Jännittävä kirje

On kehitetty älypuhelinsovellus, jolla voi ottaa vastaan korttimaksuja. Ihmisillä ei nykyään ole monestikaan käteistä mukana. Toisaalta MobilePay ei ole vielä kovin yleistynyt. Niinpä ajattelin hankkia Viva Wallet -sovelluksen. Siihen tarvitaan mm. kaupparekisteriote.

Ryhdyin tuumasta toimeen. Kirjauduin PRH:n sivuille, maksoin MobilePaylla 60 ja laitoin hakemuksen kaupparekisteriin vetämään. Odottelin pari viikkoa. Ei tapahtunut mitään. Katsoin jonotuslistalta, että paraikaa käsitellään kuukausi sitten tulleita hakemuksia. Ajattelin että no, syksyyn mennessä ollaan rekisterissä. Eipä tässä kiirettä.

Kunnes samana päivänä klo 16.55 kilahti sähköposti: "PRH: Hakemuksesi on käsitelty". Niinpä sain samana iltana tiedon hakemukseni hyväksymisestä. Ei tarvinnutkaan odottaa kuukausikausia.

Tänään oli postilaatikossa tärkeän näköisiä kirjeitä. Laskuja? Kyselyjä verovirastosta? Oli puhelinlasku ja PRH:n kirjallinen päätös kaupparekisteriin hyväksymisestä. Jälleen on siis yksi askel otettu maaseutuyrittäjän polulla. Tapahtuman kunniaksi kiinanruusu avasi kukkansa. Mukavaa viikonloppua!

Köyhyydestä

Kerroin ostaneeni kokeilumielessä tällaista kahvia. Tutut sanoivat etteivät milloinkaan osta moista. Tuumasin, että hyvä sekoitus tuli kun laittoi joukkoon kesäkahvilasta vanhettunutta hintavampaa kahvia.

Tuttava neuvoivat, että täytyy nauttia aikanaan eikä säästää. Niinhän se on. Toisaalta on oltava pahan päivän vara. Pienituloisena kannattaa elää niin ettei tarvitse ottaa lainaa tiukkoina aikoina. Mitäpä jos lainaa korkoineen ei saakaan maksettua? Monet ovat menettäneet tilat ja talot velkojille. 

Sitä eletään tulojen mukaan. Vaan ei yli varojen. Henkilökohtaisena avustajana toimiessani olin matalapalkka-alalla, mutta kuitenkin sain tuloja. Ja käytin niitä myös! Maaseudulla riittää pienemmät tulot kun ei tarvitse maksaa vuokria, polttopuut saa omasta metsästä ja täällä on vähemmän "houkutuksia". 

Tuolloin rakennutimme hirsirakennuksen ja raivuutimme lisää peltoa. Vieläkin harmittaa kun maksoimme rakennushankkeesta roimat ylihinnat. Huomasin että rakentajat fiilaavat linssiin. Vaan mistä tänne metsään olisi saanut muitakaan? 

Nykyään sitten elellään miniminituloilla. Vaan kun on tottunut että välillä rahaa on vähän, välillä vielä vähemmän, niin ei maailma siihen kaadu. Kun pystyy ruokaa ostamaan ettei koko ajan nälkä kurni vatsanpohjassa - vatsan on hyvä olla välillä tyhjänäkin eikä jatkuvasti ähkyssä. Riittävästi puhtaita, ehjiä vaatteita, asunto lämpimänä, terveys ja laskut maksettu, mitä sitä ihminen muuta kaipaisi? 

Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen. Saamme elää komeiden vaaramaisemien keskellä. Jos olisimme metsittäneet esi-isien 300 vuotta sitten raivaamat pellot kuten muut täälläpäin, rypisimme rahassa 50 vuoden kuluttua jos ikää riittää. Paitsi että verottaja vie metsätuloista kolmasosan. Siihen mennessä on voitu metsänhakkuut kieltää kokonaan ettei metsitetyistä maista saisikaan rahaa. 

Sosiaalinen media, älypuhelimet ynnä muut nykyaikaiset sovellukset toimivat edullisesti. Luonto on lähellä. Ilves oli käynyt talostamme 30 metrin päässä haistelemassa kissan jälkiä. Hyvät retkeilymaastot, ei saasteita. Ei turvauhkia. Suuremmissa paikoissa saa pelätä aseistettuja alaikäisiä. Eikä ole vipin pyytäjiä. Köyhäkin voi elää suht onnellista elämää! 

Kokeiltiin uusi pankkipalvelu

Kirkonkylällä oli S-pankin palveluauto ja minulla oli läheiseni kuolinpesään liittyviä asioita selvitettävänä. Koputin suurehkon pakettiauton ovelle ja mennä torhalsin suoraan sisälle. Siellä olikin tuttavani asioimassa ja pyytelin anteeksi tunkeutumistani.

Virkailija neuvoi ottamaan vuoronumeron S-marketin sisätiloista. Marketissa olikin toinen tuttuni odottamassa vuoroaan pankkiautoon ja hän neuvoi minua, miten toimitaan. En ollut huomannutkaan, että marketissa on jonotusnumeroautomaatti. Pankkiauton olen nähnyt parkissa aiemminkin mutta minulla ei ole ollut asiaa sinne kun hoidan lähes kaikki älykännykällä.

Marketin sisällä oli toinen pankkitoimihenkilö ja hän tuli kysymään asiaani. Kerroin asiani ja mainitsin, ettei minulla ole vielä henkkaria. Hän epäili etten pysty asiaani hoitamaan ilman henkilöllisyystodistusta, mutta ainakin saan sen vireille. Sitten hän tiedusteli, onko minulla mobiilipankkia. Onhan minulla! Hoidan sillä lähes kaikki asiat ja pystyn kirjautumaan virallisiin palveluihin mm. metsä- ja maatalousasioissa. Hurjan kätevä keksintö! Sitten virkailija tiedusteli, onko minulla puhelin matkassa. Olihan minulla, mutta se oli autossa, kun arvelin, ettei puhelinta tarvitse pankkikonttorissa asiointiin. Kiittelin neuvokasta pankkivirkailijaa ja kipaisin hakemaan kännykkäni autosta.

Kun tulin puhelimeni kanssa, minua ennen jonossa ollut tuttavani poistui juuri palveluautosta ja ei kun seuraava "potilas" sisään. Suureen pakettiautoon oli rakennettu työpöytä tietokoneineen ja skannereineen. Virkailija istui tiskin takana ja asiakkaille oli varattu kaksi tuolia. Välillä kolmaskin tuttuni pyrki sisään kesken asiointini. Hänkin yhtä äkkinäinen kuin minä ja neuvoimme häntä hakemaan vuorolapun marketin sisältä automaatista.

Selostin asiani. Minun täytyi kirjautua kännykälläni mobiilipankkiin eikä koko henkkaria tarvittukaan. Ajokortti sentään vaadittiin. Mobiilipankin käyttämiseen tarvittiin hieman ohjausta, kun en ole tehnyt sillä aiemmin tämänkaltaisia tunnistautumisia. Ja jännittikin hurjasti. Asia hoitui erinäisten kopiointien, tulostamisten, skannausten ja allekirjoitusten jälkeen kertaheitolla kuntoon.

Kiitokset vaan ihanille pankkitoimihenkilöille, että sain kimurantin asiani hoidettua loppuun asti. Niin ja tietenkin ilmaiseksi!