Facebookissa alkoivat kaverit julkaista kuvia lakkasaaliistaan. En ole mikään metsänmörri. En erityisemmin viihdy metsissä. Kas kun en ole lapsena siihen tottunut. Tai lapsena marjareissut olivat tylsiä, joten aikuisenakaan en ole opetellut metsissä retkeilemään. Toisaalta työasiat maaseudulla vievät oman aikansa, joten sinä vähänä vapaa-aikana, mitä sitä on, tahtoo mieluusti tehdä jotain muuta, mikä ei liity maaseutuun tahikka metsiin.
Eräänä viileämpänä aamuna otin vanhan tutun marjasangon mukaani ja painuin suolle. Ensin näytti, ettei siellä ole lakkoja, mutta kun tunnin ajan kuljin ristiin rastiin, sain pari litraa hyvälaatuisia, kypsiä lakkoja.
Siinä kulkiessani muistin olla kiitollinen siitä että pystyn vielä itse kulkemaan marjastamassa. Monet ikäiseni ovat jo siirtyneet "tuonilmaisiin", tosin nuorella ikää, mutta voihan nuorikin sairastua vakavasti tai joutua onnettomuuteen.
"Paljon on aihetta lapsella kiittää....."