Neuleretriitti!

 

Hei, muistatteko kun tilasimme Amazonilta jokin aika sitten tämän rukouspenkin? Nythän sille on käyttöä kun on hiljainen viikko ja on mukava mietiskellä syntyjä syviä. 

Palmusunnuntaina tuli kirkonmenot jostain vanhasta kirkosta. Oli rauhoittava, hyvin toteutettu tilaisuus. Paljon kaunista musiikkia ja lauluja. 

Samalla kun katsoin ohjelmaa, neuloin uutta sukkaparia. Silmukoiden neulominen on kuin meditatiivista toimintaa. Vaikka evankelis-luterilaisina emme ole vanhoissa, perinteisissä kirkkokunnissa kuten roomalaiskatolisuus tai ortodoksikirkko, tällainen syvältä puhkeava mietiskely koskettaa. Silmukat ovat ikään kuin katolilaisten tai ortodoksien rukousnauhan helmiä/solmuja. Jokainen neulottu silmukka tai solmeiltu helmi tai solmu ohjaavat ajatuksia syvemmälle ja syvemmälle..... 

Valloitetaan Amazon

Eläessämme kevättä ja kirkon väen valmistautuessa paastonajan viettoon, ajatukset johdattuvat itselläkin henkisiin asioihin. Suorituskeskeinen elämäntapa vaatii välillä pysähtymistä, hiljentymistä. Googlatessa Pinterestiä löytyy mielenkiintoisia asioita. Mikseipä ei mietiskelytuokion aluksi voisi kilauttaa "vellikelloa". Pyhäsalmen Vaskikellosta hankittu, kaunissointuinen messinkikello soveltuu tarkoitukseen mainiosti. Entä jos olisi seinään kiinnitetty kello? Sellainen löytyi kiinakaupasta muutamalla eurolla. Odotamme mielenkiinnolla, millainen kulkunen sieltä mahtaa tulla.

Asioita eteenpäin tutkiessa tuli vastaan rukouspenkki. Olettehan nähneet kirkoissa ihmisten polvistuvan rukoukseen? Täällä on aiemmin Hollannista tilattu rukousjakkara, jossa istutaan polvet maata vasten. Rukouspenkissä, vai miksi kapistusta maassamme kutsutaan, ollaan polvillaan ja nojataan kaiteeseen. Kalusteet on tavallaan puusta valmistettuja ja varmasti kalliita. Etsyssä sellaiset käsin valmistetut maksavat 300-400 euroa. Melkoinen sijoitus mietiskelyharrastukseen!

Eteenpäin googlatessa tuli vastaan amerikkalainen Amazon.comin verkkokauppa. Selasin läpi Euroopan Amazonin. Ei löytynyt haluamaani. Amerikan Amazonissa oli näitä kalliita kalusteita, mutta myös edullisempia. Ne oli valmistettu, yllätys, yllätys, Kiinassa. Aloin vertailemaan huokeampia malleja. Sellainen olisi hyvä, jossa olisi pöytätaso, alempana hylly, jossa voi säilyttää mietiskelymateriaaleja. Taitettavalla polvistumistuella varustetut olivat arvokkaampia kuin jatkuvasti suorana nököttävät. Pienempään tilaan mahtuva taitettava malli on parempi, jos ei aio jatkuvasti hiljentyä ja meditoida. Sellaisen voi siirtää seinänviereen tilan säästöksi. Kuvassa on eri malli kuin jonka tilasin. 

Pitkään harkittuani, päätin tilata penkin. Jos jotain tahtoo, ei kannata jäädä haikailemaan, vaan hankkia se. Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Amazon vaati ensin luomaan tunnukset ja kirjautumaan. OK. Helppo nakki. Pöytä maksoi 110 euroa ja toimituskulut 39 euroa - näin arvokkaista ostoksista kaikki liikkeet eivät peri toimitusmaksua lainkaan! Sitten tuli ylläripylläri: hintaan lisättiin toiset 40 euroa tullimaksua! Olin jostain lukenut, että tullia peritään vasta yli 150 euron tilauksista. No, maksetaan sitten kun ollaan alettu tilaamaan. Saisikohan näin arvokkaan investoinnin vähentää verotuksessa? Kävijät ovat ehdottaneet retriittiä pirttirakennukseen. 

Sinne lähti 190 euroa Amerikan ihmemaahan. Kokeilin jatkotilata jotain alle kympin (euron) hintaista kaulaketjua. Sama homma, tullimaksun ja toimituskulujen kanssa kirjekuoreen mahtuvalle tuotteelle olisi tullut hintaa 21 euroa! Taitaa olla Amazonin tilaukset meidän osalta tehty. Liian kallis kauppa! 

Nyt odotellaan pari viikkoa, mikä kapistus sieltä tulee - ja minne. Tuleeko pakettiautomaattiin vaiko aivan kotiin kuljetettuna. Asiakasarvosteluissa moitittiin epätarkkoja kokoamisohjeita. Eihän näin suuria kalusteita kokonaisina lähetetä! Arvioin selviäväni koitoksesta ehjin nahoin. Olenhan tottunut kokoamaan Ikean kalusteita, joissa on enemmän osia kuin yhdessä rukouspenkissä! Vaan eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa.... 

Kyllä kai ruusukon voi rukoilla?

Kulunut päivä oli taas monivivahteinen. Sekä ihmissuhteiden että työasioiden puolesta. Täällä on nämä vanhat suvut, jotka puolustavat omiaan. Jos jokin asia aiheuttaa ristiriitaa, heti ollaan yhdessä puolustuskannalla. On surkuhupaisaa, kun loppujen lopuksi täkäläisten pikkumurheet ovat kuin kärpäsen pieru maailmankaikkeudessa. Jo naapurikylällä niille hymähdetään. - Ai, teilläkin on niin. Toisaalta, jos jokin merkityksettömältä tuntuva asia on jollekin tosissaan tärkeä, niin kukapa sitä häneltä estää!

Illan koittaessa sain työasiani järjestykseen. Kevät on hektistä aikaa. Kaiken touhun ja hyörinän keskellä mieli kaipaa lepohetkeä. Kukin rauhoittuu omalla tavallaan. Minulla rauhoittuminen tarkoittaa esivanhemmilta perittyä rukoilemista. Perinnepihassa ollaan tässäkin asiassa perinteisellä linjalla. Täältä on pitkä matka kirkkoon. Ja toisaalta, jos harvoin käy kirkossa, aktiivisemmat kirkossa kävijät katsovat, mikäs tuolla on kun tänne tuli? Eihän häntä yleensä täällä näy. Joillekin "metsä kirkkoni olla saa!" Joskus on tehtävä kuten viisas Opettaja 2000 vuotta sitten neuvoi: "-Mene huoneeseesi, sulje ovi perässäsi ja rukoile Isääsi, joka salassa on!" Meniköhän nyt aivan sanasta sanaan, mutta sinne päin.

Olen käyttänyt meditaation apuvälineenä varkautelaisen Aki Könösen Posliinistudiolta hankkimaani ruskeasävyistä ruusukkoa. Se on kevyt. Keveydellään se kuin siirtää käyttäjänsä taakkoja vähemmän painaviksi. Minulla on kaksi itse näpertämääni ruusukkoa ajoilta, jolloin käytössäni ei ollut nettikauppojen ihmeellistä maailmaa. Tämä iltana päätin kaivaa kätköistäni ensimmäisen oikean ruusukon, jonka tilasin aikoinaan East Side Artilta. Lieneekö koko liikettäkään enää olemassa?

Makuuhuoneen liukuovisenkki auki. Sieltähän helminauha huolellisesti taiteltuun kirjekuoreen kätkettynä löytyi. Siinä on mustat, kulmikkaat, painavat helmet. Posliinistudion ruusukossa on soikeat kevyemmät. Vanhan ruusukon metalliosat olivat patinoituneet ajan saatossa. Otin ruusukon käteeni. Se tuntui painavalta. Nostalgiset muistot tulvahtivat mieleeni. Ruusukon paino nosti tunteet pintaan. Tuli tunne, että painavampi ruusukko auttaa keskittymään paremmin meditaatioon. Se kaunis ruskea ruusukko tuntui äkkiä hieman heppoiselta. Mutta sekin on arvokas! Jossain nettikirjoituksessa sanottiin että rukoukset pyhittävät rukousnauhan. Samoin kuin menneiden sukupolvien rukouksista jää kirkkoon oma tunnelma.

Mietiskelin torstain ruusukon aiheet. Katsoin vastakkaisella seinällä olevaa sukutaulua. Ajattelin menneitä sukupolvia. He kaikki ovat täällä ajassa ollessaan rukoilleet. Rukous kantaa sukupolvien yli. Ajatukseni eivät harhailleet kuten viimeksi sillä uudemmalla, kevyemmällä ruusukolla mietiskellessä. Oliko tähän vanhaan rukousnauhaan tarttunut sittenkin - aavistus pyhää?

Hei! Laitetaan joulua!

(olipa tällä kirjoituksella paljon lukijoita) Muistiinmerkintä itselle 

Kävin toissapäivänä torilla myymässä pullia ja piirakoita. Kauppa kävi hyvin. Adventinaika alkaa viikon kuluttua. Silloin alkavat myös perinnepihan jouluruokailut. Ei ole varmaa, paljonko kävijöitä tulee kun kaupungin puolella sattuu Joulunavaus samalle viikonlopulle. Alkoi jo joulututtaa, että kiipesin yläkertaan hakemaan joulujuttuja. Paketoin ensimmäiset lahjat ja laitoin ne koriin odottamaan joulua. Laitoimme ikkunoille adventtivaloja ja mamman kammariin jouluverhot. Isäntä tilasi ne Hobby Hallista. Verhot ovat kestäneet varmaan 20 vuotta kun ei niitä pidetä muulloin kuin marras-joulukuussa. Tässä kuvia. 

Meillä on yläkerrassa pieni retriittihuone, jonne voi mennä hiljentymään adventinaikana, paastonaikana ja milloin vaan. Kirkko on kaukana. Seurakunta -ja kuntaliitoksesta seurasi, että kirkonmenojakaan ei pidetä enää joka sunnuntai. Mitenkä se kuuluikaan: "Mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa." Toisaalta ei pidä unohtaa uskovien yhteyttä. Mutta tällainen simppeli pieni kappeli auttaa päivittäisessä hiljentymisessä.

Tätä meidän mallia on koottu pikkuhiljaa. Vanha televisiotaso toimii pöytänä. Sen päälle on levitetty vanha vauvanlakana. Värillinen liina vaihtuu liturgisen vuoden mukaan. Tilasin Ellokselta kankaita ja ompelin aina uuden liinan paastonajaksi, arkikaudeksi jne. Adventilta alkaa paasto eli pöydällä on liila liina. Päällimmäisenä on ikivanha pieni damastiliina.

Messinkiset kynttilänjalat taisin saada joskus ilmaiseksi Yves Rocherilta. Ja Raamattu on toistasataa vuotta vanha isän Saara-tädin peruja. Kukkalaite on naapurin emännän 30 vuotta sitten lahjoittama. Ei saisi pitää tekokukkia. Tämä on poikkeustapaus. Seinällä on valmistamani tilkkutekstiili The Crown of Thorns. Mielestäni se sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Minkälaisia kotikappeleita teillä on? 

Minulla on kangasvarasto yläkerrassa ja hain sieltä joulukankaita, jos vaikka inspiraatio iskisi ja ompelisin parit pannulaput tai muuta mukavaa jolupuotiin myyntiin. Tilasin kankaat saksalaiselta kankaita.com -firmalta. Joukossa on ihan napakkaa laatua.