Räks ja poks ja mitä sitten sattuikaan

Oltiin päiväettonella kun yhtäkkiä kuului jokin poksahdus. Arvelin, että vaatekori putosi hyllyltä kun se oli jo valmiiksi kallellaan ja on tehnyt saman ennenkin. 

Pidettiin ettonet kunnolla loppuun asti. Kori ei ollutkaan pudonnut vaan nökötti entisellä paikallaan hieman kallellaan. Tarkemmin tarkasteltuna huomattiin makuuhuoneen ulkoikkunalasin menneen säpäleiksi mustia höyheniä välissä. Lasin rikkoja oli lentänyt pois paikalta hyvän sään aikana.

Eihän siinä muu auttanut kuin tilata lasiliikkeestä uusi ikkunalasi. Sopivan kokoisen lasin hankkiminen tapahtuu kätevästi lähettämällä älypuhelimella kuvat ja mitat särkyneestä ruudusta.

Mutta Neiti Harmitus Mitsupissille lasin vaihto olikin tosi jännä juttu. Ensin kissu seurasi tilannetta tuvan ikkunasta. 

Sitten kissu katsoi parhaimmaksi maastoutua pöydän alle. 

Asentajan työn edetessä kissa rohkaistui keittiöstä seuraamaan tilannetta. Hetken kuluttua se oli mamman sängyn alla. 

Eikä aikaakaan kun se ryömi pois, sängyn alta ja uskalsi katsoa ikkunaremonttia silmästä silmään. Lopulta kissa hyppäsi ikkunan vieressä olleelle pöydälle. Kun asentaja kantoi uuden ehjän ikkunalasin paikoilleen, katsoi työnvalvoja parhaimmaksi siirtyä etäämmälle. 

Ikkuna saatiin vaihdettua vajaassa tunnissa. Kiitokset paikalliselle lasitusliikkeelle ripeästä työstä. Perinnepihan kissun on nyt hyvä tarkkailla tilannetta ulkona ehjän ikkunalasin läpi. 

Siivottiin joulu pois

Meillä vietetään juhlapyhät niin sanotusti tappiin asti. Jouluakaan ei aleta juhlimaan jo syyskuussa, vaan kunnolla vasta aattona. Kuusi haettiin aatonaattona, sulatettiin kylpyhuoneessa ja kas! Kuusi alkoi työntämään silmujaan auki. Eikä karistanut paljon neulasia. Taisi tykätä hyvästä hoidosta.

Nuutinpäivänä siivottiin sitten joulu pois. 

Jouluvalot täytyi pakata tarkasti muovipusseihin. Meidän nykyinen kissa nääs on aikamoinen epeli pureksimaan sähköjohtoja. Liekö antaneet vanhoja sähköjohtoja pennulle leikkikaluiksi syntymäkodissaan. Mene tiedä.

Talvi yllätti puutarhailijan

Suunnitellessani vanhan hirsirakennuksen pystyttämistä varastorakennuksemme paikalle, tiesin hyvin, että varastointitilahan siinä häviää! Ajattelin, että sopiihan tavaraa tuonne navettaan ja kujaan. Mutta ne täyttyivät purkulaudoista, joita ei kaikkia ole vieläkään saatu sahattua polttopuiksi.

Jokin muualta siirretty toinen vanha hirsirakennus olisi ideaali säilytyspaikka puutarhatyökaluille yms. Mutta sellainen tulisi tavattoman kalliiksi. Maksammehan tuota Pirtinkin hintaa vielä 30 vuotta takaisin! Vaikka sillä oli tarkoitus hankkia maatilalle lisätienestiä.....

Toissa keväänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni taimikasvatushyllyköistä. Hienommin sanottuna minikasvihuoneista. En käytä niitä kasvihuoneina, vaan tilansäästäjinä. 

Meillä on laajat kesäkukkaistutukset ja keväisin ikkunat täyttyvät taimiropposista. Kasvatushyllyköt hankkimalla samaan tilaan mahtuu kolminkertainen määrä kukantaimia. Vaikkapa osa myyntiinkin.

Toissa keväänä hankin kaksi minikasvihuonetta Puuilosta. Sain niiden hinnan takaisin kun kasvatin taimia myyntiin. Syksyllä tuli tenkkapoo, mihin säilön hyllyt keskitalven ajaksi. Kevättalvellahan ne joutuu hakemaan uudestaan esille.

Vein hyllyt ulkosaunaan. Sielläpä sopivat olemaan kun saunaa ei talvella käytetä. Kuinkas ollakaan! Maaliskuussa, kun taimikasvatus alkoi, hyllyt olivat saunarakennuksessa ja välillä toista metriä upottavaa lunta. Lopulta konttamalla sain hyllyt haettua umpihangen takaa. Päätin, että sauna ei ole hyvä taimikasvatusvälineiden säilytyspaikka.

Kulunut syksy oli pitkään lumeton. Taimihyllyt olivat seinivieressä säilössä kesän yli. Sitten satoi lumi. Eletään tammikuuta ja lunta ei ole täkäläisen mittapuun mukaan kauheasti. Tuli oikein kunnon uuden vuoden suvi. Ja minikasvihuoneet edelleen ulkona lumihangessa!

Kun pakastuu, lumisohjoon jäätyneitä hyllyjä ei saa millään irti särkemättä niitä. Olisihan ne voinut purkaa osiin, mutta kova työ etsiä kokoamisohjeet. Ja kestäisivätkö tuollaiset heppoiset metallihyllyt montakaan purku- ja kasauskertaa?

Niinpä minä sitten sain varovasti irroteltua molemmat kasvihuoneet lumesta. Tuo uusi lapio on heikkotekoinen, kun meillä töissä olleet raksaukot lainasivat rautalapiotamme eivätkä ole palauttaneet sitä vielä.

Lumen sylistä paljastui myös tämä Keterin varakompostori. Meillä on lämpökompostori erikseen. Tuo kuvan kompostori pysyi sulana koko talven vuonna 2015, kun oli lauhat säät ja lunta lapioitu pöhinäpöntön ympärille.

En huomannutkaan mainita kesäisille israelilaisturisteille, että on meillä ainakin tuo kompostori heidän maassaan valmistettu. Rouva lupasi mainostaa matkailukohdettamme sikäläisessä mediassa. Jännää nähdä, keitä meille ensi kesänä tulee Bed&Breakfastille.

Varttitunnin huhkittuani sain molemmat kasvihyllyt pelastettua ehjinä pois lumesta. Ei totta totisesti olisi onnistunut, mikäli lumi olisi ehtinyt jäätyä! Hyllyt ovat nyt kylpyhuoneessa sulamassa. Onneksi on iso kylppäri. 

Taimikasvatuslaatikot ja taimipurkit ovat takaovella odottamassa kevättä. Muovipurkit eivät onneksi säikähdä tuulta eivätkä tuiskua. Kesällä tilasin kolmannenkin taimikasvatushyllyn Biltemalta. Se on turhan suuri ja heikkotekoisempi kuin nuo Puuilon hyllyt. Mutta menettelee, kun viime keväänä kasvatin niin paljon kukantaimia, etteivät nuo kaksi hyllykköä tahtoneet riittää. Taimet eivät menneet kovin hyvin kaupaksi. Liekö polttoaineiden, ja yleinen hintatason kallistuminen ollut osasyynä huonoon menekkiin. Istutin laajemmat kukkapenkit omalle pihalle, joten ylituotantotaimet eivät joutuneet hukkaan. 

Mutta olinhan saanut kahden hyllykön hinnat takaisin jo edellisenä keväänä! Työlleni en kyllä saanut palkkaa, kun meni kymmeniä tunteja taimien hoitoon: kylvöt, koulimiset, tarkkailut, päivittäinen kastelu, lannoitus, markkinointi.....

Ovatko muut tehneet lumiukkoja tai - akkoja? Meillä ainakin yksi sellainen on pihan vahtina. 

Kokeiltiin uusi pankkipalvelu

Kirkonkylällä oli S-pankin palveluauto ja minulla oli läheiseni kuolinpesään liittyviä asioita selvitettävänä. Koputin suurehkon pakettiauton ovelle ja mennä torhalsin suoraan sisälle. Siellä olikin tuttavani asioimassa ja pyytelin anteeksi tunkeutumistani.

Virkailija neuvoi ottamaan vuoronumeron S-marketin sisätiloista. Marketissa olikin toinen tuttuni odottamassa vuoroaan pankkiautoon ja hän neuvoi minua, miten toimitaan. En ollut huomannutkaan, että marketissa on jonotusnumeroautomaatti. Pankkiauton olen nähnyt parkissa aiemminkin mutta minulla ei ole ollut asiaa sinne kun hoidan lähes kaikki älykännykällä.

Marketin sisällä oli toinen pankkitoimihenkilö ja hän tuli kysymään asiaani. Kerroin asiani ja mainitsin, ettei minulla ole vielä henkkaria. Hän epäili etten pysty asiaani hoitamaan ilman henkilöllisyystodistusta, mutta ainakin saan sen vireille. Sitten hän tiedusteli, onko minulla mobiilipankkia. Onhan minulla! Hoidan sillä lähes kaikki asiat ja pystyn kirjautumaan virallisiin palveluihin mm. metsä- ja maatalousasioissa. Hurjan kätevä keksintö! Sitten virkailija tiedusteli, onko minulla puhelin matkassa. Olihan minulla, mutta se oli autossa, kun arvelin, ettei puhelinta tarvitse pankkikonttorissa asiointiin. Kiittelin neuvokasta pankkivirkailijaa ja kipaisin hakemaan kännykkäni autosta.

Kun tulin puhelimeni kanssa, minua ennen jonossa ollut tuttavani poistui juuri palveluautosta ja ei kun seuraava "potilas" sisään. Suureen pakettiautoon oli rakennettu työpöytä tietokoneineen ja skannereineen. Virkailija istui tiskin takana ja asiakkaille oli varattu kaksi tuolia. Välillä kolmaskin tuttuni pyrki sisään kesken asiointini. Hänkin yhtä äkkinäinen kuin minä ja neuvoimme häntä hakemaan vuorolapun marketin sisältä automaatista.

Selostin asiani. Minun täytyi kirjautua kännykälläni mobiilipankkiin eikä koko henkkaria tarvittukaan. Ajokortti sentään vaadittiin. Mobiilipankin käyttämiseen tarvittiin hieman ohjausta, kun en ole tehnyt sillä aiemmin tämänkaltaisia tunnistautumisia. Ja jännittikin hurjasti. Asia hoitui erinäisten kopiointien, tulostamisten, skannausten ja allekirjoitusten jälkeen kertaheitolla kuntoon.

Kiitokset vaan ihanille pankkitoimihenkilöille, että sain kimurantin asiani hoidettua loppuun asti. Niin ja tietenkin ilmaiseksi! 

Tiitiäisen satupolku

Jouluna pyrytti lunta. Navetta seisoi aution näköisenä lumihangessa. Päätin tampata polun sinne. Nykyään navetassa ei asu ketään. Ehkä menninkäisiä, tiitiäisiä, metsäläisiä. Täytyyhän niitäkin käydä tervehtimässä! Ennen meillä oli lehmiä navetassa ja isäntä joutui niitä hoitamaan monta kertaa päivässä. Ei ollut sähköjä. Öljylampun ja tilleen varassa mentiin. Välillä vesi loppui pihakaivosaa. Silloin vettä täytyi hakea kelkalla puolen kilometrin päästä hetteestä.

Torimyynnistä oli jäänyt kaksi havukranssia. Päätin ripustaa toisen kransseista navettamme oveen. Se näytti ovessa kauniilta. 

Katsoin omettaa vastapäätä olevaa vanhaa pirttirakennusta. Sen ikkunalla paloi kynttelikkö. Aistin menneiden sukupolvien hengen. Mieleeni tuli laulu tontusta: "Ääneti yö käy kulkuaan, maassa lunta on valkeanaan. Tonttu ei vaan saa unta...."