Arjen pieniä iloja

Kävin kevätmarkkinoilla leivonnaisia myymässä. Myöhästyin hieman. Suurin osa asiakkaista oli jo käynyt aamusta. Ihan mukavasti kauppa kävi kun vaan sitkeästi oli kolme tuntia myymässä. Kevätaurinko lämmitti ja sää oli mitä parhain. Tietää pitkää kelirikkoa maalaisteille. Herrat meinaavat päättää että muutetaan loputkin haja-asutusalueiden tiet soralle. Ajakoot syrjäseutulaiset mutkien kautta paremmille teille! Tai muuttakoot kaupunkiin niin ei tarvitse syrjäseutujen teitä enää ollenkaan hoitaa!

Seuraavana aamuna astioita tiskatessani ajattelin että elämä on aika mukavaa pieniä askareita hoitaessa. Kaikki leivonnaiset eivät menneet torilla kaupaksi myöhästyessäni. Tuttuni osti loput karjalanpiirakat. Myymättä jääneet munkit ja tiikerikakun vein surutaloon. Kyläpäällikkömme on lähtenyt tuonilmaisiin. 

Ihanaa, keväistä viikonloppua tämän blogin seuraajille! 

Lähiruokapäivä

Hei, hoi! Tulkaa meille lähiruokailemaan ensi viikonloppuna! Myynnissä omenia itsepoimintana vain 1 euro per kilo. Leivonnaisia, käsitöitä, kirpputori ja kahvio. Kaikki maksutavat käyvät. Omaehtoinen Pohjorinteen niityn kunnostushankkeeseen tutustuminen. Rinteeltä raivattiin kivet pois joten sen voi niittää traktorilla. Rinteellä kulkee polku Salmijärventielle ja sieltä takaisin meille. Yläpiha on arvokas kulttuuriympäristö kaukonäkymien ja rakennusperinnön johdosta. Tänne kannattaa tulla jo komean maiseman vuoksi! 

Uusi kukkapenkki

 

Syksyllä raivattiin suureksi levinnyt syreenipuska pois ja keksimme, että pensaan paikalle sopisi nätisti kukkapenkki. Meillä ei liiemmälti multamaata ole, kun traktorin kutsuminen peltotöihin jostain 30 kilometrin päästä maksaa maltaita. Ja maatalousurakoitsijat eivät mieluusti tule avuksi kukkapenkin muokkaukseen. 

Tuolla se on nyt nättinä kivirauniolla. Varmaan alkaa syreenipensas sielläkin menestymään. Sitkeätä lajia on unkarinsyreeni. 

 

Meillä kerätään kukkien siemenet syksyllä talteen. Säästyy pitkä sentti kun ei tarvitse niitä pikkupusseissa kaupasta ostaa. Aiomme kokeilla tänä kesänä zinnioita eli oppineittenkukkaa. Meinasin heittää siemenet suoraan kukkapenkkiin. Kun avasin kaupasta ostetun pussin, suunnitelmat muuttuivatkin ja esikasvatan zinniat muutamassa jogurttipurkissa. 

Seuraava sisältää piilomainontaa. Garden Wulfin hara on mainio. Kallis, mutta kestävä. Kukkapenkin kohta möyhentyi välineellä hetkessä. Täytyy vielä säkillinen puutarhamultaa levittää tuohon niin saadaan mainio kukkapenkki. 

Kehäkukat voi kylvää viileänä vuodenaikana. Joskus ne kylväytyvät itsekseen seuraavana vuotena. Hallaharso nopeuttaa itämistä.

Tiivistin kylvökset rautaharavan lavalla. Ja voila! Nyt vaan odottelemaan, mitä maasta nousee.

Jossain vaiheessa uuteen kukkapenkkiin kannattaa hankkia reunat. Vaikka maa on tässä vaiheessa neitseellistä. Syreenin juurelta kasvillisuus puuttuu. Pian paikalle ehtivät juolavehnät, nokkoset, rönsyleinikit ynnä muut kukkapenkin rikat. 

Viileänä keväänä olemme saaneet nauttia ennätyspitkään lumikellojen ja krookusten kukinnasta. Kasvit on suojattu verkoin, kun puputkin nauttivat kevään kukista, hieman eri tavalla kuin me ihmiset, eli sisäisesti. 

Mukavaa viikonloppua lukijoille! 

Kaitaliina pöytäkangaspuilla

 

Teinpä päivänä muutamana uuden aluevaltauksen käsitöiden saralla. Meillä on juurikkakangaspuut vanhassa talossa. Joskus lapsena ollessani manguttuani aikani, äiti heltyi ja osti minulle pöytäkangaspuut.

Niissä oli äidin tädin luoma loimi valmiiksi. Ajattelin kokeilla kutomista ensi pienillä kangaspuilla. Tilkkutöistä oli jäänyt kangassuikaleita, jotka olin jemmannut talteen juuri kutomista silmällä pitäen.

Olisi tässä ollut kiireellisempääkin tekemistä kuin että alkaa kaitaliinaa kutomaan! Päätin tehdä vaaleansävyisen liinan, jossa siniset raidat. Näitä kuteita minulla on eniten.

Hallussani olevat pöytäpuiden kuteiksi sopisivat paremmin langat kuin oikeat kuteet. Sen verran huterat puut ovat. Ja aina viiden kerroksen jälkeen loimitukkia oli pyöritettävä eteenpäin.

Päivä kutoessa meni. Äkkinäinen kun olen. Ja kuteita täytyi välillä jatkaa. Ihan nätin näköistä jälkeä ensikertalaiselta. 

Jätin liian lyhyen loimenlopun, joten liinan päiden solmiminen oli yhtä tuskaa. Toinen pää sujui helpommin. Päätyjä täytyy viimeistellä vielä. 

Kuvan näköinen tuli tältäkin suunnalta tarkasteltuna. Vaaleat sävyt hieman vaihtelevat ihan tarkoituksella kun laitoin eri sävyisiä vaaleita kuteita tuomaan elävyyttä tekstiiliin.

Summa summarum. Meillä on valmiiksi ostettuja kalalankapuolia. Voin luoda pöytäpuihin joskus uuden loimen. Leikata esim. lakanasta tasalaatuisen kuteen ja kutoa liinoja myyntiin ennen kuin alan isoilla puilla kutomaan. 

Mansikkamaalla

 

Nyt on pääsiäinen juhlittu ja torillakin pyörähdetty. Kevättyöt aloitettiin täkäläisittäin ennätysaikaisin. Mansikkamaa on haravoitu. Meillä siirryttiin tavanomaiseen mansikanviljelyyn. Paikallisesti tuotetusta mansikasta on seudulla pulaa ja siitä saa hyvän hinnan. Jätetään hifistelyt heille, joilla siihen on aikaa ja tietotaitoa. Alue näyttää tureikkoiselta, kun suurella traktorilla ei pääse joka paikkaa niittämään ja raivaussaha sanoi viime kesänä työsopimuksensa irti. Moottori käy, mutta terä ei liiku. Millä saisi mättäitä kasvattavat heinät häädettyä mansikkamaalta? Pellosta 10 m2 on mätästynyt. Myrkkyä ei voi käyttää kun siinä kuolevat mansikatkin. Netistä saa edullisesti nastoja mansikkakankaan kiinnittämiseen. Tämä ensimmäinen, suurempi kasvatus ankkuroitiin kivillä. Ne haittaavat hoitotoimenpiteitä. 

Seuraavassa kuvassa Pohjorinne, joka saatiin vihdoin viimein raivattua kivistä viime syksynä. Niityn kunnostus oli joukkorahoituskohteena muutama vuosi sitten. Sivakkalaisittain sanottuna: Voipi kaunistaan katella! Lohkolle on kylvetty apila-nurmiseosta. Alkuperäinen kasvusto nousee kyllä säikähdyksen jälkeen. Lohkolla kasvaa niittykukkia kuten päivänkakkaraa, ruusuruohoa, kultapiiskua ym. Joku kertoi, että Pohjorinteellä on kasvanut tervakukkaakin. Näitä odotellen. Rinteen halki kulkee metsäpolku Salmijärventielle. Alueella liikkuvat, muistakaa käyttää polkua ettei se kasva umpeen! Kansalaisen karttapaikka neuvoo polun sijainnin. Polku on sen verran epätasainen, ettei sitä voi ajaa esim. retkipyörällä. 

Tämän suven suunnitelmissa on tien varressa sijaitsevan Suoniityn kunnostus. Sitten niittotyöt helpottuvat kun traktorilla saa vetäistä koko helahoidon nurin. 

Kiitokset kaikille menneille, nykyisille ja tuleville maatalousurakoitsijoille, jotka ovat auttaneet toteuttamaan toivetta elävästä maatilasta metsien keskellä! 

Lopuksi kukkakuvia. Meillä täytyy verkottaa tulppaanit ym. kevätkukat, kun puput pitävät niitä herkkunaan.

Kylvöhommat käyntiin

 

🌿🏵️🌿 Näissä puuhissa tänään 🌿🏵️🌿

En hakenut peltomultaa syksyllä, niin perustin kylvökset kokonaan ostomultaan. Täytyy miettiä, miten saisi peltomaata muokattua edullisesti, että voisi kasvattaa jotain puutarhassa ja ottaa sieltä multaa taimikasvatukseen. Heinikossahan ei kasva mikään! Liian kalliiksi tulee traktorilla muokkaus. 💰💰

Kylvin astereita ja samettikukkaa. Asterit menevät lipputangon ympärille. Puolet samettikukista kasvatan myyntiin. Jos eivät mene kaupaksi, tungen ne jonnekin itselle kasvamaan. Taimihyllyt tulivat jo täyteen kun täytyyhän puutarhurillekin olla oma paikkansa. 🐈

Pirtin pöydälle on varattu kolmas minikasvihuone, mutta tiukkaa tekee kun pöydällä on kyläkirja-aineisto ja kirjaa tehdään vielä pitkään.

Puutarhan turvemulta on parempaa kuin puhdas kasvuturve, joka on pelkkää höttöä. Musta puutarhamulta on liian ätäkkää taimikasvatukseen. 🌱🌱🌱

Tärkeää asiaa suomalaisesta maataloudesta

 

Katso tämä video ja kannata kotimaista ruokahuoltoa! Jos kaikki pellot metsitetään kuten jotkut haluavat, niin missä se ruoka sitten kasvatetaan? Ei leipä kasva puussa vaan pellossa! Tue kotimaista ruoantuotantoa. Ja pientilat takaisin kunniaan! Katso video töstä. 

https://vm.tiktok.com/ZNdeu6KTo/

Vain suuri on kaunista?

 

Asutamme vanhaa 1600-luvulta periytyvää maatilaa. Sukumme on viljellyt paikkaa vuodesta 1754, juhlavuosi siis. Olen iloinen perinteikkäästä tilastamme. Tahdomme säilyttää vanhan rakennuskannan ja esi-isien raivaamat pellot metsittämättöminä. Vaalimme kulttuuriperintöä ja luonnon monimuotoisuutta. Maatilamme on seudullisesti arvokas kulttuuriympäristö rakennusperintönsä ja komeiden kaukonäkymien johdosta. Tilalta avautuva vaaramaisema on kylän tunnusmerkki. 

Tuottajajärjestöjen taholta on alkanut kuulua toivomuksia tilamme metsittämisestä. Heidän mielestään maassamme saisi olla vain suuria, monen sadan hehtaarin maatiloja. Pientilat joutaa yhdistää suurtiloihin tai metsittää pois EU-tukia suuremmilta viemästä. Isot maatilat saavat vuosittain kymmeniä tuhansia euroja maataloustukia. Se on hyvä asia. Muuten ei maatalous maassamme kannattaisi. Pientilamme saa tukia sen verran että pellot saa pidettyä joltisessakin kunnossa. Eivät suurtilat kostuisi näistä muutamista euroista mitään! Pieniä ja suuriakin tiloja lopettaa jatkuvasti. Kyllä isot tukensa saavat. Olen maaseutuyrittäjä ja saan tuloni maa- ja metsätalouden harjoittamisesta sekä matkailusta. Saan voimia kotivaaraltani avautuvasta upeasta näkymästä. Jos olisin jatkanut opiskelujani ja muuttanut muualle, elämäni olisi aineellisesti rikkaampaa, mutta en saisi elää näin kauniissa ympäristössä. Tämä on näitä elämän valintoja. Olen unelma-ammatissani. Koen, että minulta halutaan viedä elinkeino ja elämäntapa jos perinteikäs sukutila joudutaan alasajamaan. 

Tämä oli aikoinaan suuri maatila, jonka pellot ulottuivat 10 kilometrin päähän. Vuosien ja vuosisatojen kuluessa maita on jaettu sukulaisten kesken. Niinpä meille jäi tämä tila. Pidimme lypsykarjaa vuoteen 1987. Esivanhempiemme raivaamia peltoja ei metsitetty vaan ne pidettiin kunnossa niittämällä. Vanhoja rakennuksia ei purettu. “-Hulluja olette”, kuului joidenkin kommentti asiasta. Parissakymmenessä vuodessa kivisemmät peltolohkot vesoittuivat. Päästessämme EU-tilaksi vuonna 2006, meillä ei enää ollutkaan tukiin vaadittuja peltohehtaareja. Pelloille kylvetään maisemakasveja, pidetään riistapeltoja jne. Nurmipellot sitovat hiiltä siinä kuin metsäkin, joten maatilamme ei ole ilmansaastuttaja kuten joku väitti. Kallista on maanmuokkaus kun ei saa viljelijätukia. Uhanalaisia lajeja kasvava perinnebiotooppi ei saa LFA:tä pinta-alojen vähäisyyden vuoksi. Olen yrittänyt kasvattaa tilakokoa ostamalla lähistön peltoja, mutta maanomistajat mieluummin metsittävät maansa kuin myyvät niitä vieraille. 

Kylä oli aiemmin kuuluisa komeista vaaramaisemistaan. Kymmenisen vuotta sitten paikallinen metsänhoitoyhdistys innosti kyläläiset metsittämään jäljellä olleet peltonsa. Niinpä maisemat katoavat kuusikkoon. Huomatessani tilanteen otin yhteyttä eri tahoihin arvokkaan kylämaiseman suojelemiseksi. Maanomistuslaki on niin pyhä etteivät viranomaiset mahda maisemien metsitykselle mitään. 

Kunnan silloinen ympäristöviranomainen neuvoi ostamaan metsitetyt tienvarsipellot ja raivaamaan ne takaisin avoimiksi. Tätä ehdottivat muutkin. Olisimme saaneet lisää kaivattua peltomaata ja arvokas kylämaisema olisi pysynyt avoimena. Maanomistajat olisivat saaneet heti tuloja maistaan eikä olisi tarvinnut huolehtia kalliista taimikonhoidosta. Peltoja olisi ostettu muutamia hehtaareja. Ei kokonaisia maatiloja. Tämä ei maanomistajien mielestä kuitenkaan ollut hyvä idea. 

Meille metsitystä tultiin useaan otteeseen tarjoamaan sisälle pirttiin asti isännän maatessa kuolinvuoteellaan. Rohkeaa toimintaa tulla tarjoamaan metsitystä kylän kantatilalle, jossa on arvokas kulttuuriympäristö maisemineen, tilan jatkaja kolme vuotta aiemmin valmistunut maatalouskoulusta. Emme suostuneet metsitykseen. Niin vanhan sukutilamme pellot ja samalla kylän viimeinen vaaramaisema säästyivät metsitykseltä. 

Joku ottaisi pellot ilmaiseksi laidunmaakseen. Olemme maksaneet paljon peltojen kunnostuksesta joten tahdomme saada myös tuloja niistä. Olemme yrittäneet laajentaa peltopinta-alaa kunnostamalla vanhoja metsittyneitä peltolohkoja. Samalla ainut kylän jäljellä oleva vaaramaisema on avartunut entisestään. Täytyy kasvattaa pinta-alaa pysyäkseen kehityksessä mukana. Pientiloillakin on paikkansa tässä maassa. Esitämme suurkiitoksen avusta paikallisille koneurakoitsijoille ja metsäyhtiöille tässä “ennallistamishankkeessa”. Tämä on kallista puuhaa eikä pellonraivaukseen saa avustuksia kuten niiden metsittämiseen. Tahdomme säilyttää sukutilamme pellot ja laidunalueet jatkossakin avoimina ja raivata niitä lisää. Annetaan pientilojenkin olla olemassa! 

Luomua vai ei....

Polkan sato alkoi viimeinkin kypsyä elokuussa, kun muilla mansikkakausi alkoi suunnilleen juhannuksen tienoilla. Pensaat näyttävät reheviltä, sato keskinkertainen. Koeviljelemme mansikkaa "luonnonmukaisin menetelmin" - kuten termi kuuluu. Emme ole siis luomuvalvonnan alaisina pienen pinta-alan sekä valvonnan suurien kustannusten vuoksi. 

Luomuviljelijä maksaa siis itse pakollisen luomutarkastuksen! Tänne ei kannata investoida mitään kalliita viljelmiä, sillä seuraava isäntä metsittää kuuselle tämänkin ryytimaan. Nykypolvilla ei ole arvostusta esi-isien työtä kohtaan. Ei ole maahenkeä. Miten kiviset pellot on käsipelillä raivattu ja niitä viljelty. Ollaan päästy kaupungissa rahan makuun ja sitä tahdotaan aina vaan lisää ja lisää piittaamatta perinteistä. Pienviljely on ekologinen elämäntapa, jossa kunnioitetaan menneiden sukupolvien työtä. Se ei (rahan)tuotannon maksimointia! 

Tilalla on saatu kohtalaisen hyviä kokemuksia tavanomaisesti tuotetusta mansikasta. Yksi kymmenen metrin penkki tuottaa satoa viisi kiloa. Siitä äkkiseltään laskettuna aarista saa sata kiloa satoa. Ihan mukava määrä kun mansikan hinta on mitä on.

Perustimme luonnonmukaisesti viljellyn mansikkamaan viitisen vuotta sitten. Paikallinen maanviljelijä muokkasi maan todella hyväksi. Tilasimme 50 polkamansikan taimia ja ei kun istuttamaan. Seuraavina vuosina istutettiin rönsyjä väleihin. Kanankakkarakeilla lannoitettiin kahdesti vuodessa. 

Mutta, mutta. Mansikkaa tuli parina vuotena kohtalaisesti. Viime kesänä tyssäsi. Koko aarilta lienee satoa tullut puolisenkymmentä kiloa. Mistä mättää? "Kuukkeli" tiesi, että reiät mansikoiden lehdissä voivat olla erään tuhohyönteisen aiheuttamia. Paikallisessa puutarhamyymälässä ei ollut torjunta-ainetta moiseen vitsaukseen. Ei luomua eikä tavanomaista. 

Tänä vuonna sama juttu. Mansikoita tulee vähän ja ne ovat pieniä rupeloita. Suomessa tuotetaan puhtaita elintarvikkeita tavanomaisin menetelmin. Nähtäväksi jää, millä menetelmällä meillä viljellään seuraavat mansikat.