Joulukranssin uusiokäyttö

Meillä oli talvella Pirtin ovessa tällainen katajakranssi. Se oli koristeltu punaisella joulunauhalla. Otin nauhan pois ja tuumin että laitetaanpa kevätkoristeet tilalle kun kranssi ei vaikuttanut lainkaan russaantuneelta talven pakkasista ja tuiskuista huolimatta. 

Muistatteko, kun syksyllä askarreltiin postilaatikkokatokseen variksenmarjakranssi? Linnut olivat nokkineet osan keinomarjoista luullen niitä oikeiksi. Varvut olivat ruskettuneet, joten kranssi ei ollut enää hyvännäköinen. Niinpä se jouti hellansytykkeeksi. Meidän kranssit ovat kokonaan kierrätettäviä. Ne voi joko kompostoida tai polttaa takassa tms. 

Mutta katajakranssi oli hyvässä kunnossa. Joskus oli tullut ostettua tällaisia tekokukan oksia. Pujottelin näitä katajakranssiin ja ripustin vielä muutaman tekomunan näiden oksille niin tuli aivan sievän näköinen kevätkranssi.

Liu lau laskiaista!

Kirpeästä pakkassäästä huolimatta meillä kävi laskiaisena ihan mukavasti väkeä. TakeAway on suosittu. 

Mäenlask oli pakkassäässä varsin nihkeää. Laskiaistiistaina syötiin hernekeittoa, tietty. Mutta laskiaispullista oli jo sen verran saatu tarpeeksi, että tällä kertaa paistettiinkin vohveleita. Yli kolmekymmenvuotias Finca -vohvelirauta pelittää vielä täysiään. 

Havuja p.....le!

Myräköitä on riittänyt pakkasten jälkeen. Tässä yhtenä iltana katsottiin kun joku yritti autolla ajaa meiltä nousevaa rinnettä. Koko päivän oli juoksuttanut lunta. Myllypuron kautta kulkeva perinteinen tieosuus ei koskaan tukkeudu kun metsä suojaa pahimmilta tuiskuilta. Jotkut eivät vaan sitä enää käytä, syystä tai toisesta.

Auto juuttui kiinni rinteeseen. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kääntyä takaisin ja palata Myllypuron kautta. Ensin täytyi auto saada irti lumesta. Kuljettaja tuli kysymään lapiota ja mentiin kolan kanssa auttamaan. Kuljettajan kotiväelle ilmoitettiin että auto on jumissa. Ei hätää. Hikinen puoli tuntia huhkittiin ja auto suti vaan. Lunta oli paljon. Haettiin Pirtistä hiekoitussepeliä. 

Lopulta katkottiin oksia pihalle heitetystä joulukuusesta. Reilun tunnin mittaisen huhkimisen jälkeen auto saatiin irti ja kuljettaja käänsi auton pihatiemme risteyksessä. Kotiväki jo soitteli autoilijan perään. Kuljettaja kiitteli avusta ja lähti tyytyväisenä kotimatkalle sitä kautta mistä oli tullutkin. Hetken kuluttua tuli viesti että auto kuljettajineen on turvallisesti perillä. Täällä maaseudulla vielä huolehditaan ihmisistä! 

Retriitti

Kun puoli päivää oltiin pakerrettu lumitöiden kimpussa, päätin mennä meidän "mökille" viettämään miniretriittiä.

Sisällä odotti yllätys. Lunta oli tuiskuttanut seinähirsien välistä lattialle ja penkeillä. Rakennusvirheiden vuoksi rakennus on hatarahko; följarit on asennettu väärin eivätkä ne pääse laskeutumaan.

Lunta kertyi rikkalapiollinen pelkästään yhdestä kohdasta lakaistuna.

Sytytin tulen puuhellaan. 

Ja laitoin syksyllä ostamani tallilyhtysarjan palamaan. Ah, miten romanttista! Istahdin vanhalle pinnasohvalle ja ajattelin, että milloinkahan minä hankin siihen kunnollinen pehmusteen. Muistin ostaneeni kesällä uudet patjat bed&breakfastiin. Vanhat patjat taitavat olla kirpputorilla.

Niinpä menin viereiseen huoneeseen, joka toimii kirppiksenä. Sieltä käsikopelolla löytyikin heti sopiva patja. En ollut näet ottanut otsalamppua mukaani. 

Mittasin pinnasohvan, piirsin patjaan tussilla viivat ja leikkasin patjan sohvaan sopivankokoiseksi. Oli melko työlästä leikata paksua vaahtomuovipatjaa tavallisilla Fiskarsin saksilla. 

Leikkuutähteet voi käyttää vaikka hirsirakennuksen lämmöneristeenä. 

Pirtistä näet puuttuu ylin seinähirsi kokonaan. Se lienee käytetty aukkojen paikkaamiseen, vaikka tätä varten oli ostettu reilusti uusia hirsiä. Ylimmän seinähirren puuttuminen on piilotettu laudan taakse.

Kokeilin, onko uusi sohvanpehmuste sopivan kokoinen. Armeijan huopa päälle ja valmista tuli! Vanha pinnasohva oli muuten tosi mukavan tuntuinen istua kun siinä oli viimeinkin kunnollinen pehmuste.

Sitten olikin aika kömpiä takaisin kotitanhuville. Hei hei ensi kertaan!