Puulämmitystä rintsikkatalossa

Meillä on tyypillinen 50-luvun rintamamiestalo keskusmuureineen. On oma puuhansa pitää suuri hatara talo lämpimänä heikkotehoisella puuhellalla. Keskusmuurisysteemiin ei suositella puulieden uusimista. Vaarana on, ettei lämpö kierrä uudessa systeemissä kuten sen on suunniteltu kiertävän.

Tästä seuraa se, että 0 asteessa poltetaan yksi kassillinen koivupilkettä. -10 asteessa kaksi kassillista. Tuulisella säällä tai kovemmalla pakkasella menee sitten kolme kassillista. Auratulla tieosuudella puut kulkevat ahkion kyydissä, mutta osan matkasta joutuu kantamaan. Mikäli sähkön hinta laskee, harkinnassa on ilmalämpöpumpun hankinta.

Järjestys uusix

Marketissa oli vehnäjauhot tarjouksessa - ja ilman ostorajoitusta. Päätettiin ostaa sitten jauhoja koko vuodeksi. Kahvila-bed&breakfast-toritoiminnassa niitä kuluu.

Tietenkin 50-luvun rintsikkatalossa täytyy soveltaa. Tilat ei todellakaan ole suunniteltu 2020-luvun yrityskäyttöön. Keittiön työpöydän jalkatilasta löytyi, ainakin toistaiseksi, sopiva säilytystila.

Odotamme keittiöremonttia. Kahdelle firmalle on lähetetty tarjouspyynnöt. Tutut kyselevät, palkkaammeko samat kaverit, jotka rakensivat hirsikehikkoa vuoden päivät. Emme tällä kertaa. Käytämme paikallisia. Paikalliset ovat edullisempia, ammattitaitoisempia ja nopeampia.

Maalautimme talon kymmenen vuotta sitten. Näin helsinkiläisen remonttifirman ilmoituksen lehdestä. Ihmettelin tarjouksen korkeaa hintaa. Myyjä oli todella lipevän tuntuinen ja kyseli myötäänsä lisäremontteja.

Kun muita ei saatu, otimme firman töihin ja kirvaillen maksoimme kalliin laskun. Ihmettelin, kun maalari maalasi kaatosateessa. Ja ikkunapuitteet lahon päälle. Eihän maalit kauan kestäneet.

Nyt katsoin jostain kilpailutussivustolta, että okt:n ulkomaalaus maksaa nykyään puolet vähemmän kuin mitä raksafirma pyyti kymmenen vuotta sitten! Eli maksoimme ainakin 2/3 ylihintaa.

Mutta. Tässä näette nyt meidän jauhovaraston siististi säilöttynä. Samasta kaupasta ostin vähän aiemmin 24 kg sokeria tarjouksesta.  Tuttu lahjoitti kestokassit. Pakasteet on laitettu samanlaisiin kasseihin ja hyvin pysyy järjestys. 

Puuseppää aina tarvitaan!

Nythän se pakkaseksi pämähti! Mittari näyttää täällä korkealla mäellä -31°C. Sähköpatterit on kannettu varastosta asuinhuoneita lämmittämään. 1950-luvun puuhella ei jaksa pitää hataraa asuntoa kodikkaana kovilla pakkasilla.

Syksyllä heitti sellaisen probleeman kun perunakellarimme ovi irtosi saranoiltaan. Rakenteet olivat vuosikymmenten saatossa lahonneet. Kellarissa on pienitehoinen sähköpatteri lämmittämässä mutta seinän takana paukkuva pakkanen uhkaa mennä perunoita nipistelemään kun kellarissa ei ole ovea ollenkaan.

Suvussamme on ollut kädentaitajia monen polven ajan. Seppää, suutaria, räätäliä, kirvesmiestä, puuseppää jne. Uudella sukupolvella ei vasaraa ihmeellisempi värkki kourassa pysy ja silloin kun on mittavasta lahovauriosta kyse, pitäisi tietää jotain esimerkiksi puukkosahan ja rullamitan käytöstä. Korjaustarvikkeita meiltä kyllä löytyy.

Jälkikirjoitus. Asensin paksun huovan kellarin lahonneen oven tilalle. Toivottavasti se antaa hieman suojaa pakkasta vastaan. Polyuretaanilevy olisi kova sana. Mutta lähin rautakauppa on 50 kilometrin päässä, eikä henkilöautolla mitään rakennuslevyjä aleta tänne korpeen kuskaamaan. Kaiken kukkuraksi portaikon ikkuna särkyi kesällä ja sekin on korjaamatta. Mittarissa on onneksi vielä yksi aste lämpimän puolella.