Pakina

 

Minä olen tällainen kielipuoli tapaus. Osaan sekä Itä-Suomen että Etelä-Pohjanmaan murretta. Minulla on useampia kirjahankkeita, joita kirjoittelen mukavassa makuuasennossa omalta petiltäni älykännykkääni. Alkaa Google Docsin ilmainen tallennustila paukkumaan ja mietin miten saada härmän murteella kirjoittamani jutut talteen myöhemmin tapahtuvaa mahdollista kirjan julkaisua varten. Sitten keksin että eikös näissä Bloggereissa sun muissa ole myös ilmaista tallennustilaa. Eräs tuttuni oli kirjoittanutkin kirjan siten, että hän teki sen ensin WordPressin alustalle ja siitä paperimuotoon. Tässä ensimmäinen kertomus.

AUTOMIÄSTEN SUKUA.

(koittakaa ny jotaki saara selevää mun jutusta ku mä reenaan mun äirinkieltä)

Moon ny tosissansa miettiny, että pitääskhän mun vaihtaa tuo Mitsupissi Valamethin, ku täälon niin liukhat nuo kelit, ettei trenkää ajaa ku viittäkymppiä. Raktori olis turvallisempi kulukuvehje ku pikkuauto, ja sitte jos hankkiis viälä lisäksi konehia, niin ei tarttis aina olla pyytelemäs urakoottijoota töihin. Konhet sais pistää verotukshen poistoona.

Tuli tuos pari autoolujuttua mielhen. Meirän suku on kovettuja automiähiä. Löytyy niin taksikuskia ku kuorma-autoolijaa ja autokauppiaita, jopa yks autokoulunopettajaki. Isäpappa ajeli aikoonansa mopolla, jonsemmä ny ihan väärin muista. Mun yhyrestä serästä joku kertoo, että se ajoo niin vauhrikhasti, ettei pelkääjän paikalla ollu mieshenkilö enää sen koommin uskaltanu serän kyythin nousta. Kerran mä ajoon mun toisen serän kans kilipaa mettätiellä. Lystiä oli kummallakin, eikä me eres kauhian kovaa ajettukaan. Nuuskaahan siitäki tuli sitte jäläkhenpäin. 

Mä kurvasin kerran aika hyvin ojhan, niin että auto luiskahti melekeen kyljellensä ja akseli meni kierhon. Syynä ei ollu kova vauhti, vaan jouruun niin sanotusti sohjoliirthon. Me kontithin ikkunooren kautta pois. Autokoulus ei opetettukaan sitä, miten päästhän kolariautosta ehejin nahoon ulos. Kyyris ollu isä ei uskaltanu seuraavana päivänä mun authon lähtiäkkään vaan se meni asioontikyyrillä kirkonkylällä käymhän.

No, koriaamoreissuhan siitä ojhanajosta tuli! Me käythin kolomella huoltamolla, ja kaikis niis puristelthin päitä - ei mahara mitään! Kolmannes korjaamos Jani sanoo, että menkääpä Maanselän pajalle. Pajalla johtaja kysyy, että oonko mä ajanu tällä autolla mettäs. Mä siihen jotaki takeltelin. Maksumiähenä matkas ollu isäni kertoo asian torellisen lairan: - No, ku flikka sattuu olemhan rallikuski Mika Häkkisen sukua, niin sille sattuu ja tapahtuu....

Auto saathin kunthon, enkä moo enää sen jäläkhen huriastellu.