Tuloja ympäristöyrittäjyydestä

Kylällämme on mainiot mahdollisuudet monipuoliseen ympäristöyrittäjyyteen. Asian voi nivoa matkailuun, vieraslajien torjuntaan, ympäristökasvatukseen, kulttuuriperinnön vaalimiseen muutamia mainitakseen. Kuvassa metsitetty pelto kylätien varrella. 

Joensuun Kukkolan tilalla järjestetään aiheesta koulutus, johon voi osallistua myös etäyhteyksin. Ilmoittaudu viimeistään 25.11. Tästä linkistä saat lisätietoa päivän kulusta. 

Niitettiin polku

 

Meiltä johtaa vanha polku läheiselle metsäautotielle. Tie kiertää takaisin kylätielle. Mukava parin kilometrin patikkareitti komeissa vaaramaisemissa. Polun varrella on kaunis luonnonniitty, joka on vaarassa pusikoitua, kun sitä ei voi kivien takia niittää traktorilla. Kylätielle niityn kautta avautuva vaaramaisema on kylämme tunnusmerkki. 

Kymmenisen vuotta sitten täällä oli metsänhoitoyhdistyksellä laajamittainen peltojen metsityshanke. Samassa yhteydessä he aikoivat metsittää kylätien varrella olevan viimeisen vaaranäkymän eli tämän kyseisen niityn. Metsän varttuessa kylämaisema olisi kasvanut umpeen. Kuten kävi läheiselle paljon suuremmalle peltoaukealle kun se istutettiin kuuselle. Monien mutkien kautta saimme estettyä hankkeen omilta mailtamme. 

Jokunen aika sitten kampanjoimme Mesenaatin avulla varoja kivisen niityn kunnostukseen. Kampanja tuotti yli tuhat euroa. Kiitokset kaikille mesetoijille! Osa vastikkeista on täällä vielä lunastamatta. 

Kaksi vuotta sitten niitätimme alueelta vesakot erikoisniittokoneella ja tämä tuli maksamaan paljon. Samalla kyselimme alueen kaivinkonefirmoja kivien raivuuseen, jolloin niityn kunnosapito tapahtuisi edullisemmin traktoriniittokoneella. 

Joku yritys täällä kävi ja lupasi tulla töihin. Heitä ei sitten näkynytkään. Syksyllä joku toinen kävi katsomassa ja lupasivat tulla kesäkuussa töihin. Elokuu on alkanut ja kivien raivaajia ei näy. 

Uusi vesakko kasvoi nopeasti niitetyn pusikon tilalle. Kannot olisi pitänyt käsitellä torjunta-aineella. Vaikeaa raivata kiviä korkeassa vesakossa. Täytyy syksyllä lehtien karistua kysellä töihin kolmatta urakoitsijaa. Ehkä sitten onnistuu. 

Ohdakkeinen on yrittäjän tie

Vanhaa hirsirakennusta pystytettiin lähes vuosi. Eivätkä kirvesmiehet saaneet kaikkia varveja asennettua paikoilleen kuten kuvasta näkyy. 

Eräs naapurimme oli kovin huolissaan, muistammeko varmasti maksaa veroja kaikesta yritystoiminnastamme. Hän ja hänen sukunsa ei ole ollut missään tekemisissä vuosikausiin. Paikalliselta nuohoojalta tuli tämä tieto. Hän kun oli liikkunut siellä suunnalla. 

No, ei kun veroilmoitusta vääntämään oikein pidemmän kaavan mukaan. Syksyllä tulo verotoimistosta tieto. Yrityksen ennakkoveroa on maksettava 21 prosenttia! Eihän tuo suuri ole, kun jotkut maksavat veroja 60 prosenttia. Mutta mikroyrityksen liikevaihdossa tuollainenkin osuus tuntuu. 

Näillä tuotoilla ei kannata YEL:iä tai muita maksella. Tulos pitäisi olla vähintään viisinkertainen. Harmittaa tietenkin, kun tavallisena palkansaajana ei pikkutuloista paljon veroa tarvitse maksaa. Mutta jos pyörität pientäkin bisnestä joudut maksamaan itsesi melkein kipeäksi. Kävisikö niin, että näyttäisin palkkatuloverokorttini kesäkahvila-asiakkaille ja ilmoittaisin olevani täällä duunissa vain? Maksaisivatko he minulle palkkaa kun keitän heille kahvit ja leivon pullaa? Eli olisin heillä töissä. Tuskinpa vain! 

Kun palkkasimme Veken ja Maken pystyttämään hirsirakennusta, ilmoittivat he tulleensa rakentamaan omakotitaloa. Nauroin heidän puheilleen. Eihän pyolilahoista hirsistä mitään taloja rakennella! Ja eihän tähän oltu LVI:tä eikä muita suunniteltu. Olin väärässä! Kyllä tuo hatara "lato" tuli maksamaan omakotitalon verran. Palkat osoittautuivat kaveruksille kovin suolaisiksi etanavauhtia tapahtuneen työskentelyn johdosta. Kaveruksille oli korkeista kuukausiveloituksista huolimatta epäilyttävän alhainen veroprosentti. Aivan kuin he eivät olisi palkkatyötä tehneetkään. Ihmeellistä! 

Meillä riittäisi kahvilarakennuksesta poistoja sadaksi vuodeksi. Näillä tuotoilla ei tarvitsisi yritysveroa silloin maksaakaan. Tulos jäisi miinusmerkkiseksi. Harmi vaan kun poistot on käytettävä 10 vuodessa. Silloin yritystuloksen olisi oltava toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa. Sellaiseen ei täällä salolla voi koskaan yltää. Koko kylä metsitettiin kymmenen vuotta sitten. Eivät ihmiset tiedä, että täällä on yritystoimintaa ja että ihmisiä asunut jo 500 vuotta kun ei täällä ole muuta kuin metsää vaan. Kaikki kylätien varren kauniit niityt ja vaaramaisemat kasvavat nykyisin korpikuusikkoa. 

Olisimme ostaneet metsitetyt tienvarsipellot ja raivanneet ne takaisin nurmelle. Kylämaisema olisi säilynyt avoimena, olisimme saaneet EU-tukia ja raivauskustannukset olisi voinut vähentää verotuksessa. Olisi näkynyt, että tämähän on elävä kylä! Maanomistajilla ei ole ollut sanottavammin halukkuutta maakauppoihin. Suvun maita ei muille myydä! Mieluummin metsitetään ne. Pellonkunnostus niityksi on huomattavasti edullisempaa kuin maksaa kalliita tuntipalkkoja tupakkatauokojen ja suunnittelutuntien pitämisestä sekä talon saunan lämmityksestä ilmaisilla polttopuilla omaan käyttöön huijariremonttireiskoille! 

Sananparsi sanoo, että paistaa se päivä risukasaankin. Ja että kissa putoaa aina tassuilleen. Jos jotain hyvääkin tästä verotuksesta löytää niin sen ainakin, että nyt olemme oikein virallisesti yrittäjiä. 

Itsenäisyyspäivänä

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Pohjois-Karjalan vaaramaisemista! Mielenkiintoista seurata blogini lukijamäärä. Välillä on lähes 60 lukijaa. Seuraavan kirjoituksen onkin lukenut vain neljä henkilöä. Mistähän johtunee. 🤔

Mutta asiaan siis. Tämä on minun mielipiteeni asiasta enkä luule olevani kovin väärässä. Mielestäni nämä komeat kulttuurimaisemat kuuluvat osaksi itsenäisyyttämme. Esivanhempamme ovat ne korvesta aikoinaan raivanneet ja kapean leipäkyrsänsä niistä repineet. Välillä petäjäistä joukkoon sekoitelleet.

Nykyaikana vouhotetaan hiilinieluista sun muista. Pellot pitäisi metsittää. Hankimmeko ruoan sitten ulkomailta saastuttavilla lentokoneilla? Jos tulee maailmanlaajuinen katastrofi, ei Suomeen rahdata ensimmäisenä ruokaa. Ensin ravitaan oman maan kansalaiset. Pieni Suomi voi joutua nuolemaan näppejään - tässä tapauksessa huuliaan. Kotimainen ruoka on puhdasta ja siinä on pienempi hiilijalanjälki kuin ulkomailta tuotetussa.

Jos nämä arvokkaat kulttuurimaisemat metsitetään, siinä heitetään lapsi pesuveden mukana pois. Maa- ja metsätaloustuottajien suuret järjestöt kannattavat tehotuotantoa. Kaikesta pitäisi saada maksimaalinen tuotto. Pehmeät arvot eivät merkitse heille mitään. Luontoihmiset taas suojelisivat kaiken pystyyn. Mitään ei saisi tehdä. Pitäisi olla luonnonmukaisesti. Kiviä ei saisi raivata pelloilta. Maata ei saisi viljellä eikä vesakoita torjua kasvinsuojeluaineilla. Minne on vanha kunnon talonpoikaisjärki kadonnut?

Kirja ilmestyi

 

Mustin Päiväkirjasta ilmestyi viime perjantaina. Kirja kertoo perinnepihan elämästä seropityttö Mustin silmin katsottuna. Mustin kaikenkarvaiseen laumaan kuuluu emäntä, joka pitää kesäkahvilaa maatilalle rakennetussa suuressa koirankopissa. Emäntä hoitaa kylän viimeisiä perinnemaisemia ja harrastaa valokuvausta. Musti ihmettelee emännän outoja toilauksia ja sen kollin.... Kirja perustuu tositapahtumiin ja se on kirjoitettu niin sanotusti kieli poskessa. Välillä on surullisiakin juttuja, nekin kuuluvat elämään.

Kovakantista 200-sivuista värikuvitettua teosta voi tilata sähköpostilla ylapihantila@gmail.com tai WhatsAppilla 358505994630. 33,00 euroa maksavaan kirjaan lisätään lähetyskulut mukaan. Tässä blogissa on myös kauppa -osio, josta voit tilata kirjan yhteydenottolomakkeella.

Maaseudun maankäytöstä

Vietimme keskiviikkona maailman maisemapäivää. Maiseman merkitys korostuu täällä maaseudulla asuessa, töitä tehdessä. Maisemaa ei pääse "pakoon". Mikäli totuttu maisema muuttuu dramaattisesti, herättää se monenlaisia tuntoja. Ei pelkästään positiivisia. 

Radio-ohjelmassa haastateltiin Liperin seudun kyläläisiä, jonne suunnitellaan avattavaksi kivilouhosta. Äänessä oli mökkiläinen, joka on kilometrin päässä kaivoksesta. Kuinka tuleva toiminta haittaa häntä, ympäröivää luontoa ja paikallisia asukkaita. Ja varmasti se sen tekeekin. 

Jos yhtiö aikoo jotain, niin sitä noustaan yhtenä rintamana vastustamaan. Mutta, yksityiset maanomistajat saavat tehdä maillaan mitä tahtovat. Ja kukaan ei sano mitään - tuskin huomaavatkaan. Miten tämä on mahdollista? Eikö yksityisten maanomistajien alueet ole yhtä arvokkaita kuin yhtiöidenkin? 

Meidän kylällämme kävi niin että eräs metsäalan toimija kulki talosta taloon ja houkutteli kyläläiset metsittämään vanhat peltonsa. Metsäasiantuntija ei huomannut mainita maanomistajille sitä, että heidän maansa on arvokasta perinnemaisemaa eikä sitä että pellonmetsitys on vapaaehtoista.

Näin tapahtui. Kun nimi oli saatu paperiin, koneet tulivat jo seuraavana päivänä metsittämään. Meillekin käytiin useampaan otteeseen tarjoamassa metsitystä lähes 400-vuotisen sukutilan pelloille isännän maatessa sairasvuoteella. Emme metsittäneet. Kylän pellot eivät ole mitään "peltoheittoja" jossain metsän siimeksessä, vaan tyypillisissä pohjoiskarjalaisissa vaaramaisemissa puikkelehtivan kapean kylätien varrella. 

Kylämme on oli aiemmin kuuluisa komeista kaukonäkymistään, joita kävivät taiteilijat ja maisemakuvaajat ihailemassa. Alueemme määriteltiin kolmisenkymmentä vuotta sitten maisematyypiltään Vaara-Karjalan alueeksi. On ikävää kun komeat maalaismaisemat idyllisen kylätien varrella muuttuvat pian synkäksi korpikuusikoksi, eikä kukaan mahda / halua tehdä asialle mitään.  

Kun koko lähiympäristö kasvaa kuusikkoa, emme mekään saa maillemme suojelualuetta tai kaavamerkintää. Maakuntaliitossa "priorisoidaan": ei kannata säästää yksittäistä kohdetta vaikka paikka olisi miten arvokas, jos ympäristö on rahan-..... tarkoitan metsänkasvatusaluetta.

Otimme asiasta yhteyttä ELY:yn ja muihin viranomaisiin jos he voisivat estää kylämaisemien tuhoutumisen. Kaikki ovat täysin hampaattomia. Yksityisomistus on rikkomaton. Eräs ympäristöviranomainen ehdotti että ostaisimme metsitetyt pellot ja raivaisimme ne takaisin avoimeksi. Tämä ei maata omistaville käynyt. He eivät ensi-isiensä maita muille myy. Jos maanomistajat asuisivat paikkakunnalla, olisivat he harkinneet maisemiensa metsitystä ehkä tarkemmin. Kuka löytäisi kompromissin että arvokas maisema säilyisi ja lopputulos tyydyttäisi kaikkia osapuolia? 

Kuvassa kuuselle metsitettyä peltomaisemaa kylätien varressa. 

Kiitos!

 

Kiitokset kaikille minua monin tavoin tukeneille ja auttaneille Pelastetaan Perinnemaisema -kampanjassa. Tämä päivä on mennyt lumitöissä, kun lumet putosivat varaston katolta oven eteen. Sitten mesetoijat ovat lähettäneet minulle kiitosviestejä ja tietoja, milloin tulevat noutamaan vastikkeensa. 

Osa vastikkeistahan on sellaisia, että ne ovat nautittavissa paikan päällä. Meille on tulossa mm. paikallinen ortodoksimunkki päiväkaffeelle, kun joku oli ostanut hänelle kampanjan kautta vastikkeen. Olemme munkki Stefanoksen kanssa samoilla linjoilla näissä maisema-asioissa. 

Vielä yhtään postitse toimitettavaa vastiketta en ole ehtinyt toimittaa. Anteeksi! Jospa tässä viikon myötä on paremmin aikaa alkaa pakata niitä. Postitettaviakin on parikymmentä lähetystä. Että puuhaa riittää! 

Maiseman Tarina

 

https://youtu.be/hemVpgbJ3d0

Tällä upealla kuvakavalkadilla kerrotaan Nurmeksessa Valtimon pitäjässä sijaitsevan Sivakkavaaran kylän maiseman tarina. Katso ja nauti! Vielä ehtii mukaan maisemakampanjaamme https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Osta ja auta säilyttämään arvokas kylämaisema avoimena.

Huom! Jos kuva ei lähde pyörimään, klikkaa tätä YouTube linkkiä https://youtu.be/hemVpgbJ3d0

Välipäivitys

 

Moi kaikille! Tää on nyt sellainen välipäivitys. Sää lauhtui plussalle ja odotellaan lumien putoamiista katoilta. Olkaa muuten varovasti sen lumen kanssa! Yksi Amerikan serkun naapuri oli kuollut jäätyään katolta pudonneen lumen alle. Tätä juttua kerrottiin kun olin penska. Ja eivät lumionnettomuudet ole harvinaisia Suomessakaan.

Keräsin tähän maisemakampanjan vastikkeita postitettavaksi. On kuule hurjan kalliit toimitusmaksut! Laskin että korttien, postimerkkien ym. pienten postitukseen menee 35 euroa, eikä siinä ole kuin postimaksut. Lisäksi tulevat kirjekuoret, käärepaperit ym. Ja kai joukkoon on laitettava jokin kiitoskorttikin. Kirjojen ja muiden raskaampien lähetysmaksut ovat eri luokkaa. Eli jos keräät Mesenaatilla tonnin rahaa, menee siitä ainakin satanen lähetyskuluihin. Hui!

Vielä ehdit tutustua joukkorahoituskampanjan vastikkeisiin ja tukemaan maisemahankettani ostamalla niitä täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Tässä hieman rauhallisemmalla videolla esitellään suosittuja vastikkeita. Joku kertoi saaneensa edellisestä vidistä migreenin. Sellaiset lukijat, jotka eivät vielä tiedä mikä tää joukkorahoitusjuttu on, niin kerronpa hieman.

Maatilallamme on vanha, kivinen pelto. Sitä on hankala niittää tms. kivien vuoksi. Emme tahdo metsittää tätä kaunista niittyä, joten kivet on saatava sieltä pois. Kivien raivaukseen ei saa avustuksia kuten laiduntamiseen, pellonmetsitykseen tms. Siksi keksin kerätä pellon kunnostukseen rahoitusta Mesenaatin avulla. Samalla teen ympäristötietoisuutta tunnetuksi ihmisille. Täällä kaikki muut kasvattavat vain metsää. On erkavoiduttu perinteisestä maataloudesta.

ÄLKÄÄ LADATKO TIKTOKIA!!!

 

Voi hurja, mihin taas eilinen päivä hupeni! Olisi pitänyt kolata pihatie ja tampata polut kun "imekettä" oli taas satanut ainakin 10 senttiä. Sitten huusholli olisi pitänyt imuroida, ehkä mopatakin ja matot tampata. Vaan mihin se eilinen päiväkin taas meni? TikTokiin!

Meillä alkoi viimeinen maisemakampanjaviikko ja ajattelin tehdä asiaan liittyen toisenkin videon. Se mesenaatti.me:n kampanjavideo on pitkä ja kuvattu talvisissa maisemissa. Päätin aikoja sitten laatia kesäisemmänkin filminpätkän.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Älykännyssäni on AddText -sovellus ja Googlen kuva-arkistossani 12 000 kuvaa. Valitsin kuvat, lisäsin tekstit, TikTok -sovellus käyntiin ja lisää musiikki. Tuli niin menevä kampanjavideo, että alkoi itseäkin hytkyttää poppimusiikin tahdissa. A'vot!

Voit auttaa meitä Peri-Sivakan kylän tunnusmerkin, viimeisen avoimen vaaramaiseman, säilyttämisessä ja kunnostuksessa ostamalla vastikkeita täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kerro hankkeestamme ystävillesi sekä jaa linkkiä verkostoissasi. Kiitos jos autat! 

Maisemakampanjan suosituimmat vastikkeet

  

Blogisarjan tässä jaksossa esitellään suosituimpia Pelastetaan Perinnemaisema -joukkorahoituskampanjan vastikkeita. Klikkaa ja osta itsellesi mieluisin/mieluisimmat vastikkeet ja auta! https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ Kerro tästä hienosta kampanjastamme ystävillesi ja jaa linkkiä verkostoissasi. 

- Niittykukkien siemenseos. Yläpihan tilan perinnebiotoopeilta kerätty. Hinta 10, 00 €. Osta tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- Pullakahvit maisemakahviossa 10,00 €. Osta tästä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- 10 kpl käsinleivottuja karjalanpiirakoita (lakt.) 10,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- 4 kpl maisemapostikortteja 20,00 €. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- Postimerkkiarkki. 10 kpl omakuvamerkkejä kampanjan kohteena olevasta niitystä. Keräilyharvinaisuus! Hinta 35,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- Kylätiellä - kuvateos Sivakan vaaramaisemakylästä. Laadukkaalle paperille painettu, kovakantinen värikuvateos. Hinta 60,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Nämä ja monta muuta vastikketta löydät täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos kannatuksestasi! 

Liu lau laskiaista

 

Ai, että mitä tuli eilen touhuttua? Se selvinnee tästä videosta. Osallistu maisemakampanjaamme ja osta vastikkeita täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Muista kertoa hankkeestamme tutuille ja jakaa linkkiä verkostoissasi. Hyvää tuhkakeskiviikkoa! 

Kummallinen juttu

  

Sukutilamme kuuluu arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin kaukonäkymien ja rakennusperinnön johdosta. Täste statuksesta seuraa myös velvollisuuksia. Maisemat on pidettävä avoimina ja rakennukset kunnossa. 

Tämän Pohjorinteen niityn kunnostuksen eteen on tehty jo vuosia töitä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kivet olisi vielä poistettava, jotta lohkoa voisi hoitaa traktorilla. Valitse sopivin kampanjatuote, osta se ja auta meitä saattamaan hankkeemme valmiiksi! Vastikkeet löydät tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Kerron nyt erään selittämättömän tapauksen, joka liittyy tuohon kyseiseen niittyyn. Niitty oli vesakoitunut. Kylällä metsitettiin vanhoja peltoja. Olin juuri päivittänyt metsäsuunnitelman ja havaitsin, että Pohjorinteen peltoalue oli merkitty siihen "väärää puulajia kasvavaksi metsäksi", joka on välittömästi metsitettävä oikealle puulajille.

Toinen kummastusta herättänyt seikka oli, kun eräs pellonreunavesakko kännykkämaston kupeella oli metsäsuunnitelmassa määritelty perinnemaisema-alueeksi. Maatalousalan ammattilaisena ja nykyaikaisen luonnonhoitokoulutuksen saaneena tiesin, ettei ko vesakolla ole sen enempää maisemallista kuin luonnon monimuotoisuuteenkaan liittyviä arvoja. 

Olin hieman ihmeissäni, että oliko metsäalan asiantuntija tulkinnut hieman väärin, että meidän peltomme olisi metsää? Kiireessäkö lie hutiloinut? No, emmehän me vanhoja peltojamme ole aikoneet metsittää, sillä tarvitsemme lisää peltomaata. Siinähän olisi samalla mennyt kylän viimeinen järvinäkymäkin. Kun kaikki muut kylän pellot oli jo metsitetty ja komeat näköalat kasvaneet umpeen.

Ajoin asiakseni 100 km Porokylän Metsäkeskuksen konttoriin tekemään lohkosta maankäytönmuutosilmoitusta, raivataksemme Pohjorinne takaisin pelloksi jos se ei sitä metsäalan asiantuntijan mielestä ole. Muutenhan vesakoiden poistosta saisi sapiskaa, jos ei uutta puuta laiteta kasvamaan. 2010-luvun alkuvuosina en vielä tiennyt, että metsänkäyttöilmoituksen voi tehdä tietokoneellakin kotoa käsin.

Metsäkeskuksen virkailija tiedusteli, olinko keskustellut pellonraivauksesta Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan kanssa. Ihmettelin hieman kysymystä. Eihän MHY raivaa peltoja! Hehän hoitavat metsiä, eivät maataloutta. Metsänkäyttöilmoitus kuitenkin tehtiin ja otin ilmoituksesta omat kappaleet tarkasti talteen.

Lahjoitimme Pohjorinteeltä kaadetut puut tutuille. Joukossa oli hyvää koivua polttopuuksi. Risut kasattiin läjiin, jotka näkyvät kuvassa. ELY-keskuksen virkailijat kävivät digitoimassa lohkon. Huokaisimme helpotuksesta. Saimme pitää vanhan peltomme avoimena!

Kunnes seuraavan vuoden elokuussa tuli meille Metsäkeskukselta taimikon perustamiskehotus peltoraiviollemme. Huh! Tässä vaiheessa joku olisi jo luovuttanut ja antanut metsittää! Soitin Joensuun Metsäkeskukseen, että mitä tämä tarkoittaa. Olemme raivanneet lohkon pelloksi ja tehneet siitä asianmukaiset ilmoitukset Porokylän konttoriin.

Selvisi, että metsänkäyttöilmoituksemme oli jotenkin mystisesti kadonnut Porokylässä, eikä se ollut koskaan päätynyt Joensuun pääkonttoriin. Virkailija lienee unohtanut toimittaa asiakirjaa perille asti vai lieneekö ilmoitus peräti tipahtanut roskakoriin? Tämän virkamiehen mokan takia jouduin tekemään asiakseni uuden 100 kilometrin reissun Nurmekseen.

En enää vaivannut Metsäkeskuksen virkailijaa, vaan menin maataloustoimistoon ja otatin siellä kopiot peltokartoista, metsänkäyttöilmoituksesta, EU-asiakirjoista ja muista selvityksistä ja lähetin ne suoraan Pohjois-Karjalan Metsäkeskuksen pääkonttoriin Joensuuhun. Vasta sitten saimme peruutettua Pohjorinteen metsityksen.

Metsityksen esto on väliaikainen, sillä emme saa lohkolle EU-tukia ja uuden pellonmetsityslain astuessa voimaan juuri nämä tukikelvottomat peltolohkot ovat ensimmäisinä metsityslistalla. Eli nyt on kiire saada kivet pois ja ostettua alueelle tukioikeudet. Autathan sinäkin meitä ja rahoitat kampanjaamme? https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Ihmisen luontainen taipumus....

 

Ihmisen luontainen taipumus on laiskuuteen. Arvatkaa, missä se tämäkin päivä meni? Valokuvatessa! Minulla on ollut rästissä jo viikon eräs suurempi kirjoitushanke. Sitten täytyisi yrittää peruuttaa lehtitilaus, kun lehteä ei kukaan enää meidän huushollissa lue ja Karjalaisessa ja paikallislehdessä on kylliksi luettavaa, kun maanantaina tulee viikonlopun lehdet kerralla. Sitten pitää täyttää veroilmoitus. Merkitäänkö viime syksyn pellon ojitus poistoihin vai voiko sen vähentää kerralla tasausvarauksesta, huoh! Ja oli kai vielä kolmaskin kirjoitusjuttu, mutta en muista enää mikä se oli. 

Kuuluisa luontokuvaaja Asko Kuittinen vieraili kylällämme eilen ja tänään oli hänen kuviaan sosiaalisessa mediassa nähtävillä. Siinä on kaveri, joka osaa kuvata! Yritin pitää normaalia päivälepoa, vaan eihän näin komealla pakkasilmalla uni tullutkaan. Piti päästä itsekin ulos kuvaamaan. Viime talven leudoilla säillä ei kunnollisia kuurakuvia saanutkaan. Hyvin tarkeni toppavaatteissa kommandopipo päähineen alla. Sormille meinasi tulla -17 asteessa kylmä. Hienoja otoksia sai monta. Päivät ovat pidentyneet valtavasti. 

Joukkorahoituskampanjani jatkuu koko helmikuun ajan eli hyvin ehtii vielä mukaan auttamaan tähän tärkeään kylämaiseman säilytyshankkeseen. Klikkaa linkkiä ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Olisi tärkeää saada kylältä myös muita maanomistajia hoitamaan maisemiaan. Kuusi vuotta sitten uudistetussa metsälaissahan huomioidaan kaukonäkymien avaaminen ja niiden säilytys. Etämetsänomistajat eivät ole tätä noudattaneet kylällämme olevien kiinteistöjensä maankäytössä. Mietin tuossa, että minusta tulisi melko hyvä taivaanrannanmaalari, eikö vain? 

Katson maalaismaisemaa

 

Jee! Eilen tuli hieno ylläripylläri. Nurmeksen kaupunki rahoitti maisemahankettani. Kiitos, kiitos ja vielä kerran KIITOS!!! Maalla on mukava asua ja töitä täällä riittää. (palkan saanti on sitten toinen juttu). Saan energiaa tuijottamalla kaukaisuuteen, mutta kylämme peltoaukeat on suurelta osin metsitetty, joten horisonttia ei näy kuin parista kohdasta.

Siksi olisi tärkeää pitää nämä vuosisatoja viljellyt pellot avoimina. Se on arvokas osa kulttuuriperintöä, vaikka niistä ei saakaan tuloja 15 000 euroa hehtaarilta kuten metsänkasvattajat. Ja joku bisneksistä tietoinen letkautti, että tilipäivä on vain kerran elämässä. Metsänkasvatushan ei ole hätäisen puuhaa.

Minimitavoite 1000 euroa täyttyi 1.2. eli jos kampanja-aikaa ei olisi jatkettu, tavoite ei olisi täyttynyt, rahat olisi pitänyt palauttaa mesetoijille ja valtava työ olisi mennyt hukkaan. Toivomme nyt että saisimme hyvän kivien raivaajan jo keväällä. Ja että joku/jotkut muutkin alkaisivat hoitaa yhteistä kylämaisemaa. Ei parin-kolmen hehtaarin puuston raivaus tienvarresta vie ketään konkurssiin. Täkäläiset metsänomistajat saavat elantonsa muusta kuin puunkasvatuksesta.

Ja meidän maisemakampanjaa voi tukea kuukauden loppuun asti täältä https://mesenaatti.me/1897/Pelastetaan-Perinnemaisema-105364521407019 Saadaanko toinenkin tonni täyteen? 

Viimeinkin lenkillä!

 

Keskitalvella päivät ovat niin lyhyitä että valoisa aika menee pakollisten tehtävien suorittamisessa. Lenkille ehtii vain otsalampun valossa, eikä kannata ostaa kalliita paristoja kävelyä varten, kun polttopuuralliin joutuu paristot uusimaan kahdesti talvessa.

No, joka tapauksessa. Tänään ei vaihteeksi ollut lumitöitä. Kotitöitä ja asunnon lämmitys 2 X vuorokaudessa. Oli juuri sopiva kuvausilma, pilvipouta, ei jyrkkiä varjoja. Nyt lenkille!

Navakka pohjoistuuli pisti pukemaan kommandopipon tavallisen pipon alle. Olin juuri sopivasti varustautunut. Ei tullut kuuma eikä kylmä. Näpsin kuvia kylätien varrelta, kännykkä välillä kylmältä suojassa pehmopussissa. 

Kävin ensin alarinteellä ihailemassa tykkypuita. Pohjois-Karjalan vaaramaisemissa asuessa ei tarvitse lähteä Lappiin nähdäkseen tykkylunta. Sitä näkee ihan kotikonnuilla. Jatkoin matkaani ja kävin katsomassa vanhaa ikimetsää, vieläkö se on pysynyt pystyssä. Olihan se! Puut ovat toistasataa vuotiaita. Katso, miten paksut rungot!

Käännyin takaisin ja kävelin peltoaukealle. Täällä vanhat pellot istutettiin kuuselle. Komea, vuosisatoja vanha pohjoiskarjalainen vaaranäkymä katoaa kun metsä kasvaa korkeaksi. Tämä on surullista. 

Meidän maatilalla ei peltoja metsitetä. Maisemakampanjan minimitavoite täyttyi 1.2.2021. Kiitokset kaikille hankettani tähän mennessä mesetoineille! Kampanja jatkuu helmikuun loppuun asti. Kaikki isompi ja pienempi apu ovat edelleen tervetullutta. Kivien raivaus on kallista, eikä siihen saa avustuksia eikä se ole verotuksessa vähennyskelpoista jos ei ole maataloustuloja. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Kun tulin lenkiltä takaisin, ilta-aurinko oli juuri laskenut ja lännen taivaalla oli komea ruskotus.

Jännät paikat

 

Nyt on kuulkaas jännät paikat. Jatkoin joukkorahoituskampanjaa kylämaiseman kunnostamiseksi kuukaudella. Enää puuttuu 40 euroa 1000 euron minimitavoitteesta! Mutta, eipä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Ja toisaalta, rahaa voisi kerätä toisenkin tonnin. Ei ole halpaa kivien raivaus.

Laitoin uusia maisemakuvia paikallisiin Facebook-ryhmiin ja toivotin tänne tervetulleiksi valokuvaajat ja luonnossa liikkujat. Hehän ovat parhaita maalaismaisemien puolestapuhujia. Julkaisuni sai runsaasti peukutuksia. 

Jännä huomata, kun jotkut pidättäytyvät systemaattisesti kannattamasta kaikkia maaseutuhankkeita. Mistä sellainen johtuu kun itsekin ovat maalta kotoisin? Eipä sitä muiden syntyjä syviä voi mennä arvailemaan.

Maatilamme on arvokas kulttuuriympäristö vanhojen hirsirakennustensa sekä kaukonäkymiensä johdosta. Juuri nämä kaukonäkymät eli tyypilliset pohjoiskarjalaiset vaaramaisemat ovat kylässämme uhanalaisia voimakkaan metsätalouden harjoittamisen johdosta.

Meillekin on moneen otteeseen tarjottu pellonmetsitystä sekä kampanjan kohteena olevan perinneniityn puulle istuttamista. Osta vastikkeita täältä ja tue kampanjaamme! https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Terveisiä lumitöistä

 

Halibazuidaa ja dippadappadii! Eipä ole maaseudulla työn puutetta kun lapioit joka päivä lumet, siivoat huushollin ym. kotityöt, lämmität hataran kämpän kahdesti vuorokaudessa. Sitten aloitin kaiken kukkuraksi kirjoittaa kirjaa. Sen pitäisi olla huomenna PDF-tiedostona. Jos kaikki menee hyvin, saan siitä viime hetken vastikkeen maisemakampanjaan.

Kerro kylämaisemahankkeesta sille serkun kummin kaimallekin! Vielä puuttuu 80 euroa minimitavoitteesta, mutta kivenraivaus on todella kallista puuhaa eikä siitä saa edes verohuojennuksia saati mitään avustuksia, eli ei haittaa vaikka saisimme viisi tonnia täyteen! Klikkaa linkkiä ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Se kirja, jota kirjoitan, liittyy oleellisesti tähän kyläämme ja se on saatavissa vain mesenaatti.me:n kautta. Huom! Se ei ole vielä vastikkeiden joukossa, mutta ensi viikolla se sinne ilmestyy, jos hyvin käy! 

Lunta vaan!

 Vanha kansa sanoi että pyry pakkasen perästä, paha ilma pakkasesta. Tämä piti paikkansa. Uutta lunta satoi ainakin 20 cm. Pihatie meni tukkoon ja töitä on täällä sisälläkin aivan hirveästi. Tilasin linkoojan aukaisemaan rappujen eteen. Hyvää työtä hän tekee. Ja isot on koneet. Eivät tukkeudu paksussakaan lumessa.

Kylän viimeistä metsittämätöntä vaaramaisemaa puolustavalle joukkorahoituskampanjalle kuuluu hyvää! Kuukausi on vielä rahoitusaikaa ja koossa jo 910 euroa. Aivan mahtavaa! Kiitokset kaikille tähän asti meitä tukeneille. Kertokaa tästä tärkeästä asiasta eteenpäin ja ostakaa vastikkeita! Ei haittaa jos saataisiin vaikka 2000 euroa kokoon, sillä kivisen niityn raivaus on todella kallista puuhaa mikäli emme saa edullista työntekijää, vaan joudumme tilaamaan kauempaa kalliimman urakoitsijan. Mutta kun pohojalaanen päättää jotakin teherä, se tehrähän myös. Soon jämpti näin!

Voit osallistua tämän historiallisesti arvokkaan ja aiemmin vaaramaisemistaan tunnetun Valtimon Sivakan kylän tunnusmaiseman kunnostukseen ostamalla tämän linkin kautta esimerkiksi kirjan, postimerkkejä, opastetun kierroksen tai jotain muuta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Maisemanhoitotunnustus

 

Vuonna 2015 meille myönnettiin Pohjois-Karjalan Maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoitotunnustus työstämme maiseman ja rakennusperinnön vaalimisessa. Rahoita kylämaisemakampanjaamme https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/