Lähiruokapäivä

Hei, hoi! Tulkaa meille lähiruokailemaan ensi viikonloppuna! Myynnissä omenia itsepoimintana vain 1 euro per kilo. Leivonnaisia, käsitöitä, kirpputori ja kahvio. Kaikki maksutavat käyvät. Omaehtoinen Pohjorinteen niityn kunnostushankkeeseen tutustuminen. Rinteeltä raivattiin kivet pois joten sen voi niittää traktorilla. Rinteellä kulkee polku Salmijärventielle ja sieltä takaisin meille. Yläpiha on arvokas kulttuuriympäristö kaukonäkymien ja rakennusperinnön johdosta. Tänne kannattaa tulla jo komean maiseman vuoksi! 

Askarrellaan virpovitsoja

 

On hiukan myöhässä tälle keväälle. Mutta viime sunnuntaina askarreltiin virpovitsoja. Kylällä ei ole enää lapsia virpomassa, joten vitsat on värkättävä itse. Tien varrella kasvoi sopivaa pajukkoa eikä korkeat nietokset olleet oksien keräyksen esteenä.

Varastosta ei löytynyt silkkipaperia eikä täältä asti kannattanut sitä asiakseen lähteä ostamaan, joten värikkäät lautasliinat toimittivat silkkipaperin virkaa. Yhdestä kolmikerroksisesta liinasta saa jo monta kukkasta! 

Leikkaa lautasliinasta pitkulaisia suikaleita ja rullaa ne kuvan mukaisiksi käärylöiksi. Kiinnitä teipillä tai kuumaliimalla kiinni pajunoksaan. 

Ihan nättejä tuli. Hyvää pääsiäistä! 

Kylvöhommat käyntiin

 

🌿🏵️🌿 Näissä puuhissa tänään 🌿🏵️🌿

En hakenut peltomultaa syksyllä, niin perustin kylvökset kokonaan ostomultaan. Täytyy miettiä, miten saisi peltomaata muokattua edullisesti, että voisi kasvattaa jotain puutarhassa ja ottaa sieltä multaa taimikasvatukseen. Heinikossahan ei kasva mikään! Liian kalliiksi tulee traktorilla muokkaus. 💰💰

Kylvin astereita ja samettikukkaa. Asterit menevät lipputangon ympärille. Puolet samettikukista kasvatan myyntiin. Jos eivät mene kaupaksi, tungen ne jonnekin itselle kasvamaan. Taimihyllyt tulivat jo täyteen kun täytyyhän puutarhurillekin olla oma paikkansa. 🐈

Pirtin pöydälle on varattu kolmas minikasvihuone, mutta tiukkaa tekee kun pöydällä on kyläkirja-aineisto ja kirjaa tehdään vielä pitkään.

Puutarhan turvemulta on parempaa kuin puhdas kasvuturve, joka on pelkkää höttöä. Musta puutarhamulta on liian ätäkkää taimikasvatukseen. 🌱🌱🌱

Kevättä ilmassa

 

Viime päivinä on ollut todella keväinen ilma! Lumet alkoivat sulaa. Tältä näytti kylätiellä eilen. Lapioin aprillipäivänä polun pihakeinulle ja toissa päivänä pystyi kahlaamaan saunalle. Pellolle ilmestyi ensimmäinen pälvi. Olen suorittanut kevätkylvöjä maltilla kun säätiedotus lupaa jäähtyvää.

Mukavaa viikonloppua blogin lukijoille! 

Tärkeää asiaa suomalaisesta maataloudesta

 

Katso tämä video ja kannata kotimaista ruokahuoltoa! Jos kaikki pellot metsitetään kuten jotkut haluavat, niin missä se ruoka sitten kasvatetaan? Ei leipä kasva puussa vaan pellossa! Tue kotimaista ruoantuotantoa. Ja pientilat takaisin kunniaan! Katso video töstä. 

https://vm.tiktok.com/ZNdeu6KTo/

Maisemapäivä

 

Tarina Yläpihan matkailutilasta syntyi tarpeesta säilyttää edes osa aiemmin kuuluisan Sivakkavaaran komeista vaaramaisemista. Häkkilän Yläpihan maanviljelijä Hannes Häkkinen arvosti maisemia suuresti. Tämän kuoltua lähes kaikki kylän pellot metsitettiin kuuselle. Ei ollut ketään, joka olisi kyseenalaistanut toiminnan. Maanomistajien puoluepoliittiset näkemykset vielä edistivät asiaa. Tarjottiinpa EU-tukipeltojen metsitystä meillekin. Pellot metsittämällä samalla olisi kadonnut Sivakkavaaran tunnusmerkki vaaramaisema Hannes Häkkisen sukutilan mailta. Syntyi kysymys miten pitää maisema-asiaa esillä ja säilyttää omat vaaramaisemat avoimina. Niinpä tuli idea perinnetilan perustamisesta. Netistä löytyi sopiva vanha maalaistalo entisen päärakennuksemme paikalle ja loppu onkin historiaa. Pääosa pelloista on kunnostettu niittokelpoisiksi ja loputkin aiotaan kivetä lähivuosina. Koiravaaran kylänosassa on perustettu suojelualue, joka takaa peltojen ja näin ollen arvokkaan kulttuurimaiseman säilymisen tulevaisuudessa.

Vain suuri on kaunista?

 

Asutamme vanhaa 1600-luvulta periytyvää maatilaa. Sukumme on viljellyt paikkaa vuodesta 1754, juhlavuosi siis. Olen iloinen perinteikkäästä tilastamme. Tahdomme säilyttää vanhan rakennuskannan ja esi-isien raivaamat pellot metsittämättöminä. Vaalimme kulttuuriperintöä ja luonnon monimuotoisuutta. Maatilamme on seudullisesti arvokas kulttuuriympäristö rakennusperintönsä ja komeiden kaukonäkymien johdosta. Tilalta avautuva vaaramaisema on kylän tunnusmerkki. 

Tuottajajärjestöjen taholta on alkanut kuulua toivomuksia tilamme metsittämisestä. Heidän mielestään maassamme saisi olla vain suuria, monen sadan hehtaarin maatiloja. Pientilat joutaa yhdistää suurtiloihin tai metsittää pois EU-tukia suuremmilta viemästä. Isot maatilat saavat vuosittain kymmeniä tuhansia euroja maataloustukia. Se on hyvä asia. Muuten ei maatalous maassamme kannattaisi. Pientilamme saa tukia sen verran että pellot saa pidettyä joltisessakin kunnossa. Eivät suurtilat kostuisi näistä muutamista euroista mitään! Pieniä ja suuriakin tiloja lopettaa jatkuvasti. Kyllä isot tukensa saavat. Olen maaseutuyrittäjä ja saan tuloni maa- ja metsätalouden harjoittamisesta sekä matkailusta. Saan voimia kotivaaraltani avautuvasta upeasta näkymästä. Jos olisin jatkanut opiskelujani ja muuttanut muualle, elämäni olisi aineellisesti rikkaampaa, mutta en saisi elää näin kauniissa ympäristössä. Tämä on näitä elämän valintoja. Olen unelma-ammatissani. Koen, että minulta halutaan viedä elinkeino ja elämäntapa jos perinteikäs sukutila joudutaan alasajamaan. 

Tämä oli aikoinaan suuri maatila, jonka pellot ulottuivat 10 kilometrin päähän. Vuosien ja vuosisatojen kuluessa maita on jaettu sukulaisten kesken. Niinpä meille jäi tämä tila. Pidimme lypsykarjaa vuoteen 1987. Esivanhempiemme raivaamia peltoja ei metsitetty vaan ne pidettiin kunnossa niittämällä. Vanhoja rakennuksia ei purettu. “-Hulluja olette”, kuului joidenkin kommentti asiasta. Parissakymmenessä vuodessa kivisemmät peltolohkot vesoittuivat. Päästessämme EU-tilaksi vuonna 2006, meillä ei enää ollutkaan tukiin vaadittuja peltohehtaareja. Pelloille kylvetään maisemakasveja, pidetään riistapeltoja jne. Nurmipellot sitovat hiiltä siinä kuin metsäkin, joten maatilamme ei ole ilmansaastuttaja kuten joku väitti. Kallista on maanmuokkaus kun ei saa viljelijätukia. Uhanalaisia lajeja kasvava perinnebiotooppi ei saa LFA:tä pinta-alojen vähäisyyden vuoksi. Olen yrittänyt kasvattaa tilakokoa ostamalla lähistön peltoja, mutta maanomistajat mieluummin metsittävät maansa kuin myyvät niitä vieraille. 

Kylä oli aiemmin kuuluisa komeista vaaramaisemistaan. Kymmenisen vuotta sitten paikallinen metsänhoitoyhdistys innosti kyläläiset metsittämään jäljellä olleet peltonsa. Niinpä maisemat katoavat kuusikkoon. Huomatessani tilanteen otin yhteyttä eri tahoihin arvokkaan kylämaiseman suojelemiseksi. Maanomistuslaki on niin pyhä etteivät viranomaiset mahda maisemien metsitykselle mitään. 

Kunnan silloinen ympäristöviranomainen neuvoi ostamaan metsitetyt tienvarsipellot ja raivaamaan ne takaisin avoimiksi. Tätä ehdottivat muutkin. Olisimme saaneet lisää kaivattua peltomaata ja arvokas kylämaisema olisi pysynyt avoimena. Maanomistajat olisivat saaneet heti tuloja maistaan eikä olisi tarvinnut huolehtia kalliista taimikonhoidosta. Peltoja olisi ostettu muutamia hehtaareja. Ei kokonaisia maatiloja. Tämä ei maanomistajien mielestä kuitenkaan ollut hyvä idea. 

Meille metsitystä tultiin useaan otteeseen tarjoamaan sisälle pirttiin asti isännän maatessa kuolinvuoteellaan. Rohkeaa toimintaa tulla tarjoamaan metsitystä kylän kantatilalle, jossa on arvokas kulttuuriympäristö maisemineen, tilan jatkaja kolme vuotta aiemmin valmistunut maatalouskoulusta. Emme suostuneet metsitykseen. Niin vanhan sukutilamme pellot ja samalla kylän viimeinen vaaramaisema säästyivät metsitykseltä. 

Joku ottaisi pellot ilmaiseksi laidunmaakseen. Olemme maksaneet paljon peltojen kunnostuksesta joten tahdomme saada myös tuloja niistä. Olemme yrittäneet laajentaa peltopinta-alaa kunnostamalla vanhoja metsittyneitä peltolohkoja. Samalla ainut kylän jäljellä oleva vaaramaisema on avartunut entisestään. Täytyy kasvattaa pinta-alaa pysyäkseen kehityksessä mukana. Pientiloillakin on paikkansa tässä maassa. Esitämme suurkiitoksen avusta paikallisille koneurakoitsijoille ja metsäyhtiöille tässä “ennallistamishankkeessa”. Tämä on kallista puuhaa eikä pellonraivaukseen saa avustuksia kuten niiden metsittämiseen. Tahdomme säilyttää sukutilamme pellot ja laidunalueet jatkossakin avoimina ja raivata niitä lisää. Annetaan pientilojenkin olla olemassa! 

Osallistuin verkkomarkkinointikoulutukseen

Hain mielenkiinnon vuoksi Valmennusmajakan verkkomarkkinointikurssille ja pääsin mukaan. Mielenkiintoista opiskelua kahdesti viikossa kotikonttorista käsin! Olen jo tähän mennessä oppinut paljon uusia asioita.

Viime jaksossa käsiteltiin sosiaalisen median eri kanavia: YouTube, TikTok, Facebook jne.  Monikanavaisuus on tärkeää. Opettaja neuvoi: älkää työntäkö samaa sisältöä yhtäaikaisesti joka kanavalle. Eri päivinä eri medioihin. Monesti julkaisuja voi ajastaa.

Luennon päätyttyä kerroin tekeväni pienen mainosvideon seuraavasta jouluruokailustamme ja julkaisen sen sosiaalisen median eri kanavissa eri ajankohtina. Saa nähdä, miten toimii. Video näkyy tästä

Lähiruokapäivä lähestyy

Nyt kyllä kävi tosi köpelösti! Nimittäin mainostin viinimarjoja myytäväksi. Sain monta tilausta. Kun menin pehkoihin katsomaan, hädin tuskin sain niitä pari litraa itselle. Nyt jäävät mustaherukkahillot ja muut sörsselit tekemättä. Ja mustikoita tuli puoli litraa. Onneksi pakastimessa on entisiä ja kaupasta saa hätätilassa ostettua lisää.

Vietimme kuluneella viikolla Suomalaisen Ruoan Päivää. Juhlimme merkkipäivää syömällä omalla maatilalla kasvatettuja perunoita ja omenia. Kaikki eivät oikein pidä siitä että tällä kylällä on vielä peltoja ja juuri meidän suvulla. Kas kun ovat itse metsittäneet peltonsa ja sitten huomasivat, ettei se niin tuottavaa olekaan. Eihän joka asiassa tarvitse noudattaa yleistä mielipidettä. Se on rohkeaa valita toisin kuin enemmistö tekee. Ja monella muulla maalaiskylällä on monta maatilaa eikä kukaan kyseenalaista niiden toimintaa sanomalla, että parempi kun metsittäisitte peltonne. 

Tulkaahan ensi lauantaina 9.9.2023 klo 12.00-17.00 päiväkahville ja herkuttelemaan kotimaisilla omenilla! Myynnissä on leivonnaisia kun marjasato jäi tänä vuonna heikoksi ja kasvimaa on kesannolla.

Tänne voi myös tulla yövieraaksi. Varaa majoitus tästä linkistä

Vuoden kohokohta

Seurakunta järjestää täällä vuosittain lauluillan. Autoja varten niitettiin parkkipaikat käsipelillä kun traktori ei ole vielä tullut niittämään peltoja.

Tilaisuutta varten leivottiin munkkeja, kanelipullia ja gluteenitonta kääretorttua. Jotkut ostavat leivonnaisia mukaan, niin tehtiin vähän reilumpi erä. 

Lauluiltaan saapui yli 20 laulajaa, joka tässä mittakaavassa on hyvä saavutus. Lauloimme toista tuntia kesäisiä lauluja, mm. Karjalaisten laulun ja Ilta on tullut Luojani. Kaikki tykkäsivät kovasti ja pyysimme kanttoria kertomaan kirkon päättäjille, että tällaisia lisää!

Neiti Harmitus Mitsupissi ihmetteli, että mitä Pirtissä oikein mahdettiin tehdä, kun hänet kiiätettiin kotiarestiin tilaisuuden ajaksi. 

Terveisiä kulttuurimaisemasta!

Kävin katsomassa, mitä syksyllä raivatulle Pohjorinteen peltolohkolle kuuluu. Muistattehan edellisiltä vuosilta, miten vesakoitunutta niittyä uhkasi metsitys, mutta saimme suunnitelman peruutettua. Muut kylän lähipellot metsitettiin ja metsäalan asiantuntijat ajattelivat että ilman muuta mekin annamme metsittää EU:n maataloustukia nauttivat peltomme.

Metsityksen yhteydessä olisi kylän viimeinen avoin kaukonäkymä kasvanut umpeen, oikopolku vaurioitunut ja rinteen yläosan muinaisjäänteet tuhoutuneet. Teimme lohkosta maankäytön muutosilmoituksen, raivuutimme vesakot pois ja ilmoitimme alan EU:lle. Vielä tämän jälkeen metsäkeskus määräsi pellolle taimikon perustamisen, koska maankäytön ilmoitus oli ihmeellisesti kadonnut metsäkeskuksen paikallisessa konttorissa.

Ei kun kopio maankäytön muutosilmoituksesta suoraan Joensuuhun ja asia oli sillä selvä. Keräsimme mesenaattikampanjalla apua kivien raivaukseen rinteeltä. Viime syksynä saimme kaivinkoneen poistamaan kivet ja nyt odotellaan traktoria tasoittamaan peltolohko.

Tulkaa kesällä katsomaan, joko niittykukat kukkivat. Ainakin nurmea on peltolohko jo kivasti ottanut. 

Tiitiäisen satupolku

Jouluna pyrytti lunta. Navetta seisoi aution näköisenä lumihangessa. Päätin tampata polun sinne. Nykyään navetassa ei asu ketään. Ehkä menninkäisiä, tiitiäisiä, metsäläisiä. Täytyyhän niitäkin käydä tervehtimässä! Ennen meillä oli lehmiä navetassa ja isäntä joutui niitä hoitamaan monta kertaa päivässä. Ei ollut sähköjä. Öljylampun ja tilleen varassa mentiin. Välillä vesi loppui pihakaivosaa. Silloin vettä täytyi hakea kelkalla puolen kilometrin päästä hetteestä.

Torimyynnistä oli jäänyt kaksi havukranssia. Päätin ripustaa toisen kransseista navettamme oveen. Se näytti ovessa kauniilta. 

Katsoin omettaa vastapäätä olevaa vanhaa pirttirakennusta. Sen ikkunalla paloi kynttelikkö. Aistin menneiden sukupolvien hengen. Mieleeni tuli laulu tontusta: "Ääneti yö käy kulkuaan, maassa lunta on valkeanaan. Tonttu ei vaan saa unta...."

Mielenkiintoinen ehdotus

Tänään ankean harmaana, lumisateisena päivänä saimme erittäin kiinnostavan ehdotuksen: myykää tämä paikka ja ostakaa rahoilla kaupungin toisella laidalla oleva kartano!

Siellä on peltoja mitä viljellä. Yhteisöllisyyttä. Eikä lainkaan sukulaisia lähimailla. Viisi sähköistettyä majoitusaittaa 20 hengelle. Ja suuri kartano keittiöineen juhlien pitopaikaksi. Juhlahuoneeseen mahtuu lähes 100 henkeä.

Eipä ole ensimmäinen ehdotus. Isoukille tarjottiin Herrasen kartanoa naapurikylältä. Mutta ukkopa päätti jäädä veljensä suvun "riesaksi" kotikylälleen. Saattaisi nykypolvillakin olla helpompi naapurikylällä, kun tämä takahikiä tuntuu rajettuneen pelkkään metsänkasvatukseen. 

Se degeneroi optimistisimmankin luonteen kun täällä lähes kaikkea perustellaan sillä, ettei "siellä metsässä" kannata tehdä mitään. Itsepähän nämä kommentoijat metsittivät kylänsä! Tällä asenteella tapetaan muutkin yrittäjät. Tai ainakin ajetaan pois. Sitten sanotaan, että huonoa väkeä kun eivät pärjänneet.

Joka tapauksessa ehdotus oli erittäin mielenkiintoinen. Mielikuvitus lähti heti laukkaamaan. Pikapikaa tein kotikutoisen SWOT-analyysin kartanon ostosta. Puitteet olisivat kehittyneemmät. Siellä on sähköt, sisävessat, suuremmat tilat, laitoskeittiö. Eikä taatusti yhtä hatara kuin tuo meidän rakennusvirheinen hörskä!

Mutta, mutta. Suuret tilat tarvitsisivat vielä enemmän huoltoa ja henkilökuntaa kuin tämä paikka. Ja täälläkin ollaan ongelmissa sopivien työntekijöiden hankkimisessa. Yhtä syrjäinen sijainti ei houkuttaisi talvimatkailijoita. Lähistöllä ei ole kansallispuistoja tai muita luontokohteita. Lähistöllä on toinen, suurempi majoituspaikka, joka sekin on talvisin vajaakäytöllä.

Kartanon ja sen maiden ostoon ei saa pikkutilan myynnistä riittävästi rahaa. Pitäisi ottaa lisäksi velkaa. Hieman pelottava ajatus hypätä vieraaseen paikkaan, jonka kannattavuudesta ei olisi takeita. Ja vielä velallisena. Loppujen lopuksi joutuisi työkkäriltä hakemaan lisärahaa, kun matkailuyrittäjyys ei syrjässä kannattaisi. Surullista katsoa täkäläisiä matkailuyrityksiä kun talviaikana ei ole riittävästi matkailijoita. Entä, kun Valamon luostari ilmoitti laittavansa ovet säppiin kolmeksi talvikuukaudeksi, kun ei kannata pitää yleisölle auki. Aukiolo tulee kalliimmaksi kuin mitä turisteista saa tuloja. Ja sehän on paljon suurempi ja kuuluisampi paikka kuin nämä pikkutekijät. Entä siten kun vieraassa paikassa tulisi koti-ikävä? Vanhaan kotiin ei olisi enää paluuta, kun se olisi myyty. 

Tutkin majoitus- ja juhlapaikkana olevan kartanon tiloja sekä hinnoittelua. Samoissa lukemissa kuin meilläkin. Meidän matkailutila toimii lähes ilman lisätyövoimaa. Meillä on komeammat maisemat kun vaan pitää pintansa metsänomistajanaapureiden sekä luontoväen mielipiteiden puristuksessa. Peltoa on viljelyyn tässäkin riittävästi. Ja tämä on vanhempi paikka, joka on edelleen saman suvun hallinnassa. Arvokas sukutila!

Jos tekisi kohtalaiset puukaupat ja kehittäisi tuloilla omaa matkailuyritystä. Valikoisi työntekijät huolella, ettei kävisi kuten edellisessä rakennushankkeessa, että saimme puliveivit huijarit lypsämään säästömme. Olen kyllä jälkeenpäin kuullut tutuilta, että he huomasivat heti että meiltä juksataan rahat ja tehdään sutta ja sekundaa. Niin kyllä huomasin minäkin. Mutta tänne on vaikea saada kunnollista työväkeä. Jouduimme maksamaan turhasta. Nyt on kallis korjausremontti edessä. 

Lisäksi voi saada Leader-rahoitusta, niin loppujen lopuksi: kannattaako tästä lähteä minnekään hötkyilemään? Tässä on kaikki sama kuin mitä tarjotussa matkailupaikassa. Pienemmässä kokoluokassa vain. Eli kehitetään tätä matkailutilaa eikä lähdetä merta edemmäs kalaan! 

Viimeinkin kunnollinen verkkokauppa!

Tässä on vietetty muutama yötön yö verkkokauppaa tehdessä. Onhan niitä viritelmiä ollut vuosien varrella jos minkäkinlaisia. Tällä hetkellä kokeilun alla on ilmainen MyCashflowin verkkokauppa-alusta. Tuotteita tuskin tulee myyntiin kerralla kymmentä enempää. 

Kunnollisen nettiputiikin perustamiseen innoitti kaksi tapausta. Joku tilasi kirjan entisestä verkkokauppa-aihiostamme. Toisekseen PIKES järjestää koulutuksen  verkkokaupan laadintaan. Kolmanneksi saapuva syksy hiljentää matkamuistomyymäläämme. Neljänneksi, joulu tulee kohta ja ihmiset ostavat lahjoja mielellään verkosta. Tässä tulikin verkkokaupan perustamiseen enemmänkin kuin kaksi syytä, heh! 

MyCashflow on riittävän monipuolinen verkkokauppa-alusta aloittelevalle nettimyyjälle. Meidän kaupan nimi on kansainvälisesti Ylapiha Shop. Nimi on keksitty sen perusteella kun pitäjässämme toimii eräässä matkailuyrityksessä Laitala Shop. 

Verkkokauppaamme tulee myyntiin kirjoja, postikortteja ym. postiluukusta sopivaa tavaraa. Myöhemmin sisustustekstiilejä, koruja, asusteita jne. (kunhan niitä joskus ehtisi tehdä....) 

Muiden muassa Mustin Päiväkirja on myynnissä verkkokaupassamme. Huomaa alennettu hinta! Kansikuva näyttää omituiselta, kun kirja on päällystetty suojakalvolla. Ja kauppaamme pääset klikkaamalla tätä

Hyvää viikonloppua! 

Tuloja ympäristöyrittäjyydestä

Kylällämme on mainiot mahdollisuudet monipuoliseen ympäristöyrittäjyyteen. Asian voi nivoa matkailuun, vieraslajien torjuntaan, ympäristökasvatukseen, kulttuuriperinnön vaalimiseen muutamia mainitakseen. Kuvassa metsitetty pelto kylätien varrella. 

Joensuun Kukkolan tilalla järjestetään aiheesta koulutus, johon voi osallistua myös etäyhteyksin. Ilmoittaudu viimeistään 25.11. Tästä linkistä saat lisätietoa päivän kulusta. 

Matkailukausi alkaa

Huhheijaa! Olipa hyvä kun ehdin näpätä kuvia meidän krookuksista. Arvaa mitä? Rusakot tai jotkut popsivat kaikki lumikellot ja krookukset parempiin poskiin. Ennen ei ole näin käynyt. Omenapuut ja norjanangervot saivat rajun käsittelyn aiemmin talvella. Täytyy torrakko hankkia tuhoeläinten harventamiseksi. Täällä on väki niin vanhettunutta ettei juuri kukaan metsästä mitään. Hirviporukka on muualta.

Nyt on emännän silmät saatu kuntoon ja aloitellaan kesän matkailukautta. Aggressiivinen mainonta tuottaa tulosta. Ihmeteltiin talvella, kun tietoa näköviasta ei ollut vielä laajemmin kerrottu. Muutamalle kirkonkyläläiselle vain, eikä leikkausajasta ollut tietoakaan. Niin muuan paikallinen taksikuski otti parin päivän kuluttua yhteyttä ja tarjosi kyytiä.

Lähetimme kuukausi sitten tarjouspyynnön Pirtin sähköasennuksista eräälle sähköfirmalle. Vastasivat kyllä viestiin mutta vielä ei ole tullut tarjousta. Odotellaan. Kysellään joltain toiselta yhtiöltä jos nämä ovat unohtaneet. 

Me emme täältä metsästä erotu jos ei mainosteta jatkuvasti ja eri kanavissa. TikTok on hyvä. Siellä on enemmän yleisöä kuin YouTubessa. Aikaihmisetkin ovat sen löytäneet. TikTok ei ole enää vain alaikäisten juttu! Kas tässä uusin matkailuvideomme, olkaa hyvä Tervetuloa Yläpihan matkailutilalle

Tuomaalta housut naulaan....

.....alkaa joulurauha. Näin sanoi aikoinaan vanha kansa. Meillä ei varsinaisesta joulurauhasta ole vielä puhettakaan. Kuusi on vielä etsimättä ja talo siivoamatta. Viime viikon ponnistelut suuntautuivat uuden kirjan julkistamistilaisuuteen sunnuntaina. Samalla olivat auki joulupuoti, kahvio ja valokuvanäyttely. Paikalle ei ilmaantunutkaan ketään. Kuntaliitos kaupungin kanssa näivettää syrjäseutuja. Tämä on todettu jo niin monta kertaa aiemminkin. 

Ilmeisesti ihmiset ovat jo ostaneet joululahjansa aiemmista myyntitapahtumista. Tässä välillä oli niin kovat pakkaset, että Pirtti oli kiinni. Hataraa "latoa" ei kannata pakkasilla yrittääkään lämmittää. Tykkylumikin ehti jo aiheuttaa parin päivän sähköhäiriön: sähköt tulivat osaan taloamme, osa oli pimeänä. Arvelimme sen johtuvan sulakeviasta. Vasta sähköasentajan kutsuminen paikalle paljasti ilmiön todellisen aiheuttajan. Olinkin ohikulkiessani katsonut, että onpa yhdessä kohdassa meille tulevaa sähkölinjaa puiden oksat lähellä johtoja.

Aivan hukkaan sunnuntaiksi valmistetut leivonnaiset eivät menneet. Meille oli tullut tilauksia, joten laitoin pullat ja piiraset pakastimeen ja toimitan ne asiakkaille kirkonkylälle. Kirjan julkistaminen striimattiin YouTube-kanavallemme, josta se on kaikkien katsottavissa. Kirjojakin on mennyt mukavasti kaupaksi.

Perjantai olikin melkoinen hulinapäivä. Aamulla soitettiin maakuntaliitosta, että olen voittanut Pohjois-Karjalan 300 - vuotisjuhlakampanjan arvonnan pääpalkinnon. En ollut edes lukenut kilpailun sääntöjä kovin tarkkaan. Mutta ajattelin etteihän se ole itseltä pois, jos ilahduttaa lähimmäisiä pienillä huomaavaisuuksilla.

2000 euron pääpalkinnon voittaja saa lahjoittaa haluamalleen pohjoiskarjalaiselle hyväntekeväisyyskohteelle. Saattepa nyt miettiä seuraavat päivät, minkä valitsin lahjoituksen saajaksi..... 

Ohdakkeinen on yrittäjän tie

Vanhaa hirsirakennusta pystytettiin lähes vuosi. Eivätkä kirvesmiehet saaneet kaikkia varveja asennettua paikoilleen kuten kuvasta näkyy. 

Eräs naapurimme oli kovin huolissaan, muistammeko varmasti maksaa veroja kaikesta yritystoiminnastamme. Hän ja hänen sukunsa ei ole ollut missään tekemisissä vuosikausiin. Paikalliselta nuohoojalta tuli tämä tieto. Hän kun oli liikkunut siellä suunnalla. 

No, ei kun veroilmoitusta vääntämään oikein pidemmän kaavan mukaan. Syksyllä tulo verotoimistosta tieto. Yrityksen ennakkoveroa on maksettava 21 prosenttia! Eihän tuo suuri ole, kun jotkut maksavat veroja 60 prosenttia. Mutta mikroyrityksen liikevaihdossa tuollainenkin osuus tuntuu. 

Näillä tuotoilla ei kannata YEL:iä tai muita maksella. Tulos pitäisi olla vähintään viisinkertainen. Harmittaa tietenkin, kun tavallisena palkansaajana ei pikkutuloista paljon veroa tarvitse maksaa. Mutta jos pyörität pientäkin bisnestä joudut maksamaan itsesi melkein kipeäksi. Kävisikö niin, että näyttäisin palkkatuloverokorttini kesäkahvila-asiakkaille ja ilmoittaisin olevani täällä duunissa vain? Maksaisivatko he minulle palkkaa kun keitän heille kahvit ja leivon pullaa? Eli olisin heillä töissä. Tuskinpa vain! 

Kun palkkasimme Veken ja Maken pystyttämään hirsirakennusta, ilmoittivat he tulleensa rakentamaan omakotitaloa. Nauroin heidän puheilleen. Eihän pyolilahoista hirsistä mitään taloja rakennella! Ja eihän tähän oltu LVI:tä eikä muita suunniteltu. Olin väärässä! Kyllä tuo hatara "lato" tuli maksamaan omakotitalon verran. Palkat osoittautuivat kaveruksille kovin suolaisiksi etanavauhtia tapahtuneen työskentelyn johdosta. Kaveruksille oli korkeista kuukausiveloituksista huolimatta epäilyttävän alhainen veroprosentti. Aivan kuin he eivät olisi palkkatyötä tehneetkään. Ihmeellistä! 

Meillä riittäisi kahvilarakennuksesta poistoja sadaksi vuodeksi. Näillä tuotoilla ei tarvitsisi yritysveroa silloin maksaakaan. Tulos jäisi miinusmerkkiseksi. Harmi vaan kun poistot on käytettävä 10 vuodessa. Silloin yritystuloksen olisi oltava toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa. Sellaiseen ei täällä salolla voi koskaan yltää. Koko kylä metsitettiin kymmenen vuotta sitten. Eivät ihmiset tiedä, että täällä on yritystoimintaa ja että ihmisiä asunut jo 500 vuotta kun ei täällä ole muuta kuin metsää vaan. Kaikki kylätien varren kauniit niityt ja vaaramaisemat kasvavat nykyisin korpikuusikkoa. 

Olisimme ostaneet metsitetyt tienvarsipellot ja raivanneet ne takaisin nurmelle. Kylämaisema olisi säilynyt avoimena, olisimme saaneet EU-tukia ja raivauskustannukset olisi voinut vähentää verotuksessa. Olisi näkynyt, että tämähän on elävä kylä! Maanomistajilla ei ole ollut sanottavammin halukkuutta maakauppoihin. Suvun maita ei muille myydä! Mieluummin metsitetään ne. Pellonkunnostus niityksi on huomattavasti edullisempaa kuin maksaa kalliita tuntipalkkoja tupakkatauokojen ja suunnittelutuntien pitämisestä sekä talon saunan lämmityksestä ilmaisilla polttopuilla omaan käyttöön huijariremonttireiskoille! 

Sananparsi sanoo, että paistaa se päivä risukasaankin. Ja että kissa putoaa aina tassuilleen. Jos jotain hyvääkin tästä verotuksesta löytää niin sen ainakin, että nyt olemme oikein virallisesti yrittäjiä. 

Itsenäisyyspäivänä

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Pohjois-Karjalan vaaramaisemista! Mielenkiintoista seurata blogini lukijamäärä. Välillä on lähes 60 lukijaa. Seuraavan kirjoituksen onkin lukenut vain neljä henkilöä. Mistähän johtunee. 🤔

Mutta asiaan siis. Tämä on minun mielipiteeni asiasta enkä luule olevani kovin väärässä. Mielestäni nämä komeat kulttuurimaisemat kuuluvat osaksi itsenäisyyttämme. Esivanhempamme ovat ne korvesta aikoinaan raivanneet ja kapean leipäkyrsänsä niistä repineet. Välillä petäjäistä joukkoon sekoitelleet.

Nykyaikana vouhotetaan hiilinieluista sun muista. Pellot pitäisi metsittää. Hankimmeko ruoan sitten ulkomailta saastuttavilla lentokoneilla? Jos tulee maailmanlaajuinen katastrofi, ei Suomeen rahdata ensimmäisenä ruokaa. Ensin ravitaan oman maan kansalaiset. Pieni Suomi voi joutua nuolemaan näppejään - tässä tapauksessa huuliaan. Kotimainen ruoka on puhdasta ja siinä on pienempi hiilijalanjälki kuin ulkomailta tuotetussa.

Jos nämä arvokkaat kulttuurimaisemat metsitetään, siinä heitetään lapsi pesuveden mukana pois. Maa- ja metsätaloustuottajien suuret järjestöt kannattavat tehotuotantoa. Kaikesta pitäisi saada maksimaalinen tuotto. Pehmeät arvot eivät merkitse heille mitään. Luontoihmiset taas suojelisivat kaiken pystyyn. Mitään ei saisi tehdä. Pitäisi olla luonnonmukaisesti. Kiviä ei saisi raivata pelloilta. Maata ei saisi viljellä eikä vesakoita torjua kasvinsuojeluaineilla. Minne on vanha kunnon talonpoikaisjärki kadonnut?

Uusi kampanja alkaa

”Löydä läheltä” -kampanja käynnistyy

 

Löydä läheltä -kampanjan tavoitteena on saada nurmeslaiset sekä lähikuntien kuluttajat miettimään omia hankintojaan ja sitä, mitä kaikkea löytyy läheltä.

Kampanjan ideana on tarjota näkyvyyttä – yritysten tuotteista ja palveluista yhdessä alueen muiden yritysten kanssa. Herättää kuluttajien huomio - Löydä läheltä! -kampanjaan. Linkki kampanjan sivustolle https://www.pikes.fi /lahelta