Köyhyydestä

Kerroin ostaneeni kokeilumielessä tällaista kahvia. Tutut sanoivat etteivät milloinkaan osta moista. Tuumasin, että hyvä sekoitus tuli kun laittoi joukkoon kesäkahvilasta vanhettunutta hintavampaa kahvia.

Tuttava neuvoivat, että täytyy nauttia aikanaan eikä säästää. Niinhän se on. Toisaalta on oltava pahan päivän vara. Pienituloisena kannattaa elää niin ettei tarvitse ottaa lainaa tiukkoina aikoina. Mitäpä jos lainaa korkoineen ei saakaan maksettua? Monet ovat menettäneet tilat ja talot velkojille. 

Sitä eletään tulojen mukaan. Vaan ei yli varojen. Henkilökohtaisena avustajana toimiessani olin matalapalkka-alalla, mutta kuitenkin sain tuloja. Ja käytin niitä myös! Maaseudulla riittää pienemmät tulot kun ei tarvitse maksaa vuokria, polttopuut saa omasta metsästä ja täällä on vähemmän "houkutuksia". 

Tuolloin rakennutimme hirsirakennuksen ja raivuutimme lisää peltoa. Vieläkin harmittaa kun maksoimme rakennushankkeesta roimat ylihinnat. Huomasin että rakentajat fiilaavat linssiin. Vaan mistä tänne metsään olisi saanut muitakaan? 

Nykyään sitten elellään miniminituloilla. Vaan kun on tottunut että välillä rahaa on vähän, välillä vielä vähemmän, niin ei maailma siihen kaadu. Kun pystyy ruokaa ostamaan ettei koko ajan nälkä kurni vatsanpohjassa - vatsan on hyvä olla välillä tyhjänäkin eikä jatkuvasti ähkyssä. Riittävästi puhtaita, ehjiä vaatteita, asunto lämpimänä, terveys ja laskut maksettu, mitä sitä ihminen muuta kaipaisi? 

Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen. Saamme elää komeiden vaaramaisemien keskellä. Jos olisimme metsittäneet esi-isien 300 vuotta sitten raivaamat pellot kuten muut täälläpäin, rypisimme rahassa 50 vuoden kuluttua jos ikää riittää. Paitsi että verottaja vie metsätuloista kolmasosan. Siihen mennessä on voitu metsänhakkuut kieltää kokonaan ettei metsitetyistä maista saisikaan rahaa. 

Sosiaalinen media, älypuhelimet ynnä muut nykyaikaiset sovellukset toimivat edullisesti. Luonto on lähellä. Ilves oli käynyt talostamme 30 metrin päässä haistelemassa kissan jälkiä. Hyvät retkeilymaastot, ei saasteita. Ei turvauhkia. Suuremmissa paikoissa saa pelätä aseistettuja alaikäisiä. Eikä ole vipin pyytäjiä. Köyhäkin voi elää suht onnellista elämää! 

Mitä h....ttoa minä teen täällä korvessa? What a hell am I doing here in nowhere?

Lapioin jälleen lumet auton päältä. Vieläkään ei saa ajaa vaikka olisi huippukeli. Silmäleikkausta ei kuulu vaikka lähetteen piti olla kiireellinen. Päivät kuluvat lumitöissä ja asunnon lämmityksessä. Tulot ovat vähissä ellei lähde muualta töitä etsimään. Kotitöistähän ei makseta vaikka raataisit ympäri vuorokauden. Niinhän ne muutkin kylän nuoret ovat aikoja sitten lähteneet leivän perässä muualle.

Mietin tekemiäni valintoja. Mikäli olisin jatkanut koulunkäyntiä, olisin nykyään jossain hyväpalkkaisessa ammatissa kaupungissa. Elämä olisi fyysisesti helppoa. Ei tarvitsisi raataa lumitöissä eikä kantaa polttopuita metrisessä lumihangessa. Entä henkinen puoli? Nämä ovat niitä elämän valintoja. Jos tahdot hyväpalkkaisen ammatin, joudut muuttamaan kaupunkiin. Jos tahdot asua maaseudun rauhassa kauniissa maisemissa, nauttia henkisistä arvoista, joudut tyytymään taloudellisesti niukkaan toimeentuloon. 

I shoveled the snow off the car again. It is still not allowed to drive. Eye surgery is not included even though the referral had to be urgent. The days are spent on snow work and heating the apartment. Income is low unless you go elsewhere to look for work. After all, housework is not paid for even if you are round the clock. After all, those other young people in the village have long ago gone after bread.

I think about the choices I made. If I had continued to go to school, I would be in some upscale profession in the city today. Life would be physically easy. There would be no need for a grab in snow work. What about the spiritual side? These are the choices of life. If you want an upscale profession, you will have to move to the city. If you want to live in the peace of the countryside in beautiful scenery, you will have to settle for a meager livelihood.