PERINNEPIHAN ELÄMÄÄ Yläpihan perinteikäs sukutila sijaitsee komeissa vaaramaisemissa Pohjois-Karjalassa. Blogissa seurataan tilan elämää. Kiitos kun pistäydyit käymään!
Komeita pohjoiskarjalaisia maalaismaisemia kannattaa hyödyntää taloudellisesti, eikös juu? Kuvassa eräitä tuotteitamme: postikortteja, kuvakirjoja sekä uutuutena kukkaniittypostimerkkejä. Voit näitä kaikkia tilata täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/
Vinkkaan sinulle uuden, kiinnostavan blogisarjan. Tässä seurataan joukkorahoituskampanjaa Sivakan kylän viimeisen avoimena olevan vaaramaiseman puolesta. Kannattaa tsekata! http://www.pelastetaanperinnemaisema.blogspot.com.
Vietimme tänään kasvienkunnostuspäivän. Pihapiirissämme on paljon istutuksia, jotka vaativat hoitoa. Meillä käyvät matkailijat ihailevat kukkaistutuksiamme ja amppeleita. Syystohinoissa oli ruukkukukkien huolto jäänyt tekemättä. Toisaalta osa kasveista kuitenkin kuolee, joten mitä niitä liian aikaisin karsimaan.
Pervekkeella kasvaneista kuudesta ahkeraliisasta on kolme vielä elossa. Poistin niistä kuihtuneet osat. Kunhan uutta kasvua alkaa enemmän, otan kasveista pistokkaita ruukkuihin. Ei tarvitse ostaa uusia parvekekukkia.
Pelargoneista yksi oli kuollut ja muut henkitoreissaan. Karsin kuivuneet osat ja siirsin kukat viileämmästä vieraskamarista pirtin puolelle lämpimään ikkunalaudalle. Toivotaan että ne lähtevä siitä uuteen kasvuun päivien pidentyessä.
Taisin aiemmin mainitakin kuinka ihanaa on asua maalla, kauniitten maisemien keskellä. Puhtaassa luonnossa. Naapuri ei ole seinän takana metelöimässä. Saat syödä puhdasta, ilman kemikaaleja kasvattettua ruokaa omasta pellostasi jne.
On maalla asumisessa kääntöpuolensakin. Matkailuyritys on koronan vuoksi tauolla. Päätimme kunnostaa nuo kymmenkunta vuotta "roikkuneet" peltomme viljelykuntoon. Ja raivata samalla metsästä hieman lisää pinta-alaa. Yhtiö tuli - hakkasi jo kertaalleen savotoidun kuvion ja jätti päätehakkuuksi tarkoittamamme lohkon koskematta. Jos on ikuinen optimisti, voi todeta, että metsä säästyi ja saimme rahaa. Kaiken kukkuraksi saatiin laho pihakoivu ilmaiseksi poistettua tontiltamme.
Syksyllä tilasimme kaivinkoneen kunnostamaan vanhoja peltojamme. Sekään ei mennyt ihan putkeen kosteuden takia. Toinen lohko päätettiin kunnostuttaa toisella firmalla. Kyselin työhön kolmea eri tahoa. Kaksi lupasi tulla katsomaan, vaan unohtivat koko jutun. Kolmas firma kieltäytyi heti alkuunsa. Keväällä uusi yritys. Eihän tässä ensimmäistä vuotta yrittäjinä olla kun "firman" perustamisvuosi on 1754!
Nykyään on paikallisuus ja lähiruoka kovasti muotia. Älähän ollakaan, jos lähialueen asukkaat alkavat epäilemään että yritykselläsi menee "liian" hyvin, siirrytäänkin ostamaan kauempana tuotettua. Eihän se ole laitaa, että tuetaan epätervettä kilpailua! Suuria täytyy kannattaa. Kaatukoot elinkelvottomat pikkuputiikit konkurssiin.
Joulu meni töiden merkeissä. Kuinkas muuten. Lumitöitä, halonhakkuuta, pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivousta. Hataraa asuntoakin täytyy lämmittää nyt tuplasti, vaikkei pakkasta ole kuin - 10° C. Näitä töitä meillä riittää joka päivälle, olipa arki tai pyhä, juhannus tai joulu.
P.S. Muistathan kylämaisemakampanjani? Klikkaa https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ osta kirja, postimerkkejä tai vaikka opastettu kierros. Samalla tuet arvokkaan pohjoiskarjalaisen vaarakylänäkymän säilymistä tulevaisuudessakin.
No, johan rävähti tämä minun blogini seuraajakunta! Eipä teillä taida parempaa tekemistä joulunpyhinä olla, niin luette salon pöljän päivityksiä. Tämä internetin maailma on ihmeellinen! Täytyy vähän varoa, mitä tänne kirjoittaa, ihan oikeastikin, eikä vaan tietoturvan kannalta.
Nimittäin, säästin postikuluja ja vein naapureiden joulukortit suoraan heidän postilaatikoihin. Minulla oli älykännykkä mukanani ja kirjoittelin huvikseni Twitteriin kavereilleni reissustani. Älähän ollakaan. Googlasin eilen meidän kyläämme. Kappas vaan! Kaikki twiittini joulukorttien jakoreissultani olivat päätyneet Googleen!
Tietysti olisin voinut julkaista twiitit siten että vain seuraajani näkevät ne. Mutta mainostahan tämä kaikki kylällemme on. Näkevät muuallakin että hyvinhän siellä takamailla elämä sujuu! Ties vaikka joku innostuu maallemuutosta päivitysteni ansiosta. Letkautin kavereilleni, että varmaan Google huomenna tietää, mitä saimme joululahjoiksi.
No, mitä me saimme? Vanhemmalle väelle oli lämpökerrasto, sukat ja liköörikarkkeja. Minä sain työhanskat, kuulakyniä (olen kova kirjoittamaan käsinkin ja minulla on kynät aina loppu) ja liköörikarkkeja. Tiesitkö muuten, että karkeissa on oikeasti alkoholia - ei esanssia?
Yöllä katsoimme perinteisen jouluyön messun Pietarinkirkosta Vatikaanista. Mielestäni joulu tulee oikeasti vasta silloin. Kirkossa oli vain kourallinen väkeä ja kaikilla maskit, paitsi kuorolla. Tuntui oudolta kun kirkko on yleensä täyteen nuijittu.
Sitten ei uni heti tullutkaan ja söin kinkkua suoraan jääkaapista. Aamulla nukuttiin pitkään ja herättiin joulupäivän evankelis-luterilaista jumalanpalvelusta katsomaan. Ei kun oudommaksi meni. Suomen kirkossa ei ollut seurakuntalaisia ollenkaan! Elämme erikoisia aikoja. Nyt oli vielä Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio, jota viisaat väittävät Betlehemin tähdeksi. Vanha kansa sanoi, että saahan nähdä mitä tästä vielä seuraa.
Muuten, oletko jo tutustunut joukkorahoituskampanjaani kylämaiseman säilyttämisen puolesta? Kyllähän näin komea näköala täytyy auki pitää kun kylämme on niin kuuluisa, että Googlekin sen tietää! Joukkorahoituskampanja EI ole mikään hyväntekeväisyyskeräys. Kampanjassa ostetaan tavaroita, esimerkiksi kirjoja, postimerkkejä, tai palveluita kuten Bed&Breakfast, pullakahvit, opastettu kierros. Ne ovat normihintaa hieman kalliimpia, kun vastikkeista saatavilla tuloilla rahoitetaan kampanja. Mesenaatti.me ottaa pienen osuuden itselleen. Klikkaa linkkiä ja osta vastike https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/
No, minäpä tässä nyt lopettelen. Kiitän ja niiaan ylenpalttisesta lukijamäärästä. Ai niin, unohtui kertoa. Se tonttuvideo, jonka julkaisin täälläkin, sai paljon huomiota. Julkaisin sen myös LinkedInssä ja kysyin: -rekrytoijat huomio! Ottaisitteko ko tyypin palkkalistoillenne? Vielä ei ole työtarjouksia tullut. Mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Niin se tämä jouluaatto meni lumitöiden parissa. Eilen satoi 10 senttiä uutta kolattavaa. Kaupunki huolehtii kylätien aurauksen ja linko oli käynyt yöllä aukaisemassa tien. Illalla tein sen lupaamani taatelikakun. Siinä ei vatkattukaan munia, vaan kaikki ainekset vaan sekoitettiin keskenään sen jälkeen kun voi oli sulatettu ja taatelit keitetty. Emme ole viälä maistaneet sitä, mutta ulkonäkönsä puolesta se onnistui erinomaisesti, vaikka leivoinkin väsyneenä.
Iltaohjelmassamme on haudoilla käynti. Myös Jennin, Mustin sekä Upi-Ville-Petterin. Ne olivat meidän lemmikkejä, elleivät uudet lukijat sitä tiedä. Tuossa yläkuvassa on meidän pirttirakennus, joka siirrettiin Kerimäeltä tänne Valtimolle. Huomaa, että siitä on "katkaistu" 1/2 kerrosta. Rakennusta kasanneet timpurit eivät muiden harrastustensa, lue: kaljanjuonnin, ohella jaksaneet pystyttää kaikkia kerroksia. Ja osan seinähirsistä he käyttivätkin aukkopaikkojen korjaamiseen, vaikka siihen tarkoitukseen oli ostettu uusia hirsiä. Nuo ledikynttilät ovat uskomattoman kestäviä. Samat paristot riittävät joulun yli.
Iltaohjelmassamme on lahjojen aukaisua ynnä muuta mukavaa. Jos tahdot antaa erilaisen lahjan, osallistu kylämaisemakampanjaamme ja osta vastike tai useampi klikkaamalla https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos jos autat! Hyvää joulua!
En lähtenyt ostoksille ajamaan kun satoi räntää ja kylätiellä huono keli. Eihän se tuolla valtateillä mitään. Viikonloppuna pakastuu niin sitten liikenteeseen. Meillä on pakastin ruokaa täynnä ja rasvamakkaroita vyötärön ympärillä, niin kyllä pärjätään. Tein äsken laatikot, kun jouluruoan tilanneet peruivat tulonsa sairaustapauksen vuoksi. Samaan uuniin sopisi taatelikakku. Kyllästyimme englantilaisiin hedelmäkakkuihin. Niitä oli joka viikko kun meillä oli joulupuoti ennen koronaa. Jos kakku ei mennyt kaupaksi, söimme sen itse. Niinpä meillä oli englantilaista hedelmäkakkua aamukahvilla, välipalaksi, päiväkahvilla ja iltakahvilla, niin että kakkua pursusi melkein korvistakin.
Olen täysin hurahtamut TikTokiin. Tutut eivät uskalla sitä ladata kun pelkäävät kiinalaisten vakoilevan. Minulla ei ole mitä vakoilla ja kun olen käyttänyt kiinalaisia älypuhelimia vuosikaudet, niin he ovat kaapanneet tietoni aika päiviä sitten jos mitään kiinnostavaa niissä olisi ollutkaan. Näen sovelluksesta hauskoja videoita ja yritän sitten itsekin matkia. Täällä korvessa täytyy hauskuus repiä vaikka Karjalan petäjästä tahikka tässä tapauksessa pelloille istutetuista näreistä. Illanjatkoa!
Minä olen tällainen kielipuoli tapaus. Osaan sekä Itä-Suomen että Etelä-Pohjanmaan murretta. Minulla on useampia kirjahankkeita, joita kirjoittelen mukavassa makuuasennossa omalta petiltäni älykännykkääni. Alkaa Google Docsin ilmainen tallennustila paukkumaan ja mietin miten saada härmän murteella kirjoittamani jutut talteen myöhemmin tapahtuvaa mahdollista kirjan julkaisua varten. Sitten keksin että eikös näissä Bloggereissa sun muissa ole myös ilmaista tallennustilaa. Eräs tuttuni oli kirjoittanutkin kirjan siten, että hän teki sen ensin WordPressin alustalle ja siitä paperimuotoon. Tässä ensimmäinen kertomus.
AUTOMIÄSTEN SUKUA.
(koittakaa ny jotaki saara selevää mun jutusta ku mä reenaan mun äirinkieltä)
Moon ny tosissansa miettiny, että pitääskhän mun vaihtaa tuo Mitsupissi Valamethin, ku täälon niin liukhat nuo kelit, ettei trenkää ajaa ku viittäkymppiä. Raktori olis turvallisempi kulukuvehje ku pikkuauto, ja sitte jos hankkiis viälä lisäksi konehia, niin ei tarttis aina olla pyytelemäs urakoottijoota töihin. Konhet sais pistää verotukshen poistoona.
Tuli tuos pari autoolujuttua mielhen. Meirän suku on kovettuja automiähiä. Löytyy niin taksikuskia ku kuorma-autoolijaa ja autokauppiaita, jopa yks autokoulunopettajaki. Isäpappa ajeli aikoonansa mopolla, jonsemmä ny ihan väärin muista. Mun yhyrestä serästä joku kertoo, että se ajoo niin vauhrikhasti, ettei pelkääjän paikalla ollu mieshenkilö enää sen koommin uskaltanu serän kyythin nousta. Kerran mä ajoon mun toisen serän kans kilipaa mettätiellä. Lystiä oli kummallakin, eikä me eres kauhian kovaa ajettukaan. Nuuskaahan siitäki tuli sitte jäläkhenpäin.
Mä kurvasin kerran aika hyvin ojhan, niin että auto luiskahti melekeen kyljellensä ja akseli meni kierhon. Syynä ei ollu kova vauhti, vaan jouruun niin sanotusti sohjoliirthon. Me kontithin ikkunooren kautta pois. Autokoulus ei opetettukaan sitä, miten päästhän kolariautosta ehejin nahoon ulos. Kyyris ollu isä ei uskaltanu seuraavana päivänä mun authon lähtiäkkään vaan se meni asioontikyyrillä kirkonkylällä käymhän.
No, koriaamoreissuhan siitä ojhanajosta tuli! Me käythin kolomella huoltamolla, ja kaikis niis puristelthin päitä - ei mahara mitään! Kolmannes korjaamos Jani sanoo, että menkääpä Maanselän pajalle. Pajalla johtaja kysyy, että oonko mä ajanu tällä autolla mettäs. Mä siihen jotaki takeltelin. Maksumiähenä matkas ollu isäni kertoo asian torellisen lairan: - No, ku flikka sattuu olemhan rallikuski Mika Häkkisen sukua, niin sille sattuu ja tapahtuu....
Auto saathin kunthon, enkä moo enää sen jäläkhen huriastellu.
Näin tuumi isäni ostellessaan pöytäliinoja, astioita, työkaluja sun muuta. Jälkikasvu motkotti, kun varastot täyttyivät tarvekaluista. Nyt ei enää työkaluja ostella - ainakaan varastoon. Kohta on isän kuolemasta kymmenen vuotta. Miten viisaasti tehty, hankkia tarvikkeita vastaisen varalle!
Se on ikävää, kun meillä oli ne kaverukset kokoamassa hirsikehikkoa. Lupasin, että he saavat lainata joitain työkalujamme. Mutta he ottivatkin ne matkaansa eivätkä palauttaneet niitä. Sen lisäksi että ilmoittivat työtunteja reilusti enemmän kuin mitä todellisuudessa työskentelivät! Siinä meni arvokkaita halkaisukirveitä, lapioita ja muita tavaroita teille tietymättömille. Niitähän saa uusia ostettua, mutta se on surullista, kun ne olivat isäni omalle perheelleen hankkimia. Nyt ne ovat maailmalla menossa, uppo-outojen ihmisten hallussa.
Lauantaina keksin, että meillä on isäni ostama adventtikynttelikkö. Olen eräässä Facebook-ryhmässä ja päätin ottaa kuvan kyntteliköstä ja toivottaa hyvää 4. adventtisunnuntaita ryhmäläisille. Laitoin toivotuksen ajastuksella ryhmälle. Voi, jopa oli tullut peukutuksia kuvalle herättyäni ja avattuani ko sovelluksen! Mukavaa, että ihmiset tykkäsivät kuvastani.
Nyt kun maisemakampanjamme mainos on Facebookissa pyörimässä, onkin mainio hetki ehdottaa uusia vastikkeita maisemahankkeeseemme. Mitä juuri sinä tahtoisit ostaa ja samalla auttaa kylämaiseman säilyttämisessä?
Löydät tämän blogin sivulta palautelomakkeen. Vinkkaapa, mikä on juuri se juttu, joka pistää ihmiset liikkeelle hyvän asian puolesta. Onko se pannunalunen, patalappu kierrätysmateriaalista, yrttitee (teeaineksia ei tähän aikaan hangen alta saa), vai jokin ihan erilainen asia.
Tällä hetkellä myynnissä olevat vastikkeet löytyvät täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Voit ostaa niitä ja samalla auttaa meitä Sivakkavaaran ainoan kaukonäkymä säilyttämisessä. Kiitos kun autat!
Mikä on sinun mielimaisemasi? Onko se kenties ikimetsä, merenranta, kaupunkimaisema vai maalaismaisema? Minun lempiympäristöäni on maaseutu. Peltoja, laitumia, metsää, taloja, jossain pilkahtaa vesistö. Kuvan pohjoiskarjalaiseen vaara-asutukseen tyypillisesti kuuluva maisemapiirre on kovaa vauhtia katoamassa aiemmin juuri näistä näkymistä kuuluisalta Sivakkavaaran kylältä.
Nykyään tämä viimeinenkin kaukonäkymä on vaarana metsittyä, ellei alueelta saada kaivettua kiviä pois niin että lohkon voi niittää traktorilla. Maatilamme ei voi tällä hetkellä alkaa karjan kasvattajaksi emmekä saa EU -tukia peltopinta-alan vähäisyyden vuoksi. Kyselin lisää maata naapurilta ostettavaksi. Idea oli periaatteessa hyvä, en tiedä miksi, mutta ehdotukseni sai tyrmäävän vastaanoton.
Joudumme palkkaamaan urakoitsijan kivien poistoon. Tällaiseen toimintaan ei ole olemassa avustuksia vaan kaikki on kustannettava itse. Ja tähän haemme apua mesenaatti.me:n joukkorahoituskampanjalla. Osta postimerkkejä, kuvakirja, tai vaikka pullakahvit kesäkahvilassamme ja tee mielimaisemani säilymisestä totta! Klikkaa https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos jos autat!
Hehhehhee! Perinnepihan maaseutuyrittäjä keksii kaikenlaista.... Aina ei päivä paista risukasaan. Voi jopa sanoa, että pyrkyä on mutta ei ole nostetta. Tämän totesi videon hahmo Iita Tuppurainen kysellessään SiunSoten etuisuuksista. Toivotaan, että Pohjorinteen kunnostuksessa olisi parempi tuuri ja saisimme urakoitsijan meille töihin. Olisihan se molemmille Häkkisen sukuhaaroille hieno juttu, että suvusta löytyy tekijöitä haasteellisiinkin tehtäviin!
Emme saa arvokkaan niityn kivenraivaukseen avustuksia ja on tärkeää saada ko alue niittokelpoiseksi. Emme pysty tällä hetkellä pitämään laiduneläimiä maisemanhoitajina. Siksipä aloitimme mesenaatti.me rahoituskampanjan. Osta täältä postikortteja, kirjoja, villasukat tai muita tavaroita tai palveluita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Samalla olet rahoittamassa tärkeää ympäristöhanketta. Kiitos jos autat!
Huomattuani, miten vaikeaa on syrjäkylän kulttuurimaisemien säilyttäminen yhden ihmisen voimilla, tein silloiselle Valtimon kunnalle aloitteen maisema-alueen perustamiseksi Sivakan kylälle. Kunnanhallitus hyväksyi aloitteeni yksimielisesti ja lähetti sen jatkokäsittelyyn Ympäristöministeriöön.
Päätöstä odottaessani olen aktiivisesti pitänyt kylämaisema-asiaa esillä. Juuri nämä tukikelvottomat niityt ja laidunalueet on kylällämme metsitetty. Ne voidaan kunnostaa takaisin avoimiksi, kun yleinen mielipide maalaismaisemien säilyttämisen puolesta on riittävän voimakas.
Sain Kalevalaseuran Kekrinpäiväpalkinnon perinnemaisema-asian esiintuomisesta. Laadin palkintorahoilla Kylätiellä - valokuvateoksen. Kirjassa kerrotaan kylämme historiasta ja sen näkymistä eri vuodenaikoina. Voit ostaa kirjaa täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ ja olla samalla rahoittamassa arvokkaan perinnebiotoopin kunnostusta.
Kylätiellä -kuvateosta ei olisi syntynyt ilman tämän karvakaverin apua. Perinnepihan Musti-tyttö ulkoilutti emäntäänsä niin ahkerasti, että valokuvia kyläraitilta ja vähän muualtakin kertyi niin paljon, että kuvista pystyi laatimaan kokonaisen kirjan! Eli kiitokset koirulille sinne taivaallisille jotostusmaille! Mustin, emännän ja sen kollin seikkailut on edelleen luettavissa http://www.mustin-paivakirjasta.webnode.fi.
Huhhuh! Piti käydä ruokavarastoja täydentämässä. Oli kyllä liukas keli, vaikka uudet nastarenkaat auton alla. Muualta pitäjältä kauhistelivat liukkautta. Vastasin että tulkaahan meille luistelemaan ja muistakaa ottaa hokkarit mukaan! Kuvan tiellä sopiva kattonopeus naisautoilijalle oli 40 km/h.
Tein seuraavan videon TikTokiin, niin saatte tuntumaa, että liukasta on vaikka ajaakin varovasti. Ääniefekti on melko karkeaa kieltä, siitä varoitus etukäteen.
Isäni olisi täyttänyt 93 vuotta tänään. Vien kynttilän hänen haudalleen seuraavalla asiointireissulla. Mitähän mahtaa isi tuumata Pilven reunalla jälkipolvensa kotkotuksista? Minulla on aavistus, että hän jostain seuraa, mitä täällä maan kamaralla tapahtuu.
Julkaisin siis joukkorahoituskampanjan kylämme viimeisen perinnemaisema-alueen kunnostamiseksi. Vanhaa, monilajista niittyä ei kivisyyden vuoksi voi hoitaa traktorilla ja näin ollen emme saa sille EU-tukia. Uuden pellonmetsityslain astuttua voimaan, tällaiset tukikelvottomat lohkot on metsitettävä.
Puiden istutus on vapaaehtoista, mutta kylämme kaikki muut pellot metsitettiin kymmenen vuotta sitten ja meille on tarjottu jopa tukikelpoisten peltolohkojemme metsitystä useamman kerran tänä vuonna. Herättelen joukkorahoituskampanjalla keskustelua, onko oikein, että arvokkaat perinnebiotoopit valjastetaan tehometsätalouden käyttöön.
Sain jo muutamia mesetoijia hankkeelleni. Aion lähettää sähköpostia paikallisille yrityksille, jospa sieltä joku heltiäisi rahoittamaan, kun oikein kauniisti pyytelee. Jaa sinäkin linkkiäni omissa somekanavissasi ja kerro ystävillesi tästä tärkeästä asiasta! Kiitos että autat! https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/