Kirppistelyä

Näin kauniina päivänä innostuu kodin järjestykseen. Suuressa maalaistalossa järjestämistä riittääkin. Monen sukupolven tavarat saman katon alla. 

Pitäjään on saatu jäteyhtiön toimesta lumpunkeräys. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Jäteyhtiöhän se järjesti tänne pakkausmuovin keräyksenkin, kun muovinkeräysfirma sanoi asiakaspohjaa liian pieneksi, ei ole paikkaa säiliölle jne. jne. Mitä meiltä on käyty muovia viemässä, on säiliö usein täynnä ja omien muovien tyhjennyksen aikana tulee monasti joku toinenkin samalle asialle. Niin, se muovinkeräyslaatikko on muiden lajittelulaatikoiden vieressä, ettei sijoitusongelmaakaan loppujen lopuksi ollut.

Aloin keräämään lumppuja pussiin ja merkitsin vielä sen sisällön että muistaa ottaa mukaansa milloin liikkuu maalikylillä. Mutta lumppuun menevien joukossa oli paljon itsellekin käyttökelpoista vaatetta.

Nimittäin vanhoista trikoovaatteista saa hyviä rättejä. Käytön jälkeen ne voi joko pestä ja käyttää uudelleen tai heittää jätteisiin.

Risasta villapaidassa saa lemmikille uuden makuupehmusteen. Täytyyhän niitäkin välillä pestä! Lemmikin tyyny on nukkumakäytöstä poistettua kierrätystavaraa sekin.

Harmi, kun muoti nykyään muuttuu niin nopeasti, ettei vaatteita ehdi kuluttaa loppuun. Tämäkin sievä neuletakki on auttamatta vanhanaikainen. Tätä ei vielä raaski laittaa lumpunkeräykseen.

Mummon vastevarastoja tutkiessa löytyi lisää retromuotia. Eihän sitä tiedä vaikka kesällä menisivät kaupaksi kun hinnasta sovitaan! Nämä täytyy ensin pestä ja silittää.

Yläkerran portaikkoa penkoessani löysin tiukasti kiinnisidotun muovikassin. Mitähän siellä on? Ruskeita ja tummansinisiä pukukankaita. Ja hieman keskeneräinen perinnemekko! Ostaisiko joku tällaisia? Sopisi hyvin meidän konseptiimme nämä perinneasut. Suunnittelin ja ompelin joskus tällaisia. 

Jalavan kauppa Ylä-Kainuussa myy savotta-aikojen nostalgiavaatteita. Meillä olisi erilainen brändi. Möisimme vielä vanhanaikaisempia, kansainvälistä tyyliä olevia asuja.

Jokainen mekko on hieman erilainen. Voisi kokeilla laajempaa myyntiä netissä. Ja meillä on jo verkkokauppakin tuotteiden myyntiä varten Ylapiha Shop.

Pakkaspäivän jälkeen oli ihana kuutamo. 

Vintagehelmiä

Keskustaan avataan kirpputori. Pyhäpäivän kunniaksi aloin penkomaan perheen vaatevarastoja. Meillä on hyvälaatuisia, ajanmukaisia tekstiilejä, jotka on syystä tai toisesta jääneet käyttämättä. 

Myytävien kirppisvaatteiden täytyy olla siistejä. Äkkiähän tuota koneellinen pyykkiä kertyikin. Osa otetaan vielä itselle käyttöön. Ei kannata pestä vajaita koneellisia.

Syvemmälle kaappia tutkiessani löytyi tällaisia retromekkoja. Ne ovat olleet kaapin perillä varmaan kolmekymmentä vuotta. Naureskelimme, että kukahan näitäkin tarvitsisi. 

Netistä paljastui, että tällaiset vintagekamppeet ovatkin haluttua arvotavaraa. Hinnat pyörivät useissa kympeissä. Ei kannata myydä parilla eurolla.

Lajittelin mummolta jääneet mekot sängylle. Joukossa suvun muidenkin naisten meille päätyneitä leninkejä. Näitä on monta. Erivärisiä. Lyhythihaisia, puolihihaisia, liivihameita. Usein keinokuituisia, kuten 60-70 -luvulla tahtoi olla.

Yläpihan tilalla on oma kotikirppis. Leningeistä voi perustaa kirppikselle oman vintageosaston. Ei kannata kaikkia laittaa heti myyntiin. Muutamia kokeeksi. Markkinointi on tietenkin tärkeää, että ihmiset tietävät tulla ostoksille.

Muutamia mekkoja mummo oli laittanut ripustimille sisimmiksi muiden leninkiensä alle. Nämä ovat vielä vanhempia. Ehkä mummon nuoruudesta 1950-luvulta.

Aavistin, että näihin leninkeihin saattaa liittyä rakkaita muistoja, jotka mummo tahtoi kätkeä muilta ihmisiltä. Saattaa, olla että vain hän tiesi, mihin tilanteisiin nämä liittyivät. Oliko jompikumpi leningeistä ollut hänen päällään tavatessaan ensi-ihastuksensa?

Näitä mekkoja en laittanut myyntiin, vaan talletin ne takaisin kaapin kätköihin muiden mekkojen alle kuten mummo oli tarkoittanutkin.