Köyhyydestä

Kerroin ostaneeni kokeilumielessä tällaista kahvia. Tutut sanoivat etteivät milloinkaan osta moista. Tuumasin, että hyvä sekoitus tuli kun laittoi joukkoon kesäkahvilasta vanhettunutta hintavampaa kahvia.

Tuttava neuvoivat, että täytyy nauttia aikanaan eikä säästää. Niinhän se on. Toisaalta on oltava pahan päivän vara. Pienituloisena kannattaa elää niin ettei tarvitse ottaa lainaa tiukkoina aikoina. Mitäpä jos lainaa korkoineen ei saakaan maksettua? Monet ovat menettäneet tilat ja talot velkojille. 

Sitä eletään tulojen mukaan. Vaan ei yli varojen. Henkilökohtaisena avustajana toimiessani olin matalapalkka-alalla, mutta kuitenkin sain tuloja. Ja käytin niitä myös! Maaseudulla riittää pienemmät tulot kun ei tarvitse maksaa vuokria, polttopuut saa omasta metsästä ja täällä on vähemmän "houkutuksia". 

Tuolloin rakennutimme hirsirakennuksen ja raivuutimme lisää peltoa. Vieläkin harmittaa kun maksoimme rakennushankkeesta roimat ylihinnat. Huomasin että rakentajat fiilaavat linssiin. Vaan mistä tänne metsään olisi saanut muitakaan? 

Nykyään sitten elellään miniminituloilla. Vaan kun on tottunut että välillä rahaa on vähän, välillä vielä vähemmän, niin ei maailma siihen kaadu. Kun pystyy ruokaa ostamaan ettei koko ajan nälkä kurni vatsanpohjassa - vatsan on hyvä olla välillä tyhjänäkin eikä jatkuvasti ähkyssä. Riittävästi puhtaita, ehjiä vaatteita, asunto lämpimänä, terveys ja laskut maksettu, mitä sitä ihminen muuta kaipaisi? 

Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen. Saamme elää komeiden vaaramaisemien keskellä. Jos olisimme metsittäneet esi-isien 300 vuotta sitten raivaamat pellot kuten muut täälläpäin, rypisimme rahassa 50 vuoden kuluttua jos ikää riittää. Paitsi että verottaja vie metsätuloista kolmasosan. Siihen mennessä on voitu metsänhakkuut kieltää kokonaan ettei metsitetyistä maista saisikaan rahaa. 

Sosiaalinen media, älypuhelimet ynnä muut nykyaikaiset sovellukset toimivat edullisesti. Luonto on lähellä. Ilves oli käynyt talostamme 30 metrin päässä haistelemassa kissan jälkiä. Hyvät retkeilymaastot, ei saasteita. Ei turvauhkia. Suuremmissa paikoissa saa pelätä aseistettuja alaikäisiä. Eikä ole vipin pyytäjiä. Köyhäkin voi elää suht onnellista elämää! 

Piritan päivän myyjäiset

Tulkaa Valtimon torille huomenna Piritan Päivän Myyjäisiin! Merkkipäivän vietto on oma keksintöni. Lukekaapa tämä.

Harrastin aiemmin DX-kuuntelua. Meillä ei ollut tuolloin internetiä, älypuhelinta eikä muita nykyajan hienouksia. Kuuntelin Vatikaanin radiota, kun siellä oli perjantaisin suomenkielinen lähetys. Lieneekö Leena Monti enää toimittajana?

Radio-ohjelmassa kerrottiin suomalaistytöstä, joka on liittynyt birgittalaissisariin. Kerrottiin että hän on Pohjanmaalta kotoisin. Radiotoimittaja oli yllättynyt, kun yksi uusista noviiseista oli tiedustellut selvällä suomenkielellä: "-Maistuisko pipari?" Että vielä nykyaikana suomalainen luterilaistyttö liittyy luostarisisareksi! Se on rohkea elämänvalinta. 

Mitä sillä on väliä, onko ihminen suurperheen äiti, uranainen tai vaikka nunna, kunhan on onnellinen ja sydämessään tietää, että on elämässään oikean valinnan tehnyt. Ensimmäiseksi mietin, mitä tämän uuden sisaren äiti mahtaa miettiä lapsensa valinnasta. 

Tuli mieleeni Äiti Maria, joka menetti kuolemalle parhaassa iässä olleen Poikansa meidän ihmisten rikkomusten takia. Eihän sisar Marja-Liisa sentään kuollut väkivaltaisesti, mutta on se pieni kuolema, kun oma lapsi muuttaa kauaksi kotoaan, ulkomaille. 

Yhteydenpito läheisiin rajoitettu muutamaan kirjeeseen ja parin vuoden välein tapahtuviin kotikäynteihin. Tytär ei koskaan saa työpaikkaa, muuta omaan kotiin, perusta perhettä, synnytä lapsia isoäidin iloksi. Ei mitään tavallisen ihmisen elämää. Vaan jotain vierasta, pelottavaakin. Tällainen on kova paikka äidille, joka on synnyttänyt ja kasvattanut lapsensa aikuisuuteen. Toivonut hänelle hyvää elämänuraa ja lapsi tekeekin näin radikaalin ratkaisun! 

Seuraavana syksynä meille tuli Pohjanmaalta sukulaisia käymään. Eno oli paljon reissannut ulkomailla ja tavannut kaikenlaisia ihmisiä. Kuinka ollakaan, keskustelu siirtyi luostarisisariin. Eno oli heillekin ollut ompelukonetta kauppaamassa. Sukumme on kuulu liikemisessuku. 

Selvisi, että uusi birgittalaissisar on enon naapurin tyttö! Kyllä maailma on pieni! Toivotaan, että sisar Marja-Liisalla on onnellinen elämä ja että hän on tehnyt oikean ratkaisun toteuttaa kutsumustaan!