Uudet matot tupaan

 

Väriä elämään! Tapasi vanha emäntä lausua. Joulun jälkeen vaihdoimme totutut kevättalven tekstiilit: beiget lattiamatot ja beiget ikkunaverhot. Facebook suolsi koko kevättalven mattomainoksia. Olin kai jotain klikannut ja algoritmit määrittivät minut sopivaksi kohteeksi mattokaupoille. 

Miellyin www.rugvista.fi:n punasävyisiin mattoihin. Väriä oli, mutta suht hillitysti. Harkittuani päätin tilata matot. Kotiinkuljetus oli ilmainen kun kaksi mattoa maksoi yhteensä 204 euroa. 

Posti toi matot päivää ennen ilmoitettua ajankohtaa. Rullasin vanhat matot pois ja uudet, postin tuomat tilalle. Kylläpä ovat sievän näköiset! Hyvin sointuvat muuhun sisustukseen. Tuttavatkin kehuvat mattoja ne nähtyään. Matot olisivat voineet olla pidemmät. Tilasimme 250 cm pitkät. Pidemmät olisivat olleet kalliimmat. Näissäkin oli riittävästi maksamista. Nopeasti tottui hieman lyhyempiin mattoihin. 

Puulämmitystä rintsikkatalossa

Meillä on tyypillinen 50-luvun rintamamiestalo keskusmuureineen. On oma puuhansa pitää suuri hatara talo lämpimänä heikkotehoisella puuhellalla. Keskusmuurisysteemiin ei suositella puulieden uusimista. Vaarana on, ettei lämpö kierrä uudessa systeemissä kuten sen on suunniteltu kiertävän.

Tästä seuraa se, että 0 asteessa poltetaan yksi kassillinen koivupilkettä. -10 asteessa kaksi kassillista. Tuulisella säällä tai kovemmalla pakkasella menee sitten kolme kassillista. Auratulla tieosuudella puut kulkevat ahkion kyydissä, mutta osan matkasta joutuu kantamaan. Mikäli sähkön hinta laskee, harkinnassa on ilmalämpöpumpun hankinta.

Puuseppää aina tarvitaan!

Nythän se pakkaseksi pämähti! Mittari näyttää täällä korkealla mäellä -31°C. Sähköpatterit on kannettu varastosta asuinhuoneita lämmittämään. 1950-luvun puuhella ei jaksa pitää hataraa asuntoa kodikkaana kovilla pakkasilla.

Syksyllä heitti sellaisen probleeman kun perunakellarimme ovi irtosi saranoiltaan. Rakenteet olivat vuosikymmenten saatossa lahonneet. Kellarissa on pienitehoinen sähköpatteri lämmittämässä mutta seinän takana paukkuva pakkanen uhkaa mennä perunoita nipistelemään kun kellarissa ei ole ovea ollenkaan.

Suvussamme on ollut kädentaitajia monen polven ajan. Seppää, suutaria, räätäliä, kirvesmiestä, puuseppää jne. Uudella sukupolvella ei vasaraa ihmeellisempi värkki kourassa pysy ja silloin kun on mittavasta lahovauriosta kyse, pitäisi tietää jotain esimerkiksi puukkosahan ja rullamitan käytöstä. Korjaustarvikkeita meiltä kyllä löytyy.

Jälkikirjoitus. Asensin paksun huovan kellarin lahonneen oven tilalle. Toivottavasti se antaa hieman suojaa pakkasta vastaan. Polyuretaanilevy olisi kova sana. Mutta lähin rautakauppa on 50 kilometrin päässä, eikä henkilöautolla mitään rakennuslevyjä aleta tänne korpeen kuskaamaan. Kaiken kukkuraksi portaikon ikkuna särkyi kesällä ja sekin on korjaamatta. Mittarissa on onneksi vielä yksi aste lämpimän puolella.