Heikiltä talven selkä taittuu....

.....sanoi vanha kansa. Saa nähdä taittuuko tuo vanha pihlajakin. Viime viikolla Heikit juhlivat nimipäiväänsä. Muistui parinkymmenen vuoden takaa eräs Heikinpäivä. Oli tieto, että susi on liikkeellä kylällämme. Meillä oli hirvikoira ja kanoja navetassa. Tirpot olivat hukalta suojassa tukevassa hirsirakennuksessa ja koiraa ulkoilutettiin lieassa.

Heikinpäivän aamu valkeni niin näimme kun susi oli kulkenut kymmenen metrin päästä talomme ohitse. Siinä kohdassa kasvatettiin tuohon aikaan perunaa. 

Hukka oli jatkanut matkaansa tien yli ja kulkenut aivan navetan seiniviertä pitkin. Oli haistanut kanojen tuoksun ja mielinyt navetasta itselleen lintupaistia.

Sen pituinen se Heikinpäivän juttu. 

Hei, hei, joulu!

Nuutinpäivän jälkeen oli ryhdyttävä riisumaan pois joulua. Oli hieman ikävä, että nytkö se on jo ohi - keskitalven suuri juhla! Työasiat pitivät kiireisenä lähes aattoon asti. Kuusi odotti kylppärissä koristelua kolme päivää. Kissakin jätti kuusen rauhaan. 

Kiireisen joulun kruunasi televisiosta tullut ah, aina niin ihana elokuva Joulukuusivarkaat sekä jouluyön messu Pietarinkirkosta. 

Jouluruokia ehdin omalle huushollille valmistaa vasta aattona. Oltiinhan syöty jo kolmet joululaatikot etukäteen jouluruokailijoiden tähteistä. 

 

Nuutinpäivänä saimme ihailla komeaa aamutaivasta. Ruskotus lupasi lumisadetta, ja niinpä seuraava aamu meni kolan varressa. Nuutinpäivää seuraavana päivänä sammutettiin jouluvalot. Aloitin arkiaskareet tyhjentämällä hellasta tuhkat, viemällä pakkausmuovin täynnä olevan 200 litran säkin jo valmiiksi autoon seuraavaa kirkonkyläreissua odottamaan. Samoin kuin 50 litran peltipurkkikassin.

Ai niin! Jotain hauskaakin tapahtui joulunpyhien välissä. Neiti Harmitus Mitsupissi sai "poikakaverin" kylään. Nuorella parilla synkkasi heti yksiin. Ihmishenkilöiden liiallinen uteliaisuus pariskuntaa kohtaan häiritsi. Niinpä he siirtyivät peräkammarin puolelle tekemään lähempää tuttavuutta.

Tämän verran saatiin Harmituksen poikakaverista kuvattua. Kunnes sulhon oli aika matkustaa takaisin kotiinsa. 

Kauhea sählinki sähkönsiirrosta

Pidemmittä puheitta otetaan härkää sarvista. Häkkinen -sukunimi muuten tulee muinaiskarjalan härkää tarkoittavasta substantiivista jollette sitä aiemmin tienneet. Isäni sukuhan on venäläis-karjalaista. Ei kovin suosiollisesta ilmansuunnasta nykyisen maailmantilanteen johdosta.

Blogikirjoitukseni aiheena on sähkösopimuksen muutamisen kiemurat. Toimin pienimuotoisena kotileipomoyrittäjänä. Lisäksi olen ajatellut hankkia ilmalämpöpumpun kiireistä arkeani ja helteisiä kesäpäiviä helpottamaan sekä vanhuuden turvaksi. Sähköä siis kuluu nyt ja tulevaisuudessa.

Olemme olleet vuosikausia tyytyväisiä Fortumin asiakkaita. 16 sentin kilowattihinta tuntui tyyriiltä kuullessani mitä pörssisähkönkuluttajat maksavat virrastaan. Niinpä kilpailutimme sähkön hinnan lokakuussa. Tällaisena hieman hitakaisena, mutta harkitsevaisena puolipohjalaisena havaitsin, että kilpailutus olisi kannattanut tehdä hippasen aiemmin. Mutta olemme tyytyväisiä tähän Imatran Seudun Sähkön 8,2 sentin hintaan.

Fortumin vastaava tarjous oli muutaman sentin kymmenyksen arvokkaampi. Kuukausimaksu on 20 senttiä kalliimpi kuin imatralaisilla. Ensimmäinen laskukin jo tipahti postiluukusta.  Saimme yhdeksän euroa hyvitystä käyttäessämme sähköä niin sanotuilla halvoilla tunneilla. Liittymä on löyhästi pörssiin sidottu. Lisäseikkana vain murto-osa firman myymästä sähköstä tuotetaan ydinvoimalla. Vaikka ydinvoimaa pidetään ympäristöystävällisenä vaihtoehtona, suhtaudun Tshernobylin aikakauden lapsena kielteisesti kyseisellä menetelmällä tuotettuun energiaan.

Joulukiireet pukkaavat päälle ja sain sähköntoimittajalta Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:ltä ihmeellisen tekstiviestin sähkölaskun muuttamisesta sähköiseen muotoon. Viestissä sanottiin että meille soitetaan seuraavana päivänä. Illalla ryhdyin kiireesti soittelemaan eri numeroihin etten halua sähköistä sähkölaskua kun verkkopankissa olevat varat eivät riitä jatkuvaan laskutukseen enkä ole vielä perustanut omaa tiliä sellaisia varten.

Numeroissa vastattiin että täytyy valita eri numero saadakseen palvelua. Viimein monen minuutin soittelun ja jonottamisen, huom. maksullinen puhelu, jälkeen pääsin kyseistä asiaa hoitavan henkilön juttusille. Kerroin sähköliittymän vaihdosta edullisempaan, kuolinpesästä ynnä muusta. Hän sanoi että tarjous siirtymisestä sähköiseen sähkölaskuun on vaan heidän kampanja. Ei minun tarvitse liittyä mihinkään sähköiseen laskutukseen ellen itse niin halua.

Huh! Mikä helpotus. Ihmettelin kun puheluiden jälkeen tuli jotain ihmeellisiä asiakastyytyväisyyskyselyitä. Niissä mainittiin jokin robo-juttu. En vastannut niihin. Viittasin kintaalla koko robottiin. Tänä aamuna kellonaika jolloin luvattiin soittaa, lähestyi. Laitoin joulukakut uuniin. Kello yhdentoista jälkeen puhelin pärähti. Soittajana oli ilmeisesti jokin robotti tai vastaava. Se kyseli tahdonko muuttaa sähkölaskun sähköiseksi. Paina ykkönen tai kakkonen. Mitä mieltä olit puhelusta. Valitse ykkösestä viitoseen. Ja minähän painelin. Sitten puhelu päättyi. Huh! Olin asioinut robotin kanssa! Johan tämä elämä alkaa tuntua ihan George Orwellin kuvaukselta vuodesta 1984...

Hyvää uutta vuotta!

Järjestettiin vaan tällainen pieni ilotulitus, kun ilmasto uhkaa lämmetä ja metsän eläimet säikkyvät pamahduksia. Oli kirpakka parinkymmenen asteen pakkanen. Muualta lähistöltä ei sitten ilotulituksia kuulunutkaan. Seuraavassa lyhyt video.

Hyvää uutta vuotta 2024!