Uusi viljelykasvi

Meillä on, tai siis oli, pieni ongelma. Ovikranssit tekevät hyvin kauppaansa, mutta lähistöllä ei ole saatavilla kranssinpohjiksi sopivia oksattomia koripajuja. Tähän oli saatava parannus kun meillä on kransseja tehty kymmenien vuosien ajan.

Niinpä laitoin kuukkelin auki ja ei kun selaamaan koripajun taimia. Kohta niitä löytyikin ja tilasin yhden pajuruukun, vaikka talvi pakkaa jo päälle. Nyt on leudot kelit että vielä voi istuttaa vaikka mitä.

Kävin matkahuollosta lunastamassa lähetyksen. Tämä näköistä tavaraa sieltä tuli. Hintaa toimituskuluineen tuli 17 euroa. Hinnan saa takaisin jos pajut lähtevät kasvamaan. Niin ja tietysti jos kransseja saa myydyksi, heh!

Istutin pajut kosteaan metsäpoukamaan, jossa luontaisestikin kasvaa jonkin verran pajua. Laiton taimiin merkkinauhat, ettei kukaan niitä vahingossa katkaisisi pois. Nyt ei muuta kuin toivomaan, että pajut säilyisivät talven yli ja lähtisivät keväällä kasvamaan. Satoa pitäisi saada jo ensi syksynä. Koripajusta voi tehdä monenmoisia muitakin juttuja kuin kransseja.

Operaatio nastarengas

Tänä syksynä meidän huushollissa oli renkaanvaihto-operaatio peräti kolmena päivänä. Perinnepihan väellä on tietenkin perinneauto jossa on perinteiset peltivanteilla varustetut renkaat. Oli hyvä kesäkeli kun aloin puuhaan. Sain apukuskin puoleisen eturenkaan vaihdettua mutta mutkitta.

Sitten oli takarenkaan vuoro. Pultit sain löystytettyä, vaan vannepa ei irronnut autosta. Ei sitten millään. Kokeilin kuljettajan puoleista takarengasta ja eturengasta. Kaikissa sama vika. Suihkutin vanteennapoihin WD40:ia, potkin, kolistelin lekalla, ajoin autolla edestakaisin. Mikään ei auttanut. Vanteet olivat kertakaikkisen jumissa. Ilta hämärtyi jo eikä ollut kiire minnekään. Ajattelin jatkaa seuraavana päivänä. Sitten tulikin kova lumimyrsky.

Parin päivän kuluttua ajattelin, että WD40 olisi jo tehonnut. Suihkutin varmemmaksi vakuudeksi vielä aseöljyä. Sainkin aikani kilkuteltua kolme rengasta vaihdettua. Mutta apukuskin puoleinen takanen oli ja pysyi jumissa. Ilta hämärtyi kuten se tähän aikaa tahtoo tehdä. Jätin neljännen renkaan seuraavaan päivään.

Suihkutin vielä lisää aseöljyä, kolistelin lekalla ja lämmitin vannetta hiustenkuivaajalla. Googlessa on monta niksiä juuttuneen vanteenirroitukseen. Vanne ei suostunut vieläkään irtoamaan. Eihän tässä mikään hengen hätä ole. Kylällä kulkee asiakyyti kahdesti viikossa. Että sillä pääsee ruoan hakuun jos ei omalla autolla pääse.

Laitoin auton puoleksi tunniksi lohkolämmitykseen, kun lämpötila oli reippaasti pakkasen puolella. Ajelin autolla taas edestakaisin ja jarruttelin samalla. Ja menopeli jälleen tunkin päälle. Viimeinkin kuului lupaava kolahdus ja vanne irtosi autosta. Putsasin pinnat huolellisesti ja ruuvasin neljännenkin nastarenkaan paikoilleen.

Aiemmin ei ole kolmea päivää mennyt renkaan vaihtoon. Kunpa muistaisi keväällä suihkuttaa CRC:n vanteisiin pari päivää ennen renkaanvaihto. Vielä kun saisi jollain konstilla auton sisällä majailevan kosteuden poistettua. 

Havukranssit saapuneet

Seuraa kaupallinen tiedote. Upeat havukranssit ovat saapuneet Ylapihasopiin. Tule ostamaan omasi! Soita puh tai WhatsApp 0505994630 että tiedämme olla paikalla.

Maaseudun maankäytöstä

Vietimme keskiviikkona maailman maisemapäivää. Maiseman merkitys korostuu täällä maaseudulla asuessa, töitä tehdessä. Maisemaa ei pääse "pakoon". Mikäli totuttu maisema muuttuu dramaattisesti, herättää se monenlaisia tuntoja. Ei pelkästään positiivisia. 

Radio-ohjelmassa haastateltiin Liperin seudun kyläläisiä, jonne suunnitellaan avattavaksi kivilouhosta. Äänessä oli mökkiläinen, joka on kilometrin päässä kaivoksesta. Kuinka tuleva toiminta haittaa häntä, ympäröivää luontoa ja paikallisia asukkaita. Ja varmasti se sen tekeekin. 

Jos yhtiö aikoo jotain, niin sitä noustaan yhtenä rintamana vastustamaan. Mutta, yksityiset maanomistajat saavat tehdä maillaan mitä tahtovat. Ja kukaan ei sano mitään - tuskin huomaavatkaan. Miten tämä on mahdollista? Eikö yksityisten maanomistajien alueet ole yhtä arvokkaita kuin yhtiöidenkin? 

Meidän kylällämme kävi niin että eräs metsäalan toimija kulki talosta taloon ja houkutteli kyläläiset metsittämään vanhat peltonsa. Metsäasiantuntija ei huomannut mainita maanomistajille sitä, että heidän maansa on arvokasta perinnemaisemaa eikä sitä että pellonmetsitys on vapaaehtoista.

Näin tapahtui. Kun nimi oli saatu paperiin, koneet tulivat jo seuraavana päivänä metsittämään. Meillekin käytiin useampaan otteeseen tarjoamassa metsitystä lähes 400-vuotisen sukutilan pelloille isännän maatessa sairasvuoteella. Emme metsittäneet. Kylän pellot eivät ole mitään "peltoheittoja" jossain metsän siimeksessä, vaan tyypillisissä pohjoiskarjalaisissa vaaramaisemissa puikkelehtivan kapean kylätien varrella. 

Kylämme on oli aiemmin kuuluisa komeista kaukonäkymistään, joita kävivät taiteilijat ja maisemakuvaajat ihailemassa. Alueemme määriteltiin kolmisenkymmentä vuotta sitten maisematyypiltään Vaara-Karjalan alueeksi. On ikävää kun komeat maalaismaisemat idyllisen kylätien varrella muuttuvat pian synkäksi korpikuusikoksi, eikä kukaan mahda / halua tehdä asialle mitään.  

Kun koko lähiympäristö kasvaa kuusikkoa, emme mekään saa maillemme suojelualuetta tai kaavamerkintää. Maakuntaliitossa "priorisoidaan": ei kannata säästää yksittäistä kohdetta vaikka paikka olisi miten arvokas, jos ympäristö on rahan-..... tarkoitan metsänkasvatusaluetta.

Otimme asiasta yhteyttä ELY:yn ja muihin viranomaisiin jos he voisivat estää kylämaisemien tuhoutumisen. Kaikki ovat täysin hampaattomia. Yksityisomistus on rikkomaton. Eräs ympäristöviranomainen ehdotti että ostaisimme metsitetyt pellot ja raivaisimme ne takaisin avoimeksi. Tämä ei maata omistaville käynyt. He eivät ensi-isiensä maita muille myy. Jos maanomistajat asuisivat paikkakunnalla, olisivat he harkinneet maisemiensa metsitystä ehkä tarkemmin. Kuka löytäisi kompromissin että arvokas maisema säilyisi ja lopputulos tyydyttäisi kaikkia osapuolia? 

Kuvassa kuuselle metsitettyä peltomaisemaa kylätien varressa. 

Uutuuskirja nyt tilattavissa!

Tilaa tästä mielenkiintoinen kotiseututeos isälle tai ukille lahjaksi! Sopii myös pukinkonttiin tai merkkipäiväänsä viettävälle. 148-sivuinen kirja on kuvitettu. Kirjan hinta on 19,90 euroa. Mukaan lisätään toimituskulut n 5,00 €. Lähetys mahtuu postiluukusta sisään. 

Tilaukset ylapihantila@gmail.com tai WhatsApp 358505994630. 

Perustaisimmeko minikirjaston?

Syksyllä törmäsin ilmiöön nimeltä Little Free Library. Siinä ihmiset jakavat kirjojaan vaihtoperiaatteella. Meille tämä sopisi hyvin, sillä harjoitamme matkailutoimintaa, meillä on hurjat määrät vanhoja kirjoja ja meillä kirjoitetaan jopa uusia kirjoja. Täältä on ilmestynyt kaksi kuvakirjaa ja tuoreimpana seudun vanhoista tarinoista koottu teos. Arvatkaapa missä meni eilisilta? Ei suinkaan baarissa vaan taittamassa seuraavaa kirjaprojektia!

Eli tilausta tällaiselle löytyy. Saisimme lisää vierailijoita, kirjoja riittää, hyviä minikirjaston sijoituspaikkoja löytyy. Juttelin tuttujen kanssa asiasta. Monelta kylältä löytyy tällainen ja ne ovat suosittuja. Voisi ainakin kokeilla. Mutta, mistä edullinen säänkestävä kirjakaappi? Ei raaski hankkia monen satasen antiikkikaappia. Amerikkalaisfirma kauppaa kaappeja juuri tuohon tarkoitukseen. Hinnat ovat tähtitieteellisiä, maksuun on lisättävä tulli. Eli ei ehkä kannata muutaman vuoden kokeilua varten alkaa investoimaan sellaisia summia.

Jyskistä löytyi pari ehkä tarkoitukseen sopivaa kaappia. Yläkuvassa on 55 euron hintainen kaappi, jossa on tilaa kirjoille ehkä liikaakin. Tuskin meiliä on tarvetta noin suurelle minikirjastolle. Alakuvassa on 85 euron hintainen pienempi kaappi. Kaappiin on tietenkin hankittava tukeva jalusta. Joissain versioissa on maassa seisovia tai seinään kiinnitettyjä malleja Saranatkaan eivät liene säänkestäviä, eli nekin joutuisi vaihtamaan.

Minikirjaston olisi sulauduttava maaston väreihin. Eli harmaa-valkoista pitäisi olla. Entä lasiovet talvella? Lumiaurasta lentävä kivi tietäisi ikkunoiden hajoamista. Laitetaanko levyt talveksi ikkunoiden eteen? Talvisaikaan ei luulisi paljon lukijoitakaan olevan.

Kirjastoseuran julkaisussa on tarinaa nokiaalaaisesta Terhi Jurvelasta, joka vuosien harkinnan jälkeen perusti oman minikirjastonsa https://suomenkirjastoseura.fi/kirjastolehti/pikkukirjasto-tuo-naapurustoon-yhteisollisyytta/

Joka tapauksessa mielenkiintoinen ilmiö. Voit lukea aiheesta lisää https://littlefreelibrary.org/start/

Uusi kampanja alkaa

”Löydä läheltä” -kampanja käynnistyy

 

Löydä läheltä -kampanjan tavoitteena on saada nurmeslaiset sekä lähikuntien kuluttajat miettimään omia hankintojaan ja sitä, mitä kaikkea löytyy läheltä.

Kampanjan ideana on tarjota näkyvyyttä – yritysten tuotteista ja palveluista yhdessä alueen muiden yritysten kanssa. Herättää kuluttajien huomio - Löydä läheltä! -kampanjaan. Linkki kampanjan sivustolle https://www.pikes.fi /lahelta

 

 

Itkukivellä itkemässä

No, ei nyt sentään! Nurmeksen Valtimon Sivakkavaaralla on sellainen paikka kuin Vastasmännikön muinaiskalmisto ja Itkukivi. Perimätiedon mukaan alueelle on joskus haudattu vainajia ja suuren kiven juurella on käyty suremassa edesmenneitä. Sinne on kylätieltä opaste. 

Pohjois-Karjalan maakuntakaavaan kuuluva kalmisto oli rauhoitettu, kunnes metsäyhtiö tuli tekemään tykkypuusavottaa ja he hakkasivat alueen siemenpuuasentoon. Maanomistajan tarkoitus oli että poistetaan vain kaatuneet puut. Kävikin päinvastoin, että firma jätti kaatuneet puut korjaamatta ja hakkasi pystyssä olleet puut. Suurella työllä ja vaivalla on saatu tyttkykaadot puut korjattua kalmistolle menevän polun varrelta.

Kunnes viime vuonna Aila-myrsky kaatoi suuren kuusen polun poikki. Kuusi on täysikasvuinen tukkipuu, eikä sitä ole pystytty raivaamaan pois. Oksat siitä on karsittu siten että hyväkuntoinen pystyy kiipeämään rungon yli.

Polku jatkuu itkukiveltä Peri-Sivakan taloille päin, mutta kukaan ei ole raivannut tykkypuita polulta pois, joten harva jatkaa polkua eteenpäin.

Metsäyhtiön hakatessa metsikön siemenpuuasentoon, jätettiin se sentään laikuttamatta, mikäli alueelta löytyy muinaishautoja. Näyttää, että aukkopaikoihin on nousemassa luontaisesti kuusentaimia. 

Aamupäivällä pidettiin talkoot Pirtillä. Tuli laitettiin hellaan ja kahvinkeittimet puhdistettiin ja huuhdeltiin perusteellisesti. 

Pitkän linjan nuohooja ihmetteli hormin rappauksen syntyneitä halkeamia, vaikka taloa ei ole paljon lämmitetty. Nuohooja arveli maa-ainesta joutuneen laaastin joukkoon, josta halkeamat aiheutuvat. Rakennusajalta pidetty työmaapäiiväkirja todistaa, että muurauslaastin joukkoon sekoitettiin multaa.

Tupaan vaihdettiin punaruutuiset talvi-ikkunaverhot, jotka tuovat väriä kunhan lumen sataa maahan. Tulee edullisemmaksi ommella itse verhot.

Puista on lähtenyt lehdet melko tarkkaan. Kuvassa vanhan koivikujan puu. 

Mutta pihatien varrelle istutettu hansaruusuaita hehkuu parhaimmessa loistossaan juuri nyt. Ja kesäisin se huumaa tuoksuilla kukillaan koko lähiympäristön.

Hei tonttu-ukot hyppikää!

Lokakuu on vasta aluillaan ja ihana, lämmin syyssää jatkuu. Täällä periferiassa asuessa ei yhtään toivo lunta ja pakkasta, kun täällä vaaraseudulla lunta sataa aivan hurjan paljon ja aurausmaksut ovat todella kalliita. Toivotaan että pysyvä lumi tulisi vasta jouluksi. Vapaa-ajan asukkaat tahtoisivat laittaa meiltä vanhan Peri-Sivakantien talveksi umpeen (he kun eivät tarvitse tietä kun ajavat toista kautta). Me ja meidän asiakkaat ajamme tätä lyhyempää, perinteistä reittiä. Kylätie kunnostettiin toistakymmentä vuotta sitten ja se on hyväkuntoinen toisin kuin tämä kiperän kapera "lomatie". Meidän maat ovat tuon tien varrella ja olemme suurimmat tieosuuksien maksajat.

Jonkinlaisena liennyksenä, kompromissina, olemme kepittäneet eli siis laittaneet aurausviitat kylätien varteen kahtena vuotena. Että jos vapaa-ajan asukkaat huomioisivat yksittäisen vaivannäön kylätien hoidossa. Toisaalta ei kannata liikaakaan alkaa yhden talon voimin kylällä hääräilemään, koska yhteistyö kylän asukkaiden kanssa on kuihtunut todella vähiin. Voi käydä rasittavaksi tehdä kaikki työt itse. 

Mutta nyt päivän teemaan joka näkyy alkukuvasta. Jospa tämä koronan vitsaus alkaisi vihdoin ja viimein hellittää ainakin rokotetun aikuisväestön keskuudessa. Niinpä aloimme viikonlopun vietteeksi suunnittelemaan YLÄPIHAN PIRTIN JOULUMENU:uta.

Jouluruokailut muodostuivat suosituiksi toissa talvena. Marraskuussa ei tarkene enää torilla pullia myymään ja pirttirakennus tuli erittäin kalliiksi hitaanpuoleisten timpureiden johdosta, emmekä saaneet siihen minkäänlaisia avustuksia. Jotain toimintaa on rakennukselle siis kehitettävä, vaikkemme rahojamme siitä koskaan pois saakaan.

Kuvassa on parin vuoden takainen joulupöytä. Ruoka-ainekset on aseteltu hieman ahtaaksi, kun emme ole investoineet hienoihin tarjoilupöytiin tai muihin sellaisiin. Kummisedältä perinnöksi saatu jatkettava keittiöpöytä on kahvilamme kulmakivi punaruutuisen liinan alla. Tuo pikku pöytä vieressä on myös lahjaksi saatu ja osoittautunut todella tarpeelliseksi.

Laatikot ja keitokset ovat Elmondon (?) verkkokaupasta etuhintaan tilatun lämpölevyn päällä. En muista tilavan levyn hintaa mutta saimme sen hinnan takaisin jo ensimmäisenä talvena. Hankinnat kannattaa kilpailuttaa, olipa sitten pieni tai vähän isompi yrittäjä.

Tämän vuoden joulumenu menee totutuissa merkeissä. Kinkku, laatikot ja karjalanpiirakat ovat sen perustana. Ajattelin lisätä menuun sienisalaatin. Se on maukasta, helpootekoista ja ihmiset suosivat nykyään kasvipainotteista ruokavaliota.

Mietimme myös lisukkeita: pähkinärusinaseos, leipäjuustoviipaleita, Fazerin Sinistä suklaata paloina..... Ravintoloiden menuissa ei pikakatsauksella tällaisia löytynyt. Kannattaa karsia turhat rönsyt pois.

Toisaalta karjalaiseen joulupöytään oleellisesti kuuluva karjalanpaisti ei kuulu ruokalistaamme, sillä neljän hengen annos lihaa maksaa 10 euroa ja paistia joutuu hauduttamasn kolme tuntia sähköuunissa. Kalliiksi tulee! Toisaalta jouluruoan hintaa ei nykyisestä kärsi nostaakaan. Eivät ihmiset aja jonnekin korpeen 50 kilometriä ja maksa lanttulastikosta ja parista kinkkusiivusta 50 euroa, vaikka kuinka perustelisi hintaa kalliilla pirtin rakennuskustannuksilla.

No, eipä tässä muuta tällä kertaa. Naapuri antoi metsittää peltonsa kymmenkunta vuotta sitten. Tuossahan nuo koivut pellossa näkyvät kasvavan. Niissä on vielä lehti pysynyt kun muualta ne ovat jo karisseet. Päivänjatkoja!

ELY-keskuksen ympäristöpalkinnot haettavissa

Ehdota Yläpihan tilaa vuoden ympäristöpalkinnon saajaksi! 

Olemme tehneet pitkäjänteistä työtä pohjoiskarjalaisen maalaismaiseman säilyttämiseksi avoimena. Pidämme asiaa esillä mm. lehtien yleisönosastoilla, sosiaalisessa mediassa jne. Keräsimme nimiä metsäsertifikaattiuudistukseen, että avoimet kylämaisemat saisivat oman sertifikaattinsa.  

Tehometsätalousalueen keskellä se ei ole helppoa. Meillekin on tarjottu useaan otteeseen kulttuurimaisemiemme metsitystä. Kävimme napakan kädenväännön ns. Pohjorinteen perinnebiotoopin metsityksestä. Saimme oikaisuvastimuksella peruttua pellollemme aiotun metsityssuunnitelman. 

Ajamme maisemakylän perustamista Valtimon pitäjän Sivakkavaaran kylälle ja järjestimme mesenaatti.me:n avulla kampanjan, jolla keräsimme varoja arvokkaan maisema-alueen raivaamiseksi traktoriniittokuntoon. 

Kierrätämme, lajittelemme ja kompostoimne jätteet. Olimme vaatimassa pakkausmuovin keräystä Valtimolle. Aiomme suojella ikimetsäämme ja sijoitimme kahden vuoden kahvimatuotot ympäristörahastoon. 

Seuraavassa osoite, johon ehdotuksen ympäristöpalkinnon saajaksi voi lähettää

tiedotus.pohjois-karjala@ely-keskus.fi

Pohjois-Karjalan ELY-keskus palkitsee vuosittain Pohjois-Karjalan luonnon ja ympäristön hyväksi toimineen henkilön, yhteisön, yrityksen ja/tai biosfäärialuetoimijan tunnustuksena ansiokkaasta työstä ympäristöasioiden edistämiseksi. Ensimmäinen maakunnallinen ympäristöpalkinto jaettiin vuonna 2002. 

Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus palkitsee vuosittain Pohjois-Karjalan luonnon ja ympäristön hyväksi toimineen henkilön, yhteisön, yrityksen ja/tai biosfäärialuetoimijan tunnustuksena ansiokkaasta työstä ympäristöasioiden edistämiseksi. Tärkeää on, että palkittava toimii omaehtoisesti ja esimerkillisesti ympäristön hyväksi Pohjois-Karjalassa.

Palkituksi voi tulla ympäristökasvattaja, tiedottaja, toimittaja, opettaja tai muu henkilö, joka on aktiivisesti toiminut kestävän kehityksen edistämiseksi.

Yrityksistä voi tulla palkituksi esimerkiksi ympäristöasiat hyvin toiminnassaan huomioonottava teollisuuslaitos, pk-yritys, matkailuyritys, maatila, kauppa tai muu tuotannollinen laitos tai palveluyritys.

Yhteisöistä voidaan palkita esimerkiksi kunta, kuntayhtymä, järjestö, yhdistys tai kylätoimikunta, joka on edistänyt ympäristöasioita alueellaan.

Palkintoraati pidättää itsellään oikeuden jakaa 1 – 4 palkintoa. Palkinnot jaetaan 3.11.2021 klo 10 – 11 järjestettävässä webinaarissa.

Ehdotuksia palkinnon saajiksi voivat tehdä kaikki asiasta kiinnostuneet.

Ehdotukset perusteluineen pyydetään lähettämään viimeistään 11.10.2021 Pohjois-Karjalan ELY-keskukseen sähköisesti: tiedotus.pohjois-karjala@ely-keskus.fi tai postitse: Pohjois-Karjalan ELY-keskus / Viestintä, PL 69, 80101 Joensuu.

Ensimmäinen maakunnallinen ympäristöpalkinto jaettiin vuonna 2002. Viime vuonna palkinnon saivat Pielisen Kalajaloste Oy, Pohjois-Karjalan Martat ry., maanviljelijä Joonas Potkonen, sekä Majatalosta majataloon -tuotteiden yritysrypäs ja Äksyt Ämmät -verkkokauppa.

Torille taas

Joopa joo! Nohevimmat teistä ovatkin lukeneet Facebookin kirppisryhmistä, että Yläpiha esittäytyy jälleen ensi perjantaina puolen päivän aikaan Valtimon Apteekin aukiolla. Tässä tulee pienoinen hoppu, kun lupasivat ensi viikolle lumisadetta eikä torilla ole mukavaa värjötellä räntäsateessa. Voihan lumi vielä sulaakin pois, mutta parhaat torimyyntikelit ovat kohta tältä vuodelta ohi.

En tiedä sitten syksymmällä, kun meidän leivonnaiset ovat melko suosittuja, että jos vaikka kuinka.... Tiedättehän? En voi vielä lyödä lukkoon ettei meiltä käytäisi enää torilla tänä syksynä. Pari vuotta sitten olimme myöhemmällä myymässä. Oli havukranssejakin myynnissä ja niitä meni kaupaksi. Kuhan katellaan. 

Ja miten puoliksi syöty voisilmäpulla liittyy torimyyntiin? No, liittyypä hyvinkin! Meidän täytyy nyt urakalla syödä pakastinta tyhjäksi vanhoista pullista siltä varalta ettei kauppa torilla kävisikään. Ei kannata hyvää tavaraa heittää menemään, vaan käytetään nämä itse. Sen sanon, että kun pulla viereksii pakastimessa toista kuukautta, on siitä parhaat aromit jo haihtuneet.

Pidemmittä puheitta: torilla tavataan! 

Perunannostoa ja bloggausta

 Niinhän tuo jo alkoi perunannosto käydä uitelasti ruotoon, joten ajattelin välillä päivittää blogejani. Uutisissa kerrottiin luonnon monimuotoisuuden pirstaloituvan, jos monimuotoisuuskohteet jäävät erillisiksi pieniksi saarekkeiksi. Tänä on havaittu aiemmin jo ikimetsien suojelussa. Sama pätee myös maatalousluonnon monimuotoisuuskohteissa luonnonniityillä, -laitumilla ja kedoilla.

Kylällämme suurin osa tällaisista biodiversiteettikohteista on istutettu kuuselle. Emme yksi pysty vaalimaan maatalousluonnon monimuotoisuutta reilun viiden hehtaarin alalla. Mikä neuvoksi? Lue aiheesta lisää http://www.pelastetaanperinnemaisema.blogspot.com. 

P. S. Saimme loppujen lopuksi perunat nostettua säilöön hyvän sään aikana.