"Levähtäkää vähän"

 

Tiistaina kaverit sanoivat, että mää sinne mäenlaskuun eläkä aina touhuu niijen lumitöittes ja pyykkies kans! Oli todella upea sää, laskiainen. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu kovaa pakkasta. Päätin, että lumityöt ja pyykit ehtii hoitaa pakkasellakin. Kaivoin pulkan varastosta ja laskin läheisen mäen pari kertaa. Voi että oli hauskaa! Sitten kokeilin lumienkelin tekoa, mutta en meinannut päästä paksusta kinoksesta ylös, joten enkeli meni siinä teutaroidessa piloille.

Kyllä oli seuraavana aamuna ihan erilainen fiilis työntekoon, kun oli saanut välillä levätä ja tehdä jotain muuta kuin samaa rutiinihommaa. Tie on taas leveäksi lapioitu, pyykit kuivumassa ja seuraavaksi aion ottaa pienet päivänokoset. Hohtavan valkoista lunta luodessani mietin, mitenkä Isossa Kirjassa sanottiinkaan: "-Levähtäkää vähän". Se pitää paikkansa nytkin, 2000 vuotta myöhemmin. Ihmisen on välillä levättävä ja ladattava akkujaan että jaksaa taas puurtaa.

Voit auttaa meitä yläkuvan vaaranäkymän säilyttämisessä osallistumalla joukkorahoituskampanjaan tästä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kerro hankkeestamme ystävillesi. Jaa linkkiä somekanavissasi. Kiitos tuestasi!

Video

 Toivotamme koko perheen puolesta hyvää ystävänpäivää kaikille seuraajillemme näiden upeiden maisemakuvien myötä. Pidetään maalaismaisemat avoimina tulevaisuudessakin ja raivataan niitä kylältämme lisää, sovitaanko niin? Suursuosion saavuttanut perinnemaisemakampanja jatkuu vielä kaksi viikkoa. Nyt mattimyöhäisetkin ehtivät rahoittamaan hyvän asian puolesta. Auttamaan pääset tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Hyvää ystävänpäivää! 

Ihmisen luontainen taipumus....

 

Ihmisen luontainen taipumus on laiskuuteen. Arvatkaa, missä se tämäkin päivä meni? Valokuvatessa! Minulla on ollut rästissä jo viikon eräs suurempi kirjoitushanke. Sitten täytyisi yrittää peruuttaa lehtitilaus, kun lehteä ei kukaan enää meidän huushollissa lue ja Karjalaisessa ja paikallislehdessä on kylliksi luettavaa, kun maanantaina tulee viikonlopun lehdet kerralla. Sitten pitää täyttää veroilmoitus. Merkitäänkö viime syksyn pellon ojitus poistoihin vai voiko sen vähentää kerralla tasausvarauksesta, huoh! Ja oli kai vielä kolmaskin kirjoitusjuttu, mutta en muista enää mikä se oli. 

Kuuluisa luontokuvaaja Asko Kuittinen vieraili kylällämme eilen ja tänään oli hänen kuviaan sosiaalisessa mediassa nähtävillä. Siinä on kaveri, joka osaa kuvata! Yritin pitää normaalia päivälepoa, vaan eihän näin komealla pakkasilmalla uni tullutkaan. Piti päästä itsekin ulos kuvaamaan. Viime talven leudoilla säillä ei kunnollisia kuurakuvia saanutkaan. Hyvin tarkeni toppavaatteissa kommandopipo päähineen alla. Sormille meinasi tulla -17 asteessa kylmä. Hienoja otoksia sai monta. Päivät ovat pidentyneet valtavasti. 

Joukkorahoituskampanjani jatkuu koko helmikuun ajan eli hyvin ehtii vielä mukaan auttamaan tähän tärkeään kylämaiseman säilytyshankkeseen. Klikkaa linkkiä ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Olisi tärkeää saada kylältä myös muita maanomistajia hoitamaan maisemiaan. Kuusi vuotta sitten uudistetussa metsälaissahan huomioidaan kaukonäkymien avaaminen ja niiden säilytys. Etämetsänomistajat eivät ole tätä noudattaneet kylällämme olevien kiinteistöjensä maankäytössä. Mietin tuossa, että minusta tulisi melko hyvä taivaanrannanmaalari, eikö vain? 

Sivakassa sivakoidaan - eikös niin

 

Joku kysyi, montako sataa kilometriä on tullut hiihdettyä. Ei yhtään tälle, eikä viimekään talvelle. Sukuvika kun suksi ei luista. Toisaalta sedät napsivat pääpalkintoja paikallisen hiihtoseuran riveissä pitäjän mestaruuskilpailuissa. 

Hiihto jos mikä on välineurheilulaji. Innon tähän jaloon liikuntamuotoon menettää äkkiä jos varpaita palelee 40 vuotta vanhoissa monoissa ja entisen kilpahiihtäjän perinnöksi jättämät sukset lipsuvat loivassakin ylämäessä metri eteenpäin kaksi taaksepäin.

Pari vuotta sitten päätin tehdä latupohjan kolmen kilometrin lenkille. Sehän kantaa sitten vaikka kävellen kulkea. Sukset jalkaan ja menoksi! Kaaduin jyrkässä alamäessä lipusuvien suksieni kanssa. Lunta oli reilut puoli metriä. 

Kai siinä varttitunti meni ennenkuin pääsin rättiväsyneenä takaisin ylös. Eihän paksussa pehmeässä lumihangessa ole mitään, mistä ottaa kiinni ja kammeta itsensä jaloilleen. Kun pääsin metsätaipaleelta ajotielle, olin niin uupunut, että meinasin tilata kylän taksin ajamaan minut takaisin kotiin. 

Omanarvontuntoni ei sallinut minun tehdä tätä, vaan urhoollisesti sinnittelin omin voimin kotikulmille. Seuraavat päivät reidet huusivat hoosiannaa äkillisestä lihaskuntoharjoitteesta. Ja sukset ovat sen reissun jälkeen pysyneet varastossa. 

Eräsukset pitopohjalla on paras valinta hiihtämättömille laduille. On kallis investointi hankkia uudet sukset, siteet sekä monot. Entä jos suksi ei ala kulkemaan siitä huolimattakaan?

Harrastan talviliikuntaa kävellen, potkutellen, umpihangessa rämpimällä, polkuja tamppaamalla, kymmenen kilon halkokassia kahdesti vuorokaudessa kantamalla sekä tietysti lumitöissä. Kokeilin lumikenkäilyä, mutta kengät upottivat pahasti pehmeässä lumessa. 

Tiesitkö muuten, mistä 1500-luvulta asutun perinnekylämme nimi tulee? Itä-Suomea kuritti aikoinaan pahamaineinen verovouti Simon Affleck (Hurtta). Hänen renkinsä katkaisi suksensa eli sivakan Myllypuron rinteessä. Tästä kimmastuneena kulkija kirosi kylän Sivakaksi.

Muuten, omasta hiihtoharrastuksestani mainittakoon että ostin eräsauvat toissa talvena. Eikös sekin ole jo hyvään päin menossa? Kampanjaani avoimen kylämaiseman säilyttämiseksi voi tukea koko kuukauden ajan täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos avustasi! 

Viimeinkin lenkillä!

 

Keskitalvella päivät ovat niin lyhyitä että valoisa aika menee pakollisten tehtävien suorittamisessa. Lenkille ehtii vain otsalampun valossa, eikä kannata ostaa kalliita paristoja kävelyä varten, kun polttopuuralliin joutuu paristot uusimaan kahdesti talvessa.

No, joka tapauksessa. Tänään ei vaihteeksi ollut lumitöitä. Kotitöitä ja asunnon lämmitys 2 X vuorokaudessa. Oli juuri sopiva kuvausilma, pilvipouta, ei jyrkkiä varjoja. Nyt lenkille!

Navakka pohjoistuuli pisti pukemaan kommandopipon tavallisen pipon alle. Olin juuri sopivasti varustautunut. Ei tullut kuuma eikä kylmä. Näpsin kuvia kylätien varrelta, kännykkä välillä kylmältä suojassa pehmopussissa. 

Kävin ensin alarinteellä ihailemassa tykkypuita. Pohjois-Karjalan vaaramaisemissa asuessa ei tarvitse lähteä Lappiin nähdäkseen tykkylunta. Sitä näkee ihan kotikonnuilla. Jatkoin matkaani ja kävin katsomassa vanhaa ikimetsää, vieläkö se on pysynyt pystyssä. Olihan se! Puut ovat toistasataa vuotiaita. Katso, miten paksut rungot!

Käännyin takaisin ja kävelin peltoaukealle. Täällä vanhat pellot istutettiin kuuselle. Komea, vuosisatoja vanha pohjoiskarjalainen vaaranäkymä katoaa kun metsä kasvaa korkeaksi. Tämä on surullista. 

Meidän maatilalla ei peltoja metsitetä. Maisemakampanjan minimitavoite täyttyi 1.2.2021. Kiitokset kaikille hankettani tähän mennessä mesetoineille! Kampanja jatkuu helmikuun loppuun asti. Kaikki isompi ja pienempi apu ovat edelleen tervetullutta. Kivien raivaus on kallista, eikä siihen saa avustuksia eikä se ole verotuksessa vähennyskelpoista jos ei ole maataloustuloja. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Kun tulin lenkiltä takaisin, ilta-aurinko oli juuri laskenut ja lännen taivaalla oli komea ruskotus.

Terveisiä lumitöistä

 

Halibazuidaa ja dippadappadii! Eipä ole maaseudulla työn puutetta kun lapioit joka päivä lumet, siivoat huushollin ym. kotityöt, lämmität hataran kämpän kahdesti vuorokaudessa. Sitten aloitin kaiken kukkuraksi kirjoittaa kirjaa. Sen pitäisi olla huomenna PDF-tiedostona. Jos kaikki menee hyvin, saan siitä viime hetken vastikkeen maisemakampanjaan.

Kerro kylämaisemahankkeesta sille serkun kummin kaimallekin! Vielä puuttuu 80 euroa minimitavoitteesta, mutta kivenraivaus on todella kallista puuhaa eikä siitä saa edes verohuojennuksia saati mitään avustuksia, eli ei haittaa vaikka saisimme viisi tonnia täyteen! Klikkaa linkkiä ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Se kirja, jota kirjoitan, liittyy oleellisesti tähän kyläämme ja se on saatavissa vain mesenaatti.me:n kautta. Huom! Se ei ole vielä vastikkeiden joukossa, mutta ensi viikolla se sinne ilmestyy, jos hyvin käy! 

Lunta vaan!

 Vanha kansa sanoi että pyry pakkasen perästä, paha ilma pakkasesta. Tämä piti paikkansa. Uutta lunta satoi ainakin 20 cm. Pihatie meni tukkoon ja töitä on täällä sisälläkin aivan hirveästi. Tilasin linkoojan aukaisemaan rappujen eteen. Hyvää työtä hän tekee. Ja isot on koneet. Eivät tukkeudu paksussakaan lumessa.

Kylän viimeistä metsittämätöntä vaaramaisemaa puolustavalle joukkorahoituskampanjalle kuuluu hyvää! Kuukausi on vielä rahoitusaikaa ja koossa jo 910 euroa. Aivan mahtavaa! Kiitokset kaikille tähän asti meitä tukeneille. Kertokaa tästä tärkeästä asiasta eteenpäin ja ostakaa vastikkeita! Ei haittaa jos saataisiin vaikka 2000 euroa kokoon, sillä kivisen niityn raivaus on todella kallista puuhaa mikäli emme saa edullista työntekijää, vaan joudumme tilaamaan kauempaa kalliimman urakoitsijan. Mutta kun pohojalaanen päättää jotakin teherä, se tehrähän myös. Soon jämpti näin!

Voit osallistua tämän historiallisesti arvokkaan ja aiemmin vaaramaisemistaan tunnetun Valtimon Sivakan kylän tunnusmaiseman kunnostukseen ostamalla tämän linkin kautta esimerkiksi kirjan, postimerkkejä, opastetun kierroksen tai jotain muuta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Maisemanhoitotunnustus

 

Vuonna 2015 meille myönnettiin Pohjois-Karjalan Maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoitotunnustus työstämme maiseman ja rakennusperinnön vaalimisessa. Rahoita kylämaisemakampanjaamme https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Maisemakortit

  

Tue sinäkin kylämme viimeisen vaaramaiseman säilymistä! Osta nämä upeat postikortit verkkokaupasta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Mikäli Pohjorinteen perinnebiotooppi metsitetään, samalla katoaa tämä kylämme tunnusmerkki, järvimaisema Hannes Häkkisen sukutilalta Yläpihasta. 

Auta meitä kampanjassamme! Kerro hankkeesta ystävillesi sekä jaa linkkiä omissa some-kanavissasi. Kiitos jos autat! 

Kuvateos maisemakylästä

 

Huomattuani, miten vaikeaa on syrjäkylän kulttuurimaisemien säilyttäminen yhden ihmisen voimilla, tein silloiselle Valtimon kunnalle aloitteen maisema-alueen perustamiseksi Sivakan kylälle. Kunnanhallitus hyväksyi aloitteeni yksimielisesti ja lähetti sen jatkokäsittelyyn Ympäristöministeriöön.

Päätöstä odottaessani olen aktiivisesti pitänyt kylämaisema-asiaa esillä. Juuri nämä tukikelvottomat niityt ja laidunalueet on kylällämme metsitetty. Ne voidaan kunnostaa takaisin avoimiksi, kun yleinen mielipide maalaismaisemien säilyttämisen puolesta on riittävän voimakas.

Sain Kalevalaseuran Kekrinpäiväpalkinnon perinnemaisema-asian esiintuomisesta. Laadin palkintorahoilla Kylätiellä - valokuvateoksen. Kirjassa kerrotaan kylämme historiasta ja sen näkymistä eri vuodenaikoina. Voit ostaa kirjaa täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ ja olla samalla rahoittamassa arvokkaan perinnebiotoopin kunnostusta.

Kylätiellä -kuvateosta ei olisi syntynyt ilman tämän karvakaverin apua. Perinnepihan Musti-tyttö ulkoilutti emäntäänsä niin ahkerasti, että valokuvia kyläraitilta ja vähän muualtakin kertyi niin paljon, että kuvista pystyi laatimaan kokonaisen kirjan! Eli kiitokset koirulille sinne taivaallisille jotostusmaille! Mustin, emännän ja sen kollin seikkailut on edelleen luettavissa http://www.mustin-paivakirjasta.webnode.fi.

Hoidetaan perinnemaisemat kuntoon!

 

Tiesitkö, että kylämme arvokkaita vaaramaisemia uhkaa umpeenkasvu? Kuvan komea näkymä on istutettu kuuselle. Me Yläpihan tilalla olemme tehneet pitkäjänteistä työtä kylämme perinnemaisemien säilyttämiseksi. Voit olla mukana tässä tärkeässä työssämme. Otamme vastaan rahalahjoituksia. Tilinumeromme on Yläpihan tila SBANFIHH FI40 3939 0057 0842 95. Viestiin "Sivakan kylämaiseman hoitoon". Jo pienelläkin avustuksella saa ihmeitä aikaan. Olethan sinäkin mukana? Kiitos jo ennakkoon!