Vähän Facebookista

 Hehee! Kirjoitan omasta mielestäni sukkelan nokkelasti. Laitan Facebookiin joskus julkisia julkaisuja jos joku ei-vielä-kaveri tahtoo niitä lukea. Haitanneeko tuo mittään?

Se varjopuoli näissä julkisissa päivityksissä on, että Amerikan sotaurhot pakkaavat ottaa yhteyttä näiden julkaisujen jälkeen : "-Hei sinä kaunis nainen. Profiilisi viehättää minua kovasti. Ollaanko ystäviä." Juttu johtaisi siihen, että kohta uusi ystävä olisi pyytämässä rahaa tai pankkitunnuksia Afganistaniin tai muualle sotatantereelle jääneen merkittävän rahasumman tai sairaan anoppinsa pelastamiseen. Kerran kaveruutta tavoitteli joku mormoni tai muu ei-perinteiseen kirkkokuntaan kuuluva. Latelin hänelle Herran siunauksen latinaksi. Ei ole sen jälkeen kuulunut siitä hepusta. Huomasi kait että ollaan eri uskontokuntaa.

Viimeksi tuttavutta tavoitteleva erehtyi kotimaastani, kun kaveripyyntö tuli saksankielellä enkä osaa kovin hyvin saksaa kun opiskelin sitä kirjastosta lainaamallani lyhytkurssilla. 😅

Joulujuhla tähtitaivaan alla

 Olen sellainen joulusemi-ihminen. Eli en ole mikään intohimoinen joulufani, en myöskään inhoa joulua. Tämä tarkoittaa sitä että jouluksi kannetaan kuusi sisälle, syödään jouluruokia, lahjoja on maltillisesti. Olen enemmän kevätihminen. Pääsiäinen sattuu usein syntymäpäiväni tienoille, joten voi juhlia kahta juhlaa samaan aikaan tai peräkkäin. Miten milloinkin. 

 Asumme syrjässä, joten täällä jos jotain erikoisempaa haluaa, on se järjestettävä itse. Kerran, lienee parikymmentä vuotta jo kulunut aikaa, tahdoin järjestää kunnon perinteisen joulujuhlan tonttuleikkeineen, runonlausuntoineen, lauluineen ja joulukuvaelmineen.

Siispä laadin juhlaohjelman. Joulujuhlan iltana oli pikkupakkanen ja tumma tähtitaivas loisti. Kun vanhemmat, joiden omaishoitaja olin, olivat menneet nukkumaan, hipsin ulos viettämään joulujuhlaa. Oli kerrankin oikea joulun tuntu! Enpä enää muista mihin kohtaan olin ohjelmassani ennättänyt kun äidin kiukkuiset kasvot ilmestyivät kuistin ikkunaan. Hän oli herännyt etsimään, että minne se hulivilipenska oli keskellä yötä hävinnyt. Minulta loppui joulujuhlan viettofiilis siihen paikkaan. Piti mennä takaisin sisälle nukkumaan enkä ole joulujuhlia sen koommin järjestänyt. 

Äiti oli kipakamman luonteinen kuin isäni. Kyllä isäkin joskus suuttui, mutta hän meni lenkille tuulettamaan nuppiaan, niin hän rauhoittui. 

Tuomaalta housut naulaan....

.....alkaa joulurauha. Näin sanoi aikoinaan vanha kansa. Meillä ei varsinaisesta joulurauhasta ole vielä puhettakaan. Kuusi on vielä etsimättä ja talo siivoamatta. Viime viikon ponnistelut suuntautuivat uuden kirjan julkistamistilaisuuteen sunnuntaina. Samalla olivat auki joulupuoti, kahvio ja valokuvanäyttely. Paikalle ei ilmaantunutkaan ketään. Kuntaliitos kaupungin kanssa näivettää syrjäseutuja. Tämä on todettu jo niin monta kertaa aiemminkin. 

Ilmeisesti ihmiset ovat jo ostaneet joululahjansa aiemmista myyntitapahtumista. Tässä välillä oli niin kovat pakkaset, että Pirtti oli kiinni. Hataraa "latoa" ei kannata pakkasilla yrittääkään lämmittää. Tykkylumikin ehti jo aiheuttaa parin päivän sähköhäiriön: sähköt tulivat osaan taloamme, osa oli pimeänä. Arvelimme sen johtuvan sulakeviasta. Vasta sähköasentajan kutsuminen paikalle paljasti ilmiön todellisen aiheuttajan. Olinkin ohikulkiessani katsonut, että onpa yhdessä kohdassa meille tulevaa sähkölinjaa puiden oksat lähellä johtoja.

Aivan hukkaan sunnuntaiksi valmistetut leivonnaiset eivät menneet. Meille oli tullut tilauksia, joten laitoin pullat ja piiraset pakastimeen ja toimitan ne asiakkaille kirkonkylälle. Kirjan julkistaminen striimattiin YouTube-kanavallemme, josta se on kaikkien katsottavissa. Kirjojakin on mennyt mukavasti kaupaksi.

Perjantai olikin melkoinen hulinapäivä. Aamulla soitettiin maakuntaliitosta, että olen voittanut Pohjois-Karjalan 300 - vuotisjuhlakampanjan arvonnan pääpalkinnon. En ollut edes lukenut kilpailun sääntöjä kovin tarkkaan. Mutta ajattelin etteihän se ole itseltä pois, jos ilahduttaa lähimmäisiä pienillä huomaavaisuuksilla.

2000 euron pääpalkinnon voittaja saa lahjoittaa haluamalleen pohjoiskarjalaiselle hyväntekeväisyyskohteelle. Saattepa nyt miettiä seuraavat päivät, minkä valitsin lahjoituksen saajaksi..... 

Ohdakkeinen on yrittäjän tie

Vanhaa hirsirakennusta pystytettiin lähes vuosi. Eivätkä kirvesmiehet saaneet kaikkia varveja asennettua paikoilleen kuten kuvasta näkyy. 

Eräs naapurimme oli kovin huolissaan, muistammeko varmasti maksaa veroja kaikesta yritystoiminnastamme. Hän ja hänen sukunsa ei ole ollut missään tekemisissä vuosikausiin. Paikalliselta nuohoojalta tuli tämä tieto. Hän kun oli liikkunut siellä suunnalla. 

No, ei kun veroilmoitusta vääntämään oikein pidemmän kaavan mukaan. Syksyllä tulo verotoimistosta tieto. Yrityksen ennakkoveroa on maksettava 21 prosenttia! Eihän tuo suuri ole, kun jotkut maksavat veroja 60 prosenttia. Mutta mikroyrityksen liikevaihdossa tuollainenkin osuus tuntuu. 

Näillä tuotoilla ei kannata YEL:iä tai muita maksella. Tulos pitäisi olla vähintään viisinkertainen. Harmittaa tietenkin, kun tavallisena palkansaajana ei pikkutuloista paljon veroa tarvitse maksaa. Mutta jos pyörität pientäkin bisnestä joudut maksamaan itsesi melkein kipeäksi. Kävisikö niin, että näyttäisin palkkatuloverokorttini kesäkahvila-asiakkaille ja ilmoittaisin olevani täällä duunissa vain? Maksaisivatko he minulle palkkaa kun keitän heille kahvit ja leivon pullaa? Eli olisin heillä töissä. Tuskinpa vain! 

Kun palkkasimme Veken ja Maken pystyttämään hirsirakennusta, ilmoittivat he tulleensa rakentamaan omakotitaloa. Nauroin heidän puheilleen. Eihän pyolilahoista hirsistä mitään taloja rakennella! Ja eihän tähän oltu LVI:tä eikä muita suunniteltu. Olin väärässä! Kyllä tuo hatara "lato" tuli maksamaan omakotitalon verran. Palkat osoittautuivat kaveruksille kovin suolaisiksi etanavauhtia tapahtuneen työskentelyn johdosta. Kaveruksille oli korkeista kuukausiveloituksista huolimatta epäilyttävän alhainen veroprosentti. Aivan kuin he eivät olisi palkkatyötä tehneetkään. Ihmeellistä! 

Meillä riittäisi kahvilarakennuksesta poistoja sadaksi vuodeksi. Näillä tuotoilla ei tarvitsisi yritysveroa silloin maksaakaan. Tulos jäisi miinusmerkkiseksi. Harmi vaan kun poistot on käytettävä 10 vuodessa. Silloin yritystuloksen olisi oltava toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa. Sellaiseen ei täällä salolla voi koskaan yltää. Koko kylä metsitettiin kymmenen vuotta sitten. Eivät ihmiset tiedä, että täällä on yritystoimintaa ja että ihmisiä asunut jo 500 vuotta kun ei täällä ole muuta kuin metsää vaan. Kaikki kylätien varren kauniit niityt ja vaaramaisemat kasvavat nykyisin korpikuusikkoa. 

Olisimme ostaneet metsitetyt tienvarsipellot ja raivanneet ne takaisin nurmelle. Kylämaisema olisi säilynyt avoimena, olisimme saaneet EU-tukia ja raivauskustannukset olisi voinut vähentää verotuksessa. Olisi näkynyt, että tämähän on elävä kylä! Maanomistajilla ei ole ollut sanottavammin halukkuutta maakauppoihin. Suvun maita ei muille myydä! Mieluummin metsitetään ne. Pellonkunnostus niityksi on huomattavasti edullisempaa kuin maksaa kalliita tuntipalkkoja tupakkatauokojen ja suunnittelutuntien pitämisestä sekä talon saunan lämmityksestä ilmaisilla polttopuilla omaan käyttöön huijariremonttireiskoille! 

Sananparsi sanoo, että paistaa se päivä risukasaankin. Ja että kissa putoaa aina tassuilleen. Jos jotain hyvääkin tästä verotuksesta löytää niin sen ainakin, että nyt olemme oikein virallisesti yrittäjiä. 

Avasimme oikean verkkokaupan

Yritämme käynnistellä ihan oikeata verkkokauppaa. MyCashFlow tarjoaa pienille putiikeille ilmaisen verkkokauppa-alustan. Vielä on säätämistä maksujen ym. kanssa. Voit käydä tutustumassa tämänhetkiseen tarjontaan täältä https://ylapihantila.mycashflow.fi/

Tuoreimmassa videossa esittelemme Pirtin joulukalenterin. Sen näet tästä https://youtu.be/mYDAZLursno

Itsenäisyyspäivänä

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Pohjois-Karjalan vaaramaisemista! Mielenkiintoista seurata blogini lukijamäärä. Välillä on lähes 60 lukijaa. Seuraavan kirjoituksen onkin lukenut vain neljä henkilöä. Mistähän johtunee. 🤔

Mutta asiaan siis. Tämä on minun mielipiteeni asiasta enkä luule olevani kovin väärässä. Mielestäni nämä komeat kulttuurimaisemat kuuluvat osaksi itsenäisyyttämme. Esivanhempamme ovat ne korvesta aikoinaan raivanneet ja kapean leipäkyrsänsä niistä repineet. Välillä petäjäistä joukkoon sekoitelleet.

Nykyaikana vouhotetaan hiilinieluista sun muista. Pellot pitäisi metsittää. Hankimmeko ruoan sitten ulkomailta saastuttavilla lentokoneilla? Jos tulee maailmanlaajuinen katastrofi, ei Suomeen rahdata ensimmäisenä ruokaa. Ensin ravitaan oman maan kansalaiset. Pieni Suomi voi joutua nuolemaan näppejään - tässä tapauksessa huuliaan. Kotimainen ruoka on puhdasta ja siinä on pienempi hiilijalanjälki kuin ulkomailta tuotetussa.

Jos nämä arvokkaat kulttuurimaisemat metsitetään, siinä heitetään lapsi pesuveden mukana pois. Maa- ja metsätaloustuottajien suuret järjestöt kannattavat tehotuotantoa. Kaikesta pitäisi saada maksimaalinen tuotto. Pehmeät arvot eivät merkitse heille mitään. Luontoihmiset taas suojelisivat kaiken pystyyn. Mitään ei saisi tehdä. Pitäisi olla luonnonmukaisesti. Kiviä ei saisi raivata pelloilta. Maata ei saisi viljellä eikä vesakoita torjua kasvinsuojeluaineilla. Minne on vanha kunnon talonpoikaisjärki kadonnut?

Kirja ilmestyi

 

Mustin Päiväkirjasta ilmestyi viime perjantaina. Kirja kertoo perinnepihan elämästä seropityttö Mustin silmin katsottuna. Mustin kaikenkarvaiseen laumaan kuuluu emäntä, joka pitää kesäkahvilaa maatilalle rakennetussa suuressa koirankopissa. Emäntä hoitaa kylän viimeisiä perinnemaisemia ja harrastaa valokuvausta. Musti ihmettelee emännän outoja toilauksia ja sen kollin.... Kirja perustuu tositapahtumiin ja se on kirjoitettu niin sanotusti kieli poskessa. Välillä on surullisiakin juttuja, nekin kuuluvat elämään.

Kovakantista 200-sivuista värikuvitettua teosta voi tilata sähköpostilla ylapihantila@gmail.com tai WhatsAppilla 358505994630. 33,00 euroa maksavaan kirjaan lisätään lähetyskulut mukaan. Tässä blogissa on myös kauppa -osio, josta voit tilata kirjan yhteydenottolomakkeella.

Jussila vs Yläpiha

Meillä kävi wanhoja sukulaisia kylässä. Wanha kansan mielestä maatilamme on Jussila, ei Yläpiha. Yläpiha -nimitys oli otettava käyttöön kun veljekset jakoivat Ukko-Jussin maat eikä samaa nimeä enää voinut käyttää. Vaikka Yläpiha on ollut paikan virallisena nimenä rapiat 70 vuotta, niin kuitenkin vanha kansa puhuu edelleen Jussilasta.

Minkälainen prosessi lienee vanhan sukutilan nimenmuutos takaisin alkuperäiseen nimeensä? Ainakin ulkomaalaisille matkailijoille Jussila olisi helpompi ääkkösten puuttuessa. 

Sytykeruusut

Meillä on joulupuodin avajaiset ensi sunnuntaina. Ajattelin tehdä myyntiin jotain muuta kuin ainaisia pannulappuja ja villasukkia. Olen pitkään haaveillut sytykeruusujen tekemisestä. Niinpä aloin illan viitenneeseen tutustumaan tähän lajiin. You Tubessa on ohjevideoita ja bloggarit selostavat omia variaatioitaan. Jokainen ohje tuntui olevan hieman erilainen. 

Eniten askarrutti tuo dippausvaihe. Joissain ohjeissa neuvottiin steariini sulattamaan kattilassa siltsellään. Toisissa ohjeissa vesihauteessa, kolmansissa opastettiin laittamaan kattilaan vettä ja steariinia. Varmaan kaikki tavat ovat oikeita. Lähinnä steariinin syttymisherkkyys mietitytti.

Seuraavassa kerron suurin piirtein, miten valmistin elämäni ensimmäiset, mutta ei varmaan viimeiset, sen verran mukavaa puuha tämä on, sytykeruusut. Yhdistelin ohjeita monesta eri lähteestä.

Ensin otetaan tyhjä munakenno. Tällainen, jossa on syvät kuopat munille, on paras. Revi munakupit käsin irti kennosta. Älä käytä saksia. Revi lopusta kennosta soiroja ja rullaa munakuppien sisälle. Töki loput munakennon tähteet ruusun "terälehdiksi". Yritä saada laitos pysymään kasassa.

Sitten on jännittavin vaihe. Laita käytöstä poistettuun kattilaan muutama sentti vettä. Pilko vanhoja steariinikynttilöitä. Kuumenna vesi, mutta älä keitä. Katkaise virta hellasta. Lisää kynttilänpalat kuumaan veteen. Sekoita vanhalla lusikalla tms. kunnes steariini on liuennut. Tähän menee 10 - 15 minuuttia. Pidä kantta koko ajan lähistöllä. Steariini on herkästi syttyvää. 

Ota sytykeruususta napakasti kiinni esim. grillipihdeillä ja upota se hetkeksi aikaa steariini-vesiseokseen. Kaada ruusun sisuksista liika neste pois ja laita voipaperin päälle jäähtymään. Kun olet kaikki ruusut käsitellyt, tee sama temppu uudelleen. Mutta kasta tällä kertaa vain nopeasti ettei entinen steariinikerros sula pois. Toista tätä muutama kerta. Suojaa ympäristö roiskeilta. Steariini on kovaa sotkemaan paikkoja. Minulta hajosi yksi ruusu dippausvaiheessa. Kasasin sen uudelleen ja liimasin steariinivedellä takaisin ruusuksi. 

Ota steariiniliuos pois hellalta ja anna jähmettyä. Voit käyttää steariinin uudelleen. Älä kaada steariinivettä viemäriin! Se tukkii viemärin varmasti. Minulta meni reilu tunti ensimmäisten kymmenen sytykeruusun tekemiseen dippauksineen kaikkineen. Taidon kasvaessa työskentely sujuu paljon nopeammin. 

Hei! Laitetaan joulua!

(olipa tällä kirjoituksella paljon lukijoita) Muistiinmerkintä itselle 

Kävin toissapäivänä torilla myymässä pullia ja piirakoita. Kauppa kävi hyvin. Adventinaika alkaa viikon kuluttua. Silloin alkavat myös perinnepihan jouluruokailut. Ei ole varmaa, paljonko kävijöitä tulee kun kaupungin puolella sattuu Joulunavaus samalle viikonlopulle. Alkoi jo joulututtaa, että kiipesin yläkertaan hakemaan joulujuttuja. Paketoin ensimmäiset lahjat ja laitoin ne koriin odottamaan joulua. Laitoimme ikkunoille adventtivaloja ja mamman kammariin jouluverhot. Isäntä tilasi ne Hobby Hallista. Verhot ovat kestäneet varmaan 20 vuotta kun ei niitä pidetä muulloin kuin marras-joulukuussa. Tässä kuvia. 

Meillä on yläkerrassa pieni retriittihuone, jonne voi mennä hiljentymään adventinaikana, paastonaikana ja milloin vaan. Kirkko on kaukana. Seurakunta -ja kuntaliitoksesta seurasi, että kirkonmenojakaan ei pidetä enää joka sunnuntai. Mitenkä se kuuluikaan: "Mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa." Toisaalta ei pidä unohtaa uskovien yhteyttä. Mutta tällainen simppeli pieni kappeli auttaa päivittäisessä hiljentymisessä.

Tätä meidän mallia on koottu pikkuhiljaa. Vanha televisiotaso toimii pöytänä. Sen päälle on levitetty vanha vauvanlakana. Värillinen liina vaihtuu liturgisen vuoden mukaan. Tilasin Ellokselta kankaita ja ompelin aina uuden liinan paastonajaksi, arkikaudeksi jne. Adventilta alkaa paasto eli pöydällä on liila liina. Päällimmäisenä on ikivanha pieni damastiliina.

Messinkiset kynttilänjalat taisin saada joskus ilmaiseksi Yves Rocherilta. Ja Raamattu on toistasataa vuotta vanha isän Saara-tädin peruja. Kukkalaite on naapurin emännän 30 vuotta sitten lahjoittama. Ei saisi pitää tekokukkia. Tämä on poikkeustapaus. Seinällä on valmistamani tilkkutekstiili The Crown of Thorns. Mielestäni se sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Minkälaisia kotikappeleita teillä on? 

Minulla on kangasvarasto yläkerrassa ja hain sieltä joulukankaita, jos vaikka inspiraatio iskisi ja ompelisin parit pannulaput tai muuta mukavaa jolupuotiin myyntiin. Tilasin kankaat saksalaiselta kankaita.com -firmalta. Joukossa on ihan napakkaa laatua.

Koukussa kirjojen kirjoittamiseen

Voiko kirjojen kirjoittamiseen koukuttua? Näemmä voi! On mahtava Flow-tunne pitää käsissään kauan ja hartaasti muokkaamaansa kirjaa. Julkaisin esikoisteokseni paikallisista kansantarinoista heinäkuussa. Siitä on jo kolmas painos myynnissä.

Perinnepihamme koiruus haukkui omaa blogiaan ja koostin turren haukut Google Docsiin. Siinä on hauskoja, välillä haikeitakin juttuja. Teos on tulossa joulumyyntiin. Uutuutena perinnepihan blogissamme on kauppaosio, josta voit tilata tuotteitamme. 

Olin laskenut, että yhden kirjan vuosivauhdilla minulla riittää julkaistavaa kymmeneksi vuodeksi. Entä nyt, kun kirjoja putkahteleekin kaksin kappalein samana vuonna? Mistä uusia kirjoituksen aiheita? Parhaiten kirja syntyy kun kirjoittaa aiheesta, joka on itselle läheinen ja tärkeä.

Vähän aikaa mietin ja sitten keksin aiheen kirjalle. Olen valmistanut tilkkutöitä yli kaksikymmentä vuotta. Tuo pirttirakennuskin oli suunniteltu käsitöideni myyntipaikaksi, mutta timpurimme veloittivat niin hurjat palkat, etten käsitöitä valmistamalla saa koskaan pirttiin uponneita rahojamme takaisin. Ei kyllä muutenkaan. Ihme pitäisi tapahtua, että syrjäseutumatkailusta alkaisi tahkota tuhansia euroja kuukaudessa, kuten meillä olleet remonttireiskat tekivät.

Siis, joskus julkaistavan kirjan nimeksi tulee: KYMMENEN HELPPOA JA HAUSKAA TILKKUTYÖTÄ. Neuvon teoksessa vaihe vaiheelta jonkin verran jo ommelleille kymmenen eri tilkkuprojektin vaiheet. Aloitetaan pannulapusta, edetään kassiin ja kaitaliinaan. Lopuksi esitellään pari suuritöisempää projektia: torkkupeite ja seinävaate. Käytän töissäni eri tilkkutyötekniikoita, joten nekin tulevat samalla tutuiksi.

En tiedä, milloin alan kirjaa koostaa. Siitä tulee suurempikokoinen kuin A5. Kuvia ja piirroksia tulee mukaan. Aloitamme kohta jouluruokailut. Ja kyläkirja on saatava valmiiksi ensi kesään mennessä. Sitäkin on puolet vielä kirjoittamatta. 

Elämäni ensimmäiset perunapiiraat

Tästä blogista uhkaa vahvasti tulla kokkausblogi, kun "lehmät" ovat ummessa eikä talvella maanviljely oikein onnistu kuten ei myöskään kesäkahvilabisnekset hatarassa hirsipirtissä. Nooh, talvella on aikaa kokeilla uusia reseptejä kesäkahvilaa varten.

Sain päännouseman kokeilla perunapiirakoiden valmistusta. Kuoritaikina on sama kuin karjalanpiirakoilla:

2 dl vettä

1/2 tl suolaa

3 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

Tee aineksista nopeasti taikina ja leivo siitä 20 kakkaraa. Joissain ohjeissa on pelkästään ruisjauhoja. Minä teen tällä reseptillä. 

Käytin täytteeseen EU:n ruoka-apuna saamiamme muusiaineksia. Otamme ruoka-avun kiitollisina vastaan. Ruoka on kallista, bensa maksaa mansikoita ja talvikautena tulot ovat vähissä. Ja nämä piirakat menevät omaan käyttöön. Ei myyntiin. Täällä esim. naapurit karttavat tarkasti käyttämästä lähituottajan tarjontaa, vaikka tuotteet ovat tunnetusti laadukkaita eivätkä ole hinnan kirossa. Varmaan pelkäävät, että farmimme rikastuu niin paljon, ettei tiedä mihin rahansa sijoittaa. No, kukin taaplaa tyyllillään!

Täyte:

1/2 litraa vettä

100 g perunamuusijauhetta

1 dl maitoa 

1 tl suolaa 

1 rkl voita

1 muna

Kiehauta vesi ja maito. Sekoita muusiainekset sekaan. Lopuksi kananmuna. Anna jäähtyä. 

Tein tästä annoksesta 20 piirakkaa. Oli vaikeampi rypyttää, kun perunamuusi on paljon notkeampaa tavaraa kuin riisipuuro. Lämmitin uunin 275 asteeseen eli miedommaksi kuin karjalanpiirakoille. 

Paistoin piirasia noin 20 minuuttia. En katsonut tarkkaa kellonaikaa, kun jännäsin, milloin saa pellin ottaa pois uunista. Ja tietenkin uuneissa ja niiden lämpötiloissa on eroja. 

Pyörittelin kypsät piiraset 1 dl vettä 50 g voita -seoksessa ja laitoin kulhoon hautumaan hyvin peitettyinä. 

Haudutin piirasia tunnin ajan ja hyviä tulivat! Ulkona oli kaunis iltarusko. Kännykkäotoksena eivät sävyt tietenkään tule täydellisinä esille.

Ja Pirttiin koristeltiin eilen joulukuusi. Jouluruokailut alkavat kahden viikon kuluttua su 28.11 klo 12.00. Tervetuloa! 

Perinneruokaa pyhäinmiestenpäivänä

 

Meillä on tällainen monikulttuurinen perhe, jossa yhdistyvät karjalaisuus ja eteläpohjalaisuus unohtamatta muitakaan etnisiä ryhmiä. Päätin kokata meille kekrin kunniaksi eteläpohjalaista perinneruokaa eli piimävelliä. Suosittelen, ettet katso kuvaa krapulaisena, vatsatautisena tai muun vastaavan seikan johdosta huonovointisena. Epämääräisestä ulkonäöstään huolimatta jälkiruoka on niin hyvää, että sitä saattaa upota toinenkin lautasellinen. 

 Piimävelliin tarvitset:

• 1 litra vettä
• 1 dl puuroriisiä
• 1 dl makaronia
• 1 dl rusinoita
• 1 dl siirappia 
• 2 rkl sokeria 
• 1 tl suolaa 
• 1 prk kermaviiliä 
• 2 dl vettä 
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 300 g leipäjuustoa

Lisää riisit kiehuvaan veteen. Keitä 10 min. Lisää makaronit ja rusinat. Keitä toinen 10 min. Lisää viili-vesi-vehnäjauhoseos ja keitä vielä 3 minuuttia. Laita juustokuutiot ja kiehauta nopeasti. Mausta lopuksi suolalla, sokerilla ja siirapilla. Piimävelli on hyvää niin kylmänä kuin lämpimänä. 

Uusi vebbisivu avautui

Instagramissa jo puolikymmentä vuotta pyörinyt @sivakkaphotos on saavuttanut suuren suosion värikkäillä luontokuvillaan. Nyt aloitimne uutuutena julkaista täkäläisiä maisemakuvia samannimisellä uudella verkkosivulla. Sivustoa päivitetään säännöllisen epäsäännöllisesti miten milloinkin on aikaa ja motivaatiota. Tulevaisuudessa mukaan liitetään verkkokauppa, josta voi tilata kuvatuotteitamme postitse suoraan kotiin. Uuden sivun löydät tästä osoitteesta http://www.sivakkaphotos.webnode.fi

Kippis!

 

Minä tässä kukkuja leipoessani siemainin hieman viiniä. En yleensä nauti alkoholijuomia, ettei siitä tule paha tapa. Eräs tuttavamme lahjoitti meille viinipullon ja löysin sen kaapista siivouksen yhteydessä. Arvelin juoda pullon pois ruokahävikin välttämiseksi. Paljonko tuota uskaltaa ottaa ilman että päihtyy? Join yhden muumimukillisen. Ylävastassa tuntuu hieman karvastelua ja röyhtäyttää. Aamulla pitäisi mennä torille myymään.

Vegaanikeittiön kokkauksia

Vietimme tänään maailman vegaanipäivää ja sen johdosta  Sen johdosta kokeilin minäkin vegejuttuja. Aamulla keitin veteen kaurapuuron ja nautimme sen mustikoiden kera. Kesällä oli kasvisruokavieraille ostettu papuja. Popsimme ne päivälliseksi. Jälkiruokana oli hapankorppuja ja satsuma.

Illalliseksi valmistin puuhellalla, samalla kun lämmitin asuntoa, kasvispihvejä ja jälkiruoaksi mansikka-puolukkakiisseliä. Kasvispihveihin raastin pari porkkanaa jauheesta veteen valmistetun perunamuusin sekaan. Lisäsin pari lusikallista vehnäjauhoja ja maustoin suolalla. Paistoin pihvit ruokaöljyssä.

 

Tässä ei lähistöllä ole kunnollisia puolukkapaikkoja, mutta käytän marjaa melko vähän, joten tuttujen tuomat puolukat kestävät vielä pitkään. Lisäsin puolukkaa piristykseksi mansikkakiisselin joukkoon.

 

Uusi viljelykasvi

Meillä on, tai siis oli, pieni ongelma. Ovikranssit tekevät hyvin kauppaansa, mutta lähistöllä ei ole saatavilla kranssinpohjiksi sopivia oksattomia koripajuja. Tähän oli saatava parannus kun meillä on kransseja tehty kymmenien vuosien ajan.

Niinpä laitoin kuukkelin auki ja ei kun selaamaan koripajun taimia. Kohta niitä löytyikin ja tilasin yhden pajuruukun, vaikka talvi pakkaa jo päälle. Nyt on leudot kelit että vielä voi istuttaa vaikka mitä.

Kävin matkahuollosta lunastamassa lähetyksen. Tämä näköistä tavaraa sieltä tuli. Hintaa toimituskuluineen tuli 17 euroa. Hinnan saa takaisin jos pajut lähtevät kasvamaan. Niin ja tietysti jos kransseja saa myydyksi, heh!

Istutin pajut kosteaan metsäpoukamaan, jossa luontaisestikin kasvaa jonkin verran pajua. Laiton taimiin merkkinauhat, ettei kukaan niitä vahingossa katkaisisi pois. Nyt ei muuta kuin toivomaan, että pajut säilyisivät talven yli ja lähtisivät keväällä kasvamaan. Satoa pitäisi saada jo ensi syksynä. Koripajusta voi tehdä monenmoisia muitakin juttuja kuin kransseja.

Operaatio nastarengas

Tänä syksynä meidän huushollissa oli renkaanvaihto-operaatio peräti kolmena päivänä. Perinnepihan väellä on tietenkin perinneauto jossa on perinteiset peltivanteilla varustetut renkaat. Oli hyvä kesäkeli kun aloin puuhaan. Sain apukuskin puoleisen eturenkaan vaihdettua mutta mutkitta.

Sitten oli takarenkaan vuoro. Pultit sain löystytettyä, vaan vannepa ei irronnut autosta. Ei sitten millään. Kokeilin kuljettajan puoleista takarengasta ja eturengasta. Kaikissa sama vika. Suihkutin vanteennapoihin WD40:ia, potkin, kolistelin lekalla, ajoin autolla edestakaisin. Mikään ei auttanut. Vanteet olivat kertakaikkisen jumissa. Ilta hämärtyi jo eikä ollut kiire minnekään. Ajattelin jatkaa seuraavana päivänä. Sitten tulikin kova lumimyrsky.

Parin päivän kuluttua ajattelin, että WD40 olisi jo tehonnut. Suihkutin varmemmaksi vakuudeksi vielä aseöljyä. Sainkin aikani kilkuteltua kolme rengasta vaihdettua. Mutta apukuskin puoleinen takanen oli ja pysyi jumissa. Ilta hämärtyi kuten se tähän aikaa tahtoo tehdä. Jätin neljännen renkaan seuraavaan päivään.

Suihkutin vielä lisää aseöljyä, kolistelin lekalla ja lämmitin vannetta hiustenkuivaajalla. Googlessa on monta niksiä juuttuneen vanteenirroitukseen. Vanne ei suostunut vieläkään irtoamaan. Eihän tässä mikään hengen hätä ole. Kylällä kulkee asiakyyti kahdesti viikossa. Että sillä pääsee ruoan hakuun jos ei omalla autolla pääse.

Laitoin auton puoleksi tunniksi lohkolämmitykseen, kun lämpötila oli reippaasti pakkasen puolella. Ajelin autolla taas edestakaisin ja jarruttelin samalla. Ja menopeli jälleen tunkin päälle. Viimeinkin kuului lupaava kolahdus ja vanne irtosi autosta. Putsasin pinnat huolellisesti ja ruuvasin neljännenkin nastarenkaan paikoilleen.

Aiemmin ei ole kolmea päivää mennyt renkaan vaihtoon. Kunpa muistaisi keväällä suihkuttaa CRC:n vanteisiin pari päivää ennen renkaanvaihto. Vielä kun saisi jollain konstilla auton sisällä majailevan kosteuden poistettua. 

Havukranssit saapuneet

Seuraa kaupallinen tiedote. Upeat havukranssit ovat saapuneet Ylapihasopiin. Tule ostamaan omasi! Soita puh tai WhatsApp 0505994630 että tiedämme olla paikalla.

Maaseudun maankäytöstä

Vietimme keskiviikkona maailman maisemapäivää. Maiseman merkitys korostuu täällä maaseudulla asuessa, töitä tehdessä. Maisemaa ei pääse "pakoon". Mikäli totuttu maisema muuttuu dramaattisesti, herättää se monenlaisia tuntoja. Ei pelkästään positiivisia. 

Radio-ohjelmassa haastateltiin Liperin seudun kyläläisiä, jonne suunnitellaan avattavaksi kivilouhosta. Äänessä oli mökkiläinen, joka on kilometrin päässä kaivoksesta. Kuinka tuleva toiminta haittaa häntä, ympäröivää luontoa ja paikallisia asukkaita. Ja varmasti se sen tekeekin. 

Jos yhtiö aikoo jotain, niin sitä noustaan yhtenä rintamana vastustamaan. Mutta, yksityiset maanomistajat saavat tehdä maillaan mitä tahtovat. Ja kukaan ei sano mitään - tuskin huomaavatkaan. Miten tämä on mahdollista? Eikö yksityisten maanomistajien alueet ole yhtä arvokkaita kuin yhtiöidenkin? 

Meidän kylällämme kävi niin että eräs metsäalan toimija kulki talosta taloon ja houkutteli kyläläiset metsittämään vanhat peltonsa. Metsäasiantuntija ei huomannut mainita maanomistajille sitä, että heidän maansa on arvokasta perinnemaisemaa eikä sitä että pellonmetsitys on vapaaehtoista.

Näin tapahtui. Kun nimi oli saatu paperiin, koneet tulivat jo seuraavana päivänä metsittämään. Meillekin käytiin useampaan otteeseen tarjoamassa metsitystä lähes 400-vuotisen sukutilan pelloille isännän maatessa sairasvuoteella. Emme metsittäneet. Kylän pellot eivät ole mitään "peltoheittoja" jossain metsän siimeksessä, vaan tyypillisissä pohjoiskarjalaisissa vaaramaisemissa puikkelehtivan kapean kylätien varrella. 

Kylämme on oli aiemmin kuuluisa komeista kaukonäkymistään, joita kävivät taiteilijat ja maisemakuvaajat ihailemassa. Alueemme määriteltiin kolmisenkymmentä vuotta sitten maisematyypiltään Vaara-Karjalan alueeksi. On ikävää kun komeat maalaismaisemat idyllisen kylätien varrella muuttuvat pian synkäksi korpikuusikoksi, eikä kukaan mahda / halua tehdä asialle mitään.  

Kun koko lähiympäristö kasvaa kuusikkoa, emme mekään saa maillemme suojelualuetta tai kaavamerkintää. Maakuntaliitossa "priorisoidaan": ei kannata säästää yksittäistä kohdetta vaikka paikka olisi miten arvokas, jos ympäristö on rahan-..... tarkoitan metsänkasvatusaluetta.

Otimme asiasta yhteyttä ELY:yn ja muihin viranomaisiin jos he voisivat estää kylämaisemien tuhoutumisen. Kaikki ovat täysin hampaattomia. Yksityisomistus on rikkomaton. Eräs ympäristöviranomainen ehdotti että ostaisimme metsitetyt pellot ja raivaisimme ne takaisin avoimeksi. Tämä ei maata omistaville käynyt. He eivät ensi-isiensä maita muille myy. Jos maanomistajat asuisivat paikkakunnalla, olisivat he harkinneet maisemiensa metsitystä ehkä tarkemmin. Kuka löytäisi kompromissin että arvokas maisema säilyisi ja lopputulos tyydyttäisi kaikkia osapuolia? 

Kuvassa kuuselle metsitettyä peltomaisemaa kylätien varressa. 

Uutuuskirja nyt tilattavissa!

Tilaa tästä mielenkiintoinen kotiseututeos isälle tai ukille lahjaksi! Sopii myös pukinkonttiin tai merkkipäiväänsä viettävälle. 148-sivuinen kirja on kuvitettu. Kirjan hinta on 19,90 euroa. Mukaan lisätään toimituskulut n 5,00 €. Lähetys mahtuu postiluukusta sisään. 

Tilaukset ylapihantila@gmail.com tai WhatsApp 358505994630. 

Perustaisimmeko minikirjaston?

Syksyllä törmäsin ilmiöön nimeltä Little Free Library. Siinä ihmiset jakavat kirjojaan vaihtoperiaatteella. Meille tämä sopisi hyvin, sillä harjoitamme matkailutoimintaa, meillä on hurjat määrät vanhoja kirjoja ja meillä kirjoitetaan jopa uusia kirjoja. Täältä on ilmestynyt kaksi kuvakirjaa ja tuoreimpana seudun vanhoista tarinoista koottu teos. Arvatkaapa missä meni eilisilta? Ei suinkaan baarissa vaan taittamassa seuraavaa kirjaprojektia!

Eli tilausta tällaiselle löytyy. Saisimme lisää vierailijoita, kirjoja riittää, hyviä minikirjaston sijoituspaikkoja löytyy. Juttelin tuttujen kanssa asiasta. Monelta kylältä löytyy tällainen ja ne ovat suosittuja. Voisi ainakin kokeilla. Mutta, mistä edullinen säänkestävä kirjakaappi? Ei raaski hankkia monen satasen antiikkikaappia. Amerikkalaisfirma kauppaa kaappeja juuri tuohon tarkoitukseen. Hinnat ovat tähtitieteellisiä, maksuun on lisättävä tulli. Eli ei ehkä kannata muutaman vuoden kokeilua varten alkaa investoimaan sellaisia summia.

Jyskistä löytyi pari ehkä tarkoitukseen sopivaa kaappia. Yläkuvassa on 55 euron hintainen kaappi, jossa on tilaa kirjoille ehkä liikaakin. Tuskin meiliä on tarvetta noin suurelle minikirjastolle. Alakuvassa on 85 euron hintainen pienempi kaappi. Kaappiin on tietenkin hankittava tukeva jalusta. Joissain versioissa on maassa seisovia tai seinään kiinnitettyjä malleja Saranatkaan eivät liene säänkestäviä, eli nekin joutuisi vaihtamaan.

Minikirjaston olisi sulauduttava maaston väreihin. Eli harmaa-valkoista pitäisi olla. Entä lasiovet talvella? Lumiaurasta lentävä kivi tietäisi ikkunoiden hajoamista. Laitetaanko levyt talveksi ikkunoiden eteen? Talvisaikaan ei luulisi paljon lukijoitakaan olevan.

Kirjastoseuran julkaisussa on tarinaa nokiaalaaisesta Terhi Jurvelasta, joka vuosien harkinnan jälkeen perusti oman minikirjastonsa https://suomenkirjastoseura.fi/kirjastolehti/pikkukirjasto-tuo-naapurustoon-yhteisollisyytta/

Joka tapauksessa mielenkiintoinen ilmiö. Voit lukea aiheesta lisää https://littlefreelibrary.org/start/

Uusi kampanja alkaa

”Löydä läheltä” -kampanja käynnistyy

 

Löydä läheltä -kampanjan tavoitteena on saada nurmeslaiset sekä lähikuntien kuluttajat miettimään omia hankintojaan ja sitä, mitä kaikkea löytyy läheltä.

Kampanjan ideana on tarjota näkyvyyttä – yritysten tuotteista ja palveluista yhdessä alueen muiden yritysten kanssa. Herättää kuluttajien huomio - Löydä läheltä! -kampanjaan. Linkki kampanjan sivustolle https://www.pikes.fi /lahelta