Perinnebiotooppi

Meillä on vajaan parinkymmenen aarin ELY-keskuksen digitoima perinnebiotooppi. Se sai alkunsa siten kun pellon puutteessa raivasimme vanhalle laidunalueelle kasvaneet koivut pois ja ilmoitimme lohkon EU:lle. Tarkastajat tulivat ja sanoivat ettei pelloksi kelpaa, mutta tämä käy perinnemaisema-alueeksi.

Lohkolla kasvaa päivänkakkaraa, ruusuruohoa, ahdekaunokkia ja muita perinteisten maatalousympäristöjen lajeja. Kuriositeettina mainittakoon että perinnemaiseman toinen puolisko on tehometsätalousalueena, eli vanhan pellon toinen puoli kasvaa puuta.

Perinnelohkolla kasvaa Pohjois-Karjalan suurimpiin lukeutuvat haapavanhukset, jotka kasvattivat juurivesat. Nyt haavoilla on kolme "poikasta". Tuolta taaempaa näkyi jokunen vuosi sitten naapuritalo, mutta metsän kasvettua pelloille ei naapuriin enää näy. 

Viime syksynä lohkolta poistettiin kiviä niittotyön helpottamiseksi mutta melko epätasainen alue on vieläkin. Saisiko lohkon tasoittamiseen Leader-avustusta, sitä ei vielä tiedetä. Joka tapauksessa yksi päivä meni niittopuuhissa. Viikatteella niitettiin. Ja hyvän näköistä jälkeä tuli.

Niitettiin polku

 

Meiltä johtaa vanha polku läheiselle metsäautotielle. Tie kiertää takaisin kylätielle. Mukava parin kilometrin patikkareitti komeissa vaaramaisemissa. Polun varrella on kaunis luonnonniitty, joka on vaarassa pusikoitua, kun sitä ei voi kivien takia niittää traktorilla. Kylätielle niityn kautta avautuva vaaramaisema on kylämme tunnusmerkki. 

Kymmenisen vuotta sitten täällä oli metsänhoitoyhdistyksellä laajamittainen peltojen metsityshanke. Samassa yhteydessä he aikoivat metsittää kylätien varrella olevan viimeisen vaaranäkymän eli tämän kyseisen niityn. Metsän varttuessa kylämaisema olisi kasvanut umpeen. Kuten kävi läheiselle paljon suuremmalle peltoaukealle kun se istutettiin kuuselle. Monien mutkien kautta saimme estettyä hankkeen omilta mailtamme. 

Jokunen aika sitten kampanjoimme Mesenaatin avulla varoja kivisen niityn kunnostukseen. Kampanja tuotti yli tuhat euroa. Kiitokset kaikille mesetoijille! Osa vastikkeista on täällä vielä lunastamatta. 

Kaksi vuotta sitten niitätimme alueelta vesakot erikoisniittokoneella ja tämä tuli maksamaan paljon. Samalla kyselimme alueen kaivinkonefirmoja kivien raivuuseen, jolloin niityn kunnosapito tapahtuisi edullisemmin traktoriniittokoneella. 

Joku yritys täällä kävi ja lupasi tulla töihin. Heitä ei sitten näkynytkään. Syksyllä joku toinen kävi katsomassa ja lupasivat tulla kesäkuussa töihin. Elokuu on alkanut ja kivien raivaajia ei näy. 

Uusi vesakko kasvoi nopeasti niitetyn pusikon tilalle. Kannot olisi pitänyt käsitellä torjunta-aineella. Vaikeaa raivata kiviä korkeassa vesakossa. Täytyy syksyllä lehtien karistua kysellä töihin kolmatta urakoitsijaa. Ehkä sitten onnistuu. 

Itsenäisyyspäivänä

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Pohjois-Karjalan vaaramaisemista! Mielenkiintoista seurata blogini lukijamäärä. Välillä on lähes 60 lukijaa. Seuraavan kirjoituksen onkin lukenut vain neljä henkilöä. Mistähän johtunee. 🤔

Mutta asiaan siis. Tämä on minun mielipiteeni asiasta enkä luule olevani kovin väärässä. Mielestäni nämä komeat kulttuurimaisemat kuuluvat osaksi itsenäisyyttämme. Esivanhempamme ovat ne korvesta aikoinaan raivanneet ja kapean leipäkyrsänsä niistä repineet. Välillä petäjäistä joukkoon sekoitelleet.

Nykyaikana vouhotetaan hiilinieluista sun muista. Pellot pitäisi metsittää. Hankimmeko ruoan sitten ulkomailta saastuttavilla lentokoneilla? Jos tulee maailmanlaajuinen katastrofi, ei Suomeen rahdata ensimmäisenä ruokaa. Ensin ravitaan oman maan kansalaiset. Pieni Suomi voi joutua nuolemaan näppejään - tässä tapauksessa huuliaan. Kotimainen ruoka on puhdasta ja siinä on pienempi hiilijalanjälki kuin ulkomailta tuotetussa.

Jos nämä arvokkaat kulttuurimaisemat metsitetään, siinä heitetään lapsi pesuveden mukana pois. Maa- ja metsätaloustuottajien suuret järjestöt kannattavat tehotuotantoa. Kaikesta pitäisi saada maksimaalinen tuotto. Pehmeät arvot eivät merkitse heille mitään. Luontoihmiset taas suojelisivat kaiken pystyyn. Mitään ei saisi tehdä. Pitäisi olla luonnonmukaisesti. Kiviä ei saisi raivata pelloilta. Maata ei saisi viljellä eikä vesakoita torjua kasvinsuojeluaineilla. Minne on vanha kunnon talonpoikaisjärki kadonnut?

Maiseman Tarina

 

https://youtu.be/hemVpgbJ3d0

Tällä upealla kuvakavalkadilla kerrotaan Nurmeksessa Valtimon pitäjässä sijaitsevan Sivakkavaaran kylän maiseman tarina. Katso ja nauti! Vielä ehtii mukaan maisemakampanjaamme https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Osta ja auta säilyttämään arvokas kylämaisema avoimena.

Huom! Jos kuva ei lähde pyörimään, klikkaa tätä YouTube linkkiä https://youtu.be/hemVpgbJ3d0

Kummallinen juttu

  

Sukutilamme kuuluu arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin kaukonäkymien ja rakennusperinnön johdosta. Täste statuksesta seuraa myös velvollisuuksia. Maisemat on pidettävä avoimina ja rakennukset kunnossa. 

Tämän Pohjorinteen niityn kunnostuksen eteen on tehty jo vuosia töitä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kivet olisi vielä poistettava, jotta lohkoa voisi hoitaa traktorilla. Valitse sopivin kampanjatuote, osta se ja auta meitä saattamaan hankkeemme valmiiksi! Vastikkeet löydät tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Kerron nyt erään selittämättömän tapauksen, joka liittyy tuohon kyseiseen niittyyn. Niitty oli vesakoitunut. Kylällä metsitettiin vanhoja peltoja. Olin juuri päivittänyt metsäsuunnitelman ja havaitsin, että Pohjorinteen peltoalue oli merkitty siihen "väärää puulajia kasvavaksi metsäksi", joka on välittömästi metsitettävä oikealle puulajille.

Toinen kummastusta herättänyt seikka oli, kun eräs pellonreunavesakko kännykkämaston kupeella oli metsäsuunnitelmassa määritelty perinnemaisema-alueeksi. Maatalousalan ammattilaisena ja nykyaikaisen luonnonhoitokoulutuksen saaneena tiesin, ettei ko vesakolla ole sen enempää maisemallista kuin luonnon monimuotoisuuteenkaan liittyviä arvoja. 

Olin hieman ihmeissäni, että oliko metsäalan asiantuntija tulkinnut hieman väärin, että meidän peltomme olisi metsää? Kiireessäkö lie hutiloinut? No, emmehän me vanhoja peltojamme ole aikoneet metsittää, sillä tarvitsemme lisää peltomaata. Siinähän olisi samalla mennyt kylän viimeinen järvinäkymäkin. Kun kaikki muut kylän pellot oli jo metsitetty ja komeat näköalat kasvaneet umpeen.

Ajoin asiakseni 100 km Porokylän Metsäkeskuksen konttoriin tekemään lohkosta maankäytönmuutosilmoitusta, raivataksemme Pohjorinne takaisin pelloksi jos se ei sitä metsäalan asiantuntijan mielestä ole. Muutenhan vesakoiden poistosta saisi sapiskaa, jos ei uutta puuta laiteta kasvamaan. 2010-luvun alkuvuosina en vielä tiennyt, että metsänkäyttöilmoituksen voi tehdä tietokoneellakin kotoa käsin.

Metsäkeskuksen virkailija tiedusteli, olinko keskustellut pellonraivauksesta Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan kanssa. Ihmettelin hieman kysymystä. Eihän MHY raivaa peltoja! Hehän hoitavat metsiä, eivät maataloutta. Metsänkäyttöilmoitus kuitenkin tehtiin ja otin ilmoituksesta omat kappaleet tarkasti talteen.

Lahjoitimme Pohjorinteeltä kaadetut puut tutuille. Joukossa oli hyvää koivua polttopuuksi. Risut kasattiin läjiin, jotka näkyvät kuvassa. ELY-keskuksen virkailijat kävivät digitoimassa lohkon. Huokaisimme helpotuksesta. Saimme pitää vanhan peltomme avoimena!

Kunnes seuraavan vuoden elokuussa tuli meille Metsäkeskukselta taimikon perustamiskehotus peltoraiviollemme. Huh! Tässä vaiheessa joku olisi jo luovuttanut ja antanut metsittää! Soitin Joensuun Metsäkeskukseen, että mitä tämä tarkoittaa. Olemme raivanneet lohkon pelloksi ja tehneet siitä asianmukaiset ilmoitukset Porokylän konttoriin.

Selvisi, että metsänkäyttöilmoituksemme oli jotenkin mystisesti kadonnut Porokylässä, eikä se ollut koskaan päätynyt Joensuun pääkonttoriin. Virkailija lienee unohtanut toimittaa asiakirjaa perille asti vai lieneekö ilmoitus peräti tipahtanut roskakoriin? Tämän virkamiehen mokan takia jouduin tekemään asiakseni uuden 100 kilometrin reissun Nurmekseen.

En enää vaivannut Metsäkeskuksen virkailijaa, vaan menin maataloustoimistoon ja otatin siellä kopiot peltokartoista, metsänkäyttöilmoituksesta, EU-asiakirjoista ja muista selvityksistä ja lähetin ne suoraan Pohjois-Karjalan Metsäkeskuksen pääkonttoriin Joensuuhun. Vasta sitten saimme peruutettua Pohjorinteen metsityksen.

Metsityksen esto on väliaikainen, sillä emme saa lohkolle EU-tukia ja uuden pellonmetsityslain astuessa voimaan juuri nämä tukikelvottomat peltolohkot ovat ensimmäisinä metsityslistalla. Eli nyt on kiire saada kivet pois ja ostettua alueelle tukioikeudet. Autathan sinäkin meitä ja rahoitat kampanjaamme? https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Video

 Toivotamme koko perheen puolesta hyvää ystävänpäivää kaikille seuraajillemme näiden upeiden maisemakuvien myötä. Pidetään maalaismaisemat avoimina tulevaisuudessakin ja raivataan niitä kylältämme lisää, sovitaanko niin? Suursuosion saavuttanut perinnemaisemakampanja jatkuu vielä kaksi viikkoa. Nyt mattimyöhäisetkin ehtivät rahoittamaan hyvän asian puolesta. Auttamaan pääset tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Hyvää ystävänpäivää! 

Ihmisen luontainen taipumus....

 

Ihmisen luontainen taipumus on laiskuuteen. Arvatkaa, missä se tämäkin päivä meni? Valokuvatessa! Minulla on ollut rästissä jo viikon eräs suurempi kirjoitushanke. Sitten täytyisi yrittää peruuttaa lehtitilaus, kun lehteä ei kukaan enää meidän huushollissa lue ja Karjalaisessa ja paikallislehdessä on kylliksi luettavaa, kun maanantaina tulee viikonlopun lehdet kerralla. Sitten pitää täyttää veroilmoitus. Merkitäänkö viime syksyn pellon ojitus poistoihin vai voiko sen vähentää kerralla tasausvarauksesta, huoh! Ja oli kai vielä kolmaskin kirjoitusjuttu, mutta en muista enää mikä se oli. 

Kuuluisa luontokuvaaja Asko Kuittinen vieraili kylällämme eilen ja tänään oli hänen kuviaan sosiaalisessa mediassa nähtävillä. Siinä on kaveri, joka osaa kuvata! Yritin pitää normaalia päivälepoa, vaan eihän näin komealla pakkasilmalla uni tullutkaan. Piti päästä itsekin ulos kuvaamaan. Viime talven leudoilla säillä ei kunnollisia kuurakuvia saanutkaan. Hyvin tarkeni toppavaatteissa kommandopipo päähineen alla. Sormille meinasi tulla -17 asteessa kylmä. Hienoja otoksia sai monta. Päivät ovat pidentyneet valtavasti. 

Joukkorahoituskampanjani jatkuu koko helmikuun ajan eli hyvin ehtii vielä mukaan auttamaan tähän tärkeään kylämaiseman säilytyshankkeseen. Klikkaa linkkiä ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Olisi tärkeää saada kylältä myös muita maanomistajia hoitamaan maisemiaan. Kuusi vuotta sitten uudistetussa metsälaissahan huomioidaan kaukonäkymien avaaminen ja niiden säilytys. Etämetsänomistajat eivät ole tätä noudattaneet kylällämme olevien kiinteistöjensä maankäytössä. Mietin tuossa, että minusta tulisi melko hyvä taivaanrannanmaalari, eikö vain? 

Katson maalaismaisemaa

 

Jee! Eilen tuli hieno ylläripylläri. Nurmeksen kaupunki rahoitti maisemahankettani. Kiitos, kiitos ja vielä kerran KIITOS!!! Maalla on mukava asua ja töitä täällä riittää. (palkan saanti on sitten toinen juttu). Saan energiaa tuijottamalla kaukaisuuteen, mutta kylämme peltoaukeat on suurelta osin metsitetty, joten horisonttia ei näy kuin parista kohdasta.

Siksi olisi tärkeää pitää nämä vuosisatoja viljellyt pellot avoimina. Se on arvokas osa kulttuuriperintöä, vaikka niistä ei saakaan tuloja 15 000 euroa hehtaarilta kuten metsänkasvattajat. Ja joku bisneksistä tietoinen letkautti, että tilipäivä on vain kerran elämässä. Metsänkasvatushan ei ole hätäisen puuhaa.

Minimitavoite 1000 euroa täyttyi 1.2. eli jos kampanja-aikaa ei olisi jatkettu, tavoite ei olisi täyttynyt, rahat olisi pitänyt palauttaa mesetoijille ja valtava työ olisi mennyt hukkaan. Toivomme nyt että saisimme hyvän kivien raivaajan jo keväällä. Ja että joku/jotkut muutkin alkaisivat hoitaa yhteistä kylämaisemaa. Ei parin-kolmen hehtaarin puuston raivaus tienvarresta vie ketään konkurssiin. Täkäläiset metsänomistajat saavat elantonsa muusta kuin puunkasvatuksesta.

Ja meidän maisemakampanjaa voi tukea kuukauden loppuun asti täältä https://mesenaatti.me/1897/Pelastetaan-Perinnemaisema-105364521407019 Saadaanko toinenkin tonni täyteen? 

Sivakassa sivakoidaan - eikös niin

 

Joku kysyi, montako sataa kilometriä on tullut hiihdettyä. Ei yhtään tälle, eikä viimekään talvelle. Sukuvika kun suksi ei luista. Toisaalta sedät napsivat pääpalkintoja paikallisen hiihtoseuran riveissä pitäjän mestaruuskilpailuissa. 

Hiihto jos mikä on välineurheilulaji. Innon tähän jaloon liikuntamuotoon menettää äkkiä jos varpaita palelee 40 vuotta vanhoissa monoissa ja entisen kilpahiihtäjän perinnöksi jättämät sukset lipsuvat loivassakin ylämäessä metri eteenpäin kaksi taaksepäin.

Pari vuotta sitten päätin tehdä latupohjan kolmen kilometrin lenkille. Sehän kantaa sitten vaikka kävellen kulkea. Sukset jalkaan ja menoksi! Kaaduin jyrkässä alamäessä lipusuvien suksieni kanssa. Lunta oli reilut puoli metriä. 

Kai siinä varttitunti meni ennenkuin pääsin rättiväsyneenä takaisin ylös. Eihän paksussa pehmeässä lumihangessa ole mitään, mistä ottaa kiinni ja kammeta itsensä jaloilleen. Kun pääsin metsätaipaleelta ajotielle, olin niin uupunut, että meinasin tilata kylän taksin ajamaan minut takaisin kotiin. 

Omanarvontuntoni ei sallinut minun tehdä tätä, vaan urhoollisesti sinnittelin omin voimin kotikulmille. Seuraavat päivät reidet huusivat hoosiannaa äkillisestä lihaskuntoharjoitteesta. Ja sukset ovat sen reissun jälkeen pysyneet varastossa. 

Eräsukset pitopohjalla on paras valinta hiihtämättömille laduille. On kallis investointi hankkia uudet sukset, siteet sekä monot. Entä jos suksi ei ala kulkemaan siitä huolimattakaan?

Harrastan talviliikuntaa kävellen, potkutellen, umpihangessa rämpimällä, polkuja tamppaamalla, kymmenen kilon halkokassia kahdesti vuorokaudessa kantamalla sekä tietysti lumitöissä. Kokeilin lumikenkäilyä, mutta kengät upottivat pahasti pehmeässä lumessa. 

Tiesitkö muuten, mistä 1500-luvulta asutun perinnekylämme nimi tulee? Itä-Suomea kuritti aikoinaan pahamaineinen verovouti Simon Affleck (Hurtta). Hänen renkinsä katkaisi suksensa eli sivakan Myllypuron rinteessä. Tästä kimmastuneena kulkija kirosi kylän Sivakaksi.

Muuten, omasta hiihtoharrastuksestani mainittakoon että ostin eräsauvat toissa talvena. Eikös sekin ole jo hyvään päin menossa? Kampanjaani avoimen kylämaiseman säilyttämiseksi voi tukea koko kuukauden ajan täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos avustasi! 

Jännät paikat

 

Nyt on kuulkaas jännät paikat. Jatkoin joukkorahoituskampanjaa kylämaiseman kunnostamiseksi kuukaudella. Enää puuttuu 40 euroa 1000 euron minimitavoitteesta! Mutta, eipä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Ja toisaalta, rahaa voisi kerätä toisenkin tonnin. Ei ole halpaa kivien raivaus.

Laitoin uusia maisemakuvia paikallisiin Facebook-ryhmiin ja toivotin tänne tervetulleiksi valokuvaajat ja luonnossa liikkujat. Hehän ovat parhaita maalaismaisemien puolestapuhujia. Julkaisuni sai runsaasti peukutuksia. 

Jännä huomata, kun jotkut pidättäytyvät systemaattisesti kannattamasta kaikkia maaseutuhankkeita. Mistä sellainen johtuu kun itsekin ovat maalta kotoisin? Eipä sitä muiden syntyjä syviä voi mennä arvailemaan.

Maatilamme on arvokas kulttuuriympäristö vanhojen hirsirakennustensa sekä kaukonäkymiensä johdosta. Juuri nämä kaukonäkymät eli tyypilliset pohjoiskarjalaiset vaaramaisemat ovat kylässämme uhanalaisia voimakkaan metsätalouden harjoittamisen johdosta.

Meillekin on moneen otteeseen tarjottu pellonmetsitystä sekä kampanjan kohteena olevan perinneniityn puulle istuttamista. Osta vastikkeita täältä ja tue kampanjaamme! https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Keittolounas

 

Tiesitkö että Yläpihan kesäkahvilasta voi tilata keittolounaan? Voit valintasi mukaan ostaa jauhelihakeiton, makkarakeiton, lohikeiton tai kesäkeiton. Ateriaan kuuluu keiton lisäksi leivät, juomat, jälkiruokana vispipuuro ja pullakahvit, tee tai kaakao. Osta lounas verkkokaupasta ja tuet samalla kylämaisemahanketta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Neuvon seuraavaksi herkullisen makkarakeittoreseptin. Annoksesta tulee neljälle hengelle. Kuutioi paketillinen lenkkimakkaraa. Ruskista palat voissa. Kiehauta noin litra vettä, lisää liemikuutio tai pari. Keitä yksi iso pussillinen peruna-keittojuureksia lähes kypsiksi. Lisää ruskistetut makkarakuutiot ja kiehauta. Nauti keitto ruisleivän ja kylmän maidon kera. Hyvää, helppoa, nopeaa ja edullista arkiruokaa! 

Voiko munkkeja myydä joukkorahoituskampanjassa?

 

Nyt tulee vähän outo blogikirjoitus. Olen kampanjoinut kuukauden kylämme ainoan jäljellä olevan vaaramaiseman kunnostuksen puolesta. Ensikertalaisella loppui osa kampanjatuotteista kesken ja oli äkkiä keksittävä uusia vastikkeita. 

No, minähän olen kylän kolmanneksi paras munkkimaakari ja karjalanpiirakoidenkin rypytys onnistuu. Ei muuta kuin kotileivonnaiset myyntiin. Vitsailinkin jo kavereilleni, että olisin saanut rahoituskampanjan tavoitesumman aika päiviä sitten täyteen mikäli olisin päässyt torille leivonnaisia myymään ja suutani soittamaan.

Munkkeja, piirasia ja muita vastikkeita voi ostaa kätevästi verkkokaupasta klikkaamalla tätä linkkiä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Samalla tuet arvokkaan kylämaiseman kunnostushanketta. Kerro tästä tärkeästä asiasta ystävillesi sekä jaa linkkiä some-kanavissasi! 

Meidän kylästä lehdessä juttu

 

Ylä-Karjala -lehdessä oli sivun mittainen artikkeli Sivakan kylästä Valtimolta. Täällä ei ole ennen kerätty apua joukkorahoituksella. Hyvin oli nuori toimittaja jutun kirjoittanut.

Joukkorahoitus toimii siten että ostetaan kampanjatuotteita täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Valitse kirja, postimerkkisarja, pullakahvit tai jokin muu vastike ja osta se. Kerro asiasta läjipiirillesi ja jaa linkkiä verkostoissasi.

Kampanjalla kerätyllä rahoituksella palkkaamme kaivinkoneen raivaamaan kivet pois, jotta niittyä voi hoitaa traktorilla. Samalla voimme saada alueen hoitoon EU-tukea. 

Uusi vuosi ja entiset kujeet

 

Niin se vuosikin ehti tässä välissä vaihtua. Emme järjestäneet ilotulitusta kun tulitteet olisi pitänyt käydä ostamassa 50 kilometrin päästä, ja syrjätiet olivat koko uuden vuoden alusviikon sellaisella niljanteella, että hyvä kun neljääkymppiä pääsi ruokakaupasta muonalastin hakemaan.

Aattoilta kului lumitöiden merkeissä. Puolilta öin oli taas satanut 5 senttiä uutta kolattavaa. Lumisateessa eivät kyläläisten ilotulitukset näkyneet, mutta paukoset kuuluivat hyvin. Itse uudenvuodenpäivä meni kirjaimellisesti kissanpäiviä viettäessä eikä eväämme hetkautettu.

Tänään on jo kolmas päivä tammikuuta eli oli viimeinkin ryhdistäydyttävä ja otettava lumityövehkeet kauniiseen käteen. 1 1/2 tuntia kului kolan varressa. Samalla tuli lapioitua lunta seinivieriin pakkaseristeeksi.

Kylämaiseman kunnostukseen käynnistämälleni joukkorahoituskampanjallemme kuuluu hyvää! Eilenkin tuli kaksi uutta mesetoijaa ja paikallislehti haastatteli aiheesta. Tehdään tästä koko Sivakan kylän yhteinen hanke!

Voit osallistua perinnemaisemakampanjaan klikkaamalla tätä linkkiä ja valitsemalla sieltä vastikkeita. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ Myydyistä vastikkeista saaduilla tuloilla rahoitamme Pohjorinteen kivien poiston. Tietysti joudumme omaakin rahaa käyttämään, mutta joukkorahoitus olisi tässä suurena apuna. Tältä Pohjorinteellä näytti tänään.

Oma postimerkki

 

Maatilallamme on niitty, jossa kasvaa useita eri kasvilajeja. Se on kaunis niitty kukkien kukkiessa. Polku kulkee niityn halki. Kukkaniitty on kovin kivinen ja se uhkaa vesakoitua. Kivet olisi poistettava niityltä. Sitten sitä voisi hoitaa traktorilla niittämällä. Kivien poisto on kallista eikä siihen saa EU:lta tms. tukea.

Aloitimme mesenaatti.me:n joukkorahoituskampanjan, jolla keräämme osan varoista kukkaniityn kunnostukseen. Rahoittajat eli mesetoijat ostavat mesenaatti.me:n sivulta tavaroita tai palveluita ja auttavat siten saamaan tavoitellun summan täyteen.

Mietin, että millaiset vastikkeet olisivat kiinnostavia. Keksin että postimerkkejä tarvitaan aina. Niinpä suunnittelin omakuvapostimerkin kunnostettavasta niitystä. Ja tällainen siitä tuli. Jos olet kiinnostunut auttamaan meitä kukkaniityn kunnostuksessa, klikkaa https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ osta sopiva vastike ja kerro tästä tärkeästä asiasta ystävillesi. Jaa linkkiä somekanavissasi. Kiitos jos autat!

Niin, ja lopuksi videonpätkä itsenäisyyspäivän kunniaksi.

 

Maisemahankkeelle oma sivusto

 

Joukkorahoitusyhteisöltä tuli hyväksyntä perinnemaisemakampanjalleni. Siinä siis kerätään rahaa Sivakkavaaran kylän ainoan jäljelläolevan perinnemaisema-alueen kunnostukseen. Muutoin arvokas luontokohde saatetaan metsittää.

Homma toimii siten että klikkaa  https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ linkkiä, valitsee oikeasta reunasta mieluisimman vastikkeen ja ostaa sen. Kootuilla varoilla hoidetaan perinnemaisema kuntoon. Muistathan kertoa tästä ystävillesi ja jakaa linkkiä somekanavissasi. 

Lisää henkkeesta kerrotaan Facebookissa sekä tässä blogissa http://www.pelastetaanperinnemaisema.blogspot.com

Supertuotantoalue

 

Kylätutkija professori Pertti Rannikon mukaan kylät voidaan jakaa neljään eri kategoriaan. Sivakan osaksi tuli muuttua puunkasvatuksen supertuotantoalueeksi. Metsäyhtiö istutti häikäilemättä kaikki vanhan vaaramaisemakylän pellot kuusta kasvamaan. Keinoina käytettiin keppiä ja porkkanaa. Maanomistajille luvattiin jättituottoja metsittämistään pelloista. Tosin suurimman tuoton lähivuosikymmeninä käärii metsäyhtiö itse tarjoamalla vesakonraivuu-, lannoitus- ym. palveluja.

Jos kuka ei suostunut metsitykseen, uhattiin häntä metsälailla. Koneet tulivat kylälle seuraavana päivänä kun maanomistaja oli nimensä paperiin laittanut. Kylän kaikki maat oli metsäkeskus ilmoittanut metsämaaksi. Jos sellaiselta alalta poistaa puut, seuraa taimikonperustamiskehotus sakon uhalla. Maankäyttömuodon muutosilmoitus on tehty niin hankalaksi, etteivät kaikki metsäalan ammattilaisetkaan osaa sitä tehdä. 

Kyläläisiltä ja naapureilta ei kysytty mitään, tahtovatko he, että avoin maaseutumaisema muutetaan synkäksi korpimetsäksi. Metsitetyt pellot sijaitsevat aivan kylätien varressa. Eikä tiedon puutteestakaan ollut kyse. Metsäalan toimijat tiesivät alueen olevan maisemallisesti sekä luonnonsuojelullisesti arvokas. Eräs metsäasiantuntija totesi vain, että kun annetaan järvimaisemien pusikoitua, antavat ihmiset helpommin metsittää perinnemaisemansakin.

Näinä aikoina erittäin haasteellista suojella avoimia maaseutuympäristöjä. Jos jollakulla on pieni peltoläntti, syytetään häntä heti ilmastonpilaajaksi kun hän ei kasvata metsää, joka on tehokkaampi hiilinielu. Tässäkin on väärää tietoa. Hyvin hoidettu nurmipelto on yhtä tehokas hiilinielu kuin metsäkin. Eikä nuori taimikko ole kovinkaan hyvä hiilensitoja ainakaan kymmeneen vuoteen! Loppujen lopuksi pieni Suomi ei maailmaa pelasta, vaikka sen kaikki pellot kasvaisivat kuusta ja mäntyä.

Avoimesta kyläympäristöstä huolissaan olevat ovat tehneet kaikkensa asian eteenpäin viemiseksi. On vaadittu muutosta metsäsertifikaattiin, luonnonsuojelulakiin ym. Avoimet niityt ja laidunalueet ovat maamme uhanalaisimpia luontokohteita. Eduskunta on nuijimassa läpi lakiuudistusta joutomaiden metsittämisestä. Siinä ei huomioida lainkaan näitä luonnon monimuotoisuuskohteita. Erittäin suurena vaarana on että nekin tullaan metsittämään joko tiedon puutteessa tai ihan tieten tahtoen. Metsäalahan tarvitsee lisää puuta ja työtä. 

Niittykukan siemeniä

 

Yläpihan perinnebiotoopeilta kerätty luonnonkukkien siemenseos on tänään pussitettu. Voit tilata kukansiemeniä 10 euron hintaan. Pakkaus sisältää 12 eri lajia mm. ahdekaunokki, päivänkakkara, ruusuruoho. Siemenistä saadut varat käytetään Sivakan kylämaisemahankkeseen. Ota yhteyttä ylapihantila@gmail.com. 

Hoidetaan perinnemaisemat kuntoon!

 

Tiesitkö, että kylämme arvokkaita vaaramaisemia uhkaa umpeenkasvu? Kuvan komea näkymä on istutettu kuuselle. Me Yläpihan tilalla olemme tehneet pitkäjänteistä työtä kylämme perinnemaisemien säilyttämiseksi. Voit olla mukana tässä tärkeässä työssämme. Otamme vastaan rahalahjoituksia. Tilinumeromme on Yläpihan tila SBANFIHH FI40 3939 0057 0842 95. Viestiin "Sivakan kylämaiseman hoitoon". Jo pienelläkin avustuksella saa ihmeitä aikaan. Olethan sinäkin mukana? Kiitos jo ennakkoon! 

Laiskotellaan!

Jepsistä! Laskiainen tuli ja meni. Yläpihan vlogisarja on aikas suosittu. Seuraava jakso kuvataan, kunhan ehditään. Perinnepihan emäntä kyllästyi kylämaisemien metsittämiseen ja teki oman maisemanhoitolaulun. Kitara kuten lauluäänikin ovat hieman epävireessä, mutta eiköhän se sanoma ole tärkein? Seuraapa blogiamme, ties mitä tässä vielä keksitään!