Uusi kukkapenkki

 

Syksyllä raivattiin suureksi levinnyt syreenipuska pois ja keksimme, että pensaan paikalle sopisi nätisti kukkapenkki. Meillä ei liiemmälti multamaata ole, kun traktorin kutsuminen peltotöihin jostain 30 kilometrin päästä maksaa maltaita. Ja maatalousurakoitsijat eivät mieluusti tule avuksi kukkapenkin muokkaukseen. 

Tuolla se on nyt nättinä kivirauniolla. Varmaan alkaa syreenipensas sielläkin menestymään. Sitkeätä lajia on unkarinsyreeni. 

 

Meillä kerätään kukkien siemenet syksyllä talteen. Säästyy pitkä sentti kun ei tarvitse niitä pikkupusseissa kaupasta ostaa. Aiomme kokeilla tänä kesänä zinnioita eli oppineittenkukkaa. Meinasin heittää siemenet suoraan kukkapenkkiin. Kun avasin kaupasta ostetun pussin, suunnitelmat muuttuivatkin ja esikasvatan zinniat muutamassa jogurttipurkissa. 

Seuraava sisältää piilomainontaa. Garden Wulfin hara on mainio. Kallis, mutta kestävä. Kukkapenkin kohta möyhentyi välineellä hetkessä. Täytyy vielä säkillinen puutarhamultaa levittää tuohon niin saadaan mainio kukkapenkki. 

Kehäkukat voi kylvää viileänä vuodenaikana. Joskus ne kylväytyvät itsekseen seuraavana vuotena. Hallaharso nopeuttaa itämistä.

Tiivistin kylvökset rautaharavan lavalla. Ja voila! Nyt vaan odottelemaan, mitä maasta nousee.

Jossain vaiheessa uuteen kukkapenkkiin kannattaa hankkia reunat. Vaikka maa on tässä vaiheessa neitseellistä. Syreenin juurelta kasvillisuus puuttuu. Pian paikalle ehtivät juolavehnät, nokkoset, rönsyleinikit ynnä muut kukkapenkin rikat. 

Viileänä keväänä olemme saaneet nauttia ennätyspitkään lumikellojen ja krookusten kukinnasta. Kasvit on suojattu verkoin, kun puputkin nauttivat kevään kukista, hieman eri tavalla kuin me ihmiset, eli sisäisesti. 

Mukavaa viikonloppua lukijoille! 

Mansikkamaalla

 

Nyt on pääsiäinen juhlittu ja torillakin pyörähdetty. Kevättyöt aloitettiin täkäläisittäin ennätysaikaisin. Mansikkamaa on haravoitu. Meillä siirryttiin tavanomaiseen mansikanviljelyyn. Paikallisesti tuotetusta mansikasta on seudulla pulaa ja siitä saa hyvän hinnan. Jätetään hifistelyt heille, joilla siihen on aikaa ja tietotaitoa. Alue näyttää tureikkoiselta, kun suurella traktorilla ei pääse joka paikkaa niittämään ja raivaussaha sanoi viime kesänä työsopimuksensa irti. Moottori käy, mutta terä ei liiku. Millä saisi mättäitä kasvattavat heinät häädettyä mansikkamaalta? Pellosta 10 m2 on mätästynyt. Myrkkyä ei voi käyttää kun siinä kuolevat mansikatkin. Netistä saa edullisesti nastoja mansikkakankaan kiinnittämiseen. Tämä ensimmäinen, suurempi kasvatus ankkuroitiin kivillä. Ne haittaavat hoitotoimenpiteitä. 

Seuraavassa kuvassa Pohjorinne, joka saatiin vihdoin viimein raivattua kivistä viime syksynä. Niityn kunnostus oli joukkorahoituskohteena muutama vuosi sitten. Sivakkalaisittain sanottuna: Voipi kaunistaan katella! Lohkolle on kylvetty apila-nurmiseosta. Alkuperäinen kasvusto nousee kyllä säikähdyksen jälkeen. Lohkolla kasvaa niittykukkia kuten päivänkakkaraa, ruusuruohoa, kultapiiskua ym. Joku kertoi, että Pohjorinteellä on kasvanut tervakukkaakin. Näitä odotellen. Rinteen halki kulkee metsäpolku Salmijärventielle. Alueella liikkuvat, muistakaa käyttää polkua ettei se kasva umpeen! Kansalaisen karttapaikka neuvoo polun sijainnin. Polku on sen verran epätasainen, ettei sitä voi ajaa esim. retkipyörällä. 

Tämän suven suunnitelmissa on tien varressa sijaitsevan Suoniityn kunnostus. Sitten niittotyöt helpottuvat kun traktorilla saa vetäistä koko helahoidon nurin. 

Kiitokset kaikille menneille, nykyisille ja tuleville maatalousurakoitsijoille, jotka ovat auttaneet toteuttamaan toivetta elävästä maatilasta metsien keskellä! 

Lopuksi kukkakuvia. Meillä täytyy verkottaa tulppaanit ym. kevätkukat, kun puput pitävät niitä herkkunaan.

Ekumeeninen pääsiäinen

Tämä pääsiäinen jäi erityisesti mieleen kun saimme polttaa pohjalaiseen tapaan "pääsiääsvalakian". Tapahtumaa seuraamaan saapui neljä henkeä. YouTubesta tuli seurattua Via Crucis -näytelmä Helsingistä. Toinen pääsiäispäivä toi surusanoman paavi Franciscuksen poismenosta. Ja meillä kävi paikallinen kirjailijakuuluisuus ja ortodokseja tutustumassa paikkaamme. Seuraavassa video pääsiäisen vietosta https://youtu.be/6tsuLDO8O4c?si=b1txim3cCI75nA1H

Maisemapäivä

 

Tarina Yläpihan matkailutilasta syntyi tarpeesta säilyttää edes osa aiemmin kuuluisan Sivakkavaaran komeista vaaramaisemista. Häkkilän Yläpihan maanviljelijä Hannes Häkkinen arvosti maisemia suuresti. Tämän kuoltua lähes kaikki kylän pellot metsitettiin kuuselle. Ei ollut ketään, joka olisi kyseenalaistanut toiminnan. Maanomistajien puoluepoliittiset näkemykset vielä edistivät asiaa. Tarjottiinpa EU-tukipeltojen metsitystä meillekin. Pellot metsittämällä samalla olisi kadonnut Sivakkavaaran tunnusmerkki vaaramaisema Hannes Häkkisen sukutilan mailta. Syntyi kysymys miten pitää maisema-asiaa esillä ja säilyttää omat vaaramaisemat avoimina. Niinpä tuli idea perinnetilan perustamisesta. Netistä löytyi sopiva vanha maalaistalo entisen päärakennuksemme paikalle ja loppu onkin historiaa. Pääosa pelloista on kunnostettu niittokelpoisiksi ja loputkin aiotaan kivetä lähivuosina. Koiravaaran kylänosassa on perustettu suojelualue, joka takaa peltojen ja näin ollen arvokkaan kulttuurimaiseman säilymisen tulevaisuudessa.

Kukkia

 

Tepastelin tuolla meidän puutarhassa ja sieltähän löytyi kukkia, kukkia, kukkia.... 

Katso video tästä

Sitten kun minua ei ole....

 

Näin tuumi isäni ostellessaan pöytäliinoja, astioita, työkaluja sun muuta. Jälkikasvu motkotti, kun varastot täyttyivät tarvekaluista. Nyt ei enää työkaluja ostella - ainakaan varastoon. Kohta on isän kuolemasta kymmenen vuotta. Miten viisaasti tehty, hankkia tarvikkeita vastaisen varalle!

Se on ikävää, kun meillä oli ne kaverukset kokoamassa hirsikehikkoa. Lupasin, että he saavat lainata joitain työkalujamme. Mutta he ottivatkin ne matkaansa eivätkä palauttaneet niitä. Sen lisäksi että ilmoittivat työtunteja reilusti enemmän kuin mitä todellisuudessa työskentelivät! Siinä meni arvokkaita halkaisukirveitä, lapioita ja muita tavaroita teille tietymättömille. Niitähän saa uusia ostettua, mutta se on surullista, kun ne olivat isäni omalle perheelleen hankkimia. Nyt ne ovat maailmalla menossa, uppo-outojen ihmisten hallussa.

Lauantaina keksin, että meillä on isäni ostama adventtikynttelikkö. Olen eräässä Facebook-ryhmässä ja päätin ottaa kuvan kyntteliköstä ja toivottaa hyvää 4. adventtisunnuntaita ryhmäläisille. Laitoin toivotuksen ajastuksella ryhmälle. Voi, jopa oli tullut peukutuksia kuvalle herättyäni ja avattuani ko sovelluksen! Mukavaa, että ihmiset tykkäsivät kuvastani.