Arjen pieniä iloja

Kävin kevätmarkkinoilla leivonnaisia myymässä. Myöhästyin hieman. Suurin osa asiakkaista oli jo käynyt aamusta. Ihan mukavasti kauppa kävi kun vaan sitkeästi oli kolme tuntia myymässä. Kevätaurinko lämmitti ja sää oli mitä parhain. Tietää pitkää kelirikkoa maalaisteille. Herrat meinaavat päättää että muutetaan loputkin haja-asutusalueiden tiet soralle. Ajakoot syrjäseutulaiset mutkien kautta paremmille teille! Tai muuttakoot kaupunkiin niin ei tarvitse syrjäseutujen teitä enää ollenkaan hoitaa!

Seuraavana aamuna astioita tiskatessani ajattelin että elämä on aika mukavaa pieniä askareita hoitaessa. Kaikki leivonnaiset eivät menneet torilla kaupaksi myöhästyessäni. Tuttuni osti loput karjalanpiirakat. Myymättä jääneet munkit ja tiikerikakun vein surutaloon. Kyläpäällikkömme on lähtenyt tuonilmaisiin. 

Ihanaa, keväistä viikonloppua tämän blogin seuraajille! 

Askarrellaan virpovitsoja

 

On hiukan myöhässä tälle keväälle. Mutta viime sunnuntaina askarreltiin virpovitsoja. Kylällä ei ole enää lapsia virpomassa, joten vitsat on värkättävä itse. Tien varrella kasvoi sopivaa pajukkoa eikä korkeat nietokset olleet oksien keräyksen esteenä.

Varastosta ei löytynyt silkkipaperia eikä täältä asti kannattanut sitä asiakseen lähteä ostamaan, joten värikkäät lautasliinat toimittivat silkkipaperin virkaa. Yhdestä kolmikerroksisesta liinasta saa jo monta kukkasta! 

Leikkaa lautasliinasta pitkulaisia suikaleita ja rullaa ne kuvan mukaisiksi käärylöiksi. Kiinnitä teipillä tai kuumaliimalla kiinni pajunoksaan. 

Ihan nättejä tuli. Hyvää pääsiäistä! 

Kylvöhommat käyntiin

 

🌿🏵️🌿 Näissä puuhissa tänään 🌿🏵️🌿

En hakenut peltomultaa syksyllä, niin perustin kylvökset kokonaan ostomultaan. Täytyy miettiä, miten saisi peltomaata muokattua edullisesti, että voisi kasvattaa jotain puutarhassa ja ottaa sieltä multaa taimikasvatukseen. Heinikossahan ei kasva mikään! Liian kalliiksi tulee traktorilla muokkaus. 💰💰

Kylvin astereita ja samettikukkaa. Asterit menevät lipputangon ympärille. Puolet samettikukista kasvatan myyntiin. Jos eivät mene kaupaksi, tungen ne jonnekin itselle kasvamaan. Taimihyllyt tulivat jo täyteen kun täytyyhän puutarhurillekin olla oma paikkansa. 🐈

Pirtin pöydälle on varattu kolmas minikasvihuone, mutta tiukkaa tekee kun pöydällä on kyläkirja-aineisto ja kirjaa tehdään vielä pitkään.

Puutarhan turvemulta on parempaa kuin puhdas kasvuturve, joka on pelkkää höttöä. Musta puutarhamulta on liian ätäkkää taimikasvatukseen. 🌱🌱🌱

Kevättä ilmassa

 

Viime päivinä on ollut todella keväinen ilma! Lumet alkoivat sulaa. Tältä näytti kylätiellä eilen. Lapioin aprillipäivänä polun pihakeinulle ja toissa päivänä pystyi kahlaamaan saunalle. Pellolle ilmestyi ensimmäinen pälvi. Olen suorittanut kevätkylvöjä maltilla kun säätiedotus lupaa jäähtyvää.

Mukavaa viikonloppua blogin lukijoille! 

Tärkeää asiaa suomalaisesta maataloudesta

 

Katso tämä video ja kannata kotimaista ruokahuoltoa! Jos kaikki pellot metsitetään kuten jotkut haluavat, niin missä se ruoka sitten kasvatetaan? Ei leipä kasva puussa vaan pellossa! Tue kotimaista ruoantuotantoa. Ja pientilat takaisin kunniaan! Katso video töstä. 

https://vm.tiktok.com/ZNdeu6KTo/

Messuillaan!

 

No niin! Ekat Pielisen Messut on nähty ja käyty! Eivät olleet ihan niin isot kuin aluksi kuviteltiin. Leivonnaiset menivät ensimmäisenä myyntipäivänä kohtuu hyvin kaupaksi. Toisena päivänä ei niinkään mutta mukavasti voitolle päästiin.

The "Appot" eivät lainkaan myyneet hinnan alennuksesta huolimatta, vaikka ilahduttivatkin monia olemuksellaan. Samoin kävi muille käsitöille.

Hyvärilän kartanomiljöö on suorastaan ihastuttava messujen ym. tilaisuuksien pitopaikka. 

Laaja nurmikenttä toimii paikoitusalueena suuremmallekin yleisöjoukolle.

Nämä kaverukset taisivat hurmata suurimman osan kävijöistä. 

Messujen päätyttyä kotona odottikin sitten melkoinen työleiri heinänniittoineen, perunanistutuksineen, vesakonraivuineen ynnä muine kesäisine maalaisaktiviteetteineen. 

TERVETULOA VAPPUMYYJÄISIIN!

 

Tule herkuttelemaan tuoreilla munkeilla ja simalla tai kahvilla Yläpihan Tilalle keskiviikkona 1.5. kello 11-16. Vietetään samalla valojuhlat kun saatiin pirttikahvilaan kunnolliset sähköasennukset. Tänne kannattaa tulla jo komean maiseman vuoksi! 

Lisää tietoja www.ylapihantila.com

Vain suuri on kaunista?

 

Asutamme vanhaa 1600-luvulta periytyvää maatilaa. Sukumme on viljellyt paikkaa vuodesta 1754, juhlavuosi siis. Olen iloinen perinteikkäästä tilastamme. Tahdomme säilyttää vanhan rakennuskannan ja esi-isien raivaamat pellot metsittämättöminä. Vaalimme kulttuuriperintöä ja luonnon monimuotoisuutta. Maatilamme on seudullisesti arvokas kulttuuriympäristö rakennusperintönsä ja komeiden kaukonäkymien johdosta. Tilalta avautuva vaaramaisema on kylän tunnusmerkki. 

Tuottajajärjestöjen taholta on alkanut kuulua toivomuksia tilamme metsittämisestä. Heidän mielestään maassamme saisi olla vain suuria, monen sadan hehtaarin maatiloja. Pientilat joutaa yhdistää suurtiloihin tai metsittää pois EU-tukia suuremmilta viemästä. Isot maatilat saavat vuosittain kymmeniä tuhansia euroja maataloustukia. Se on hyvä asia. Muuten ei maatalous maassamme kannattaisi. Pientilamme saa tukia sen verran että pellot saa pidettyä joltisessakin kunnossa. Eivät suurtilat kostuisi näistä muutamista euroista mitään! Pieniä ja suuriakin tiloja lopettaa jatkuvasti. Kyllä isot tukensa saavat. Olen maaseutuyrittäjä ja saan tuloni maa- ja metsätalouden harjoittamisesta sekä matkailusta. Saan voimia kotivaaraltani avautuvasta upeasta näkymästä. Jos olisin jatkanut opiskelujani ja muuttanut muualle, elämäni olisi aineellisesti rikkaampaa, mutta en saisi elää näin kauniissa ympäristössä. Tämä on näitä elämän valintoja. Olen unelma-ammatissani. Koen, että minulta halutaan viedä elinkeino ja elämäntapa jos perinteikäs sukutila joudutaan alasajamaan. 

Tämä oli aikoinaan suuri maatila, jonka pellot ulottuivat 10 kilometrin päähän. Vuosien ja vuosisatojen kuluessa maita on jaettu sukulaisten kesken. Niinpä meille jäi tämä tila. Pidimme lypsykarjaa vuoteen 1987. Esivanhempiemme raivaamia peltoja ei metsitetty vaan ne pidettiin kunnossa niittämällä. Vanhoja rakennuksia ei purettu. “-Hulluja olette”, kuului joidenkin kommentti asiasta. Parissakymmenessä vuodessa kivisemmät peltolohkot vesoittuivat. Päästessämme EU-tilaksi vuonna 2006, meillä ei enää ollutkaan tukiin vaadittuja peltohehtaareja. Pelloille kylvetään maisemakasveja, pidetään riistapeltoja jne. Nurmipellot sitovat hiiltä siinä kuin metsäkin, joten maatilamme ei ole ilmansaastuttaja kuten joku väitti. Kallista on maanmuokkaus kun ei saa viljelijätukia. Uhanalaisia lajeja kasvava perinnebiotooppi ei saa LFA:tä pinta-alojen vähäisyyden vuoksi. Olen yrittänyt kasvattaa tilakokoa ostamalla lähistön peltoja, mutta maanomistajat mieluummin metsittävät maansa kuin myyvät niitä vieraille. 

Kylä oli aiemmin kuuluisa komeista vaaramaisemistaan. Kymmenisen vuotta sitten paikallinen metsänhoitoyhdistys innosti kyläläiset metsittämään jäljellä olleet peltonsa. Niinpä maisemat katoavat kuusikkoon. Huomatessani tilanteen otin yhteyttä eri tahoihin arvokkaan kylämaiseman suojelemiseksi. Maanomistuslaki on niin pyhä etteivät viranomaiset mahda maisemien metsitykselle mitään. 

Kunnan silloinen ympäristöviranomainen neuvoi ostamaan metsitetyt tienvarsipellot ja raivaamaan ne takaisin avoimiksi. Tätä ehdottivat muutkin. Olisimme saaneet lisää kaivattua peltomaata ja arvokas kylämaisema olisi pysynyt avoimena. Maanomistajat olisivat saaneet heti tuloja maistaan eikä olisi tarvinnut huolehtia kalliista taimikonhoidosta. Peltoja olisi ostettu muutamia hehtaareja. Ei kokonaisia maatiloja. Tämä ei maanomistajien mielestä kuitenkaan ollut hyvä idea. 

Meille metsitystä tultiin useaan otteeseen tarjoamaan sisälle pirttiin asti isännän maatessa kuolinvuoteellaan. Rohkeaa toimintaa tulla tarjoamaan metsitystä kylän kantatilalle, jossa on arvokas kulttuuriympäristö maisemineen, tilan jatkaja kolme vuotta aiemmin valmistunut maatalouskoulusta. Emme suostuneet metsitykseen. Niin vanhan sukutilamme pellot ja samalla kylän viimeinen vaaramaisema säästyivät metsitykseltä. 

Joku ottaisi pellot ilmaiseksi laidunmaakseen. Olemme maksaneet paljon peltojen kunnostuksesta joten tahdomme saada myös tuloja niistä. Olemme yrittäneet laajentaa peltopinta-alaa kunnostamalla vanhoja metsittyneitä peltolohkoja. Samalla ainut kylän jäljellä oleva vaaramaisema on avartunut entisestään. Täytyy kasvattaa pinta-alaa pysyäkseen kehityksessä mukana. Pientiloillakin on paikkansa tässä maassa. Esitämme suurkiitoksen avusta paikallisille koneurakoitsijoille ja metsäyhtiöille tässä “ennallistamishankkeessa”. Tämä on kallista puuhaa eikä pellonraivaukseen saa avustuksia kuten niiden metsittämiseen. Tahdomme säilyttää sukutilamme pellot ja laidunalueet jatkossakin avoimina ja raivata niitä lisää. Annetaan pientilojenkin olla olemassa! 

Joulutulet

Joulukin on taas juhlittu. Tosin perinteisesti sitä vietetään Nuutinpäivään asti, joka on 13. tammikuuta. Yritin innostaa kyläläisiä mukaan yhteisölliseen joulunviettoon. Kyläilykulttuuri on meidänkin kylältä vähentynyt. Ainakin jos ei satu olemaan sukulaisia samalla kylällä, niin voi olla melkoisen rauhassa vieraista.

Suomen Kylät ry lanseerasi viime vuonna Avoimet Joulukylät -tapahtuman, ja se innosti jonkin verran täkäläisiäkin mukaan polttamaan ulkotulia tienvarsille. Eikös muuta kuin tänä vuonna uusiksi! 

Kiitokset seutukirjastollemme näin hienojen esitteiden painamisesta. Ja seuraavassa videonpätkä maatilamme joulutulista. 

Lajittelua

Meillä tehtiin keittiöremontti keväällä. Olen monetkin kerrat moittinut pientä pakkausmuovin keräysastiaa kun kaapisto oli suhteellisen arvokas. 

Taas oli tänä aamuna sanko täynnä muovia ja ne sieltä ikävästi pomppivat lattialle ja kaapin sisuksiin. Keksin laittaa iloisen värisen kestokassin pikkusangon tilalle. Nythän tuohon mahtuvat viikon muovipakkaukset! Kerään muovit 200 litran jätesäkkiin. Säkin tyhjennän kirkonkylän ekopisteelle ja käytän uudelleen. 

Metallinkeräysastiasta luovuin ajat sitten todeten senkin liian pieneksi. Sen korviketta toimittaa suuri muovikassi. 

Keksin että metallinkeräysastiankin voi vaihtaa kestokassiksi, joka on kestävämpi ja siistimmän näköinen. Tadaa! Just sopivan kokoinen. 

Oikeastaan nuo jätevaunun sangot ovat liian pieniä maaseutuasukkaille. Ne sopivat paremmin kerros- tai rivitalon keittiöön, jossa kierrätyspiste on samassa talossa eikä 25 kilometrin päässä. Nyt jäi kaksi sankoa tyhjilleen. Jätesäiliössä on vain kaksi pussukkaa sekajätettä. Vielä kun keksisi miten saisi keräyspaperit mukavasti samaan kaappiin sopimaan, niin silloin olisi lajittelu kunnossa. 

Osallistuin verkkomarkkinointikoulutukseen

Hain mielenkiinnon vuoksi Valmennusmajakan verkkomarkkinointikurssille ja pääsin mukaan. Mielenkiintoista opiskelua kahdesti viikossa kotikonttorista käsin! Olen jo tähän mennessä oppinut paljon uusia asioita.

Viime jaksossa käsiteltiin sosiaalisen median eri kanavia: YouTube, TikTok, Facebook jne.  Monikanavaisuus on tärkeää. Opettaja neuvoi: älkää työntäkö samaa sisältöä yhtäaikaisesti joka kanavalle. Eri päivinä eri medioihin. Monesti julkaisuja voi ajastaa.

Luennon päätyttyä kerroin tekeväni pienen mainosvideon seuraavasta jouluruokailustamme ja julkaisen sen sosiaalisen median eri kanavissa eri ajankohtina. Saa nähdä, miten toimii. Video näkyy tästä

Perinnebiotooppi

Meillä on vajaan parinkymmenen aarin ELY-keskuksen digitoima perinnebiotooppi. Se sai alkunsa siten kun pellon puutteessa raivasimme vanhalle laidunalueelle kasvaneet koivut pois ja ilmoitimme lohkon EU:lle. Tarkastajat tulivat ja sanoivat ettei pelloksi kelpaa, mutta tämä käy perinnemaisema-alueeksi.

Lohkolla kasvaa päivänkakkaraa, ruusuruohoa, ahdekaunokkia ja muita perinteisten maatalousympäristöjen lajeja. Kuriositeettina mainittakoon että perinnemaiseman toinen puolisko on tehometsätalousalueena, eli vanhan pellon toinen puoli kasvaa puuta.

Perinnelohkolla kasvaa Pohjois-Karjalan suurimpiin lukeutuvat haapavanhukset, jotka kasvattivat juurivesat. Nyt haavoilla on kolme "poikasta". Tuolta taaempaa näkyi jokunen vuosi sitten naapuritalo, mutta metsän kasvettua pelloille ei naapuriin enää näy. 

Viime syksynä lohkolta poistettiin kiviä niittotyön helpottamiseksi mutta melko epätasainen alue on vieläkin. Saisiko lohkon tasoittamiseen Leader-avustusta, sitä ei vielä tiedetä. Joka tapauksessa yksi päivä meni niittopuuhissa. Viikatteella niitettiin. Ja hyvän näköistä jälkeä tuli.

Vuoden kohokohta

Seurakunta järjestää täällä vuosittain lauluillan. Autoja varten niitettiin parkkipaikat käsipelillä kun traktori ei ole vielä tullut niittämään peltoja.

Tilaisuutta varten leivottiin munkkeja, kanelipullia ja gluteenitonta kääretorttua. Jotkut ostavat leivonnaisia mukaan, niin tehtiin vähän reilumpi erä. 

Lauluiltaan saapui yli 20 laulajaa, joka tässä mittakaavassa on hyvä saavutus. Lauloimme toista tuntia kesäisiä lauluja, mm. Karjalaisten laulun ja Ilta on tullut Luojani. Kaikki tykkäsivät kovasti ja pyysimme kanttoria kertomaan kirkon päättäjille, että tällaisia lisää!

Neiti Harmitus Mitsupissi ihmetteli, että mitä Pirtissä oikein mahdettiin tehdä, kun hänet kiiätettiin kotiarestiin tilaisuuden ajaksi. 

Terveisiä kulttuurimaisemasta!

Kävin katsomassa, mitä syksyllä raivatulle Pohjorinteen peltolohkolle kuuluu. Muistattehan edellisiltä vuosilta, miten vesakoitunutta niittyä uhkasi metsitys, mutta saimme suunnitelman peruutettua. Muut kylän lähipellot metsitettiin ja metsäalan asiantuntijat ajattelivat että ilman muuta mekin annamme metsittää EU:n maataloustukia nauttivat peltomme.

Metsityksen yhteydessä olisi kylän viimeinen avoin kaukonäkymä kasvanut umpeen, oikopolku vaurioitunut ja rinteen yläosan muinaisjäänteet tuhoutuneet. Teimme lohkosta maankäytön muutosilmoituksen, raivuutimme vesakot pois ja ilmoitimme alan EU:lle. Vielä tämän jälkeen metsäkeskus määräsi pellolle taimikon perustamisen, koska maankäytön ilmoitus oli ihmeellisesti kadonnut metsäkeskuksen paikallisessa konttorissa.

Ei kun kopio maankäytön muutosilmoituksesta suoraan Joensuuhun ja asia oli sillä selvä. Keräsimme mesenaattikampanjalla apua kivien raivaukseen rinteeltä. Viime syksynä saimme kaivinkoneen poistamaan kivet ja nyt odotellaan traktoria tasoittamaan peltolohko.

Tulkaa kesällä katsomaan, joko niittykukat kukkivat. Ainakin nurmea on peltolohko jo kivasti ottanut. 

Puulämmitystä rintsikkatalossa

Meillä on tyypillinen 50-luvun rintamamiestalo keskusmuureineen. On oma puuhansa pitää suuri hatara talo lämpimänä heikkotehoisella puuhellalla. Keskusmuurisysteemiin ei suositella puulieden uusimista. Vaarana on, ettei lämpö kierrä uudessa systeemissä kuten sen on suunniteltu kiertävän.

Tästä seuraa se, että 0 asteessa poltetaan yksi kassillinen koivupilkettä. -10 asteessa kaksi kassillista. Tuulisella säällä tai kovemmalla pakkasella menee sitten kolme kassillista. Auratulla tieosuudella puut kulkevat ahkion kyydissä, mutta osan matkasta joutuu kantamaan. Mikäli sähkön hinta laskee, harkinnassa on ilmalämpöpumpun hankinta.

Köyhyydestä

Kerroin ostaneeni kokeilumielessä tällaista kahvia. Tutut sanoivat etteivät milloinkaan osta moista. Tuumasin, että hyvä sekoitus tuli kun laittoi joukkoon kesäkahvilasta vanhettunutta hintavampaa kahvia.

Tuttava neuvoivat, että täytyy nauttia aikanaan eikä säästää. Niinhän se on. Toisaalta on oltava pahan päivän vara. Pienituloisena kannattaa elää niin ettei tarvitse ottaa lainaa tiukkoina aikoina. Mitäpä jos lainaa korkoineen ei saakaan maksettua? Monet ovat menettäneet tilat ja talot velkojille. 

Sitä eletään tulojen mukaan. Vaan ei yli varojen. Henkilökohtaisena avustajana toimiessani olin matalapalkka-alalla, mutta kuitenkin sain tuloja. Ja käytin niitä myös! Maaseudulla riittää pienemmät tulot kun ei tarvitse maksaa vuokria, polttopuut saa omasta metsästä ja täällä on vähemmän "houkutuksia". 

Tuolloin rakennutimme hirsirakennuksen ja raivuutimme lisää peltoa. Vieläkin harmittaa kun maksoimme rakennushankkeesta roimat ylihinnat. Huomasin että rakentajat fiilaavat linssiin. Vaan mistä tänne metsään olisi saanut muitakaan? 

Nykyään sitten elellään miniminituloilla. Vaan kun on tottunut että välillä rahaa on vähän, välillä vielä vähemmän, niin ei maailma siihen kaadu. Kun pystyy ruokaa ostamaan ettei koko ajan nälkä kurni vatsanpohjassa - vatsan on hyvä olla välillä tyhjänäkin eikä jatkuvasti ähkyssä. Riittävästi puhtaita, ehjiä vaatteita, asunto lämpimänä, terveys ja laskut maksettu, mitä sitä ihminen muuta kaipaisi? 

Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen. Saamme elää komeiden vaaramaisemien keskellä. Jos olisimme metsittäneet esi-isien 300 vuotta sitten raivaamat pellot kuten muut täälläpäin, rypisimme rahassa 50 vuoden kuluttua jos ikää riittää. Paitsi että verottaja vie metsätuloista kolmasosan. Siihen mennessä on voitu metsänhakkuut kieltää kokonaan ettei metsitetyistä maista saisikaan rahaa. 

Sosiaalinen media, älypuhelimet ynnä muut nykyaikaiset sovellukset toimivat edullisesti. Luonto on lähellä. Ilves oli käynyt talostamme 30 metrin päässä haistelemassa kissan jälkiä. Hyvät retkeilymaastot, ei saasteita. Ei turvauhkia. Suuremmissa paikoissa saa pelätä aseistettuja alaikäisiä. Eikä ole vipin pyytäjiä. Köyhäkin voi elää suht onnellista elämää! 

Talvi yllätti puutarhailijan

Suunnitellessani vanhan hirsirakennuksen pystyttämistä varastorakennuksemme paikalle, tiesin hyvin, että varastointitilahan siinä häviää! Ajattelin, että sopiihan tavaraa tuonne navettaan ja kujaan. Mutta ne täyttyivät purkulaudoista, joita ei kaikkia ole vieläkään saatu sahattua polttopuiksi.

Jokin muualta siirretty toinen vanha hirsirakennus olisi ideaali säilytyspaikka puutarhatyökaluille yms. Mutta sellainen tulisi tavattoman kalliiksi. Maksammehan tuota Pirtinkin hintaa vielä 30 vuotta takaisin! Vaikka sillä oli tarkoitus hankkia maatilalle lisätienestiä.....

Toissa keväänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni taimikasvatushyllyköistä. Hienommin sanottuna minikasvihuoneista. En käytä niitä kasvihuoneina, vaan tilansäästäjinä. 

Meillä on laajat kesäkukkaistutukset ja keväisin ikkunat täyttyvät taimiropposista. Kasvatushyllyköt hankkimalla samaan tilaan mahtuu kolminkertainen määrä kukantaimia. Vaikkapa osa myyntiinkin.

Toissa keväänä hankin kaksi minikasvihuonetta Puuilosta. Sain niiden hinnan takaisin kun kasvatin taimia myyntiin. Syksyllä tuli tenkkapoo, mihin säilön hyllyt keskitalven ajaksi. Kevättalvellahan ne joutuu hakemaan uudestaan esille.

Vein hyllyt ulkosaunaan. Sielläpä sopivat olemaan kun saunaa ei talvella käytetä. Kuinkas ollakaan! Maaliskuussa, kun taimikasvatus alkoi, hyllyt olivat saunarakennuksessa ja välillä toista metriä upottavaa lunta. Lopulta konttamalla sain hyllyt haettua umpihangen takaa. Päätin, että sauna ei ole hyvä taimikasvatusvälineiden säilytyspaikka.

Kulunut syksy oli pitkään lumeton. Taimihyllyt olivat seinivieressä säilössä kesän yli. Sitten satoi lumi. Eletään tammikuuta ja lunta ei ole täkäläisen mittapuun mukaan kauheasti. Tuli oikein kunnon uuden vuoden suvi. Ja minikasvihuoneet edelleen ulkona lumihangessa!

Kun pakastuu, lumisohjoon jäätyneitä hyllyjä ei saa millään irti särkemättä niitä. Olisihan ne voinut purkaa osiin, mutta kova työ etsiä kokoamisohjeet. Ja kestäisivätkö tuollaiset heppoiset metallihyllyt montakaan purku- ja kasauskertaa?

Niinpä minä sitten sain varovasti irroteltua molemmat kasvihuoneet lumesta. Tuo uusi lapio on heikkotekoinen, kun meillä töissä olleet raksaukot lainasivat rautalapiotamme eivätkä ole palauttaneet sitä vielä.

Lumen sylistä paljastui myös tämä Keterin varakompostori. Meillä on lämpökompostori erikseen. Tuo kuvan kompostori pysyi sulana koko talven vuonna 2015, kun oli lauhat säät ja lunta lapioitu pöhinäpöntön ympärille.

En huomannutkaan mainita kesäisille israelilaisturisteille, että on meillä ainakin tuo kompostori heidän maassaan valmistettu. Rouva lupasi mainostaa matkailukohdettamme sikäläisessä mediassa. Jännää nähdä, keitä meille ensi kesänä tulee Bed&Breakfastille.

Varttitunnin huhkittuani sain molemmat kasvihyllyt pelastettua ehjinä pois lumesta. Ei totta totisesti olisi onnistunut, mikäli lumi olisi ehtinyt jäätyä! Hyllyt ovat nyt kylpyhuoneessa sulamassa. Onneksi on iso kylppäri. 

Taimikasvatuslaatikot ja taimipurkit ovat takaovella odottamassa kevättä. Muovipurkit eivät onneksi säikähdä tuulta eivätkä tuiskua. Kesällä tilasin kolmannenkin taimikasvatushyllyn Biltemalta. Se on turhan suuri ja heikkotekoisempi kuin nuo Puuilon hyllyt. Mutta menettelee, kun viime keväänä kasvatin niin paljon kukantaimia, etteivät nuo kaksi hyllykköä tahtoneet riittää. Taimet eivät menneet kovin hyvin kaupaksi. Liekö polttoaineiden, ja yleinen hintatason kallistuminen ollut osasyynä huonoon menekkiin. Istutin laajemmat kukkapenkit omalle pihalle, joten ylituotantotaimet eivät joutuneet hukkaan. 

Mutta olinhan saanut kahden hyllykön hinnat takaisin jo edellisenä keväänä! Työlleni en kyllä saanut palkkaa, kun meni kymmeniä tunteja taimien hoitoon: kylvöt, koulimiset, tarkkailut, päivittäinen kastelu, lannoitus, markkinointi.....

Ovatko muut tehneet lumiukkoja tai - akkoja? Meillä ainakin yksi sellainen on pihan vahtina. 

Kokeiltiin uusi pankkipalvelu

Kirkonkylällä oli S-pankin palveluauto ja minulla oli läheiseni kuolinpesään liittyviä asioita selvitettävänä. Koputin suurehkon pakettiauton ovelle ja mennä torhalsin suoraan sisälle. Siellä olikin tuttavani asioimassa ja pyytelin anteeksi tunkeutumistani.

Virkailija neuvoi ottamaan vuoronumeron S-marketin sisätiloista. Marketissa olikin toinen tuttuni odottamassa vuoroaan pankkiautoon ja hän neuvoi minua, miten toimitaan. En ollut huomannutkaan, että marketissa on jonotusnumeroautomaatti. Pankkiauton olen nähnyt parkissa aiemminkin mutta minulla ei ole ollut asiaa sinne kun hoidan lähes kaikki älykännykällä.

Marketin sisällä oli toinen pankkitoimihenkilö ja hän tuli kysymään asiaani. Kerroin asiani ja mainitsin, ettei minulla ole vielä henkkaria. Hän epäili etten pysty asiaani hoitamaan ilman henkilöllisyystodistusta, mutta ainakin saan sen vireille. Sitten hän tiedusteli, onko minulla mobiilipankkia. Onhan minulla! Hoidan sillä lähes kaikki asiat ja pystyn kirjautumaan virallisiin palveluihin mm. metsä- ja maatalousasioissa. Hurjan kätevä keksintö! Sitten virkailija tiedusteli, onko minulla puhelin matkassa. Olihan minulla, mutta se oli autossa, kun arvelin, ettei puhelinta tarvitse pankkikonttorissa asiointiin. Kiittelin neuvokasta pankkivirkailijaa ja kipaisin hakemaan kännykkäni autosta.

Kun tulin puhelimeni kanssa, minua ennen jonossa ollut tuttavani poistui juuri palveluautosta ja ei kun seuraava "potilas" sisään. Suureen pakettiautoon oli rakennettu työpöytä tietokoneineen ja skannereineen. Virkailija istui tiskin takana ja asiakkaille oli varattu kaksi tuolia. Välillä kolmaskin tuttuni pyrki sisään kesken asiointini. Hänkin yhtä äkkinäinen kuin minä ja neuvoimme häntä hakemaan vuorolapun marketin sisältä automaatista.

Selostin asiani. Minun täytyi kirjautua kännykälläni mobiilipankkiin eikä koko henkkaria tarvittukaan. Ajokortti sentään vaadittiin. Mobiilipankin käyttämiseen tarvittiin hieman ohjausta, kun en ole tehnyt sillä aiemmin tämänkaltaisia tunnistautumisia. Ja jännittikin hurjasti. Asia hoitui erinäisten kopiointien, tulostamisten, skannausten ja allekirjoitusten jälkeen kertaheitolla kuntoon.

Kiitokset vaan ihanille pankkitoimihenkilöille, että sain kimurantin asiani hoidettua loppuun asti. Niin ja tietenkin ilmaiseksi! 

Tiitiäisen satupolku

Jouluna pyrytti lunta. Navetta seisoi aution näköisenä lumihangessa. Päätin tampata polun sinne. Nykyään navetassa ei asu ketään. Ehkä menninkäisiä, tiitiäisiä, metsäläisiä. Täytyyhän niitäkin käydä tervehtimässä! Ennen meillä oli lehmiä navetassa ja isäntä joutui niitä hoitamaan monta kertaa päivässä. Ei ollut sähköjä. Öljylampun ja tilleen varassa mentiin. Välillä vesi loppui pihakaivosaa. Silloin vettä täytyi hakea kelkalla puolen kilometrin päästä hetteestä.

Torimyynnistä oli jäänyt kaksi havukranssia. Päätin ripustaa toisen kransseista navettamme oveen. Se näytti ovessa kauniilta. 

Katsoin omettaa vastapäätä olevaa vanhaa pirttirakennusta. Sen ikkunalla paloi kynttelikkö. Aistin menneiden sukupolvien hengen. Mieleeni tuli laulu tontusta: "Ääneti yö käy kulkuaan, maassa lunta on valkeanaan. Tonttu ei vaan saa unta...."