Oli torille meno myymään. Laitoin jo ilmoituksen tapahtumasta. Jääkaapissa oli kaksi munakennoa, joten arvelin munien riittävän kakkuihin. Kuinkas ollakaan. Toisessa kennossa oli yksi muna, toisessa neljä. Laskiaismyyjäisten pannukakkuun ynnä muihin oli kulunut munia ennakoitua enemmän. Eiväthän ne riitä kakkuihin! Ruokakauppaan on matkaa 25 km/sivu, bensa kallista, kaikkia muita leivontatarvikkeita löytyy kaapista. Asiointitaksi kulkisi, mutta sekin veloittaisi munien tuonnista bussilipun hinnan. Ei kannata!
Sitten mietin, tiedustelisinko kyläpäälliköltä, olisiko heillä käyntiä kaupoilla ja toisivat meille kennon munia. Lähetin heille viestin. Lupasin maksaa viisi euroa kennosta jos tuovat sen meille. Kyläpäälliköltä soitettiin että heillä on tarjouksesta ostettua kaksi ylimääräistä munakennoa. Olivat ostaneet ne hintaan 1,90/pkt. Meidän käyttämässämme kaupassa munakenno maksaa melkein kolme euroa! Ilahduin ja vastasin että otan molemmat kennot viitosella jos ne vaan joutavat. Ei tarvitsekaan torireissulla ostaa heti toista kennoa.
Kerroin hyvästa tuuristani tutulle ja hän sanoi, että täytyy antaa jotain muutakin kuin se viitonen kun saa näin suuren avun. Meille tuli naapurikylältä tuttu kyläilemään ja keitin hänelle kahvit. Meillä käy enää harvoin vieraita. Ihmiset eivät enää kyläile entiseen malliin. Tuttua kiinnosti paikallisen pakinoitsijan kirjoituksista koottu kirja. Juuri kun olin saanut kahvin valmiiksi, tulivat kananmunat. Olin keittänyt kahvia reilusti ja sain kutsuttua kyläpäällikönkin kahville. Sain näin annettua vähän ekstraa avusta. Sitten annoin kyläpäällikkömme joukkoon vielä lankakassin, kun olin saanut ilmaisia kudontalankoja jostain enkä tarvinnut niitä. Kahvit juotuaan vieraat lähtivät ja naapurikyläläinen vielä tuumi että olisi tullut leivonnaisille hintaa mikäli olisin lähtenyt asiakseni hakemaan munia kirkonkylältä asti!
Vieraiden lähdettyä hetken kuluttua oveen koputettiin. Tuli uudet vieraat. Jo veteraani-iän saavuttanut entinen kyläläinen ja joku toinen tavattoman tutun näköinen. Minä katsoin häntä ja hän kysyi, tunnenko. Minä tuijotin ja sanoin että kovin tutulta näytät. Vieras sanoi, että kuljet aina heidän kauttaan. Sitten yhtäkkiä minulla välähti. Onko hän se meille hirret tuoneen rekkakuskin isä? Hänhän kävi meillä 12 vuotta sitten. Oli hän! Ja he toivat meille kahvipaketin! Juuri sitä merkkiä, mitä meillä kahvilassa käytetään. Kahvi on nykyään tavattoman kallista. Mikä onnenpotku! Kahdet vieraat samana päivänä, kaksi kennoa munia ja vielä kahvipaketti!
Keitin toiset kahvit näille vieraille. He kertoivat muistoja entisajoista. Tienrakennuksesta. Molemmat ovat olleet kuorma-autokuskeja. Toinen myös maanviljelijä. Kyseli pelloistamme, onko kivetty. Onhan ne. Ja raivataan umpeen kasvaneita lohkoja takaisin vaikka kallista se on. Siinä vierähti se aurinkoinen kevättalven iltapäivä. Vieraat lähtivät ja toivotin heille hyvää vointia ja nähdään kesällä uudestaan. Ajattelin, että tänään oli enkeleitä liikkeellä!
