Teline hiusdonitseille

 

Se on jo toukokuu pyörähtänyt käyntiin. Ihanaa kun ei ole koko talvena tarvinnut tapella lumitöiden kanssa! Jäi valtavasti energiaa taloudellisesti tuottavaan työhön.

Kesä lähestyy ja silloin avautuu jälleen kesäkahvila. Matkamuistomyymälän puolelle tulee pitkästä aikaa käsitöitä. Hiusdonitsit eivät näytä lainkaan hyviltä jossain hyllyllä makaamassa. Niille täytyy olla oma esittelyteline! Ja hiusdonitsi sopii mainiosti pieneksi lahjaksi tulevana viikonloppuna vietettävään äitienpäivään. 

Kaivoin varastosta laudanpätkän ja harjan varren. Varsi oli alunperinkin hankittu hiusdonitsien säilytykseen. En vain heti keksinyt, miten. 

Sahasin höylälaudasta noin 50 cm pätkän ja harjanvarren sahasin viiteen samanpituiseen osaan. 

Naputtelin viisi kannallista naulaa laudan läpi tasaisin välimatkoin. Ruuvit kävisivät vielä paremmin. Kulmat voi hioa santapaperilla mikäli sellaista huushollista löytyy. 

Lopuksi koputtelin harjanvarresta katkomani palat varovasti kiinni nauloihin.

Valmis! Eikö olekin kuin kaupasta ostetun näköinen.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! 

Säärystimet

 

Sain jostain ihania, täysvillaisia perinnelankoja. Mietin pitkään, mitä niistä tekisin. Eihän kaikkea kannata vaan säilyttää. Käyttöönhän ne on tarkoitettu! Yhdet kirjoneulelapaset niistä tein ja virkkasin isoäidinneliöistä tyynynpäällisen. Oli muuten ensimmäinen virkkaustyöni.

Neuloosin ollessa pahimmillaan tein kahdet jämälankasukat. Polvisukkien valmistuttua tahdoin kokeilla säärystimien neulontaa. Nehän on helpommat ja nopeammat tehdä kuin polvisukat. Ei muuta kuin netistä ohjeita tutkimaan.

Päädyin tällaiseen malliin. 60 silmukkaa jaetaan neljälle nelosen kokoiselle puikolle. Jokaiseen 15 silmukkaa. Sitten aletaan neulomaan yksi nurin, yksi oikein. Vaihdetaan välillä väriä. Välillä ei tarvitse lisätä tai vähentää silmukoita. Langat ovat Seitsemän Veljestä -paksuisia. Sävyt maanläheisiä.

Joku väitti tehneensä yhden säärystimen 2,5 tunnissa. Sileällä neuleella tosin. Jaa-a! Olisikohan säärystimet mahdollista tehdä pyöröpuikoilla homman nopeuttamiseksi? 

Jos lanka on kovin ohutta, sen voi neuloa kaksinkertaisena. Näitä pikkukeriä on monta, joten edellinenkin neuloja on varmaan tehnyt kahdesta kerästä yhtäaikaa.

2,5 tuntia kului ja olin saanut 15 cm valmista vartta. Joku oli tehnyt sileällä neuleella koko säärystimen valmiiksi samassa ajassa. En tiedä, oliko 30 cm vai pidempi 40 cm. Minä teen 40 senttiset kun kerran vauhtiin pääsin ja materiaaliakin on.

Ja näin lähti toinenkin säärystin valmistumaan. Tämä on mukavaa! Mukavampaa kuin vaikka vesakoiden raivuu tai ruohonleikkuu. Näitä säärystimiä ei tarvitse koskaan enää tehdä uudelleen. Kun taas vesakot, nurmikot ja rikkaruohot kasvavat aina uudelleen ja uudelleen, vaikka miten ahkerasti tekisi töitä.

Säärystimet näyttävät kapeahkoilta. Kuitenkin joustinneuleen ansiosta ne venyvät kiristämättä paksumpaankin pohkeeseen sopiviksi.

Työ valmiina. Villalankaa on helppo katkaista ilman saksia. Eli villaneuleiden valmistus on sopivaa puuhaa vaikka myyjäisissä asiakkaita odotellessa. Koriin vaan langat mukaan! 

Tehdään syyskoriste!

Ihana syksy sen kuin jatkuu vaan. Ajattelin tehdä ulos jonkin syksyisen koristeen. Meillä kun tahtoo lumi painaa kanervat sun muut ostokukat maahan jo ennen joulua. Joten tehdäänpä itse kestävämpi koriste.

Katsoin syysasetelmien malleja Pinterestistä ja päädyin minulle tuttuun kranssiin. Mustikanvarvuista oli väkerretty nätti kevätkranssi oveen. Päätin tehdä postilaatikkokatoksen somisteeksi kranssin variksenmarjoista. 

Menin metsää oksasaksin varustautuneena. Tuossa metsikössä ei niin paljon variksenmarjaa kasvanutkaan. Aioin vaihtaa suunnitelmia ja tehdä kranssin katajista. Lopulta sain sen verran kerättyä varpuja että näistä yksi pieni kranssi saadaan tehtyä. 

Tilasin puutarhaliikkeestä pari vuotta sitten oikeita koripajun alkuja. Ne mokomat eivät ole juurikaan edistyneet kasvussaan. Niinpä keräsin näitä oksikkaita luonnonpajuja.

Väkersin ensin pannan, jonka ympärille varvut kiedotaan. Tämän ympärysmitta on noin 20 cm. Apuna punonnassa käytin rautalankaa huokeampaa kalalankaa. 

Kranssi ei tullut ihan kauheen hyvä, mutta kyllä se tänne maalle (lue: metsään) välttää. Varpuja voi vielä asetella ja lyhentää liian pitkiä. Käytin mustaa kalalankaa punonnassa koska se on edullisempaa kuin rautalanka. Ja maatuu luonnossa mikäli laitat koristeen keväällä esim. kompostiin.

Koristeet vielä paikoilleen ja valmis. Ilta oli ehtinyt hämärtyä kun sain koristeen valmiiksi. Kannattaa muuten tekomarjat kiinnittää tiukkaan kotisteeseen. Kas kun meillä pikkulinnut luulivat marjoja oikeiksi ja nyppivät ne edellisestä kranssista yksitellen pois.

Tuossa vielä lähikuva. Tuli jouluisen näköinen kun ei sattunut olemaan ruskansävyisiä koristeita. Muuten, ei kannata alkaa kranssitalkoisiin heti siivouksen jälkeen. Varpujen mukana tulee mahtavasti roskaa. 

Ommellaan scrunchie / Scrunchies

Myrskypäivän viihdykkeeksi ajattelin ommella parit scrunchiet. 1990-lukulaiset tuntevat nämä viehättävät asusteet paremmin hiusdonitsin nimellä. Meidän kangasvarastossa on laadukkaita kankaita. Alunperin niistä oli tarkoitus ommella kestokasseja, mutta ne eivät menneet kaupaksi.

Siispä töihin. Scrunchien malleja on yhtä paljon kuin niiden tekijöitä. Seuraavassa yksi versio. Leikkasin kankaasta 70 X 10 cm suikaleen, taitoin sen oikean puolen sisällepäin pitkittäin kahtia ja ompelin sauman pitkälle sivulle n.7 mm reunasta. Näin syntyy pitkä putkilo. Käytin apuna saumanvaran arvioinnissa ompelukoneen paininjalkaa.

Mielestäni kaikkein tylsin ja työläin vaihe scrunchien valmistuksessa on syntyneen kangasputkilon kääntäminen oikein päin. Apuvälineenä käännöstyössä voi käyttää pitkää neulepuikkoa tai vastaavaa. Nujusin tällä kertaa putkilon oikein päin ilman mitään apuvälineitä. Niitä meillä on huusholli täynnä, mutta niin on kaikkea muutakin kamaa, joten vaikea olisi nopeasti löytää pitkää neulepuikkoa.

Seuraavaksi leikkasin kuminauhasta noin parinkymmenen sentin pätkän ja kiinnitin nauhan toisen pään kiinni hakaneulaan. Sitten vaan pujotin kuminauhan kangasputkilon läpi. Varo, ettet karkuuta kuminauhan toista päätä putkilon!

Sitten solmit kuminauhan päät tiukasti umpisolmulla yhteen. Kiristä solmu vielä huolellisesti, ettei se aukea käytössä kangasputkilon sisällä.

Lopuksi yhdistät putkilon päät huolellisesti. Tarkista, ettei kangas ole kiertynyt korkkiruuville. Ompele sauma käsin pienin pistoin umpeen. Valmis!

Jos sinulla ei ompelutaidot ole vahvinta alaasi, klikkaa verkkokauppaamme ja tilaa valmis scrunchie. Täältä löydät eri kuoseja ylapihantila.mycashflow.fi

For storm day entertainment, I thought of sewing a couple of scrunchies. 1990s readers are more familiar with these charming accessories as hair donuts. This fabric was originally intended to be used to sew durable bags, but they did not go on sale.

So to work. There are as many models of scrunches as there are makers of them. Here is one version. I cut a 70 X 10 cm strip of fabric, folded the right side of it lengthwise in half and sewed the seam on the long side about 7 mm from the edge. This creates a long tube. I used the presser foot of the sewing machine to assess the seam allowance.

 

In my opinion, the most boring and laborious step in making scrunches is turning the resulting fabric tube in the right direction. A long knitting needle or similar can be used as an aid in translation work. This time I leaned in the right direction of the tube without any aids. We’re full of them, but so is everything else, so it would be hard to quickly find a long knitting needle.

 

Next, I cut a piece of rubber band about twenty inches and attached the other end of the tape to a safety pin. Then I just threaded the rubber band through the fabric tube. Be careful not to run away the other end of the tube from the rubber band!

 

Then tie the ends of the rubber band tightly with a closed knot. Tighten the knot carefully so that it does not open during use inside the fabric tube.

 

Finally, connect the ends of the tube carefully. Check that the fabric is not twisted on the corkscrew. Sew the seam by hand with small stitches. Ready!

 

If you do not have the strongest sewing skills in your field, click on our online store and order a ready-made scrunchie. Here you can find different patterns for ylapihantila.mycashflow.fi

Ystävänpäiväkortti DIY

Blogini tässä jaksossa kerron miten teet itse helposti uniikit kortit frendeillesi. Nappasin ohjeen Pinterestistä. 

Hahmottele ensin malli esim. sanomalehteen ja leikkaa se irti 

Piirrä sapluuna ääriviivat vaikka vanhaan joulukorttiin ja leikkaa se ääriviivoja myöten tarkasti irti. Jätä molemmat kortin kappaleet talteen. Voit tehdä toisenlaisia kortteja tuolla reikäosalla. 

Asettelin kartongista leikkaamani sapluunan tarkasti keskelle puhdasta korttikartonkia. 

Sitten vaan vesiliukoiset sormivärit esille ja lyijykynän kumipäällä töpöttelemään. Ostin nämä värit seitsemän vuotta sitten äidille terapiakäyttöön. Hänellä oli vaikea puhevamma ja ajattelin että hän voisi tuoda luovuuttaan esille helpoin soormivärein. Tämä jäi kuitenkin testaamatta.

Tein kolme korttia puolessa tunnissa. Tietenkin otin välillä kuvia projektistani ja ekakertalainen tekemässä niin homma oli hidasta. Tein näpertelystäni pienen videonpätkän ja sen näet tästä https://youtube.com/shorts/l-xZAz3JbMU?feature=share Laita sapluunat talteen jos vaikka innostut värkkäämään näitä joskus muulloinkin. 

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Sytykeruusut

Meillä on joulupuodin avajaiset ensi sunnuntaina. Ajattelin tehdä myyntiin jotain muuta kuin ainaisia pannulappuja ja villasukkia. Olen pitkään haaveillut sytykeruusujen tekemisestä. Niinpä aloin illan viitenneeseen tutustumaan tähän lajiin. You Tubessa on ohjevideoita ja bloggarit selostavat omia variaatioitaan. Jokainen ohje tuntui olevan hieman erilainen. 

Eniten askarrutti tuo dippausvaihe. Joissain ohjeissa neuvottiin steariini sulattamaan kattilassa siltsellään. Toisissa ohjeissa vesihauteessa, kolmansissa opastettiin laittamaan kattilaan vettä ja steariinia. Varmaan kaikki tavat ovat oikeita. Lähinnä steariinin syttymisherkkyys mietitytti.

Seuraavassa kerron suurin piirtein, miten valmistin elämäni ensimmäiset, mutta ei varmaan viimeiset, sen verran mukavaa puuha tämä on, sytykeruusut. Yhdistelin ohjeita monesta eri lähteestä.

Ensin otetaan tyhjä munakenno. Tällainen, jossa on syvät kuopat munille, on paras. Revi munakupit käsin irti kennosta. Älä käytä saksia. Revi lopusta kennosta soiroja ja rullaa munakuppien sisälle. Töki loput munakennon tähteet ruusun "terälehdiksi". Yritä saada laitos pysymään kasassa.

Sitten on jännittavin vaihe. Laita käytöstä poistettuun kattilaan muutama sentti vettä. Pilko vanhoja steariinikynttilöitä. Kuumenna vesi, mutta älä keitä. Katkaise virta hellasta. Lisää kynttilänpalat kuumaan veteen. Sekoita vanhalla lusikalla tms. kunnes steariini on liuennut. Tähän menee 10 - 15 minuuttia. Pidä kantta koko ajan lähistöllä. Steariini on herkästi syttyvää. 

Ota sytykeruususta napakasti kiinni esim. grillipihdeillä ja upota se hetkeksi aikaa steariini-vesiseokseen. Kaada ruusun sisuksista liika neste pois ja laita voipaperin päälle jäähtymään. Kun olet kaikki ruusut käsitellyt, tee sama temppu uudelleen. Mutta kasta tällä kertaa vain nopeasti ettei entinen steariinikerros sula pois. Toista tätä muutama kerta. Suojaa ympäristö roiskeilta. Steariini on kovaa sotkemaan paikkoja. Minulta hajosi yksi ruusu dippausvaiheessa. Kasasin sen uudelleen ja liimasin steariinivedellä takaisin ruusuksi. 

Ota steariiniliuos pois hellalta ja anna jähmettyä. Voit käyttää steariinin uudelleen. Älä kaada steariinivettä viemäriin! Se tukkii viemärin varmasti. Minulta meni reilu tunti ensimmäisten kymmenen sytykeruusun tekemiseen dippauksineen kaikkineen. Taidon kasvaessa työskentely sujuu paljon nopeammin.