Arjen pieniä iloja

Kävin kevätmarkkinoilla leivonnaisia myymässä. Myöhästyin hieman. Suurin osa asiakkaista oli jo käynyt aamusta. Ihan mukavasti kauppa kävi kun vaan sitkeästi oli kolme tuntia myymässä. Kevätaurinko lämmitti ja sää oli mitä parhain. Tietää pitkää kelirikkoa maalaisteille. Herrat meinaavat päättää että muutetaan loputkin haja-asutusalueiden tiet soralle. Ajakoot syrjäseutulaiset mutkien kautta paremmille teille! Tai muuttakoot kaupunkiin niin ei tarvitse syrjäseutujen teitä enää ollenkaan hoitaa!

Seuraavana aamuna astioita tiskatessani ajattelin että elämä on aika mukavaa pieniä askareita hoitaessa. Kaikki leivonnaiset eivät menneet torilla kaupaksi myöhästyessäni. Tuttuni osti loput karjalanpiirakat. Myymättä jääneet munkit ja tiikerikakun vein surutaloon. Kyläpäällikkömme on lähtenyt tuonilmaisiin. 

Ihanaa, keväistä viikonloppua tämän blogin seuraajille! 

Kirjoitetaan kyläkirjaa!

 

Tammikuu on tullut valkohankineen! Tänä vuonna ei olekaan niin hurjasti lunta kuin tavallisesti.

Olemme kirjoittaneet kyläkirjaa vuodesta 2017 lähtien. Saimme kirjalle hyvin seutua tuntevan taittajan sekä kielentarkastajan. Lisää muistoja ja vanhoja valokuvia mahtuu kirjaan mukaan. Lähetä materiaali sivakankylakirja@gmail.com. Eniten osallistuneet palkitaan ihkauudella kyläkirjalla! 

Valokuvausharrastukseni

 

Ei tarvitse järjestelmäkameroita kun tavallisella älykännykälläkin saa ihan siedettäviä otoksia. 

Meillä ei ensi alkuun ollut edes kameraa. Setä harrasti valokuvausta kehittäen itse kuvansa. 1980-luvulta meille hankittiin Anttilasta halpa pokkarikamera (filmikamera). Sillä tuli ihan hyviä kuvia. Niistä teetettiin sukulaisille joulukorttejs

2000-luvulla alkoi sukulaisilla olla digikameroita, joista näkyi heti onko otos onnistunut. Vuonna 2008 hankin itselleni Canonin digipokkarin. Sillä sai hyviä kuvia. 2016 hankin ensimmäisen 8 Mpix kameralla varustetun älypuhelimen. Sen muisti täyttyi heti sovelluksista. Täytyi hankkia uusi älypuhelin. Minulla on ollut Huawei P20 lite kuusi vuotta. Tässä on 20 Mpix kamera ja se riittää minulle vallan hyvin.

Kukkia

 

Tepastelin tuolla meidän puutarhassa ja sieltähän löytyi kukkia, kukkia, kukkia.... 

Katso video tästä

Köyhyydestä

Kerroin ostaneeni kokeilumielessä tällaista kahvia. Tutut sanoivat etteivät milloinkaan osta moista. Tuumasin, että hyvä sekoitus tuli kun laittoi joukkoon kesäkahvilasta vanhettunutta hintavampaa kahvia.

Tuttava neuvoivat, että täytyy nauttia aikanaan eikä säästää. Niinhän se on. Toisaalta on oltava pahan päivän vara. Pienituloisena kannattaa elää niin ettei tarvitse ottaa lainaa tiukkoina aikoina. Mitäpä jos lainaa korkoineen ei saakaan maksettua? Monet ovat menettäneet tilat ja talot velkojille. 

Sitä eletään tulojen mukaan. Vaan ei yli varojen. Henkilökohtaisena avustajana toimiessani olin matalapalkka-alalla, mutta kuitenkin sain tuloja. Ja käytin niitä myös! Maaseudulla riittää pienemmät tulot kun ei tarvitse maksaa vuokria, polttopuut saa omasta metsästä ja täällä on vähemmän "houkutuksia". 

Tuolloin rakennutimme hirsirakennuksen ja raivuutimme lisää peltoa. Vieläkin harmittaa kun maksoimme rakennushankkeesta roimat ylihinnat. Huomasin että rakentajat fiilaavat linssiin. Vaan mistä tänne metsään olisi saanut muitakaan? 

Nykyään sitten elellään miniminituloilla. Vaan kun on tottunut että välillä rahaa on vähän, välillä vielä vähemmän, niin ei maailma siihen kaadu. Kun pystyy ruokaa ostamaan ettei koko ajan nälkä kurni vatsanpohjassa - vatsan on hyvä olla välillä tyhjänäkin eikä jatkuvasti ähkyssä. Riittävästi puhtaita, ehjiä vaatteita, asunto lämpimänä, terveys ja laskut maksettu, mitä sitä ihminen muuta kaipaisi? 

Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen. Saamme elää komeiden vaaramaisemien keskellä. Jos olisimme metsittäneet esi-isien 300 vuotta sitten raivaamat pellot kuten muut täälläpäin, rypisimme rahassa 50 vuoden kuluttua jos ikää riittää. Paitsi että verottaja vie metsätuloista kolmasosan. Siihen mennessä on voitu metsänhakkuut kieltää kokonaan ettei metsitetyistä maista saisikaan rahaa. 

Sosiaalinen media, älypuhelimet ynnä muut nykyaikaiset sovellukset toimivat edullisesti. Luonto on lähellä. Ilves oli käynyt talostamme 30 metrin päässä haistelemassa kissan jälkiä. Hyvät retkeilymaastot, ei saasteita. Ei turvauhkia. Suuremmissa paikoissa saa pelätä aseistettuja alaikäisiä. Eikä ole vipin pyytäjiä. Köyhäkin voi elää suht onnellista elämää! 

Kokeiltiin uusi pankkipalvelu

Kirkonkylällä oli S-pankin palveluauto ja minulla oli läheiseni kuolinpesään liittyviä asioita selvitettävänä. Koputin suurehkon pakettiauton ovelle ja mennä torhalsin suoraan sisälle. Siellä olikin tuttavani asioimassa ja pyytelin anteeksi tunkeutumistani.

Virkailija neuvoi ottamaan vuoronumeron S-marketin sisätiloista. Marketissa olikin toinen tuttuni odottamassa vuoroaan pankkiautoon ja hän neuvoi minua, miten toimitaan. En ollut huomannutkaan, että marketissa on jonotusnumeroautomaatti. Pankkiauton olen nähnyt parkissa aiemminkin mutta minulla ei ole ollut asiaa sinne kun hoidan lähes kaikki älykännykällä.

Marketin sisällä oli toinen pankkitoimihenkilö ja hän tuli kysymään asiaani. Kerroin asiani ja mainitsin, ettei minulla ole vielä henkkaria. Hän epäili etten pysty asiaani hoitamaan ilman henkilöllisyystodistusta, mutta ainakin saan sen vireille. Sitten hän tiedusteli, onko minulla mobiilipankkia. Onhan minulla! Hoidan sillä lähes kaikki asiat ja pystyn kirjautumaan virallisiin palveluihin mm. metsä- ja maatalousasioissa. Hurjan kätevä keksintö! Sitten virkailija tiedusteli, onko minulla puhelin matkassa. Olihan minulla, mutta se oli autossa, kun arvelin, ettei puhelinta tarvitse pankkikonttorissa asiointiin. Kiittelin neuvokasta pankkivirkailijaa ja kipaisin hakemaan kännykkäni autosta.

Kun tulin puhelimeni kanssa, minua ennen jonossa ollut tuttavani poistui juuri palveluautosta ja ei kun seuraava "potilas" sisään. Suureen pakettiautoon oli rakennettu työpöytä tietokoneineen ja skannereineen. Virkailija istui tiskin takana ja asiakkaille oli varattu kaksi tuolia. Välillä kolmaskin tuttuni pyrki sisään kesken asiointini. Hänkin yhtä äkkinäinen kuin minä ja neuvoimme häntä hakemaan vuorolapun marketin sisältä automaatista.

Selostin asiani. Minun täytyi kirjautua kännykälläni mobiilipankkiin eikä koko henkkaria tarvittukaan. Ajokortti sentään vaadittiin. Mobiilipankin käyttämiseen tarvittiin hieman ohjausta, kun en ole tehnyt sillä aiemmin tämänkaltaisia tunnistautumisia. Ja jännittikin hurjasti. Asia hoitui erinäisten kopiointien, tulostamisten, skannausten ja allekirjoitusten jälkeen kertaheitolla kuntoon.

Kiitokset vaan ihanille pankkitoimihenkilöille, että sain kimurantin asiani hoidettua loppuun asti. Niin ja tietenkin ilmaiseksi! 

Mitä h....ttoa minä teen täällä korvessa? What a hell am I doing here in nowhere?

Lapioin jälleen lumet auton päältä. Vieläkään ei saa ajaa vaikka olisi huippukeli. Silmäleikkausta ei kuulu vaikka lähetteen piti olla kiireellinen. Päivät kuluvat lumitöissä ja asunnon lämmityksessä. Tulot ovat vähissä ellei lähde muualta töitä etsimään. Kotitöistähän ei makseta vaikka raataisit ympäri vuorokauden. Niinhän ne muutkin kylän nuoret ovat aikoja sitten lähteneet leivän perässä muualle.

Mietin tekemiäni valintoja. Mikäli olisin jatkanut koulunkäyntiä, olisin nykyään jossain hyväpalkkaisessa ammatissa kaupungissa. Elämä olisi fyysisesti helppoa. Ei tarvitsisi raataa lumitöissä eikä kantaa polttopuita metrisessä lumihangessa. Entä henkinen puoli? Nämä ovat niitä elämän valintoja. Jos tahdot hyväpalkkaisen ammatin, joudut muuttamaan kaupunkiin. Jos tahdot asua maaseudun rauhassa kauniissa maisemissa, nauttia henkisistä arvoista, joudut tyytymään taloudellisesti niukkaan toimeentuloon. 

I shoveled the snow off the car again. It is still not allowed to drive. Eye surgery is not included even though the referral had to be urgent. The days are spent on snow work and heating the apartment. Income is low unless you go elsewhere to look for work. After all, housework is not paid for even if you are round the clock. After all, those other young people in the village have long ago gone after bread.

I think about the choices I made. If I had continued to go to school, I would be in some upscale profession in the city today. Life would be physically easy. There would be no need for a grab in snow work. What about the spiritual side? These are the choices of life. If you want an upscale profession, you will have to move to the city. If you want to live in the peace of the countryside in beautiful scenery, you will have to settle for a meager livelihood.

Tuomaalta housut naulaan....

.....alkaa joulurauha. Näin sanoi aikoinaan vanha kansa. Meillä ei varsinaisesta joulurauhasta ole vielä puhettakaan. Kuusi on vielä etsimättä ja talo siivoamatta. Viime viikon ponnistelut suuntautuivat uuden kirjan julkistamistilaisuuteen sunnuntaina. Samalla olivat auki joulupuoti, kahvio ja valokuvanäyttely. Paikalle ei ilmaantunutkaan ketään. Kuntaliitos kaupungin kanssa näivettää syrjäseutuja. Tämä on todettu jo niin monta kertaa aiemminkin. 

Ilmeisesti ihmiset ovat jo ostaneet joululahjansa aiemmista myyntitapahtumista. Tässä välillä oli niin kovat pakkaset, että Pirtti oli kiinni. Hataraa "latoa" ei kannata pakkasilla yrittääkään lämmittää. Tykkylumikin ehti jo aiheuttaa parin päivän sähköhäiriön: sähköt tulivat osaan taloamme, osa oli pimeänä. Arvelimme sen johtuvan sulakeviasta. Vasta sähköasentajan kutsuminen paikalle paljasti ilmiön todellisen aiheuttajan. Olinkin ohikulkiessani katsonut, että onpa yhdessä kohdassa meille tulevaa sähkölinjaa puiden oksat lähellä johtoja.

Aivan hukkaan sunnuntaiksi valmistetut leivonnaiset eivät menneet. Meille oli tullut tilauksia, joten laitoin pullat ja piiraset pakastimeen ja toimitan ne asiakkaille kirkonkylälle. Kirjan julkistaminen striimattiin YouTube-kanavallemme, josta se on kaikkien katsottavissa. Kirjojakin on mennyt mukavasti kaupaksi.

Perjantai olikin melkoinen hulinapäivä. Aamulla soitettiin maakuntaliitosta, että olen voittanut Pohjois-Karjalan 300 - vuotisjuhlakampanjan arvonnan pääpalkinnon. En ollut edes lukenut kilpailun sääntöjä kovin tarkkaan. Mutta ajattelin etteihän se ole itseltä pois, jos ilahduttaa lähimmäisiä pienillä huomaavaisuuksilla.

2000 euron pääpalkinnon voittaja saa lahjoittaa haluamalleen pohjoiskarjalaiselle hyväntekeväisyyskohteelle. Saattepa nyt miettiä seuraavat päivät, minkä valitsin lahjoituksen saajaksi.....