sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Ajatuksiani kampanjan päätöspäivänä

  


Ensinnäkin tahdon toivottaa kaikille hyvää Kalevalanpäivää! Mikä sen upeampaa kun päättää vaiherikas, välillä rankkakin kolmen kuukauden Pelastetaan Perinnemaisema -joukkorahoituskampanja liputuksella. Vähän haikea, toisaalta helpottunut fiilis. Tai, kaikkineen kolme kuukautta ei riitä, kun laadin kampanjaa kaksi viikkoa etukäteen. Kymmeniä ja taas kymmeniä työtunteja. Jos johonkin asiaan on sydämen palo, niin sitä vaan jaksaa puurtaa. Tai tietysti se riippuu geeneistäkin. Joku saattaa luovuttaa kesken kun huomaa että liian suuritöinen juttu. Ja nythän se kampanja vasta alkaakin kun pitää pakata vastikkeet ja postittaa, osa toimittaa suoraan mesetoijien postilaatikoihin. Siihen menee ainakin pari viikkoa. Sitten kesällä tulevat Bed&Breakfastin, pullakahvit, opastetun kierroksen tai keittolounaan tilanneet. Ja varmasti muuten vaan uteliaita katsojia. Eli työntäyteinen vuosi on edessä. 


Etsin sopivia kortteja kiitokseksi mesetoijille. Kävisivätkö nämä? Aioin ensin tulostaa jonkin lappusen, mutta painomusteiden kanssa ongelmia kun pitäisi jatkuvasti tulostaa. Muuten musteet kuivuvat koneen sisään. Olen jo kerran kiittänyt heitä sähköpostiviestillä, mutta mielestäni on syytä luovutettavan vastikkeen mukaan lisätä vielä jokin viesti. 


Keväällä on vielä jännittäminen, saammeko kaivurikuskin kunnostamaan niityn, johon olen rahoitusta hakenut. Kaksikin paikallista on luvannut tulla työmaata katsomaan. Entäpä jos kummatkin tulevat koneineen keväällä? Se olisi ihanaa! Kyllä täällä kaivettava riittää. Navetan takana oleva Aarrepelto on meillä ihan virallisesti perinnemaisemana. Emme saa siitä LFA:ta peltopinta-alaseikan vuoksi. Sitä ei voi niittää kivisyyden vuoksi traktorilla, joten toinen kaivinkone voisi savotoida sen lohkon. Lisäksi meillä on reilun kymmenen aarin lohko kiveämättä Länsipellon laidassa. Meille jokainen aari on kullan kallis! Siitä tosin pitäisi vesakot raivata ensin pois.


Voi käydä myöskin niin, ettemme vielä ensi keväänä saakaan ketään töihin. Kunnostettava pinta-ala pienehkö, etäinen sijaintimme ei ole paras mahdollinen. Siksi olenkin valmentanut kampanjaamme mesetoineita, että tulkaa kesällä katsomaan, onko Pohjorinne kivikkoa vai mullikkoa. Vain Luoja yksin tietää! 


En katso rasittavani ilmastoa tällä maisemahnkkeellani, koska kunnostettavat lohkot tulevat nurmenkasvatukseen. Nurmi on eräs parhaita hiilensitojia. Ja lähiympäristömme on 99,9 prosenttisesti metsää, joten pari nurmipeltohehtaaria ei suistane EU:n ilmastotavoitteita raiteiltaan.


Toivon, että joku, jotkut kylällämme maata omistavista jatkaa maisemahankettani omalla kiinteistöllään. Mikäli en ole aivan väärin tulkinnut, ei kymmenen vuoden takainen peltojen metsitys ollut kaikille kyläläisille mieluista. Kun muita vaihtoehtoja ei tarjottu, he suostuivat siihen, vaikka pohjimmiltaan tiesivät että kylän alueet ovat suojeltavaa perinnemaisemaa. Ilomantsissa eräs paikallinen kulttuurineuvos oli hakannut pelloltaan vanerikoivikon pois parantaakseen maisemaa. 


TEKISINKÖ UUDESTAAN?

Kyllä! Tämä on ollut erittäin mielenkiintoista aikaa. Olen oppinut paljon uutta, olen tutustunut uusiin ihmisiin, ihmiset ovat oppineet ympäristönhoidosta minulta uusia asioita. Olen saanut tehdä kylämaisema-asiaa kuuluisaksi. Jopa paikallislehti raportoi henkkeestani sivun mittaisella artikkelilla. Puukarin Pysäkin Annin keittiötempaus innoitti minutkin kokeilemaan. Mesenaatti.me ei ole minulle vieras juttu. Olin lukenut ja harkinnut sitä jo aiemmin.

Alunperin aioin,kerätä rahoitusta kyläkirjan painattamiseen, mutta se on vielä kesken, enkä tiedä milloin se valmistuu. Varmemmin rahoitus onnistuu jos on jo jotain näyttöä, eli meillä on kunnostettu vanhoja peltoja maisemanhoidollisesti useampina vuosina, ja ihmiset tulevat meille nimenomaan ihailemaan komeita kaukonäkymiä arvokkaassa kulttuuriympäristössä.

Ei pidä sanoa "ei koskaan"! Kukapa sen tietää, vaikka seuraavaksi alan kampanjoimaan kyläkirjan painokustannusten kattamiseksi. Mutta, ensin on pidettävä taukoa, etteivät mesetoijat kyllästy rahoittamaan!







lauantai 27. helmikuuta 2021

Maiseman Tarina

 


https://youtu.be/hemVpgbJ3d0

Tällä upealla kuvakavalkadilla kerrotaan Nurmeksessa Valtimon pitäjässä sijaitsevan Sivakkavaaran kylän maiseman tarina. Katso ja nauti! Vielä ehtii mukaan maisemakampanjaamme https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Osta ja auta säilyttämään arvokas kylämaisema avoimena.

Huom! Jos kuva ei lähde pyörimään, klikkaa tätä YouTube linkkiä https://youtu.be/hemVpgbJ3d0

perjantai 26. helmikuuta 2021

Välipäivitys

 


Moi kaikille! Tää on nyt sellainen välipäivitys. Sää lauhtui plussalle ja odotellaan lumien putoamiista katoilta. Olkaa muuten varovasti sen lumen kanssa! Yksi Amerikan serkun naapuri oli kuollut jäätyään katolta pudonneen lumen alle. Tätä juttua kerrottiin kun olin penska. Ja eivät lumionnettomuudet ole harvinaisia Suomessakaan.

Keräsin tähän maisemakampanjan vastikkeita postitettavaksi. On kuule hurjan kalliit toimitusmaksut! Laskin että korttien, postimerkkien ym. pienten postitukseen menee 35 euroa, eikä siinä ole kuin postimaksut. Lisäksi tulevat kirjekuoret, käärepaperit ym. Ja kai joukkoon on laitettava jokin kiitoskorttikin. Kirjojen ja muiden raskaampien lähetysmaksut ovat eri luokkaa. Eli jos keräät Mesenaatilla tonnin rahaa, menee siitä ainakin satanen lähetyskuluihin. Hui!


Vielä ehdit tutustua joukkorahoituskampanjan vastikkeisiin ja tukemaan maisemahankettani ostamalla niitä täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Tässä hieman rauhallisemmalla videolla esitellään suosittuja vastikkeita. Joku kertoi saaneensa edellisestä vidistä migreenin. Sellaiset lukijat, jotka eivät vielä tiedä mikä tää joukkorahoitusjuttu on, niin kerronpa hieman.

Maatilallamme on vanha, kivinen pelto. Sitä on hankala niittää tms. kivien vuoksi. Emme tahdo metsittää tätä kaunista niittyä, joten kivet on saatava sieltä pois. Kivien raivaukseen ei saa avustuksia kuten laiduntamiseen, pellonmetsitykseen tms. Siksi keksin kerätä pellon kunnostukseen rahoitusta Mesenaatin avulla. Samalla teen ympäristötietoisuutta tunnetuksi ihmisille. Täällä kaikki muut kasvattavat vain metsää. On erkavoiduttu perinteisestä maataloudesta.

Jos....

 


Jos olisimme saaneet pitkän, lumettoman syksyn aikana kaivurikuskin raivaamaan vanhan niittypalstamme, olisi se ensi kesänä jo pukannut vihreänään apilaa ja muuta kasvustoa. Ja olisimme saaneet kipeästi kaipaamaamme lisäpinta-alaa. Kävin ostamassa siemenet ja olisin kylvänyt ne keväthangelle. Olenkin kertonut, että Itä-Suomessa asioita ei sanota suoraan, joten jouduimme turhan päiten odottamaan raivaajaa ja hanke siirtyi keväälle. Eikä nytkään ole mitään takeita saada työntekijää tänne periferiaan tänäkään vuonna. Jos asuisimme Pohjanmaalla tai vaikka Etelä-Suomessa, pinta-alat olisi saatu kuntoon aikoja sitten. Kulttuurierot Itä-Suomessa verrattuna muuhun maahan ovat valtavat. 


Liityttyämme EU:hun, meillä oli tavoitteena kunnostaa 3 hehtaaria vanhoja peltomaita, niin että saisimme maataloustukia. Vuonna 2015 minimpinta-alavaatimus nostettiin 5 hehtaariin. On meillä tässä metsää, että vaikka siitä raivata vaadittu määrä. Mutta kun asuu kaukana kaikesta, ei pienikään tavoite ole helposti toteutettavissa. Aikaa kuluu hurjasti hukkaan odotellessa milloin puusavottaa, milloin kaivurikuskia.

Muilla maanviljelijöillä on 100, jopa 300 hehtaaria peltomaata, ja meillä on vaikeuksia saada edes viittä hehtaaria kasaan. Pitäisi urakoitsijoille lyödä nyrkkiä pöytään, että nyt töihin! Tämä ei ole mitään joutavanpäiväistä otattelua vaan olemme tosissamme.

Luontoihmiset vaativat lisää peltoja metsitettäväksi. Suomesta 78 prosenttia on jo metsää. Olisi tärkeämpää suunnata metsitystä sellaisille alueille, joissa on vähän metsiä. Etelän maissa aavikoituminen leviää kun metsät hakataan pois. Sinne joutaisi istuttaa puita. Metsitystä tarjotaan helposti sellaisille henkilöille, jotka eivät ole perillä luonto- ja kulttuuriarvoista eli ikääntyneille ja kaupungeissa asuville maanomistajille. Moni arvokas kulttuuriympäristö katoaa metsityksen seurauksena. 

Ja tämä viljelemättömyyspykälä. Ei meidän kannata "viljellä" kolmea hehtaaria kalliilla urakoitsijoilla, kun alle viiden peltohehtaarin maatiloille ei makseta EU-tukia. Pellon satoa ei metsäalueelta saa minnekään myydyksi pitkien etäisyyksien johdosta. Ja myytävää pitää olla vähintään 10 hehtaarin alalta jos ryhtyy sopimusviljelijäksi. 

Lunta on viime päivinä kertynyt runsaasti. Ei tarvitse verhoja ikkunoiden eteen vetää. Sää lauhtui nollaan. Välillä oli niin kovat pakkaset, että maitopurkit jäätyivät eteisen nurkassa tiiliskiviksi. Niitä nyt keittiön lämmössä sulatellaan. Jospa se siitä alkaisi kevettymään. 



keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Kunniakirja


 Osallistumme PIKES:n ja kumppaneiden järjestämään Paras uudistamisidea - kilpailuun. Meidät palkittiin Take away -palvelun ja verkkokaupan perustamisesta kunniakirjalla. Lisäksi voitimme arvonnassa. Kunniakirja sai arvoisensa paikan Pirttikahvion seinältä. Yläpihan tila kiittää ja pokkaa.

P.S. Voit osallistua vielä maanantaihin asti maisemakampanjaamme tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kerro tästä tärkeästä asiasta ystävillesi sekä jaa linkkiä some-kanavissasi. Kiitos jos autat! 

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

ÄLKÄÄ LADATKO TIKTOKIA!!!

 


Voi hurja, mihin taas eilinen päivä hupeni! Olisi pitänyt kolata pihatie ja tampata polut kun "imekettä" oli taas satanut ainakin 10 senttiä. Sitten huusholli olisi pitänyt imuroida, ehkä mopatakin ja matot tampata. Vaan mihin se eilinen päiväkin taas meni? TikTokiin!

Meillä alkoi viimeinen maisemakampanjaviikko ja ajattelin tehdä asiaan liittyen toisenkin videon. Se mesenaatti.me:n kampanjavideo on pitkä ja kuvattu talvisissa maisemissa. Päätin aikoja sitten laatia kesäisemmänkin filminpätkän.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Älykännyssäni on AddText -sovellus ja Googlen kuva-arkistossani 12 000 kuvaa. Valitsin kuvat, lisäsin tekstit, TikTok -sovellus käyntiin ja lisää musiikki. Tuli niin menevä kampanjavideo, että alkoi itseäkin hytkyttää poppimusiikin tahdissa. A'vot!


Voit auttaa meitä Peri-Sivakan kylän tunnusmerkin, viimeisen avoimen vaaramaiseman, säilyttämisessä ja kunnostuksessa ostamalla vastikkeita täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kerro hankkeestamme ystävillesi sekä jaa linkkiä verkostoissasi. Kiitos jos autat! 

perjantai 19. helmikuuta 2021

Maisemakampanjan suosituimmat vastikkeet

  


Blogisarjan tässä jaksossa esitellään suosituimpia Pelastetaan Perinnemaisema -joukkorahoituskampanjan vastikkeita. Klikkaa ja osta itsellesi mieluisin/mieluisimmat vastikkeet ja auta! https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ Kerro tästä hienosta kampanjastamme ystävillesi ja jaa linkkiä verkostoissasi. 


- Niittykukkien siemenseos. Yläpihan tilan perinnebiotoopeilta kerätty. Hinta 10, 00 €. Osta tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/


- Pullakahvit maisemakahviossa 10,00 €. Osta tästä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/


- 10 kpl käsinleivottuja karjalanpiirakoita (lakt.) 10,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/


- 4 kpl maisemapostikortteja 20,00 €. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/


- Postimerkkiarkki. 10 kpl omakuvamerkkejä kampanjan kohteena olevasta niitystä. Keräilyharvinaisuus! Hinta 35,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/


- Kylätiellä - kuvateos Sivakan vaaramaisemakylästä. Laadukkaalle paperille painettu, kovakantinen värikuvateos. Hinta 60,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/


Nämä ja monta muuta vastikketta löydät täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos kannatuksestasi! 

torstai 18. helmikuuta 2021

"Levähtäkää vähän"

 


Tiistaina kaverit sanoivat, että mää sinne mäenlaskuun eläkä aina touhuu niijen lumitöittes ja pyykkies kans! Oli todella upea sää, laskiainen. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu kovaa pakkasta. Päätin, että lumityöt ja pyykit ehtii hoitaa pakkasellakin. Kaivoin pulkan varastosta ja laskin läheisen mäen pari kertaa. Voi että oli hauskaa! Sitten kokeilin lumienkelin tekoa, mutta en meinannut päästä paksusta kinoksesta ylös, joten enkeli meni siinä teutaroidessa piloille.

Kyllä oli seuraavana aamuna ihan erilainen fiilis työntekoon, kun oli saanut välillä levätä ja tehdä jotain muuta kuin samaa rutiinihommaa. Tie on taas leveäksi lapioitu, pyykit kuivumassa ja seuraavaksi aion ottaa pienet päivänokoset. Hohtavan valkoista lunta luodessani mietin, mitenkä Isossa Kirjassa sanottiinkaan: "-Levähtäkää vähän". Se pitää paikkansa nytkin, 2000 vuotta myöhemmin. Ihmisen on välillä levättävä ja ladattava akkujaan että jaksaa taas puurtaa.

Voit auttaa meitä yläkuvan vaaranäkymän säilyttämisessä osallistumalla joukkorahoituskampanjaan tästä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kerro hankkeestamme ystävillesi. Jaa linkkiä somekanavissasi. Kiitos tuestasi!

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Liu lau laskiaista

 


Ai, että mitä tuli eilen touhuttua? Se selvinnee tästä videosta. Osallistu maisemakampanjaamme ja osta vastikkeita täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Muista kertoa hankkeestamme tutuille ja jakaa linkkiä verkostoissasi. Hyvää tuhkakeskiviikkoa! 



tiistai 16. helmikuuta 2021

Kummallinen juttu

  

Sukutilamme kuuluu arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin kaukonäkymien ja rakennusperinnön johdosta. Täste statuksesta seuraa myös velvollisuuksia. Maisemat on pidettävä avoimina ja rakennukset kunnossa. 


Tämän Pohjorinteen niityn kunnostuksen eteen on tehty jo vuosia töitä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kivet olisi vielä poistettava, jotta lohkoa voisi hoitaa traktorilla. Valitse sopivin kampanjatuote, osta se ja auta meitä saattamaan hankkeemme valmiiksi! Vastikkeet löydät tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/


Kerron nyt erään selittämättömän tapauksen, joka liittyy tuohon kyseiseen niittyyn. Niitty oli vesakoitunut. Kylällä metsitettiin vanhoja peltoja. Olin juuri päivittänyt metsäsuunnitelman ja havaitsin, että Pohjorinteen peltoalue oli merkitty siihen "väärää puulajia kasvavaksi metsäksi", joka on välittömästi metsitettävä oikealle puulajille.


Toinen kummastusta herättänyt seikka oli, kun eräs pellonreunavesakko kännykkämaston kupeella oli metsäsuunnitelmassa määritelty perinnemaisema-alueeksi. Maatalousalan ammattilaisena ja nykyaikaisen luonnonhoitokoulutuksen saaneena tiesin, ettei ko vesakolla ole sen enempää maisemallista kuin luonnon monimuotoisuuteenkaan liittyviä arvoja. 


Olin hieman ihmeissäni, että oliko metsäalan asiantuntija tulkinnut hieman väärin, että meidän peltomme olisi metsää? Kiireessäkö lie hutiloinut? No, emmehän me vanhoja peltojamme ole aikoneet metsittää, sillä tarvitsemme lisää peltomaata. Siinähän olisi samalla mennyt kylän viimeinen järvinäkymäkin. Kun kaikki muut kylän pellot oli jo metsitetty ja komeat näköalat kasvaneet umpeen.


Ajoin asiakseni 100 km Porokylän Metsäkeskuksen konttoriin tekemään lohkosta maankäytönmuutosilmoitusta, raivataksemme Pohjorinne takaisin pelloksi jos se ei sitä metsäalan asiantuntijan mielestä ole. Muutenhan vesakoiden poistosta saisi sapiskaa, jos ei uutta puuta laiteta kasvamaan. 2010-luvun alkuvuosina en vielä tiennyt, että metsänkäyttöilmoituksen voi tehdä tietokoneellakin kotoa käsin.


Metsäkeskuksen virkailija tiedusteli, olinko keskustellut pellonraivauksesta Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan kanssa. Ihmettelin hieman kysymystä. Eihän MHY raivaa peltoja! Hehän hoitavat metsiä, eivät maataloutta. Metsänkäyttöilmoitus kuitenkin tehtiin ja otin ilmoituksesta omat kappaleet tarkasti talteen.


Lahjoitimme Pohjorinteeltä kaadetut puut tutuille. Joukossa oli hyvää koivua polttopuuksi. Risut kasattiin läjiin, jotka näkyvät kuvassa. ELY-keskuksen virkailijat kävivät digitoimassa lohkon. Huokaisimme helpotuksesta. Saimme pitää vanhan peltomme avoimena!


Kunnes seuraavan vuoden elokuussa tuli meille Metsäkeskukselta taimikon perustamiskehotus peltoraiviollemme. Huh! Tässä vaiheessa joku olisi jo luovuttanut ja antanut metsittää! Soitin Joensuun Metsäkeskukseen, että mitä tämä tarkoittaa. Olemme raivanneet lohkon pelloksi ja tehneet siitä asianmukaiset ilmoitukset Porokylän konttoriin.


Selvisi, että metsänkäyttöilmoituksemme oli jotenkin mystisesti kadonnut Porokylässä, eikä se ollut koskaan päätynyt Joensuun pääkonttoriin. Virkailija lienee unohtanut toimittaa asiakirjaa perille asti vai lieneekö ilmoitus peräti tipahtanut roskakoriin? Tämän virkamiehen mokan takia jouduin tekemään asiakseni uuden 100 kilometrin reissun Nurmekseen.


En enää vaivannut Metsäkeskuksen virkailijaa, vaan menin maataloustoimistoon ja otatin siellä kopiot peltokartoista, metsänkäyttöilmoituksesta, EU-asiakirjoista ja muista selvityksistä ja lähetin ne suoraan Pohjois-Karjalan Metsäkeskuksen pääkonttoriin Joensuuhun. Vasta sitten saimme peruutettua Pohjorinteen metsityksen.


Metsityksen esto on väliaikainen, sillä emme saa lohkolle EU-tukia ja uuden pellonmetsityslain astuessa voimaan juuri nämä tukikelvottomat peltolohkot ovat ensimmäisinä metsityslistalla. Eli nyt on kiire saada kivet pois ja ostettua alueelle tukioikeudet. Autathan sinäkin meitä ja rahoitat kampanjaamme? https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/



sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Video


 Toivotamme koko perheen puolesta hyvää ystävänpäivää kaikille seuraajillemme näiden upeiden maisemakuvien myötä. Pidetään maalaismaisemat avoimina tulevaisuudessakin ja raivataan niitä kylältämme lisää, sovitaanko niin? Suursuosion saavuttanut perinnemaisemakampanja jatkuu vielä kaksi viikkoa. Nyt mattimyöhäisetkin ehtivät rahoittamaan hyvän asian puolesta. Auttamaan pääset tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Hyvää ystävänpäivää! 

torstai 11. helmikuuta 2021

Ihmisen luontainen taipumus....

 


Ihmisen luontainen taipumus on laiskuuteen. Arvatkaa, missä se tämäkin päivä meni? Valokuvatessa! Minulla on ollut rästissä jo viikon eräs suurempi kirjoitushanke. Sitten täytyisi yrittää peruuttaa lehtitilaus, kun lehteä ei kukaan enää meidän huushollissa lue ja Karjalaisessa ja paikallislehdessä on kylliksi luettavaa, kun maanantaina tulee viikonlopun lehdet kerralla. Sitten pitää täyttää veroilmoitus. Merkitäänkö viime syksyn pellon ojitus poistoihin vai voiko sen vähentää kerralla tasausvarauksesta, huoh! Ja oli kai vielä kolmaskin kirjoitusjuttu, mutta en muista enää mikä se oli. 

Kuuluisa luontokuvaaja Asko Kuittinen vieraili kylällämme eilen ja tänään oli hänen kuviaan sosiaalisessa mediassa nähtävillä. Siinä on kaveri, joka osaa kuvata! Yritin pitää normaalia päivälepoa, vaan eihän näin komealla pakkasilmalla uni tullutkaan. Piti päästä itsekin ulos kuvaamaan. Viime talven leudoilla säillä ei kunnollisia kuurakuvia saanutkaan. Hyvin tarkeni toppavaatteissa kommandopipo päähineen alla. Sormille meinasi tulla -17 asteessa kylmä. Hienoja otoksia sai monta. Päivät ovat pidentyneet valtavasti. 


Joukkorahoituskampanjani jatkuu koko helmikuun ajan eli hyvin ehtii vielä mukaan auttamaan tähän tärkeään kylämaiseman säilytyshankkeseen. Klikkaa linkkiä ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Olisi tärkeää saada kylältä myös muita maanomistajia hoitamaan maisemiaan. Kuusi vuotta sitten uudistetussa metsälaissahan huomioidaan kaukonäkymien avaaminen ja niiden säilytys. Etämetsänomistajat eivät ole tätä noudattaneet kylällämme olevien kiinteistöjensä maankäytössä. Mietin tuossa, että minusta tulisi melko hyvä taivaanrannanmaalari, eikö vain? 


tiistai 9. helmikuuta 2021

Katson maalaismaisemaa

 


Jee! Eilen tuli hieno ylläripylläri. Nurmeksen kaupunki rahoitti maisemahankettani. Kiitos, kiitos ja vielä kerran KIITOS!!! Maalla on mukava asua ja töitä täällä riittää. (palkan saanti on sitten toinen juttu). Saan energiaa tuijottamalla kaukaisuuteen, mutta kylämme peltoaukeat on suurelta osin metsitetty, joten horisonttia ei näy kuin parista kohdasta.

Siksi olisi tärkeää pitää nämä vuosisatoja viljellyt pellot avoimina. Se on arvokas osa kulttuuriperintöä, vaikka niistä ei saakaan tuloja 15 000 euroa hehtaarilta kuten metsänkasvattajat. Ja joku bisneksistä tietoinen letkautti, että tilipäivä on vain kerran elämässä. Metsänkasvatushan ei ole hätäisen puuhaa.

Minimitavoite 1000 euroa täyttyi 1.2. eli jos kampanja-aikaa ei olisi jatkettu, tavoite ei olisi täyttynyt, rahat olisi pitänyt palauttaa mesetoijille ja valtava työ olisi mennyt hukkaan. Toivomme nyt että saisimme hyvän kivien raivaajan jo keväällä. Ja että joku/jotkut muutkin alkaisivat hoitaa yhteistä kylämaisemaa. Ei parin-kolmen hehtaarin puuston raivaus tienvarresta vie ketään konkurssiin. Täkäläiset metsänomistajat saavat elantonsa muusta kuin puunkasvatuksesta.

Ja meidän maisemakampanjaa voi tukea kuukauden loppuun asti täältä https://mesenaatti.me/1897/Pelastetaan-Perinnemaisema-105364521407019 Saadaanko toinenkin tonni täyteen? 

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Sivakassa sivakoidaan - eikös niin

 


Joku kysyi, montako sataa kilometriä on tullut hiihdettyä. Ei yhtään tälle, eikä viimekään talvelle. Sukuvika kun suksi ei luista. Toisaalta sedät napsivat pääpalkintoja paikallisen hiihtoseuran riveissä pitäjän mestaruuskilpailuissa. 

Hiihto jos mikä on välineurheilulaji. Innon tähän jaloon liikuntamuotoon menettää äkkiä jos varpaita palelee 40 vuotta vanhoissa monoissa ja entisen kilpahiihtäjän perinnöksi jättämät sukset lipsuvat loivassakin ylämäessä metri eteenpäin kaksi taaksepäin.

Pari vuotta sitten päätin tehdä latupohjan kolmen kilometrin lenkille. Sehän kantaa sitten vaikka kävellen kulkea. Sukset jalkaan ja menoksi! Kaaduin jyrkässä alamäessä lipusuvien suksieni kanssa. Lunta oli reilut puoli metriä. 

Kai siinä varttitunti meni ennenkuin pääsin rättiväsyneenä takaisin ylös. Eihän paksussa pehmeässä lumihangessa ole mitään, mistä ottaa kiinni ja kammeta itsensä jaloilleen. Kun pääsin metsätaipaleelta ajotielle, olin niin uupunut, että meinasin tilata kylän taksin ajamaan minut takaisin kotiin. 

Omanarvontuntoni ei sallinut minun tehdä tätä, vaan urhoollisesti sinnittelin omin voimin kotikulmille. Seuraavat päivät reidet huusivat hoosiannaa äkillisestä lihaskuntoharjoitteesta. Ja sukset ovat sen reissun jälkeen pysyneet varastossa. 

Eräsukset pitopohjalla on paras valinta hiihtämättömille laduille. On kallis investointi hankkia uudet sukset, siteet sekä monot. Entä jos suksi ei ala kulkemaan siitä huolimattakaan?

Harrastan talviliikuntaa kävellen, potkutellen, umpihangessa rämpimällä, polkuja tamppaamalla, kymmenen kilon halkokassia kahdesti vuorokaudessa kantamalla sekä tietysti lumitöissä. Kokeilin lumikenkäilyä, mutta kengät upottivat pahasti pehmeässä lumessa. 

Tiesitkö muuten, mistä 1500-luvulta asutun perinnekylämme nimi tulee? Itä-Suomea kuritti aikoinaan pahamaineinen verovouti Simon Affleck (Hurtta). Hänen renkinsä katkaisi suksensa eli sivakan Myllypuron rinteessä. Tästä kimmastuneena kulkija kirosi kylän Sivakaksi.

Muuten, omasta hiihtoharrastuksestani mainittakoon että ostin eräsauvat toissa talvena. Eikös sekin ole jo hyvään päin menossa? Kampanjaani avoimen kylämaiseman säilyttämiseksi voi tukea koko kuukauden ajan täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos avustasi! 

torstai 4. helmikuuta 2021

Viimeinkin lenkillä!

 


Keskitalvella päivät ovat niin lyhyitä että valoisa aika menee pakollisten tehtävien suorittamisessa. Lenkille ehtii vain otsalampun valossa, eikä kannata ostaa kalliita paristoja kävelyä varten, kun polttopuuralliin joutuu paristot uusimaan kahdesti talvessa.

No, joka tapauksessa. Tänään ei vaihteeksi ollut lumitöitä. Kotitöitä ja asunnon lämmitys 2 X vuorokaudessa. Oli juuri sopiva kuvausilma, pilvipouta, ei jyrkkiä varjoja. Nyt lenkille!

Navakka pohjoistuuli pisti pukemaan kommandopipon tavallisen pipon alle. Olin juuri sopivasti varustautunut. Ei tullut kuuma eikä kylmä. Näpsin kuvia kylätien varrelta, kännykkä välillä kylmältä suojassa pehmopussissa. 


Kävin ensin alarinteellä ihailemassa tykkypuita. Pohjois-Karjalan vaaramaisemissa asuessa ei tarvitse lähteä Lappiin nähdäkseen tykkylunta. Sitä näkee ihan kotikonnuilla. Jatkoin matkaani ja kävin katsomassa vanhaa ikimetsää, vieläkö se on pysynyt pystyssä. Olihan se! Puut ovat toistasataa vuotiaita. Katso, miten paksut rungot!


Käännyin takaisin ja kävelin peltoaukealle. Täällä vanhat pellot istutettiin kuuselle. Komea, vuosisatoja vanha pohjoiskarjalainen vaaranäkymä katoaa kun metsä kasvaa korkeaksi. Tämä on surullista. 

Meidän maatilalla ei peltoja metsitetä. Maisemakampanjan minimitavoite täyttyi 1.2.2021. Kiitokset kaikille hankettani tähän mennessä mesetoineille! Kampanja jatkuu helmikuun loppuun asti. Kaikki isompi ja pienempi apu ovat edelleen tervetullutta. Kivien raivaus on kallista, eikä siihen saa avustuksia eikä se ole verotuksessa vähennyskelpoista jos ei ole maataloustuloja. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Kun tulin lenkiltä takaisin, ilta-aurinko oli juuri laskenut ja lännen taivaalla oli komea ruskotus.



maanantai 1. helmikuuta 2021

Jännät paikat

 


Nyt on kuulkaas jännät paikat. Jatkoin joukkorahoituskampanjaa kylämaiseman kunnostamiseksi kuukaudella. Enää puuttuu 40 euroa 1000 euron minimitavoitteesta! Mutta, eipä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Ja toisaalta, rahaa voisi kerätä toisenkin tonnin. Ei ole halpaa kivien raivaus.

Laitoin uusia maisemakuvia paikallisiin Facebook-ryhmiin ja toivotin tänne tervetulleiksi valokuvaajat ja luonnossa liikkujat. Hehän ovat parhaita maalaismaisemien puolestapuhujia. Julkaisuni sai runsaasti peukutuksia. 

Jännä huomata, kun jotkut pidättäytyvät systemaattisesti kannattamasta kaikkia maaseutuhankkeita. Mistä sellainen johtuu kun itsekin ovat maalta kotoisin? Eipä sitä muiden syntyjä syviä voi mennä arvailemaan.

Maatilamme on arvokas kulttuuriympäristö vanhojen hirsirakennustensa sekä kaukonäkymiensä johdosta. Juuri nämä kaukonäkymät eli tyypilliset pohjoiskarjalaiset vaaramaisemat ovat kylässämme uhanalaisia voimakkaan metsätalouden harjoittamisen johdosta.

Meillekin on moneen otteeseen tarjottu pellonmetsitystä sekä kampanjan kohteena olevan perinneniityn puulle istuttamista. Osta vastikkeita täältä ja tue kampanjaamme! https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/