Näin tuumi isäni ostellessaan pöytäliinoja, astioita, työkaluja sun muuta. Jälkikasvu motkotti, kun varastot täyttyivät tarvekaluista. Nyt ei enää työkaluja ostella - ainakaan varastoon. Kohta on isän kuolemasta kymmenen vuotta. Miten viisaasti tehty, hankkia tarvikkeita vastaisen varalle!
Se on ikävää, kun meillä oli ne kaverukset kokoamassa hirsikehikkoa. Lupasin, että he saavat lainata joitain työkalujamme. Mutta he ottivatkin ne matkaansa eivätkä palauttaneet niitä. Sen lisäksi että ilmoittivat työtunteja reilusti enemmän kuin mitä todellisuudessa työskentelivät! Siinä meni arvokkaita halkaisukirveitä, lapioita ja muita tavaroita teille tietymättömille. Niitähän saa uusia ostettua, mutta se on surullista, kun ne olivat isäni omalle perheelleen hankkimia. Nyt ne ovat maailmalla menossa, uppo-outojen ihmisten hallussa.
Lauantaina keksin, että meillä on isäni ostama adventtikynttelikkö. Olen eräässä Facebook-ryhmässä ja päätin ottaa kuvan kyntteliköstä ja toivottaa hyvää 4. adventtisunnuntaita ryhmäläisille. Laitoin toivotuksen ajastuksella ryhmälle. Voi, jopa oli tullut peukutuksia kuvalle herättyäni ja avattuani ko sovelluksen! Mukavaa, että ihmiset tykkäsivät kuvastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti