Kyllä kai ruusukon voi rukoilla?

Kulunut päivä oli taas monivivahteinen. Sekä ihmissuhteiden että työasioiden puolesta. Täällä on nämä vanhat suvut, jotka puolustavat omiaan. Jos jokin asia aiheuttaa ristiriitaa, heti ollaan yhdessä puolustuskannalla. On surkuhupaisaa, kun loppujen lopuksi täkäläisten pikkumurheet ovat kuin kärpäsen pieru maailmankaikkeudessa. Jo naapurikylällä niille hymähdetään. - Ai, teilläkin on niin. Toisaalta, jos jokin merkityksettömältä tuntuva asia on jollekin tosissaan tärkeä, niin kukapa sitä häneltä estää!

Illan koittaessa sain työasiani järjestykseen. Kevät on hektistä aikaa. Kaiken touhun ja hyörinän keskellä mieli kaipaa lepohetkeä. Kukin rauhoittuu omalla tavallaan. Minulla rauhoittuminen tarkoittaa esivanhemmilta perittyä rukoilemista. Perinnepihassa ollaan tässäkin asiassa perinteisellä linjalla. Täältä on pitkä matka kirkkoon. Ja toisaalta, jos harvoin käy kirkossa, aktiivisemmat kirkossa kävijät katsovat, mikäs tuolla on kun tänne tuli? Eihän häntä yleensä täällä näy. Joillekin "metsä kirkkoni olla saa!" Joskus on tehtävä kuten viisas Opettaja 2000 vuotta sitten neuvoi: "-Mene huoneeseesi, sulje ovi perässäsi ja rukoile Isääsi, joka salassa on!" Meniköhän nyt aivan sanasta sanaan, mutta sinne päin.

Olen käyttänyt meditaation apuvälineenä varkautelaisen Aki Könösen Posliinistudiolta hankkimaani ruskeasävyistä ruusukkoa. Se on kevyt. Keveydellään se kuin siirtää käyttäjänsä taakkoja vähemmän painaviksi. Minulla on kaksi itse näpertämääni ruusukkoa ajoilta, jolloin käytössäni ei ollut nettikauppojen ihmeellistä maailmaa. Tämä iltana päätin kaivaa kätköistäni ensimmäisen oikean ruusukon, jonka tilasin aikoinaan East Side Artilta. Lieneekö koko liikettäkään enää olemassa?

Makuuhuoneen liukuovisenkki auki. Sieltähän helminauha huolellisesti taiteltuun kirjekuoreen kätkettynä löytyi. Siinä on mustat, kulmikkaat, painavat helmet. Posliinistudion ruusukossa on soikeat kevyemmät. Vanhan ruusukon metalliosat olivat patinoituneet ajan saatossa. Otin ruusukon käteeni. Se tuntui painavalta. Nostalgiset muistot tulvahtivat mieleeni. Ruusukon paino nosti tunteet pintaan. Tuli tunne, että painavampi ruusukko auttaa keskittymään paremmin meditaatioon. Se kaunis ruskea ruusukko tuntui äkkiä hieman heppoiselta. Mutta sekin on arvokas! Jossain nettikirjoituksessa sanottiin että rukoukset pyhittävät rukousnauhan. Samoin kuin menneiden sukupolvien rukouksista jää kirkkoon oma tunnelma.

Mietiskelin torstain ruusukon aiheet. Katsoin vastakkaisella seinällä olevaa sukutaulua. Ajattelin menneitä sukupolvia. He kaikki ovat täällä ajassa ollessaan rukoilleet. Rukous kantaa sukupolvien yli. Ajatukseni eivät harhailleet kuten viimeksi sillä uudemmalla, kevyemmällä ruusukolla mietiskellessä. Oliko tähän vanhaan rukousnauhaan tarttunut sittenkin - aavistus pyhää?

Hei! Laitetaan joulua!

(olipa tällä kirjoituksella paljon lukijoita) Muistiinmerkintä itselle 

Kävin toissapäivänä torilla myymässä pullia ja piirakoita. Kauppa kävi hyvin. Adventinaika alkaa viikon kuluttua. Silloin alkavat myös perinnepihan jouluruokailut. Ei ole varmaa, paljonko kävijöitä tulee kun kaupungin puolella sattuu Joulunavaus samalle viikonlopulle. Alkoi jo joulututtaa, että kiipesin yläkertaan hakemaan joulujuttuja. Paketoin ensimmäiset lahjat ja laitoin ne koriin odottamaan joulua. Laitoimme ikkunoille adventtivaloja ja mamman kammariin jouluverhot. Isäntä tilasi ne Hobby Hallista. Verhot ovat kestäneet varmaan 20 vuotta kun ei niitä pidetä muulloin kuin marras-joulukuussa. Tässä kuvia. 

Meillä on yläkerrassa pieni retriittihuone, jonne voi mennä hiljentymään adventinaikana, paastonaikana ja milloin vaan. Kirkko on kaukana. Seurakunta -ja kuntaliitoksesta seurasi, että kirkonmenojakaan ei pidetä enää joka sunnuntai. Mitenkä se kuuluikaan: "Mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa." Toisaalta ei pidä unohtaa uskovien yhteyttä. Mutta tällainen simppeli pieni kappeli auttaa päivittäisessä hiljentymisessä.

Tätä meidän mallia on koottu pikkuhiljaa. Vanha televisiotaso toimii pöytänä. Sen päälle on levitetty vanha vauvanlakana. Värillinen liina vaihtuu liturgisen vuoden mukaan. Tilasin Ellokselta kankaita ja ompelin aina uuden liinan paastonajaksi, arkikaudeksi jne. Adventilta alkaa paasto eli pöydällä on liila liina. Päällimmäisenä on ikivanha pieni damastiliina.

Messinkiset kynttilänjalat taisin saada joskus ilmaiseksi Yves Rocherilta. Ja Raamattu on toistasataa vuotta vanha isän Saara-tädin peruja. Kukkalaite on naapurin emännän 30 vuotta sitten lahjoittama. Ei saisi pitää tekokukkia. Tämä on poikkeustapaus. Seinällä on valmistamani tilkkutekstiili The Crown of Thorns. Mielestäni se sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Minkälaisia kotikappeleita teillä on? 

Minulla on kangasvarasto yläkerrassa ja hain sieltä joulukankaita, jos vaikka inspiraatio iskisi ja ompelisin parit pannulaput tai muuta mukavaa jolupuotiin myyntiin. Tilasin kankaat saksalaiselta kankaita.com -firmalta. Joukossa on ihan napakkaa laatua.

Ekumeenista

Bomban tsasouna Nurmeksessa

Kävin Nurmeksessa tutustumassa Hiljaisuuden Polkuun ja Bomban tsasounaan. Sukulaisen maalle Juuan Keski-Vuokkoon rakensi kyläyhdistys tsasounan vuonna 2002. En ole päässyt sitä vielä katsomaan. 

Meillä vaalitaan karjalaisperinteitä. Olemme itse luterilaisia. Sain tädiltäni perintönä kaksi ikonia, joista toinen on pirttirakennuksemme nurkassa. Siihenkin liittyy tarina. Ikonit saatuani ajattelin että olisipa mukava olla oma hylly sille ikonille. Menin paikalliselle kirppikselle, ja sieltähän sellainen löytyikin. Hinta 3 €!

Ajattelin, jos vielä saisi lampukan ikonin eteen. Parin viikon kuluttua menin samalle kirppikselle uudelleen. Kas! Siellä oli lampukka 5 euroa. Jos menet jostain lampukoita uutena ostamaan, hinta on moninkertainen. Tällaisia hieman jännittäviä tapauksia täällä vanhalla, pitkään asutulla seudulla joskus sattuu, että jokin asia, jota kaipaat, ns. käveleekin vastaan. 

Asensin hyllyn, ikonin ja lampukan pirttimme itänurkkaan. Mutta sisään tulijoille ikoni jäi selän taakse, josta minua hienotunteisesti huomautettiin. Enhän minä pataluterilaisena sitä huomannut! Kuluneena kesänä siirsin "tsupun" pirttimme etelänurkkaan, josta se näkyy ensimmäisenä sisään tulijoille. Ja toisaalta, Pyhä Kaupunki Jerusalem on kutakuinkin meiltä katsottuna etelä-kaakkosuunnassa. Eli hyvä ilmansuunta sekin.

Yläpihan Pirtin tsuppu eli ikoninurkkaus

Oletko kuullut sellaisesta kuin Vastasmännikön muinaiskalmisto ja Itkukivi? Ne sijaitsevat maillamme täällä Sivakan kylässä Valtimon pitäjässä. Kerron paikasta jossain toisessa blogikirjoituksessani. Toivotan lukijoillemme rauhallista viikonvaihdetta!