, joten mitä niitä liian aikaisin karsimaan.
Pervekkeella kasvaneista kuudesta ahkeraliisasta on kolme vielä elossa. Poistin niistä kuihtuneet osat. Kunhan uutta kasvua alkaa enemmän, otan kasveista pistokkaita ruukkuihin. Ei tarvitse ostaa uusia parvekekukkia.
Pelargoneista yksi oli kuollut ja muut henkitoreissaan. Karsin kuivuneet osat ja siirsin kukat viileämmästä vieraskamarista pirtin puolelle lämpimään ikkunalaudalle. Toivotaan että ne lähtevä siitä uuteen kasvuun päivien pidentyessä.
Taisin aiemmin mainitakin kuinka ihanaa on asua maalla, kauniitten maisemien keskellä. Puhtaassa luonnossa. Naapuri ei ole seinän takana metelöimässä. Saat syödä puhdasta, ilman kemikaaleja kasvattettua ruokaa omasta pellostasi jne.
On maalla asumisessa kääntöpuolensakin. Matkailuyritys on koronan vuoksi tauolla. Päätimme kunnostaa nuo kymmenkunta vuotta "roikkuneet" peltomme viljelykuntoon. Ja raivata samalla metsästä hieman lisää pinta-alaa. Yhtiö tuli - hakkasi jo kertaalleen savotoidun kuvion ja jätti päätehakkuuksi tarkoittamamme lohkon koskematta. Jos on ikuinen optimisti, voi todeta, että metsä säästyi ja saimme rahaa. Kaiken kukkuraksi saatiin laho pihakoivu ilmaiseksi poistettua tontiltamme.
Syksyllä tilasimme kaivinkoneen kunnostamaan vanhoja peltojamme. Sekään ei mennyt ihan putkeen kosteuden takia. Toinen lohko päätettiin kunnostuttaa toisella firmalla. Kyselin työhön kolmea eri tahoa. Kaksi lupasi tulla katsomaan, vaan unohtivat koko jutun. Kolmas firma kieltäytyi heti alkuunsa. Keväällä uusi yritys. Eihän tässä ensimmäistä vuotta yrittäjinä olla kun "firman" perustamisvuosi on 1754!
Nykyään on paikallisuus ja lähiruoka kovasti muotia. Älähän ollakaan, jos lähialueen asukkaat alkavat epäilemään että yritykselläsi menee "liian" hyvin, siirrytäänkin ostamaan kauempana tuotettua. Eihän se ole laitaa, että tuetaan epätervettä kilpailua! Suuria täytyy kannattaa. Kaatukoot elinkelvottomat pikkuputiikit konkurssiin.
Joulu meni töiden merkeissä. Kuinkas muuten. Lumitöitä, halonhakkuuta, pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivousta. Hataraa asuntoakin täytyy lämmittää nyt tuplasti, vaikkei pakkasta ole kuin - 10° C. Näitä töitä meillä riittää joka päivälle, olipa arki tai pyhä, juhannus tai joulu.
P.S. Muistathan kylämaisemakampanjani? Klikkaa https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ osta kirja, postimerkkejä tai vaikka opastettu kierros. Samalla tuet arvokkaan pohjoiskarjalaisen vaarakylänäkymän säilymistä tulevaisuudessakin.
No, johan rävähti tämä minun blogini seuraajakunta! Eipä teillä taida parempaa tekemistä joulunpyhinä olla, niin luette salon pöljän päivityksiä. Tämä internetin maailma on ihmeellinen! Täytyy vähän varoa, mitä tänne kirjoittaa, ihan oikeastikin, eikä vaan tietoturvan kannalta.
Nimittäin, säästin postikuluja ja vein naapureiden joulukortit suoraan heidän postilaatikoihin. Minulla oli älykännykkä mukanani ja kirjoittelin huvikseni Twitteriin kavereilleni reissustani. Älähän ollakaan. Googlasin eilen meidän kyläämme. Kappas vaan! Kaikki twiittini joulukorttien jakoreissultani olivat päätyneet Googleen!
Tietysti olisin voinut julkaista twiitit siten että vain seuraajani näkevät ne. Mutta mainostahan tämä kaikki kylällemme on. Näkevät muuallakin että hyvinhän siellä takamailla elämä sujuu! Ties vaikka joku innostuu maallemuutosta päivitysteni ansiosta. Letkautin kavereilleni, että varmaan Google huomenna tietää, mitä saimme joululahjoiksi.
No, mitä me saimme? Vanhemmalle väelle oli lämpökerrasto, sukat ja liköörikarkkeja. Minä sain työhanskat, kuulakyniä (olen kova kirjoittamaan käsinkin ja minulla on kynät aina loppu) ja liköörikarkkeja. Tiesitkö muuten, että karkeissa on oikeasti alkoholia - ei esanssia?
Yöllä katsoimme perinteisen jouluyön messun Pietarinkirkosta Vatikaanista. Mielestäni joulu tulee oikeasti vasta silloin. Kirkossa oli vain kourallinen väkeä ja kaikilla maskit, paitsi kuorolla. Tuntui oudolta kun kirkko on yleensä täyteen nuijittu.
Sitten ei uni heti tullutkaan ja söin kinkkua suoraan jääkaapista. Aamulla nukuttiin pitkään ja herättiin joulupäivän evankelis-luterilaista jumalanpalvelusta katsomaan. Ei kun oudommaksi meni. Suomen kirkossa ei ollut seurakuntalaisia ollenkaan! Elämme erikoisia aikoja. Nyt oli vielä Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio, jota viisaat väittävät Betlehemin tähdeksi. Vanha kansa sanoi, että saahan nähdä mitä tästä vielä seuraa.
Muuten, oletko jo tutustunut joukkorahoituskampanjaani kylämaiseman säilyttämisen puolesta? Kyllähän näin komea näköala täytyy auki pitää kun kylämme on niin kuuluisa, että Googlekin sen tietää! Joukkorahoituskampanja EI ole mikään hyväntekeväisyyskeräys. Kampanjassa ostetaan tavaroita, esimerkiksi kirjoja, postimerkkejä, tai palveluita kuten Bed&Breakfast, pullakahvit, opastettu kierros. Ne ovat normihintaa hieman kalliimpia, kun vastikkeista saatavilla tuloilla rahoitetaan kampanja. Mesenaatti.me ottaa pienen osuuden itselleen. Klikkaa linkkiä ja osta vastike https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/
No, minäpä tässä nyt lopettelen. Kiitän ja niiaan ylenpalttisesta lukijamäärästä. Ai niin, unohtui kertoa. Se tonttuvideo, jonka julkaisin täälläkin, sai paljon huomiota. Julkaisin sen myös LinkedInssä ja kysyin: -rekrytoijat huomio! Ottaisitteko ko tyypin palkkalistoillenne? Vielä ei ole työtarjouksia tullut. Mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Niin se tämä jouluaatto meni lumitöiden parissa. Eilen satoi 10 senttiä uutta kolattavaa. Kaupunki huolehtii kylätien aurauksen ja linko oli käynyt yöllä aukaisemassa tien. Illalla tein sen lupaamani taatelikakun. Siinä ei vatkattukaan munia, vaan kaikki ainekset vaan sekoitettiin keskenään sen jälkeen kun voi oli sulatettu ja taatelit keitetty. Emme ole viälä maistaneet sitä, mutta ulkonäkönsä puolesta se onnistui erinomaisesti, vaikka leivoinkin väsyneenä.
Iltaohjelmassamme on haudoilla käynti. Myös Jennin, Mustin sekä Upi-Ville-Petterin. Ne olivat meidän lemmikkejä, elleivät uudet lukijat sitä tiedä. Tuossa yläkuvassa on meidän pirttirakennus, joka siirrettiin Kerimäeltä tänne Valtimolle. Huomaa, että siitä on "katkaistu" 1/2 kerrosta. Rakennusta kasanneet timpurit eivät muiden harrastustensa, lue: kaljanjuonnin, ohella jaksaneet pystyttää kaikkia kerroksia. Ja osan seinähirsistä he käyttivätkin aukkopaikkojen korjaamiseen, vaikka siihen tarkoitukseen oli ostettu uusia hirsiä. Nuo ledikynttilät ovat uskomattoman kestäviä. Samat paristot riittävät joulun yli.
Iltaohjelmassamme on lahjojen aukaisua ynnä muuta mukavaa. Jos tahdot antaa erilaisen lahjan, osallistu kylämaisemakampanjaamme ja osta vastike tai useampi klikkaamalla https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos jos autat! Hyvää joulua!
En lähtenyt ostoksille ajamaan kun satoi räntää ja kylätiellä huono keli. Eihän se tuolla valtateillä mitään. Viikonloppuna pakastuu niin sitten liikenteeseen. Meillä on pakastin ruokaa täynnä ja rasvamakkaroita vyötärön ympärillä, niin kyllä pärjätään. Tein äsken laatikot, kun jouluruoan tilanneet peruivat tulonsa sairaustapauksen vuoksi. Samaan uuniin sopisi taatelikakku. Kyllästyimme englantilaisiin hedelmäkakkuihin. Niitä oli joka viikko kun meillä oli joulupuoti ennen koronaa. Jos kakku ei mennyt kaupaksi, söimme sen itse. Niinpä meillä oli englantilaista hedelmäkakkua aamukahvilla, välipalaksi, päiväkahvilla ja iltakahvilla, niin että kakkua pursusi melkein korvistakin.
Olen täysin hurahtamut TikTokiin. Tutut eivät uskalla sitä ladata kun pelkäävät kiinalaisten vakoilevan. Minulla ei ole mitä vakoilla ja kun olen käyttänyt kiinalaisia älypuhelimia vuosikaudet, niin he ovat kaapanneet tietoni aika päiviä sitten jos mitään kiinnostavaa niissä olisi ollutkaan. Näen sovelluksesta hauskoja videoita ja yritän sitten itsekin matkia. Täällä korvessa täytyy hauskuus repiä vaikka Karjalan petäjästä tahikka tässä tapauksessa pelloille istutetuista näreistä. Illanjatkoa!
Minä olen tällainen kielipuoli tapaus. Osaan sekä Itä-Suomen että Etelä-Pohjanmaan murretta. Minulla on useampia kirjahankkeita, joita kirjoittelen mukavassa makuuasennossa omalta petiltäni älykännykkääni. Alkaa Google Docsin ilmainen tallennustila paukkumaan ja mietin miten saada härmän murteella kirjoittamani jutut talteen myöhemmin tapahtuvaa mahdollista kirjan julkaisua varten. Sitten keksin että eikös näissä Bloggereissa sun muissa ole myös ilmaista tallennustilaa. Eräs tuttuni oli kirjoittanutkin kirjan siten, että hän teki sen ensin WordPressin alustalle ja siitä paperimuotoon. Tässä ensimmäinen kertomus.
AUTOMIÄSTEN SUKUA.
(koittakaa ny jotaki saara selevää mun jutusta ku mä reenaan mun äirinkieltä)
Moon ny tosissansa miettiny, että pitääskhän mun vaihtaa tuo Mitsupissi Valamethin, ku täälon niin liukhat nuo kelit, ettei trenkää ajaa ku viittäkymppiä. Raktori olis turvallisempi kulukuvehje ku pikkuauto, ja sitte jos hankkiis viälä lisäksi konehia, niin ei tarttis aina olla pyytelemäs urakoottijoota töihin. Konhet sais pistää verotukshen poistoona.
Tuli tuos pari autoolujuttua mielhen. Meirän suku on kovettuja automiähiä. Löytyy niin taksikuskia ku kuorma-autoolijaa ja autokauppiaita, jopa yks autokoulunopettajaki. Isäpappa ajeli aikoonansa mopolla, jonsemmä ny ihan väärin muista. Mun yhyrestä serästä joku kertoo, että se ajoo niin vauhrikhasti, ettei pelkääjän paikalla ollu mieshenkilö enää sen koommin uskaltanu serän kyythin nousta. Kerran mä ajoon mun toisen serän kans kilipaa mettätiellä. Lystiä oli kummallakin, eikä me eres kauhian kovaa ajettukaan. Nuuskaahan siitäki tuli sitte jäläkhenpäin.
Mä kurvasin kerran aika hyvin ojhan, niin että auto luiskahti melekeen kyljellensä ja akseli meni kierhon. Syynä ei ollu kova vauhti, vaan jouruun niin sanotusti sohjoliirthon. Me kontithin ikkunooren kautta pois. Autokoulus ei opetettukaan sitä, miten päästhän kolariautosta ehejin nahoon ulos. Kyyris ollu isä ei uskaltanu seuraavana päivänä mun authon lähtiäkkään vaan se meni asioontikyyrillä kirkonkylällä käymhän.
No, koriaamoreissuhan siitä ojhanajosta tuli! Me käythin kolomella huoltamolla, ja kaikis niis puristelthin päitä - ei mahara mitään! Kolmannes korjaamos Jani sanoo, että menkääpä Maanselän pajalle. Pajalla johtaja kysyy, että oonko mä ajanu tällä autolla mettäs. Mä siihen jotaki takeltelin. Maksumiähenä matkas ollu isäni kertoo asian torellisen lairan: - No, ku flikka sattuu olemhan rallikuski Mika Häkkisen sukua, niin sille sattuu ja tapahtuu....
Auto saathin kunthon, enkä moo enää sen jäläkhen huriastellu.
Näin tuumi isäni ostellessaan pöytäliinoja, astioita, työkaluja sun muuta. Jälkikasvu motkotti, kun varastot täyttyivät tarvekaluista. Nyt ei enää työkaluja ostella - ainakaan varastoon. Kohta on isän kuolemasta kymmenen vuotta. Miten viisaasti tehty, hankkia tarvikkeita vastaisen varalle!
Se on ikävää, kun meillä oli ne kaverukset kokoamassa hirsikehikkoa. Lupasin, että he saavat lainata joitain työkalujamme. Mutta he ottivatkin ne matkaansa eivätkä palauttaneet niitä. Sen lisäksi että ilmoittivat työtunteja reilusti enemmän kuin mitä todellisuudessa työskentelivät! Siinä meni arvokkaita halkaisukirveitä, lapioita ja muita tavaroita teille tietymättömille. Niitähän saa uusia ostettua, mutta se on surullista, kun ne olivat isäni omalle perheelleen hankkimia. Nyt ne ovat maailmalla menossa, uppo-outojen ihmisten hallussa.
Lauantaina keksin, että meillä on isäni ostama adventtikynttelikkö. Olen eräässä Facebook-ryhmässä ja päätin ottaa kuvan kyntteliköstä ja toivottaa hyvää 4. adventtisunnuntaita ryhmäläisille. Laitoin toivotuksen ajastuksella ryhmälle. Voi, jopa oli tullut peukutuksia kuvalle herättyäni ja avattuani ko sovelluksen! Mukavaa, että ihmiset tykkäsivät kuvastani.
Nyt kun maisemakampanjamme mainos on Facebookissa pyörimässä, onkin mainio hetki ehdottaa uusia vastikkeita maisemahankkeeseemme. Mitä juuri sinä tahtoisit ostaa ja samalla auttaa kylämaiseman säilyttämisessä?
Löydät tämän blogin sivulta palautelomakkeen. Vinkkaapa, mikä on juuri se juttu, joka pistää ihmiset liikkeelle hyvän asian puolesta. Onko se pannunalunen, patalappu kierrätysmateriaalista, yrttitee (teeaineksia ei tähän aikaan hangen alta saa), vai jokin ihan erilainen asia.
Tällä hetkellä myynnissä olevat vastikkeet löytyvät täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Voit ostaa niitä ja samalla auttaa meitä Sivakkavaaran ainoan kaukonäkymä säilyttämisessä. Kiitos kun autat!
Mikä on sinun mielimaisemasi? Onko se kenties ikimetsä, merenranta, kaupunkimaisema vai maalaismaisema? Minun lempiympäristöäni on maaseutu. Peltoja, laitumia, metsää, taloja, jossain pilkahtaa vesistö. Kuvan pohjoiskarjalaiseen vaara-asutukseen tyypillisesti kuuluva maisemapiirre on kovaa vauhtia katoamassa aiemmin juuri näistä näkymistä kuuluisalta Sivakkavaaran kylältä.
Nykyään tämä viimeinenkin kaukonäkymä on vaarana metsittyä, ellei alueelta saada kaivettua kiviä pois niin että lohkon voi niittää traktorilla. Maatilamme ei voi tällä hetkellä alkaa karjan kasvattajaksi emmekä saa EU -tukia peltopinta-alan vähäisyyden vuoksi. Kyselin lisää maata naapurilta ostettavaksi. Idea oli periaatteessa hyvä, en tiedä miksi, mutta ehdotukseni sai tyrmäävän vastaanoton.
Joudumme palkkaamaan urakoitsijan kivien poistoon. Tällaiseen toimintaan ei ole olemassa avustuksia vaan kaikki on kustannettava itse. Ja tähän haemme apua mesenaatti.me:n joukkorahoituskampanjalla. Osta postimerkkejä, kuvakirja, tai vaikka pullakahvit kesäkahvilassamme ja tee mielimaisemani säilymisestä totta! Klikkaa https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos jos autat!
Hehhehhee! Perinnepihan maaseutuyrittäjä keksii kaikenlaista.... Aina ei päivä paista risukasaan. Voi jopa sanoa, että pyrkyä on mutta ei ole nostetta. Tämän totesi videon hahmo Iita Tuppurainen kysellessään SiunSoten etuisuuksista. Toivotaan, että Pohjorinteen kunnostuksessa olisi parempi tuuri ja saisimme urakoitsijan meille töihin. Olisihan se molemmille Häkkisen sukuhaaroille hieno juttu, että suvusta löytyy tekijöitä haasteellisiinkin tehtäviin!
Emme saa arvokkaan niityn kivenraivaukseen avustuksia ja on tärkeää saada ko alue niittokelpoiseksi. Emme pysty tällä hetkellä pitämään laiduneläimiä maisemanhoitajina. Siksipä aloitimme mesenaatti.me rahoituskampanjan. Osta täältä postikortteja, kirjoja, villasukat tai muita tavaroita tai palveluita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Samalla olet rahoittamassa tärkeää ympäristöhanketta. Kiitos jos autat!
Huomattuani, miten vaikeaa on syrjäkylän kulttuurimaisemien säilyttäminen yhden ihmisen voimilla, tein silloiselle Valtimon kunnalle aloitteen maisema-alueen perustamiseksi Sivakan kylälle. Kunnanhallitus hyväksyi aloitteeni yksimielisesti ja lähetti sen jatkokäsittelyyn Ympäristöministeriöön.
Päätöstä odottaessani olen aktiivisesti pitänyt kylämaisema-asiaa esillä. Juuri nämä tukikelvottomat niityt ja laidunalueet on kylällämme metsitetty. Ne voidaan kunnostaa takaisin avoimiksi, kun yleinen mielipide maalaismaisemien säilyttämisen puolesta on riittävän voimakas.
Sain Kalevalaseuran Kekrinpäiväpalkinnon perinnemaisema-asian esiintuomisesta. Laadin palkintorahoilla Kylätiellä - valokuvateoksen. Kirjassa kerrotaan kylämme historiasta ja sen näkymistä eri vuodenaikoina. Voit ostaa kirjaa täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ ja olla samalla rahoittamassa arvokkaan perinnebiotoopin kunnostusta.
Kylätiellä -kuvateosta ei olisi syntynyt ilman tämän karvakaverin apua. Perinnepihan Musti-tyttö ulkoilutti emäntäänsä niin ahkerasti, että valokuvia kyläraitilta ja vähän muualtakin kertyi niin paljon, että kuvista pystyi laatimaan kokonaisen kirjan! Eli kiitokset koirulille sinne taivaallisille jotostusmaille! Mustin, emännän ja sen kollin seikkailut on edelleen luettavissa http://www.mustin-paivakirjasta.webnode.fi.
Huhhuh! Piti käydä ruokavarastoja täydentämässä. Oli kyllä liukas keli, vaikka uudet nastarenkaat auton alla. Muualta pitäjältä kauhistelivat liukkautta. Vastasin että tulkaahan meille luistelemaan ja muistakaa ottaa hokkarit mukaan! Kuvan tiellä sopiva kattonopeus naisautoilijalle oli 40 km/h.
Tein seuraavan videon TikTokiin, niin saatte tuntumaa, että liukasta on vaikka ajaakin varovasti. Ääniefekti on melko karkeaa kieltä, siitä varoitus etukäteen.
Isäni olisi täyttänyt 93 vuotta tänään. Vien kynttilän hänen haudalleen seuraavalla asiointireissulla. Mitähän mahtaa isi tuumata Pilven reunalla jälkipolvensa kotkotuksista? Minulla on aavistus, että hän jostain seuraa, mitä täällä maan kamaralla tapahtuu.
Julkaisin siis joukkorahoituskampanjan kylämme viimeisen perinnemaisema-alueen kunnostamiseksi. Vanhaa, monilajista niittyä ei kivisyyden vuoksi voi hoitaa traktorilla ja näin ollen emme saa sille EU-tukia. Uuden pellonmetsityslain astuttua voimaan, tällaiset tukikelvottomat lohkot on metsitettävä.
Puiden istutus on vapaaehtoista, mutta kylämme kaikki muut pellot metsitettiin kymmenen vuotta sitten ja meille on tarjottu jopa tukikelpoisten peltolohkojemme metsitystä useamman kerran tänä vuonna. Herättelen joukkorahoituskampanjalla keskustelua, onko oikein, että arvokkaat perinnebiotoopit valjastetaan tehometsätalouden käyttöön.
Sain jo muutamia mesetoijia hankkeelleni. Aion lähettää sähköpostia paikallisille yrityksille, jospa sieltä joku heltiäisi rahoittamaan, kun oikein kauniisti pyytelee. Jaa sinäkin linkkiäni omissa somekanavissasi ja kerro ystävillesi tästä tärkeästä asiasta! Kiitos että autat! https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/
Joukkorahoitusyhteisöltä tuli hyväksyntä perinnemaisemakampanjalleni. Siinä siis kerätään rahaa Sivakkavaaran kylän ainoan jäljelläolevan perinnemaisema-alueen kunnostukseen. Muutoin arvokas luontokohde saatetaan metsittää.
Homma toimii siten että klikkaa https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ linkkiä, valitsee oikeasta reunasta mieluisimman vastikkeen ja ostaa sen. Kootuilla varoilla hoidetaan perinnemaisema kuntoon. Muistathan kertoa tästä ystävillesi ja jakaa linkkiä somekanavissasi.
Lisää henkkeesta kerrotaan Facebookissa sekä tässä blogissa http://www.pelastetaanperinnemaisema.blogspot.com
Yläpihan suositut joululounaat on peruttu tältä vuodelta Covid_19 vuoksi. Rokotetta tautiin ollaan kehittämässä, joten varmaan jo ensi vuonna päästään taas nauttimaan Perinnepihan jouluherkuista. Oletkos muuten laittanut jo jouluvaloja?
Iltapäivällä puhelin soi ja numero oli vieras. Ajattelin että täytyypä vastata. Jos on joku myyjä, sanon kiitos ei. Puhelu olikin Pohjois-Karjalan maakuntaradiosta. Toimittaja Siru Päivinen oli lukenut Facebookin Maitolaituriryhmästä lähikylän ihmeellisen maitolaiturin pelastusoperaation.
Oli tosi jännää jutella radiosta tutun henkilön kanssa. Siinä meni asiaa ja vähän asian vierestäkin. Hän oli tulossa meille haastattelemaan samalla reissulla kun käy tekemässä juttua maitolaitureista. Sovittiin, että hän ilmoittaa, mikäli tulee tänään. Muuten jutun teko siirtyy ensi kesään.
Maakuntaradion lähetys toisi kylällemme lisää positiivista julkisuutta. Harmi kun kylältä on vaikea saada haastateltavia. Toivottavasti kesään mennessä olisi saatu jo rokote koronavirukseen niin ei tarvitsisi olla kovin varovasti.
Puukarin Pysäkin kerättyä joukkorahoituskampanjalla 10 000 euroa keittiöremonttiin, innostuttiin Yläpihan tilallakin kampanjoimaan. Tilalla on kylän viimeisimpiä perinnemaisemia, jota uhkaa metsitys uuden pellonmetsityslain astuessa ensi vuonna voimaan. Arvokas maisema-alue kun ei saa peltopinta-alan vähäisyyden vuoksi EU:lta hoitokorvauksia. Metsäisessä ympäristössä on haasteellista säilyttää maisemia avoimina, vaikka metsitys onkin vapaaehtoista.
Niinpä tilalla päätettiin kokeilla joukkorahoitushanketta arvokkaan kulttuuriympäristön kunnostamiseksi. Kampanja alkaa joulukuussa, mutta voit tutustua siihen jo etukäteen. Lue lisää Facebookista https://www.facebook.com/Pelastetaan-Perinnemaisema-105364521407019/
Tänään oli mahtava päivä! Vaikka tykkäänkin paremmin kesäkelistä, niin kyllähän pikku lumenhärmä valostaa kummasti maisemia. Pitäisi siivota ym. Joulukranssitarpeet on haettu metsästä. Pitäisi niitäkin alkaa värkkäämään.
Joutilaalla jotain ja tekemättömällä ei mitään - sanotaan! Päähäni pälkähti tehdä uusi TikTok-video auton talvivarustelusta. Latasin sen myös YouTubeen, jos et ole vielä kanavamme seuraaja. Hauskaa viikonloppua!
Huhhahhei! Ihanat syyskelit sen kuin jatkuvat, turistiautoja ajaa pihamme ohi ja katsovat, että onkohan tuo jokin matkailupaikka, kun tienvarressa on opasteet. Emme voi perheessä olevan riskiryhmäläisen vuoksi pitää kahviota TOISTAISEKSI auki. Joulusesonki pakkaa päälle ja ovikranssit ym. vielä tekemättä. Meillä laajennettiin pellonreunoja metsäkoneilla ja samalla alueella kasvaneet kranssikatajat tallautuivat pahasti. Nyt joutuu kranssitarpeet etsimään muualta.
Suunnitelmissa on hankkia FFP3 hengityksensuojaimia, jos niitä jostain ylipäänsä kohtuuhinnalla saa, ja yrittää pitää edes jonkinlaiset joulumyyjäiset. Katsotaan nyt sitten miten tilanne kehittyy. Täällä Pohjois-Karjalassa ei tällä hetkellä ole tautia paljon mutta kannattaa vältellä yleisökokoontumisia. Niissä piilee aina tartuntariski. Tautiahan voi sairastaa oireettomanakin.
Ajattelin pyytää erästä toista alueemme urakoitsijaa kunnostamaan Pohjorinteen jo tämän syksyn aikana mikäli kelit jatkuvat kohtuullisina. Vielä puuttuu paljon tavoitellusta pinta-alasta, kun aina ei koko digitoitua alaa saakaan peltomaaksi. Joskus voi jäädä jopa puolet laidunmaaksi, ja siihen ei kasvinviljelytila saa optimikorvauksia. EU:n ohjelmakausi vaihtuu parin vuoden kuluttua, joten melkoisen kiirettä pitää. Olisi hyvä kaadattaa metsää ja raivuuttaa ammattikoululaisilla siitä lisämaata. Muuten emme saa pinta-aloja täyttymään.
Koronakautena on hyvä hoitaa ei-kiireettömiä asioita, niin sitten turistisesongin alettua rästityöt olisi suoritettu. Lähetin sähköpostia sähköfirmalle, että tulisivat asentamaan kaapelin pirttirakennukselle, jotta voisimme lämmittää sitä voimavirtalämmittimellä. Se helpottaisi kahvion pitoa talviaikana. Sähköähän sellainen syö, kun pahan rakennusvirheen vuoksi rakennuksesta tuli niin hatara, että päivä paistaa hirsien läpi, vaikka se on rivetty.
Vietimme ihanan syyspäivän isäinpäivän merkeissä. Yöllä oli ollut pikku pakkanen eikä yhtään lunta vielä. Aurinko nousi ja lämmitti ilman plussan puolelle. Nostin kauniin Suomen lippumme salkoon. Kylätiellä ajoi monta autoa. Korona on lisännyt kotimaan matkailua. Luonnossa liikkumisen suosio kasvaa.
Syksyllä meille tehtiin pikku savotta. Iltapäivällä kävin katsomassa, saisiko alasta kunnostettua lisää peltoa. Naapurit eivät ole halukkaita myymään maitaan, joten meidän on raivattava peltoa omasta metsästämme. Nätisti oli pellon reuna auennut. Mietin, saisimmeko ammattiopiston harjoittelijat työstämään alan pelloksi. Kedolla kasvaneet katajat olivat savotassa tallautuneet, joten ovikranssitarpeet on jatkossa haettava muualta.
Tarkistin myös kaivinkoneen niittämän Pohjorinteen. Hyvää jälkeä oli tullut, eikä ala näyttänyt äkkiseltään tarkasteltuna kovin kiviseltä. Niin, kivethän ovat nyt kaadettujen vesakoiden alla piilossa. Saisimmeko tutun urakoitsijan kunnostamaan alan pelloksi jo tänä syksynä? Meillä on paljon rästissä odottavia asioita. Pohjorinteen saisi viikossa kuntoon jos olisi kaivuri ja traktori töissä. Keväthankien aikaan kylväisi, niin ensi kesänä ala olisi jo täydessä kasvussa.
Oma isäni kuoli yhdeksän vuotta sitten sairastettuaan pitkään vakavaa, parantumatonta tautia. Olin hänen omaishoitajansa 16 vuotta. Nyt jatkamme äidin kanssa. Olen hoitanut häntä 30 vuotta. Viime vuonna tuli työeläkeote. Olen 30 vuodessa ansainnut omaishoitajana 5 euroa eläkekarttumaa. Summa ei ole kovin suuri verrattuna tehdyn työn määrään. Nämä ovat niitä elämän valintoja. Kaupungissa jonakin virkailijana ansaitsisi paremmin, mutta asumisviihtyvyys on mielestäni maaseudulla paljon parempi.
Saimme paikallisen maansiirtoyrittäjän Aaro Timosen kunnostamaan vanha Suoniitty viljelykäyttöön. Meillä on ollut onni saada hyvät urakoitsijat avuksemme, vaikka asummekin syrjässä. Suuri osa alasta jäi vielä laidunalueeksi, mutta sekin on tukikelpoinen. Näin saamme lisää kaipaamaamme pinta-alaa ja vältymme pellonmetsityshankkeelta. Sitä nimittäin ollaan ahkerasti tarjoamassa kun muut kylän pellot on metsitetty jo aiemmin. Aina ei metsitysinnossa oteta huomioon luonnon monimuotoisuutta, maisemaa eikä kulttuurihistoriaa, eli sitä, että pellot ovat esivanhempiemme käsin raivaamia monta sataa vuotta vanhoja. Ja, onko se raha loppujen lopuksi maailman tärkein asia? Meidänkin tuttavapiirissämme on varakkaita henkilöitä, jotka maksaisivat vaikka mitä saadakseen esim. terveytensä takaisin. Tässä pieni video pellon raivauksesta ja muusta https://vm.tiktok.com/ZSX8SYFL/
Vietimme iikonloppuna Pyhäinpäivää ja tein tiktokiin siitä videon. Linkki tässä https://vm.tiktok.com/ZSXdkBa9/
Oletko kuullut sellaisesta sovelluksesta kuin TikTok? Ainakin nuorille tämä on tuttu juttu. Kiinalaisten kehittämässä videopalvelussa ladataan lyhyitä klippejä kaikkien katsottavaksi ja jaettavaksi. Niihin voi lisätä tekstejä, tarroja, musiikkia ym. tiktokin omasta arkistosta. Monesti pelvelussa on koomisia lyhytelokuvia ja eläinvideoita. Tietenkin sen voi säätää yksityiseksikin etteivät muut näe videoitasi. Sovellusta on ladattu yli miljardi kertaa.
Ajattelin eilen illalla, että täytyyhän tällaisen perinnetilankin pysyä ajassa mukana. Voihan tuota edes kokeilla. Jos se ei ole hyvä, poistetaan kanava. Googlasin tietoja sovelluksesta. Tiktok vie melkoisesti muistitilaa ja myös puhelimen akkua. Google kaupassa useat valittivat, etteivät pääse kirjautumaan sisälle sovellukseen. Huom! Mikäli aiot ladata jonkin sinulle ennestään tuntemattoman sovelluksen, kannattaa lukea käyttäjäarvostelut tarkkaan!
Latasin tiktokin puhelimelleni. Kesti tosiaan hieman pidempään kuin vähemmän kapasiteettia kuluttavien sovellusten lataus. Sitten kirjautumaan sisälle. Siinä oli monta kirjautumisvaihtoehtoa: puhelinnumero, sähköposti, Google-tili, Facebook, Twitter. Ennen kirjautumista piti lukea lähes Raamatun paksuiset tietosuojaselosteet ja käyttöehdot. Tässä kohdassa tulikin tenkkapoo kuten monelle muullekin sovelluksen ladanneelle. Kirjautuminen ei onnistunut, latasi vaan eikä mitään tapahtunut. Yritin ensin sähköpostilla. Lopulta kokeilin kaikkia. Ei tapahtunut mitään.
Poistin koko sovelluksen puhelimestani, odotin hetken ja latasin sen uudelleen. Nyt se latautui nopeammin. Pääsin lopulta kirjautumaan sisälle. Heti alkoivat vauhdikkaat videot pomppimaan silmille. Melko helppo oli luoda sinne oma käyttäjäprofiili. Valitsin julkisen, sillä aion tätäkin kautta mainostaa maatilaamme. Sitten mietin, alanko keskellä yötä sätkyttelemään, kuten muissa videoissa näytettiin tehtävän.
Löytyi vaihtoehto, että voi julkaista pelkästään kuvia. Etsin puhelimestani nätin kuvan, muokkasin sitä sovelluksella ja latasin etteeriin. Ainakin Instagramin kautta ovat kanavamme löytäneet häshtägillä #tiktok. Tämä päivän tehtävän onkin ilmoittaa uudesta kanavastamme kotisivuillamme, Facebookissa, LinkedIn:ssa ym. Tietenkin täytyy oikeitakin töitä tehdä kun lumet sulivat pois.
En ryhdy tämän kummemmin teitä tiktokin käytössä neuvomaan sillä en ole nettinero itsekään. Eli yrityksen ja erehdyksen kauttahan näitä opitaan. Kavereilta, YouTubesta ja Googlesta saa neuvoja, miten sovellus toimii. Alta voit katsoa meidän ensimmäisen tiktok -videon. Hyvää päivänjatkoa kaikille! https://vm.tiktok.com/ZSCjSKa9/
Tässä päivänä muutamana tulin ajatelleeksi, että on ollut varjelus matkassa kun tilamme on säilynyt suvullamme Suomen puolella sotien melskeissä. Itärajalle on täältä vaivaiset 50 kilometriä. Moni muu vanha sukutila jäi rajan taakse toisen maailmansodan jälkeen. Osan tiloista hävittivät Suomen sotilaat, ns. poltetun maan taktiikka.
Tämänpäiväisessä lehdessä kerrottiin postin kampanjasta ilahduttaa sotiemme naisia ja veteraaneja. Nuo edellä mainitsemani mietteet innostivat minut osallistumaan kampanjaan. Kirjoitin kaikkiaan neljä korttia. Kaksi naisille, kaksi veteraaneille.
Sotaan osallistuneille naisille kerroin äidistäni, joka olisi tahtonut ryhtyä pikkulotaksi. Hänen tätinsä toimivat lottina sotien aikana. Äitiäni ei päästetty lotaksi, koska kotona esikoistyttärelle oli riittävästi töitä.
Veteraaneja taas kiittelin isänmaamme puolustamisesta sodan aikana. Ilman heitä meidänkin vanha sukutilamme voisi olla vieraan valtion puolella ja sukumme hajallaan ties missä. Ukkini sairastui rintamalla ja isäni serkku katosi siellä. Myöhemmin hänet julistettiin kuolleeksi.
Osallistu sinäkin kampanjaan. Voit lähettää yhden kortin tai laittaa kirjekuoressa menemään useamman. Aikaa on 12.11.2020 asti. Osallistu samalla arvontaan. https://my.posti.fi/veteraanit-2020
Kylätutkija professori Pertti Rannikon mukaan kylät voidaan jakaa neljään eri kategoriaan. Sivakan osaksi tuli muuttua puunkasvatuksen supertuotantoalueeksi. Metsäyhtiö istutti häikäilemättä kaikki vanhan vaaramaisemakylän pellot kuusta kasvamaan. Keinoina käytettiin keppiä ja porkkanaa. Maanomistajille luvattiin jättituottoja metsittämistään pelloista. Tosin suurimman tuoton lähivuosikymmeninä käärii metsäyhtiö itse tarjoamalla vesakonraivuu-, lannoitus- ym. palveluja.
Jos kuka ei suostunut metsitykseen, uhattiin häntä metsälailla. Koneet tulivat kylälle seuraavana päivänä kun maanomistaja oli nimensä paperiin laittanut. Kylän kaikki maat oli metsäkeskus ilmoittanut metsämaaksi. Jos sellaiselta alalta poistaa puut, seuraa taimikonperustamiskehotus sakon uhalla. Maankäyttömuodon muutosilmoitus on tehty niin hankalaksi, etteivät kaikki metsäalan ammattilaisetkaan osaa sitä tehdä.
Kyläläisiltä ja naapureilta ei kysytty mitään, tahtovatko he, että avoin maaseutumaisema muutetaan synkäksi korpimetsäksi. Metsitetyt pellot sijaitsevat aivan kylätien varressa. Eikä tiedon puutteestakaan ollut kyse. Metsäalan toimijat tiesivät alueen olevan maisemallisesti sekä luonnonsuojelullisesti arvokas. Eräs metsäasiantuntija totesi vain, että kun annetaan järvimaisemien pusikoitua, antavat ihmiset helpommin metsittää perinnemaisemansakin.
Näinä aikoina erittäin haasteellista suojella avoimia maaseutuympäristöjä. Jos jollakulla on pieni peltoläntti, syytetään häntä heti ilmastonpilaajaksi kun hän ei kasvata metsää, joka on tehokkaampi hiilinielu. Tässäkin on väärää tietoa. Hyvin hoidettu nurmipelto on yhtä tehokas hiilinielu kuin metsäkin. Eikä nuori taimikko ole kovinkaan hyvä hiilensitoja ainakaan kymmeneen vuoteen! Loppujen lopuksi pieni Suomi ei maailmaa pelasta, vaikka sen kaikki pellot kasvaisivat kuusta ja mäntyä.
Avoimesta kyläympäristöstä huolissaan olevat ovat tehneet kaikkensa asian eteenpäin viemiseksi. On vaadittu muutosta metsäsertifikaattiin, luonnonsuojelulakiin ym. Avoimet niityt ja laidunalueet ovat maamme uhanalaisimpia luontokohteita. Eduskunta on nuijimassa läpi lakiuudistusta joutomaiden metsittämisestä. Siinä ei huomioida lainkaan näitä luonnon monimuotoisuuskohteita. Erittäin suurena vaarana on että nekin tullaan metsittämään joko tiedon puutteessa tai ihan tieten tahtoen. Metsäalahan tarvitsee lisää puuta ja työtä.
 |
| Bomban tsasouna Nurmeksessa |
 |
| Yläpihan Pirtin tsuppu eli ikoninurkkaus |
Jee! Meillä on tuo Päivärinteen perinnebiotooppi, joka niitetään käsin. Tässä on ollut perunannostoa, omenasavottaa sun muuta puuhaa. Kesällähän meillä toimii kyläkahvila ja kotimuseo, jonne tulee vierailijoita ympäri Suomea. Voit lukea lisää kotisivuiltamme www.ylapihantila.com. No, ehdin vasta tällä viikolla niittopuuhiin ja sitten välissä oli auton katsastus ym.
Muistin, että ilmoitin meidät blogit.fi - palveluun viime viikonloppuna. Iltayöstä aloin tsekkaamaan, että onko meidät hyväksytty mukaan. Normaaleja firmojen sivujahan sinne ei oteta. No, tällä kertaa olivat antaneet armon käydä oikeudesta ja mukaan olivat ottaneet, joten suurkiitos blogit.fi:n henkilökunnalle! Toisaalta ei tämä kovin mainostuksellinen (mikä sanahirviö!) blogi olekaan. Lähinnä kerron tässä mitä ns. kulissien ulkopuolella tapahtuu.
Molempien vanhempieni puolelta olen perinyt kirjoittajan sekä puhujan lahjoja. Kirjoitin jotain blogia kolme vuotta ja nyt aloin kirjoittamaan tällaista. Tervetuloa seuraamaan kaikki uudet ja vanhat tutut. Osasin älypuhelimella koodata blogit.fi:n logon tämän maatilablogini alalaitaan. Hyvä minä!
Tilasin rekaatvaihtoon -palvelusta uudet Hakkapeliitta 8 talvirenkaat. 270 € kotiin toimitettuna. Täällä päin saisi noista maksaa satasen kappaleelta. Renkaiden luvattiin tulevan neljän päivän sisällä. Minulla oli tänään autonkatsastus, joten piti sinne mennä. Tietysti renkaat olivat tulleet juuri silloin kun olin reissussa. Nyt tuli neljäs päivä rengastilauksesta. Ensi viikoksi on luvattu talvikeliä, ja nastat eivät ole vielä edes vanteilla!
Täytyy kertoa siitä vauhdikkaasta katsastusreissusta. No, elähän ollakaan, kuten täällä päin sanotaan. Olin tilannut eilen Pielispakarilta leivonnaisia noutaakseni ne samalla reissulla. Ja sitten ostin Tokmannilta myyränkarkottimen sekä Valtimolta viikon ruoat. Uudet renkaathan oli tuotu sillä aikaa kotirappusille.
Mutta, siis se katsastus. Ennen starttia etsin käsilaukustani rekisteriotteen, jota tarvitaan em. toimenpiteen yhteydessä. Kuinka ollakaan, unohdin asiakirjan keittiön tuolille ja ehdin ajaa hyvän matkaa, kunnes huomasin ettei rekisteriote ole minulla mukana. Ei muuta kuin piti kääntyä takaisin ja ajaa 10 kilometriä ylimääräistä. Sitten ajattelin pelata varman päälle ja ajaa pikitietä eikä metsätietä, kun oli jo riittävästi sattunut kommelluksia.
Sivakkajoella onkin se uusi "köyhän miehen asvaltti" ja koko tie irtosoralla! Ei muuta kun nopeus piti rajoittaa 50:iin. Muuten olisin ollut metsähallituksen puolella alta aikayksikön ja kiire olisi loppunut siihen paikkaan! Kurvasin katsastukseen ja siellä ovet lukossa. Sivuovesta pääsin sisään ja selitin katsastusmiehelle, että meinasin myöhästyä katsastuksesta kun unohdin tärkeän paperin keittiön tuolille.
Katsastaja ohjasi minut ystävällisesti odotushuoneeseen, ja samassa käsilaukustani alkoi kuulumaan: - Kukkuu, kukkuu! Olinhan vaihtanut kännykkäni tunnusmelodian edellisenä iltana. Tieisäntä tiedotti uudesta kylätien linkoojast, kehotti kertomaan hänen puhelinnumeronsa muille tienosakkaille ja minä pyysin katsastusmieheltä kynän ja paperia, niin että sain puhelinnumeron ylös. Sanoin virkailijalle että olen sellainen Sivakan kylän yleisvosu, ja ihmiset antavat minulle tehtäviä toimitettavaksi.
Paluumatkalla ajoin 110 km/h ja joku Opelkuski meni ohi. Sitten ajoin satasta kun kova vauhti alkoi pelottamaan. Meni kaksi autoa minusta ohi. Ihmisillä on kova vauhti päällä. Minä tykkään rauhallisemmasta matkanteosta ja niin tykkää museoautommekin.🚗💕
Yläpihan perinnebiotoopeilta kerätty luonnonkukkien siemenseos on tänään pussitettu. Voit tilata kukansiemeniä 10 euron hintaan. Pakkaus sisältää 12 eri lajia mm. ahdekaunokki, päivänkakkara, ruusuruoho. Siemenistä saadut varat käytetään Sivakan kylämaisemahankkeseen. Ota yhteyttä ylapihantila@gmail.com.
Tiesitkö, että kylämme arvokkaita vaaramaisemia uhkaa umpeenkasvu? Kuvan komea näkymä on istutettu kuuselle. Me Yläpihan tilalla olemme tehneet pitkäjänteistä työtä kylämme perinnemaisemien säilyttämiseksi. Voit olla mukana tässä tärkeässä työssämme. Otamme vastaan rahalahjoituksia. Tilinumeromme on Yläpihan tila SBANFIHH FI40 3939 0057 0842 95. Viestiin "Sivakan kylämaiseman hoitoon". Jo pienelläkin avustuksella saa ihmeitä aikaan. Olethan sinäkin mukana? Kiitos jo ennakkoon!
Olemme saaneet nauttia runsaasta puutarhan sadosta. Saimme ensimmäisen erän mansikkaa uudesta penkistämme. Pensaat notkuvat viinimarjojen runsaudesta ja omenasato säilötään talkoilla. Tiesitkö, että omenaviipaleita voi pakastaa? Ne säilyvät tuoreen veroisina esim. piirakkataikinaan.
Koronan vuoksi harkitsimme, olemmeko tänä kesänä lainkaan auki. Tilanteen helpottaessa avasimme kesäkahvilan. Paikallisia vierailijoita ei juurikaan käynyt, vaikka äkkiseltään vanhoista valokuvista, koottu näyttely Ennenvanhaan Sivakassa, olisi tuntunut houkuttelevalta.
Muualta saapuneet kävijät ihailivat avartuneita maalaismaisemiamme. Odotimme koko kesän maisemahakkuuta joka toteutuikin jossain määrin. Ensimmäisen mansikkasadon saimme kaupattua. Marjat menivät kuin kuumille kiville.
Ylä-Valtimolla perustetaan paraikaa suurta marjanviljelytilaa. Tulevaisuus näytti onko se meille eduksi tai haitaksi. Jossain määrin voi olla hyötyäkin että lähistöllä on saman alan toimija. Tällaisia ajatuksia kesästä 2020.
