Ajetaan me tan..... ei kun Singerillä

Hän on täällä tänään! Nimittäin uusi ompelukone. Edellisen mentyä epäkuntoon päätin hankkia uuden ompelukoneen. Korjataan vanha kunhan siihen löytyy pätevä korjaaja, joka ei kisko uuden ompelukoneen hintaa jonkin ruuvin vaihdosta. Sellaistakin on sattunut, ainakin remonttirintamalla....  Pidetään entinen varakoneena jos tämä sattuu tilttaamaan.

Olin päättänyt tämän kuukauden käyttää käsitöihin ja juuri kun olin leikannut materiaalit, kone sanoi räksis ja ompelukoneneula alkoi heilumaan sinne tänne. Ompelukonemekaanikkoa ei pikaetsinnällä löytynyt, joten aloin katselemaan uusia koneita. 

Nykyajan koneet ovat muovisia ja paljon helposti särkyvää elektroniikkaa. Entinenkin kone on Singer ja löysin Heavy Dutyn, jossa on metallirunko eikä mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Väri oli ankean harmaa, mutta jospa se sitten muuten on kestävä. 

Kehuivat että kone on nopea. Pelkäsin että ompelenko sormilleni. Kehuivat myös että ompelee paksuja kankaita kakistelematta. Hyvä ominaisuus, kun nykyinen tahtoo takuta. Koruompeleita on hieman vähemmän kuin vanhassa koneessa - tosin en ollut käyttänyt muita ompeleita kuin siksakkia ja hunajakennoa.

Tilasin tämän ProShopista. Ilmoittivat että kone tulee torstaina, mutta se saapuikin vasta perjantaina. Tein uuden postireissun pelkän ompelukoneen takia. Toimitus oli ilmainen. Jos olisin tilannut kotiintuotuna olisi pitänyt maksaa muutama kymppi enemmän. 

Käyttöohjekirjassa ei ollut suomen sanaa. Ei edes englantia. Kuljetuslaatikossa oli tärkeimmät tiedot myös suomeksi. Hyvät kuvalliset ohjeet auttoivat alkuun ja kone muistuttaa kovasti vanhaa konetta.

Jännittävin juttu edelliseen verrattuna on alalankapuolakotelon läpinäkyvyys. Olen tullut erinomaisesti toimeen ilman että näen puolakotelon. 

Koneen ledvalolla saisi olla laajempi kenttä kun se nyt valaisee vain neulan kohdan. Kaiketi siihen tottuu. 

Kaasupoljin on kepoisen oloinen. Vanhassa koneessa se on raskaampi ja pysyy paremmin paikoillaan. Tätä moitittiin koneen arvosteluissa. 

Sain kuvallisten tsekinkielisten ohjeiden avulla koneen toimintakuntoon ja sitten kokeilemaan! Ompelin ensin suoraa saumaa lakanakankaaseen. Miten hiljainen ääni! Ihmettelin, tekeekö värkki saumaa ollenkaan kun oli vain hiljainen surina.

Teki se, ja tasaista jälkeä. Eikä karannut sormille kuten pelkäsin. Kokeilin myös taaksepäin ompelua. Pakkinappi on aivan eri paikassa kuin edellisessä koneessa.

Ensimmäinen "oikea" työ oli tämä scrunchie, tuttavammin hiusdonitsi. Sain sen näppärästi valmiiksi vaikka kone oli ennestään vieras. Kone teki tasaista tikkiä kakistelematta.

Seuraavaksi leikkasin pellavakankaasta pyyhkeen, neulasin sen huolella ja Singer töihin. Kone surisi tasaisen hiljaa ja tikkasi vaivatta paksut nurkkakäänteet joihin vanha kone tahtoi jumia. 

Keittiöpyyhe valmiina. Koeajolla totesin että Singer Heavy Duty on hyvä peruskone tavalliselle kotiompelijalle. Jos haluaa jotain erikoisempaa, siihen on sitten kalliimmat aparaatit. 

Kokeilussa Löfbergsin Magnifika

 

Pop-Up jouluruokailun tiimellyksessä kinkunostoreissulla askeleeni johdattuivat kahvihyllylle. Netissä oli ollut keskustelua kahvin hinnasta ja kahvitarjouksista. Joku kehui Löfbergsin Charismaa, ettei hän osta mitään muuta kahvia. Serkkuni joskus toi sitä meille maistiaisiksi. Miellyimme sen makuun. Charisma oli, kappas vaan, kaupan hyllyltä loppu. Täta ruotsalaista kahvilaatua on saatavilla myös luomuna. Vertailin muita Löfbergsejä. Päädyin valitsemaan Magnifikan. Täällä päin Löfbergsien hintataso liikkuu samoissa lukemissa kuin tavan juhlamokat ja kultakatriinat. 

Olin ehtinyt jo aamukahvin keittää kun muistin, että Magnifikahan se on korkattava ennen kuin sitä alkaa ruokailijoille uskaltaa tarjoamaan. Nythän onkin hyvä vertailla kun aamun Juhlamokka-annos on jo keitetty. Ei kun uusi suodatinpussi keittimeen, pannun huuhtelu ja 4 tasamitallista testikahvia suodattimeen ja vedet säiliöön.

Juhla Mokasta keitetty kahvi ei ollut ehtinyt vielä jäähtyä kun keitin uuden satsin Magnifikasta. Ja nyt maistellaan.

Kaadoin Heinä-mukiin Juhla Mokkaa ja tummansinistä Valion Arkimaitojuomaa. En oikein pidä kahvista ilman kevytmaitoa. Sokerin käytöstä luovuimme koko perheen päätöksellä parikymmentä vuotta sitten. Joku taas moittii, jos kahvin sekaan laitetaan yhtään mitään, pilaa se juoman aromin. 

Muumimukiin kaasin Magnifikaa ja samaa tummansinistä maitoa kuin Juhla Mokka -mukiin. Olisikohan pitänyt kahvit kaataa mukien sijasta Myrnakuppeihin?

Ensin tuoksuttelin kahveja kuten viininmaistajat. Usein suuri osa ihmisen aistimasta mausta onkin tuoksua. Juhla Mokka tuoksahti tutulta. Magnifika lehahti hieman kitkerältä. Merkki on lievästi tummapaahtoinen. Sävähdys kaakaon makua.

Sitten maistelemaan. Kahvien sävyeroja ei tullut vertailtua. Juhla Mokka maistui tutulta. Testimerkki epäilytti kitkerähkön tuoksun vuoksi. Hörppäsin Magnifikaa kitusiini ja hyvältä maistui! Maistelin vuoron perään Juhla Mokkaa ja Magnifikaa. Parin maistokerran jälkeen Juhla Mokka -kahvi alkoi tuntuakin laimealta. Magnifika on parempaa. Täyteläisempää. Aromikkaampaa. Jotkut pitävät Presidentti-kahvista, toisten mielestä ei ole Kulta Katriinan voittanutta. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Nämä ovat makuasioita joista ei kannata kiistellä.

Tonttuset lennähtivät kuistin ikkunalaudalle toivottaen Perinnepihan blogin lukijoille hyvää ja rauhallista joulunaikaa! 

Testi

Nykyään on kaikenlaiset testit muodissa. Päätin ottaa selkoa huhusta, että isän puolen suku olisi lähtöisin Karjalasta. 

Niinpä tilasin MyHeritage DNA-testin. Se maksoi 38 euroa. Testipakkaus tuli matkahuollon lokeroon. Ennen näytteen ottoa ei saanut syödä eikä juoda puoleen tuntiin. Pakkauksessa oli kaksi pumpulipuikkoa joita pyöriteltiin sisäposkessa kumpaakin 30 sekuntia.

Pumpulipuikot sujautettiin koeputkiin, putket pehmokuoreen. Liimasin kirjekuoren tiukasti kiinni ja postimerkin mukaan. Sitten odottelemaan.

Meni kaksi kuukautta ennen kuin tulokset saapuivat. Välillä tuli tieto näytteeni saapumisesta laboratorioon. Tarjosivat että voisin samalla kartoittaa periytyviä sairauksia. En halunnut tietoa niistä. Mitäpä turhia pelkoja lisätä. Kaikilla on riskejä sairastua. Vain asiantuntijat osaavat sanoa miten suuri uhka todellisuudessa on.

Yöllä sähköposti piippasi. Yritin nukkua, mutta en malttanut odottaa aamuun. Testissä ei suurempia yllätyksiä tullut. Äidin puolelta Pohjanmaalta ja isän puolelta Karjalasta ja Venäjältä. Olen 97 prosenttisesti suomalainen. Kaksi prosenttia on inuiittia ja yksi prosentti Papualaista.

Aamulla tuli joltain Ranskassa asuvalta tataarilta viesti, olisimmeko sukua. Ehkä, ehkä emme. Mutta pidän meetwurstista ja hevosenlihasta, joten saattaa olla etäisten esi-isien kaikuja. Uusia tuttuja ja tuntemattomia sukulaisia putkahtelee sähköpostista lähes päivittäin. Ihan mielenkiintoinen testi. Ei kannata ottaa liian vakavasti.