Kokeilussa Einhell puutarhajyrsin

 

Maanmuokkaus ostopalveluna niin sanotulla syvällä maaseudulla on kallista hommaa. Kuitenkin jo huoltovarmuuden ja omavaraisuuden vuoksi olisi hyvä kasvattaa osa sapuskastaan itse. Ei kaikkia peltoja pidä kukkaniittyinä pitää! 

Ostimme aiemmin Hobby Hallin verkkokaupasta bensiinikäyttöisen puutarhajyrsimen. Se maksoi useita satoja euroja. Kone täytyi koota paikallisella pienkonekorjaamolla ja sekin maksoi vielä lisää. Öljyt tarkistettiin ja säädöt säädettiin ja tankattiin. Ja käynnistettiin. Vaan mitään ei tapahtunut. Hieno, uusi kallis kone ei suostunut starttaamaan. Yksi niksi oikuttelevaan bensiinitoimiseen koneeseen on syöttää ruokalusikallinen tuoretta bensiiniä suoraan sytytystulpan aukkoon. Syksy oli jo pitkällä. Seuraavalla kaupunkireissulla ostettiin jyrsimeen soveltuva sytytystulpan avain. Kas kun niitäkin on useampia kaliibereita. Sitten tuli talvi ja homma unohtui. 

Bensiinikäyttöinen puutarhajyrsin vaikutti muutenkin kömpelöltä ja suorastaan vaaralliselta vehkeeltä. Vielä viime vuonna yritimme kasvattaa perunaa vanhassa paikassa, mutta pottuhan ei monta vuotta viihdy vanhassa samassa pellossa! 

Niinpä ryhdyttiin tutkailemaan helppokäyttöisempiä puutarhajyrsimiä. Boschin akkutrimmeristä on saatu kahtena vuotena hyviä kokemuksia. Mitenhän jos hankittaisiin akkukäyttöinen puutarhajyrsin? 

Einhellin jyrsin vaikutti lupaavalta. Suomalaisissa verkkokaupoissa pelkkä kone ilman akkuja ja laturia maksoi 200 euroa plus postikulut. Amazonilta tilattiin muutama viikko sitten rukouspenkki ja olemme tyytyväisiä kyseiseen verkkokauppaan. Lopulta sieltä tilattiin Einhellin jyrsin, akut ja laturi yhteensä 200 eurolla. Kotiintoimitus oli ilmainen. 

Ensin saapui laturi ja akut. Siitä viikon kuluttua itse jyrsin. Jyrsin oli melko helppo koota. YouTubessa on ohjevideoita. Yhtenä aamuna sitten laitettiin laturi toimintaan ja muutamassa tunnissa oli molemmat akut ladattu. 

Ruokahaluhan kasvoi syödessä. Niinpä iltapäivällä kokeiltiin laittaa akut koneeseen ja sehän lähti käyntiin. Seuraavassa videossa näet miten homma toimii. 

Kun näin hyvin kone saatiin startattua ja möyhennysterätkin alkoivat pyörimään ilman sen kummempia säätöjä niin ei muuta kun lähdettiin pellolle kokeilemaan. 

Puolessa tunnissa Einhell muokkasi vanhan perunamaan paikan ja vielä hieman lisää. Tähän ei tänä vuonna pottua panna vaan jotain muuta. 

Vanhaa heinäpeltoakin saksalainen tehopakkaus möyhensi. Alue oli käsitelty roundupilla pari vuotta sitten. Tosin kiviin kone tyssäsi. Piti virrat sammuttaa ja irrottaa kivi pois. Onneksi tässä kohdassa on viljelty niin pitkään että suurin osa kivistä on poistettu.

Voi elämän kevät, mikä sotku puutarhajyrsimen teristä lopulta paljastui! Vanhat heinänkorret ja juolavehnien juurakot olivat kietoutuneet tiiviisti koneen terien ympäri. Siinä meni niitä irtotellessa melkein yhtä paljon aikaa kuin maan muokkauksessakin. Tästä eivät YouTuben videot maininneet. 

Uusi kukkapenkki

 

Syksyllä raivattiin suureksi levinnyt syreenipuska pois ja keksimme, että pensaan paikalle sopisi nätisti kukkapenkki. Meillä ei liiemmälti multamaata ole, kun traktorin kutsuminen peltotöihin jostain 30 kilometrin päästä maksaa maltaita. Ja maatalousurakoitsijat eivät mieluusti tule avuksi kukkapenkin muokkaukseen. 

Tuolla se on nyt nättinä kivirauniolla. Varmaan alkaa syreenipensas sielläkin menestymään. Sitkeätä lajia on unkarinsyreeni. 

 

Meillä kerätään kukkien siemenet syksyllä talteen. Säästyy pitkä sentti kun ei tarvitse niitä pikkupusseissa kaupasta ostaa. Aiomme kokeilla tänä kesänä zinnioita eli oppineittenkukkaa. Meinasin heittää siemenet suoraan kukkapenkkiin. Kun avasin kaupasta ostetun pussin, suunnitelmat muuttuivatkin ja esikasvatan zinniat muutamassa jogurttipurkissa. 

Seuraava sisältää piilomainontaa. Garden Wulfin hara on mainio. Kallis, mutta kestävä. Kukkapenkin kohta möyhentyi välineellä hetkessä. Täytyy vielä säkillinen puutarhamultaa levittää tuohon niin saadaan mainio kukkapenkki. 

Kehäkukat voi kylvää viileänä vuodenaikana. Joskus ne kylväytyvät itsekseen seuraavana vuotena. Hallaharso nopeuttaa itämistä.

Tiivistin kylvökset rautaharavan lavalla. Ja voila! Nyt vaan odottelemaan, mitä maasta nousee.

Jossain vaiheessa uuteen kukkapenkkiin kannattaa hankkia reunat. Vaikka maa on tässä vaiheessa neitseellistä. Syreenin juurelta kasvillisuus puuttuu. Pian paikalle ehtivät juolavehnät, nokkoset, rönsyleinikit ynnä muut kukkapenkin rikat. 

Viileänä keväänä olemme saaneet nauttia ennätyspitkään lumikellojen ja krookusten kukinnasta. Kasvit on suojattu verkoin, kun puputkin nauttivat kevään kukista, hieman eri tavalla kuin me ihmiset, eli sisäisesti. 

Mukavaa viikonloppua lukijoille! 

Mansikkamaalla

 

Nyt on pääsiäinen juhlittu ja torillakin pyörähdetty. Kevättyöt aloitettiin täkäläisittäin ennätysaikaisin. Mansikkamaa on haravoitu. Meillä siirryttiin tavanomaiseen mansikanviljelyyn. Paikallisesti tuotetusta mansikasta on seudulla pulaa ja siitä saa hyvän hinnan. Jätetään hifistelyt heille, joilla siihen on aikaa ja tietotaitoa. Alue näyttää tureikkoiselta, kun suurella traktorilla ei pääse joka paikkaa niittämään ja raivaussaha sanoi viime kesänä työsopimuksensa irti. Moottori käy, mutta terä ei liiku. Millä saisi mättäitä kasvattavat heinät häädettyä mansikkamaalta? Pellosta 10 m2 on mätästynyt. Myrkkyä ei voi käyttää kun siinä kuolevat mansikatkin. Netistä saa edullisesti nastoja mansikkakankaan kiinnittämiseen. Tämä ensimmäinen, suurempi kasvatus ankkuroitiin kivillä. Ne haittaavat hoitotoimenpiteitä. 

Seuraavassa kuvassa Pohjorinne, joka saatiin vihdoin viimein raivattua kivistä viime syksynä. Niityn kunnostus oli joukkorahoituskohteena muutama vuosi sitten. Sivakkalaisittain sanottuna: Voipi kaunistaan katella! Lohkolle on kylvetty apila-nurmiseosta. Alkuperäinen kasvusto nousee kyllä säikähdyksen jälkeen. Lohkolla kasvaa niittykukkia kuten päivänkakkaraa, ruusuruohoa, kultapiiskua ym. Joku kertoi, että Pohjorinteellä on kasvanut tervakukkaakin. Näitä odotellen. Rinteen halki kulkee metsäpolku Salmijärventielle. Alueella liikkuvat, muistakaa käyttää polkua ettei se kasva umpeen! Kansalaisen karttapaikka neuvoo polun sijainnin. Polku on sen verran epätasainen, ettei sitä voi ajaa esim. retkipyörällä. 

Tämän suven suunnitelmissa on tien varressa sijaitsevan Suoniityn kunnostus. Sitten niittotyöt helpottuvat kun traktorilla saa vetäistä koko helahoidon nurin. 

Kiitokset kaikille menneille, nykyisille ja tuleville maatalousurakoitsijoille, jotka ovat auttaneet toteuttamaan toivetta elävästä maatilasta metsien keskellä! 

Lopuksi kukkakuvia. Meillä täytyy verkottaa tulppaanit ym. kevätkukat, kun puput pitävät niitä herkkunaan.

Kukkia

 

Tepastelin tuolla meidän puutarhassa ja sieltähän löytyi kukkia, kukkia, kukkia.... 

Katso video tästä

Kukansiemeniä

Jee! Nyt meillä onni tärppäsi! Myöhään kukkimaan ryhtyneistä auringonkukista saadaan sittenkin siemeniä. Edelliset maisemapellossa kasvatetut Dianan siemenet olivat viisi vuotta vanhoja ja epäilimme keväällä, itävätkö ne edes.

Oli pulma, mistä saada kukille muokattua maata kun eivät ne heinikossa kasva. Viime syksynä oli juuri parahultaisesti kunnostettu uusi kukkapenkki pirttirakennuksen päätyyn. Sinne istutettiin harson alle esikasvatetut auringonkukkien taimet.

Kevätkesä oli tavattoman kuiva. Kasteluveden loppuivat säiliöistä ja tämä viivästytti kaikkien istutusten kasvuun lähtöä. Juhannukselta alkoi satamaan. Sateesta oli monta hyötyä. Kesäkahvilassa oli kävijöitä tuplasti enemmän kuin hellekesänä ja kukat ja juurekset kasvoivat hyvin.

Ensimmäiset hallayöt alkoivat kolkutella nurkissa ja oli huoli, ehtiikö valtaosa auringonkukista kukkimaan niin että niitä voisi viedä torille myyntiin. Onneksi on hallaharsot keksitty!

Syksyllä ei ole kovin monia kukkivia lajeja ainakaan meidän puutarhassa. Auringonkukat houkuttelevat eksoottisempiakin perhosia ruokailemaan. Amiraaliperhoset ovat eräitä näyttävimpiä lajeja. 

Luin illalla netistä, olisiko siellä jotain auringonkukakien siemenviljelystä. Kun aikani hain löysin tietoa. Auringonkukka tarvitsee 5-6 viikkoa kehittääkseen siemenensä itäviksi. Sen jälkeen siemenkodat katkaistaan ja tuodaan viikoksi sisälle kuivumaan. Sitten vasta päästään karistelemaan siemeniä. 

Menin seuraavana päivänä tarkistamaan näkyisikö kuihtuneissa kukissa jo siemeniä. Karistelin varovasti ja näkyihän siellä! Antaa näiden nyt olla vielä rauhassa jokunen aika ja sitten katkaistaan varsi ja tuodaan sisälle loppukuivatukseen. 

Tästä linkistä  löysin lisää tietoa auringonkukan ja muiden siementen käsittelystä. 

P.S. Meiltä voi tilata postitse kesäkukkien siemeniä. Yhden siemenpussin hinta on 5,00 € & postikulut. Valikoima vaihtelee. Tällä hetkellä myynnissä on ryhmäsamettikukkien, harjaneilikan ja ketoneilikan siemeniä. Tilaukset voi tehdä palautelomakkeella, joka löytyy blogin sivulta. 

Tavoitteena on joskus saada kerättyä myös niittykukkien siemeniä myyntiin. Pari vuotta sitten päättyneessä Pelastetaan Perinnemaisema! - joukkorahoituskampanjan suosikkivastikkeeksi nousivat juuri niittykukkien siemenet. Oli vaan melkoinen työmaa kerätä siemeniä pitkin peltoja ja vielä kuivattaa, pakata ja lähettää ne ympäri maata. 

Luomua vai ei....

Polkan sato alkoi viimeinkin kypsyä elokuussa, kun muilla mansikkakausi alkoi suunnilleen juhannuksen tienoilla. Pensaat näyttävät reheviltä, sato keskinkertainen. Koeviljelemme mansikkaa "luonnonmukaisin menetelmin" - kuten termi kuuluu. Emme ole siis luomuvalvonnan alaisina pienen pinta-alan sekä valvonnan suurien kustannusten vuoksi. 

Luomuviljelijä maksaa siis itse pakollisen luomutarkastuksen! Tänne ei kannata investoida mitään kalliita viljelmiä, sillä seuraava isäntä metsittää kuuselle tämänkin ryytimaan. Nykypolvilla ei ole arvostusta esi-isien työtä kohtaan. Ei ole maahenkeä. Miten kiviset pellot on käsipelillä raivattu ja niitä viljelty. Ollaan päästy kaupungissa rahan makuun ja sitä tahdotaan aina vaan lisää ja lisää piittaamatta perinteistä. Pienviljely on ekologinen elämäntapa, jossa kunnioitetaan menneiden sukupolvien työtä. Se ei (rahan)tuotannon maksimointia! 

Tilalla on saatu kohtalaisen hyviä kokemuksia tavanomaisesti tuotetusta mansikasta. Yksi kymmenen metrin penkki tuottaa satoa viisi kiloa. Siitä äkkiseltään laskettuna aarista saa sata kiloa satoa. Ihan mukava määrä kun mansikan hinta on mitä on.

Perustimme luonnonmukaisesti viljellyn mansikkamaan viitisen vuotta sitten. Paikallinen maanviljelijä muokkasi maan todella hyväksi. Tilasimme 50 polkamansikan taimia ja ei kun istuttamaan. Seuraavina vuosina istutettiin rönsyjä väleihin. Kanankakkarakeilla lannoitettiin kahdesti vuodessa. 

Mutta, mutta. Mansikkaa tuli parina vuotena kohtalaisesti. Viime kesänä tyssäsi. Koko aarilta lienee satoa tullut puolisenkymmentä kiloa. Mistä mättää? "Kuukkeli" tiesi, että reiät mansikoiden lehdissä voivat olla erään tuhohyönteisen aiheuttamia. Paikallisessa puutarhamyymälässä ei ollut torjunta-ainetta moiseen vitsaukseen. Ei luomua eikä tavanomaista. 

Tänä vuonna sama juttu. Mansikoita tulee vähän ja ne ovat pieniä rupeloita. Suomessa tuotetaan puhtaita elintarvikkeita tavanomaisin menetelmin. Nähtäväksi jää, millä menetelmällä meillä viljellään seuraavat mansikat. 

Lähiruokapäivä lähestyy

Nyt kyllä kävi tosi köpelösti! Nimittäin mainostin viinimarjoja myytäväksi. Sain monta tilausta. Kun menin pehkoihin katsomaan, hädin tuskin sain niitä pari litraa itselle. Nyt jäävät mustaherukkahillot ja muut sörsselit tekemättä. Ja mustikoita tuli puoli litraa. Onneksi pakastimessa on entisiä ja kaupasta saa hätätilassa ostettua lisää.

Vietimme kuluneella viikolla Suomalaisen Ruoan Päivää. Juhlimme merkkipäivää syömällä omalla maatilalla kasvatettuja perunoita ja omenia. Kaikki eivät oikein pidä siitä että tällä kylällä on vielä peltoja ja juuri meidän suvulla. Kas kun ovat itse metsittäneet peltonsa ja sitten huomasivat, ettei se niin tuottavaa olekaan. Eihän joka asiassa tarvitse noudattaa yleistä mielipidettä. Se on rohkeaa valita toisin kuin enemmistö tekee. Ja monella muulla maalaiskylällä on monta maatilaa eikä kukaan kyseenalaista niiden toimintaa sanomalla, että parempi kun metsittäisitte peltonne. 

Tulkaahan ensi lauantaina 9.9.2023 klo 12.00-17.00 päiväkahville ja herkuttelemaan kotimaisilla omenilla! Myynnissä on leivonnaisia kun marjasato jäi tänä vuonna heikoksi ja kasvimaa on kesannolla.

Tänne voi myös tulla yövieraaksi. Varaa majoitus tästä linkistä

Uusi leikkikalu

Keskustelua oli herättänyt mm. hoitamattomat rakennustemme seinustat. Pieniä aloja on hankala niittää kesäterässä olevalla viikatteella tahikka raivausterällä varustetulla raivaussahalla. Liian paljon on metrejä käsin kitkettäväksi. Ja niittoaikana sattuu usein pahin mäkäräis- ja hellekausi. Jotain helpotusta ongelmaan oli saatava - mahdollisimman edullisesti.

Halpakaupan tarjouksessa oli Boschin akkutrimmeri. Ei siis öljynvaihtoja, säheltämistä sytytystulppien kanssa (varastossa uudet puutarhajyrsin ja ruohonleikkuri, startissa vikaa) tai muuta koneremonttia. Siispä pikareissu kauppaan. Piti joutua puolilta päivin kotiin jos kesäkahvilaan tulee kävijöitä. Mainoksessa luvattua vara-akkua ei saanutkaan mukaan. Täytyisi ensin rekisteröityä konefirman asiakkaaksi. 

Käyttöohjeet huolellisesti luettua kojeen asennus käyttövalmiiksi oli helppoa kuin heinän teko, tai tässä tapauksessa ruohikon trimmaus.

Akku laitettiin latautumaan. Merkkivalo välkehti hitaasti, eli virtaa oli riittävästi trimmerin koekäyttöön. Kumisaappaat jalkaan, kuulonsuojaimet päähän, työhanskat käteen ja matkaan.

Trimmerin käynnistys oli helppoa ja lisää siimaa sai vetäistyä pienen harjoittelun jälkeen. Näppärä pikku vehje eikä takunnut lehtevämmässäkään ruohikossa.

Boschin akkutrimmeri on parhaimmillaan reunusten ja muiden pikkualojen siistimiseen. Esimerkiksi kymmenmetrisen navettapolun niitto oli hermostuttavan hidasta. Viikatteella tai raivaussahalla työ sujuu joutuin. Eli suurehkon pihamaan yleistyökaluksi ei trimmeristä sentään ole, vaikka tuntuukin näppärältä. Ja laatumerkki vielä.

Akku kesti varttitunnin koeniiton ja virtaa jäi tähteeksikin. Käytön jälkeen kone täytyi huoltaa eli putsata nurmet suojuksista. Suojakotelo oli paksussa ruohosilpussa. Akku irti ja kepillä puhdistus ruohomössö pois. 

Talvi yllätti puutarhailijan

Suunnitellessani vanhan hirsirakennuksen pystyttämistä varastorakennuksemme paikalle, tiesin hyvin, että varastointitilahan siinä häviää! Ajattelin, että sopiihan tavaraa tuonne navettaan ja kujaan. Mutta ne täyttyivät purkulaudoista, joita ei kaikkia ole vieläkään saatu sahattua polttopuiksi.

Jokin muualta siirretty toinen vanha hirsirakennus olisi ideaali säilytyspaikka puutarhatyökaluille yms. Mutta sellainen tulisi tavattoman kalliiksi. Maksammehan tuota Pirtinkin hintaa vielä 30 vuotta takaisin! Vaikka sillä oli tarkoitus hankkia maatilalle lisätienestiä.....

Toissa keväänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni taimikasvatushyllyköistä. Hienommin sanottuna minikasvihuoneista. En käytä niitä kasvihuoneina, vaan tilansäästäjinä. 

Meillä on laajat kesäkukkaistutukset ja keväisin ikkunat täyttyvät taimiropposista. Kasvatushyllyköt hankkimalla samaan tilaan mahtuu kolminkertainen määrä kukantaimia. Vaikkapa osa myyntiinkin.

Toissa keväänä hankin kaksi minikasvihuonetta Puuilosta. Sain niiden hinnan takaisin kun kasvatin taimia myyntiin. Syksyllä tuli tenkkapoo, mihin säilön hyllyt keskitalven ajaksi. Kevättalvellahan ne joutuu hakemaan uudestaan esille.

Vein hyllyt ulkosaunaan. Sielläpä sopivat olemaan kun saunaa ei talvella käytetä. Kuinkas ollakaan! Maaliskuussa, kun taimikasvatus alkoi, hyllyt olivat saunarakennuksessa ja välillä toista metriä upottavaa lunta. Lopulta konttamalla sain hyllyt haettua umpihangen takaa. Päätin, että sauna ei ole hyvä taimikasvatusvälineiden säilytyspaikka.

Kulunut syksy oli pitkään lumeton. Taimihyllyt olivat seinivieressä säilössä kesän yli. Sitten satoi lumi. Eletään tammikuuta ja lunta ei ole täkäläisen mittapuun mukaan kauheasti. Tuli oikein kunnon uuden vuoden suvi. Ja minikasvihuoneet edelleen ulkona lumihangessa!

Kun pakastuu, lumisohjoon jäätyneitä hyllyjä ei saa millään irti särkemättä niitä. Olisihan ne voinut purkaa osiin, mutta kova työ etsiä kokoamisohjeet. Ja kestäisivätkö tuollaiset heppoiset metallihyllyt montakaan purku- ja kasauskertaa?

Niinpä minä sitten sain varovasti irroteltua molemmat kasvihuoneet lumesta. Tuo uusi lapio on heikkotekoinen, kun meillä töissä olleet raksaukot lainasivat rautalapiotamme eivätkä ole palauttaneet sitä vielä.

Lumen sylistä paljastui myös tämä Keterin varakompostori. Meillä on lämpökompostori erikseen. Tuo kuvan kompostori pysyi sulana koko talven vuonna 2015, kun oli lauhat säät ja lunta lapioitu pöhinäpöntön ympärille.

En huomannutkaan mainita kesäisille israelilaisturisteille, että on meillä ainakin tuo kompostori heidän maassaan valmistettu. Rouva lupasi mainostaa matkailukohdettamme sikäläisessä mediassa. Jännää nähdä, keitä meille ensi kesänä tulee Bed&Breakfastille.

Varttitunnin huhkittuani sain molemmat kasvihyllyt pelastettua ehjinä pois lumesta. Ei totta totisesti olisi onnistunut, mikäli lumi olisi ehtinyt jäätyä! Hyllyt ovat nyt kylpyhuoneessa sulamassa. Onneksi on iso kylppäri. 

Taimikasvatuslaatikot ja taimipurkit ovat takaovella odottamassa kevättä. Muovipurkit eivät onneksi säikähdä tuulta eivätkä tuiskua. Kesällä tilasin kolmannenkin taimikasvatushyllyn Biltemalta. Se on turhan suuri ja heikkotekoisempi kuin nuo Puuilon hyllyt. Mutta menettelee, kun viime keväänä kasvatin niin paljon kukantaimia, etteivät nuo kaksi hyllykköä tahtoneet riittää. Taimet eivät menneet kovin hyvin kaupaksi. Liekö polttoaineiden, ja yleinen hintatason kallistuminen ollut osasyynä huonoon menekkiin. Istutin laajemmat kukkapenkit omalle pihalle, joten ylituotantotaimet eivät joutuneet hukkaan. 

Mutta olinhan saanut kahden hyllykön hinnat takaisin jo edellisenä keväänä! Työlleni en kyllä saanut palkkaa, kun meni kymmeniä tunteja taimien hoitoon: kylvöt, koulimiset, tarkkailut, päivittäinen kastelu, lannoitus, markkinointi.....

Ovatko muut tehneet lumiukkoja tai - akkoja? Meillä ainakin yksi sellainen on pihan vahtina. 

Hankintoja

Kesäkahvilan hiljaisemmat hetket pistävät miettimään itsepalvelukahvion perustamista. Samaan aikaan voisi itse olla myymässä torilla, josko siellä menisivät leivonnaiset ym. tuotteet paremmin kaupaksi.

Puute on sopivankokoisesta termoskannusta itsepalvelukahvilaan. Meillä on 3/4 litran kokoinen retkitermos. Sitten on niitä 2,5 ja 5 litran pumppiksia jotka ovat aivan liian suuria tänä kalliina kahvin aikana.

Pieni termos on siis liian pieni ja toiset liian suuria. Meillä on yksi litran kokoinen termoskaadin teevedelle. Siinähän ei saa säilyttää kahvia, ettei maku tartu pintoihin.

Niinpä aloin tutkimaan netistä litran kokoisten termoskaatimien hintoja. Ja mieluinen löytyikin Biltemalta. Tuote-esittelyssä kannun luvataan säilyttää juoma lämpimänä peräti 12 tuntia. Meille riittäisi vähempikin. Helppokäyttöinen ja harjattu pinta. Hinta 14,90. Ei kun tilaamaan. 

Matkahuollon kautta toimitusmaksu 4,90 €, eli sekin edullinen. Toivottavasti matkahuolto toimii vielä pitäjässämme, sillä se aiotaan lakkauttaa ja lähin olisi sitten 50 kilometrin päässä kaupungissa.

Aloin selaamaan verkkokaupan sivuja tilatakseni samalla toimitusmaksulla jotain muutakin. Kappas! Löysin tällaisen pienoiskasvihuoneen hintaan 21,90 €. Tämä on kahta Puuilosta aiemmin tilattua hieman suurempi. Keväällä meiltä loppuivat taimenkasvatustilat kesken. Tosin taimet eivät sitten menneetkään kaupaksi.

Tilasin siis Biltemasta termoskaatimen ja minikasvihuoneen toimituskuluineen reilulla 40 eurolla. Ei kovin kallista. Mikäli yhtään on tuuria matkassa, saan tuotteiden hinnat takaisin. Ja menothan ilmoitetaan verotuksessa vähennyksinä.

Nyt vaan odotellaan viestiä, milloin paketti on noudettavissa matkahuollosta. Ja lopuksi kuva aiemmin hankituissa minikasvihuoneissa kasvatetuista samettikukista. Hyvin näyttävät kasvavan. 

Kukantaimia myyntiin

 

Seuraa kaupallisia tiedotteita. Yläpihan Tilan omista siemenistä kasvatettuja ryhmäsamettikukkien taimia on tulossa myyntiin kesäkuussa. Seuraa ilmoitteluamme kotisivuiltamme www.ylapihantila.com sekä Facebookissa @Yläpihan Tila.

Hyvää Kansallista Veteraanipäivää!

Katso video!

Perinnepihan emäntä esittelee puutarhansa tällä videolla.