Taisin aiemmin mainitakin kuinka ihanaa on asua maalla, kauniitten maisemien keskellä. Puhtaassa luonnossa. Naapuri ei ole seinän takana metelöimässä. Saat syödä puhdasta, ilman kemikaaleja kasvattettua ruokaa omasta pellostasi jne.
On maalla asumisessa kääntöpuolensakin. Matkailuyritys on koronan vuoksi tauolla. Päätimme kunnostaa nuo kymmenkunta vuotta "roikkuneet" peltomme viljelykuntoon. Ja raivata samalla metsästä hieman lisää pinta-alaa. Yhtiö tuli - hakkasi jo kertaalleen savotoidun kuvion ja jätti päätehakkuuksi tarkoittamamme lohkon koskematta. Jos on ikuinen optimisti, voi todeta, että metsä säästyi ja saimme rahaa. Kaiken kukkuraksi saatiin laho pihakoivu ilmaiseksi poistettua tontiltamme.
Syksyllä tilasimme kaivinkoneen kunnostamaan vanhoja peltojamme. Sekään ei mennyt ihan putkeen kosteuden takia. Toinen lohko päätettiin kunnostuttaa toisella firmalla. Kyselin työhön kolmea eri tahoa. Kaksi lupasi tulla katsomaan, vaan unohtivat koko jutun. Kolmas firma kieltäytyi heti alkuunsa. Keväällä uusi yritys. Eihän tässä ensimmäistä vuotta yrittäjinä olla kun "firman" perustamisvuosi on 1754!
Nykyään on paikallisuus ja lähiruoka kovasti muotia. Älähän ollakaan, jos lähialueen asukkaat alkavat epäilemään että yritykselläsi menee "liian" hyvin, siirrytäänkin ostamaan kauempana tuotettua. Eihän se ole laitaa, että tuetaan epätervettä kilpailua! Suuria täytyy kannattaa. Kaatukoot elinkelvottomat pikkuputiikit konkurssiin.
Joulu meni töiden merkeissä. Kuinkas muuten. Lumitöitä, halonhakkuuta, pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivousta. Hataraa asuntoakin täytyy lämmittää nyt tuplasti, vaikkei pakkasta ole kuin - 10° C. Näitä töitä meillä riittää joka päivälle, olipa arki tai pyhä, juhannus tai joulu.
P.S. Muistathan kylämaisemakampanjani? Klikkaa https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ osta kirja, postimerkkejä tai vaikka opastettu kierros. Samalla tuet arvokkaan pohjoiskarjalaisen vaarakylänäkymän säilymistä tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti