Tutun muistolle

 

Juuri ennen juhannusta meidät tavoitti suru-uutinen entisen kyläläisen poismenosta. Kuin tietävän lähtönsä lähestyvän, hän vieraili kotikylällään muutama päivä aiemmin. Samana iltana muodostui tavattoman kaunis, satumainen usva pelloille. Aurinko oli laskenut punaten horisontin. Ilmestys ikään kuin kunnioitti tämän suuren luonnonystävän poismenoa.

Meillä kasvaa vanha juhannusruusu ja se alkoi kukkimaan. Sade hieman haittaa kukintaa. Muuten vesi on tarpeen viljelyksille ja rengaskaivoille. Ruusun alku on mailtamme, joka oli edesmenneen henkilön mummon kotipaikka.

Vein ruusukimpun poisnukkuneen kotipaikalle.

Sinne johti metsätie. 

Voi surkeus! Vainajan kotitalo oli purettu. Pienet peltotilkut, joista perhe repi vaatimattoman elantonsa, ryytimaa, marjapensaat, kukkapenkki. Kaikki oli hävitetty ja istutettu kuuselle. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei enää tiedä, että paikalla on perhe asunut ja viljellyt peltotikkuaan. Iloineen ja suruineen. Kaikki on hävitetty ja metsitetty. Vainajan kotitalon paikalle oli tehty puutavararekkojen käännytyspaikka.

Tehometsätaloutta harjoittava naapuri oli ostanut paikan. Toinen naapuri kehui, että saatiin sekin aukko metsää kasvamaan. Näinköhän käy meidänkin, lähes 300 vuotta vanhan sukutilan peltojen ja perinnerakennusten kun nykyisistä omistajista aika jättää? Kaikki puretaan ja metsitetään kuuselle. "-Pellot täytyy metsittää että saadaan lapsille leipää", kommentoi joku takavuosina. Niin, ruokaahan saa kaupasta. Turha on hyviä peltoja maataloudelle uhrata. Kaikki maajussit ovat kepulaisia, tai vieläkin pahempaa; persuja tai vihervassareita, hyi hitto! Metsittää vaan, niin siitä saa rahaa! 

En valehtele, jos sanon että itku tuli katsellessa tutun kotia.

Vain muutama tiilenmurikka oli jäänyt kodista jäljelle. 

Laskin ruusut edesmenneen tutun puretun kodin paikalle. 

Vieressa valkolehdokit kukkivat. Niitä ei tehometsätalous ole vielä onnistunut hävittämään. 

Ostin kaupasta Luonnonsuojeluliiton surunvalitteluadressin. Osa sen tuotosta käytetään maamme luonnonsuojelutoimintaan. Minusta tämä on kunnianosoitus suurelle luonnonystävälle. 

Myös adressin värssy sopii luonnossa paljon retkeilleelle. Lepää rauhassa, Matti! 

Uudet matot tupaan

 

Väriä elämään! Tapasi vanha emäntä lausua. Joulun jälkeen vaihdoimme totutut kevättalven tekstiilit: beiget lattiamatot ja beiget ikkunaverhot. Facebook suolsi koko kevättalven mattomainoksia. Olin kai jotain klikannut ja algoritmit määrittivät minut sopivaksi kohteeksi mattokaupoille. 

Miellyin www.rugvista.fi:n punasävyisiin mattoihin. Väriä oli, mutta suht hillitysti. Harkittuani päätin tilata matot. Kotiinkuljetus oli ilmainen kun kaksi mattoa maksoi yhteensä 204 euroa. 

Posti toi matot päivää ennen ilmoitettua ajankohtaa. Rullasin vanhat matot pois ja uudet, postin tuomat tilalle. Kylläpä ovat sievän näköiset! Hyvin sointuvat muuhun sisustukseen. Tuttavatkin kehuvat mattoja ne nähtyään. Matot olisivat voineet olla pidemmät. Tilasimme 250 cm pitkät. Pidemmät olisivat olleet kalliimmat. Näissäkin oli riittävästi maksamista. Nopeasti tottui hieman lyhyempiin mattoihin. 

Puulämmitystä rintsikkatalossa

Meillä on tyypillinen 50-luvun rintamamiestalo keskusmuureineen. On oma puuhansa pitää suuri hatara talo lämpimänä heikkotehoisella puuhellalla. Keskusmuurisysteemiin ei suositella puulieden uusimista. Vaarana on, ettei lämpö kierrä uudessa systeemissä kuten sen on suunniteltu kiertävän.

Tästä seuraa se, että 0 asteessa poltetaan yksi kassillinen koivupilkettä. -10 asteessa kaksi kassillista. Tuulisella säällä tai kovemmalla pakkasella menee sitten kolme kassillista. Auratulla tieosuudella puut kulkevat ahkion kyydissä, mutta osan matkasta joutuu kantamaan. Mikäli sähkön hinta laskee, harkinnassa on ilmalämpöpumpun hankinta.