Niityn kunnostushanke valmiiksi

Muistatteko takavuosien joukkorahoituskampanjan kivisen niittylohkon pelastamiseksi metsitykseltä? Ensimmäinen kaivinkonefirma ei saanut lohkoa kuntoon. Löysimme vihdoin kaivuriyrittäjän, joka raivasi kivet pois. Nyt niityllä kasvaa jo useita kasvilajeja. On mielenkiintoista seurata, miten lajisto vuosien varrella kehittyy. Kiitokset teille kaikille monin tavoin hankkeessa mukana olleille! Nyt on Sivakan kylän tunnusmerkki, vaaramaisema Hannes Häkkisen sukutilan Peri-Sivakan Yläpihan mailta pelastettu!

Maisemapäivä

 

Tarina Yläpihan matkailutilasta syntyi tarpeesta säilyttää edes osa aiemmin kuuluisan Sivakkavaaran komeista vaaramaisemista. Häkkilän Yläpihan maanviljelijä Hannes Häkkinen arvosti maisemia suuresti. Tämän kuoltua lähes kaikki kylän pellot metsitettiin kuuselle. Ei ollut ketään, joka olisi kyseenalaistanut toiminnan. Maanomistajien puoluepoliittiset näkemykset vielä edistivät asiaa. Tarjottiinpa EU-tukipeltojen metsitystä meillekin. Pellot metsittämällä samalla olisi kadonnut Sivakkavaaran tunnusmerkki vaaramaisema Hannes Häkkisen sukutilan mailta. Syntyi kysymys miten pitää maisema-asiaa esillä ja säilyttää omat vaaramaisemat avoimina. Niinpä tuli idea perinnetilan perustamisesta. Netistä löytyi sopiva vanha maalaistalo entisen päärakennuksemme paikalle ja loppu onkin historiaa. Pääosa pelloista on kunnostettu niittokelpoisiksi ja loputkin aiotaan kivetä lähivuosina. Koiravaaran kylänosassa on perustettu suojelualue, joka takaa peltojen ja näin ollen arvokkaan kulttuurimaiseman säilymisen tulevaisuudessa.

Vain suuri on kaunista?

 

Asutamme vanhaa 1600-luvulta periytyvää maatilaa. Sukumme on viljellyt paikkaa vuodesta 1754, juhlavuosi siis. Olen iloinen perinteikkäästä tilastamme. Tahdomme säilyttää vanhan rakennuskannan ja esi-isien raivaamat pellot metsittämättöminä. Vaalimme kulttuuriperintöä ja luonnon monimuotoisuutta. Maatilamme on seudullisesti arvokas kulttuuriympäristö rakennusperintönsä ja komeiden kaukonäkymien johdosta. Tilalta avautuva vaaramaisema on kylän tunnusmerkki. 

Tuottajajärjestöjen taholta on alkanut kuulua toivomuksia tilamme metsittämisestä. Heidän mielestään maassamme saisi olla vain suuria, monen sadan hehtaarin maatiloja. Pientilat joutaa yhdistää suurtiloihin tai metsittää pois EU-tukia suuremmilta viemästä. Isot maatilat saavat vuosittain kymmeniä tuhansia euroja maataloustukia. Se on hyvä asia. Muuten ei maatalous maassamme kannattaisi. Pientilamme saa tukia sen verran että pellot saa pidettyä joltisessakin kunnossa. Eivät suurtilat kostuisi näistä muutamista euroista mitään! Pieniä ja suuriakin tiloja lopettaa jatkuvasti. Kyllä isot tukensa saavat. Olen maaseutuyrittäjä ja saan tuloni maa- ja metsätalouden harjoittamisesta sekä matkailusta. Saan voimia kotivaaraltani avautuvasta upeasta näkymästä. Jos olisin jatkanut opiskelujani ja muuttanut muualle, elämäni olisi aineellisesti rikkaampaa, mutta en saisi elää näin kauniissa ympäristössä. Tämä on näitä elämän valintoja. Olen unelma-ammatissani. Koen, että minulta halutaan viedä elinkeino ja elämäntapa jos perinteikäs sukutila joudutaan alasajamaan. 

Tämä oli aikoinaan suuri maatila, jonka pellot ulottuivat 10 kilometrin päähän. Vuosien ja vuosisatojen kuluessa maita on jaettu sukulaisten kesken. Niinpä meille jäi tämä tila. Pidimme lypsykarjaa vuoteen 1987. Esivanhempiemme raivaamia peltoja ei metsitetty vaan ne pidettiin kunnossa niittämällä. Vanhoja rakennuksia ei purettu. “-Hulluja olette”, kuului joidenkin kommentti asiasta. Parissakymmenessä vuodessa kivisemmät peltolohkot vesoittuivat. Päästessämme EU-tilaksi vuonna 2006, meillä ei enää ollutkaan tukiin vaadittuja peltohehtaareja. Pelloille kylvetään maisemakasveja, pidetään riistapeltoja jne. Nurmipellot sitovat hiiltä siinä kuin metsäkin, joten maatilamme ei ole ilmansaastuttaja kuten joku väitti. Kallista on maanmuokkaus kun ei saa viljelijätukia. Uhanalaisia lajeja kasvava perinnebiotooppi ei saa LFA:tä pinta-alojen vähäisyyden vuoksi. Olen yrittänyt kasvattaa tilakokoa ostamalla lähistön peltoja, mutta maanomistajat mieluummin metsittävät maansa kuin myyvät niitä vieraille. 

Kylä oli aiemmin kuuluisa komeista vaaramaisemistaan. Kymmenisen vuotta sitten paikallinen metsänhoitoyhdistys innosti kyläläiset metsittämään jäljellä olleet peltonsa. Niinpä maisemat katoavat kuusikkoon. Huomatessani tilanteen otin yhteyttä eri tahoihin arvokkaan kylämaiseman suojelemiseksi. Maanomistuslaki on niin pyhä etteivät viranomaiset mahda maisemien metsitykselle mitään. 

Kunnan silloinen ympäristöviranomainen neuvoi ostamaan metsitetyt tienvarsipellot ja raivaamaan ne takaisin avoimiksi. Tätä ehdottivat muutkin. Olisimme saaneet lisää kaivattua peltomaata ja arvokas kylämaisema olisi pysynyt avoimena. Maanomistajat olisivat saaneet heti tuloja maistaan eikä olisi tarvinnut huolehtia kalliista taimikonhoidosta. Peltoja olisi ostettu muutamia hehtaareja. Ei kokonaisia maatiloja. Tämä ei maanomistajien mielestä kuitenkaan ollut hyvä idea. 

Meille metsitystä tultiin useaan otteeseen tarjoamaan sisälle pirttiin asti isännän maatessa kuolinvuoteellaan. Rohkeaa toimintaa tulla tarjoamaan metsitystä kylän kantatilalle, jossa on arvokas kulttuuriympäristö maisemineen, tilan jatkaja kolme vuotta aiemmin valmistunut maatalouskoulusta. Emme suostuneet metsitykseen. Niin vanhan sukutilamme pellot ja samalla kylän viimeinen vaaramaisema säästyivät metsitykseltä. 

Joku ottaisi pellot ilmaiseksi laidunmaakseen. Olemme maksaneet paljon peltojen kunnostuksesta joten tahdomme saada myös tuloja niistä. Olemme yrittäneet laajentaa peltopinta-alaa kunnostamalla vanhoja metsittyneitä peltolohkoja. Samalla ainut kylän jäljellä oleva vaaramaisema on avartunut entisestään. Täytyy kasvattaa pinta-alaa pysyäkseen kehityksessä mukana. Pientiloillakin on paikkansa tässä maassa. Esitämme suurkiitoksen avusta paikallisille koneurakoitsijoille ja metsäyhtiöille tässä “ennallistamishankkeessa”. Tämä on kallista puuhaa eikä pellonraivaukseen saa avustuksia kuten niiden metsittämiseen. Tahdomme säilyttää sukutilamme pellot ja laidunalueet jatkossakin avoimina ja raivata niitä lisää. Annetaan pientilojenkin olla olemassa! 

Köyhyydestä

Kerroin ostaneeni kokeilumielessä tällaista kahvia. Tutut sanoivat etteivät milloinkaan osta moista. Tuumasin, että hyvä sekoitus tuli kun laittoi joukkoon kesäkahvilasta vanhettunutta hintavampaa kahvia.

Tuttava neuvoivat, että täytyy nauttia aikanaan eikä säästää. Niinhän se on. Toisaalta on oltava pahan päivän vara. Pienituloisena kannattaa elää niin ettei tarvitse ottaa lainaa tiukkoina aikoina. Mitäpä jos lainaa korkoineen ei saakaan maksettua? Monet ovat menettäneet tilat ja talot velkojille. 

Sitä eletään tulojen mukaan. Vaan ei yli varojen. Henkilökohtaisena avustajana toimiessani olin matalapalkka-alalla, mutta kuitenkin sain tuloja. Ja käytin niitä myös! Maaseudulla riittää pienemmät tulot kun ei tarvitse maksaa vuokria, polttopuut saa omasta metsästä ja täällä on vähemmän "houkutuksia". 

Tuolloin rakennutimme hirsirakennuksen ja raivuutimme lisää peltoa. Vieläkin harmittaa kun maksoimme rakennushankkeesta roimat ylihinnat. Huomasin että rakentajat fiilaavat linssiin. Vaan mistä tänne metsään olisi saanut muitakaan? 

Nykyään sitten elellään miniminituloilla. Vaan kun on tottunut että välillä rahaa on vähän, välillä vielä vähemmän, niin ei maailma siihen kaadu. Kun pystyy ruokaa ostamaan ettei koko ajan nälkä kurni vatsanpohjassa - vatsan on hyvä olla välillä tyhjänäkin eikä jatkuvasti ähkyssä. Riittävästi puhtaita, ehjiä vaatteita, asunto lämpimänä, terveys ja laskut maksettu, mitä sitä ihminen muuta kaipaisi? 

Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen. Saamme elää komeiden vaaramaisemien keskellä. Jos olisimme metsittäneet esi-isien 300 vuotta sitten raivaamat pellot kuten muut täälläpäin, rypisimme rahassa 50 vuoden kuluttua jos ikää riittää. Paitsi että verottaja vie metsätuloista kolmasosan. Siihen mennessä on voitu metsänhakkuut kieltää kokonaan ettei metsitetyistä maista saisikaan rahaa. 

Sosiaalinen media, älypuhelimet ynnä muut nykyaikaiset sovellukset toimivat edullisesti. Luonto on lähellä. Ilves oli käynyt talostamme 30 metrin päässä haistelemassa kissan jälkiä. Hyvät retkeilymaastot, ei saasteita. Ei turvauhkia. Suuremmissa paikoissa saa pelätä aseistettuja alaikäisiä. Eikä ole vipin pyytäjiä. Köyhäkin voi elää suht onnellista elämää! 

Vieraita Pyhältä Maalta

Joulun aikaan sopii kertoa tämä kesällä sattunut tapaus. Kuvassa emännän täti ajamassa haravakonetta Sivakkavaaran peltomaisemassa.

Aili-täti oli tarmokas pohjalaisnainen ja hartaasti uskovainen ihminen. Hän oli Israelin ystävä. Reissasi siellä monet kerrat ja toi sukulaisilleen muistoja Pyhältä Maalta.

Kun täti saapui ensimmäisen kerran veljen tyttären perheen luo kyläilemään Itä-Suomen sinisinä siintäviin vaaramaisemiin, haltioitui hän näkemästään: "-Täällähän on kuin Israelissa!"

Yläpihan nuorempi polvi on saanut kansainvälisyyskasvatuksen ja on kielitaitoista porukkaa. Eri kansojen perinteiset ruokavaliotkin ovat hanskassa. Ainakin perusteet. Mitä eksoottisemmasta maasta on vieras, sen kiinnostavampi hän on. 

Aloitimme kuluneena vuonna tarjoamaan bed&breakfastia. Booking on kansainvälinen toimija. Niinpä meillekin tuli ulkomaalaisia matkailijoita läheisen kansallispuiston houkuttelemina.

Tapahtuipa sitten, että eräänä kesäisenä iltapäivänä puhelin soi ja numero osoitti Israelia. Tänne on aiemmin tullut monesti niin sanottuja haamusoittoja ulkomaisista, joskus kotimaisistakin numeroista. Arvelin, kannattaako puheluun vastata. Sen verran oli eksoottinen soiton alkuperämaa.

Päätin kuitenkin vastata. Saahan siitä ylimääräistä jännitystä. Sanoin varovasti "-Hello. This is Ylapiha Farm speaking." Puhelimen toisesta päästä kuului englanninkielistä ihmettelyä ja sitten sanottiin että he tulevat kahden tunnin kuluttua. Selvitin englanniksi, että tämä on Ylapihan Tila Finland. Kysyin uteliaana, ovatko tulijat oikeasti Israelista. Luurin toisessa päässä vastattiin myöntävästi. Toivotin kaukaiset vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Lopuksi vielä sanoin heidän äidinkielellään "shalom!" Hetken kuluttua tuli Bookingilta viesti majoittujista. Eli kaikki oli OK. 

Kyllä minulla alkoivat vähintään sukat pyöriä jaloissa, että sieltä asti tulee meille matkalaisia! Olin lukenut, että Lapissa käy paljon israelilaisturisteja, kun siellä joku pariskunta on perustanut jonkin matkailupalvelun. Piti vaihtaa pidempi hame päälle kunnioittaakseen harvinaisia vieraita. Niillä seuduilla naiset pukeutuvat perinteisesti peittävästi. Tosin modernimmat ihmiset pukeutuvat länsimaalaisittain. 

Kyllä Aili-täti olisi lausunut Hallelujaa jos olisi tiennyt, että veljen tyttären kotiin tulee yövieraita Pyhältä Maalta. Mistäpä tietää, vaikka hän jostain yläilmoista seuraakin sukulaistensa tapahtumia. Adrenaliini hyrräsi siinä tasossa, että piti kertoa parille kyläläiselle eksoottisista tulijoista. 

Nopeasti vieraat saapuivatkin. Ja auto oli suomalaisessa rekkarissa. Se oli vuokra-auto. Menin vastaan ja tervehdin: "-Shalom. Welcome to Ylapiha Farm Finland." Ihmettelin, miten he tulivat niin joutuisasti. Olivat laskeneet saapumisaikansa väärin.

Vieraat olivat tyypillisiä välimerenmaalaisia. Tummaihoisia, ruskeasilmäisiä, mustatukkaisia, lyhyehköjä. Modernisti pukeutuneita. Näytin vieraille majoitustilat ja selostin, että meillä tunnetaan yleisimmät koshersäädökset. Vieraat tahtoivat heti alkaa laittamaan ruokaa pitkän reissun päätteeksi. Tuli hellaan ja kahvinkeitin päälle.

Olisin kovasti tahtonut kysellä heidän alkuperämaastaan. Ei näillä nurkilla joka vuosi eikä edes joka vuosikymmen ole israelilaisia liikkunut! Jotain tarinaa on ollut, kun 60-70 -lukujen vaihteessa vanhat aitat olivat matkailunähtävyytenä, olisi täällä käynyt israelilaisia.

Rouva olikin hyvin vilkas etelämaalainen ja kulki joka paikassa tutkimassa ja kovasti kyseli kaikkea. Eihän siinä tällainen hitakainen suomalais-ugrilainen vastaavasti ehtinyt kysyä mitään. Toisaalta ei tullut sanottua Aili-tädin Pyhän Maan matkoistakaan. Siitä vasta olisikin seurannut kyselyryöppy.

Vieras ihaili maisemiamme. Meinasin sanoa, että heillä ne vasta komeat maisemat ovatkin. Hän oli hyvin kiinnostunut paikallisesta historiasta, kalastuksesta ym. Miten selittää huonolla englanninkielen taidolla toisesta maanosasta ja kulttuurista tulleelle suolakalan valmistusta ja kapakalan käyttöä. Vierasta tuntui kalastus hyvin kiinnostavan. Vaikka Israelhan on aavikkovaltio. Paitsi on siellä Jordanjoki, Gennesaretjärvi sekä meri maan molemmilla kolkilla. 

Vieraat siis kokkasivat itse iltapalansa. Kosherruoassa ei yhdistetä liha- ja maitotaloustuotteita. Aamiaisella tulikin tenkkapoo, voiko vieraille tarjota kananmunia. Ei juljennut mennä heitä herattelemään, vaan tieto oli saatava muuta kautta. Kosherruokaan sopivat keitetyt kananmunat. Vieraita huvitti, kun vein heille aamiaisen ja kerroin, mikä työ oli ollut kananmuna-asiaa selvittäessä. 

Yöpyjät ottivat evääkseen edellisiltana valmistamansa liharuoan. Täytyi olla tarkkana ettei tarjonnut heille eväsrasiaksi jäätelöastiaa. Muovinen karkkirasia sentään kävi. Täytyi vielä kansallispuiston oppaalta kysyä paras reitti. 

Pääsi pitkä huokaus ja helpotus kun eksoottiset vieraamme viimeinkin lähtivät taipaleelle. Oli vaan aikamoinen kulttuurisokki tavata ja olla tekemisissä niin erilaisista oloista olevien ihmisten kanssa. Ja päälle vielä se, että he olivat maasta, joka ei jätä ketään kylmäksi. Toiset tykkäävät ja suorastaan ihailevat, toiset taas ovat päinvastaista mieltä. Isossa Kirjassa sanotaan että kuka Israelia siunaa, siunataan häntäkin. Kukin saa olla omaa mielipidettä asiasta. Mutta todella jännittävä tapaus tämä kuitenkin oli! 

Ja sen verran komensin itseäni, kun aavikkomaan asukas tiedusteli kalastusperinteitämme, että otin tavoitteekseni käydä edes kerran tänä kesänä kalassa. Onhan kylämme ympärillä peräti viisi järveä ja joki! Seuraavassa videonpätkä Neiti Harmituksen onkituokiosta. Toin nimittäin kissalle ahvenia kalastusreissultani Kissan onkiretki

Tuloja ympäristöyrittäjyydestä

Kylällämme on mainiot mahdollisuudet monipuoliseen ympäristöyrittäjyyteen. Asian voi nivoa matkailuun, vieraslajien torjuntaan, ympäristökasvatukseen, kulttuuriperinnön vaalimiseen muutamia mainitakseen. Kuvassa metsitetty pelto kylätien varrella. 

Joensuun Kukkolan tilalla järjestetään aiheesta koulutus, johon voi osallistua myös etäyhteyksin. Ilmoittaudu viimeistään 25.11. Tästä linkistä saat lisätietoa päivän kulusta. 

Virtuaalinen valokuvanäyttely

Eksoottinen kylämme kiinnostaa ihmisiä ja monet tulevat ihailemaan maisemiamme - jotka suurelta osin tosin on metsitetty. Kyläkirjahanketta vauhdittaakseni järjestin valokuvanäyttelyn, josta saatavat tulot menevät kirjan julkaisukuluihin. Valokuvien painatustarvikkeet jo maksoivat niin paljon, ettei ensimmäisenä näyttelyvuotena saatu edes niiden kustannuksia katettua. 

Näyttely jouduttiin kokoamaan pikavauhdilla, koska korona uhkasi peruuttaa koko projektin. Muisteluksia Sivakasta voit lähettää edelleen tänne vuoden loppuun asti. 

Valokuvien värit ovat jo haalistuneet ja näyttely on purettava kohta pois. Pääset virtuaalikierrokselle Ennenvanhaan Sivakassa -valokuvanäyttelyyn tästä linkistä. Videon loppu on ajatuksia herättävä. Ehkä jonain vuonna anon kaupungilta apurahaa johonkin toiseen valokuvanäyttelyyn. 

Itsenäisyyspäivänä

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Pohjois-Karjalan vaaramaisemista! Mielenkiintoista seurata blogini lukijamäärä. Välillä on lähes 60 lukijaa. Seuraavan kirjoituksen onkin lukenut vain neljä henkilöä. Mistähän johtunee. 🤔

Mutta asiaan siis. Tämä on minun mielipiteeni asiasta enkä luule olevani kovin väärässä. Mielestäni nämä komeat kulttuurimaisemat kuuluvat osaksi itsenäisyyttämme. Esivanhempamme ovat ne korvesta aikoinaan raivanneet ja kapean leipäkyrsänsä niistä repineet. Välillä petäjäistä joukkoon sekoitelleet.

Nykyaikana vouhotetaan hiilinieluista sun muista. Pellot pitäisi metsittää. Hankimmeko ruoan sitten ulkomailta saastuttavilla lentokoneilla? Jos tulee maailmanlaajuinen katastrofi, ei Suomeen rahdata ensimmäisenä ruokaa. Ensin ravitaan oman maan kansalaiset. Pieni Suomi voi joutua nuolemaan näppejään - tässä tapauksessa huuliaan. Kotimainen ruoka on puhdasta ja siinä on pienempi hiilijalanjälki kuin ulkomailta tuotetussa.

Jos nämä arvokkaat kulttuurimaisemat metsitetään, siinä heitetään lapsi pesuveden mukana pois. Maa- ja metsätaloustuottajien suuret järjestöt kannattavat tehotuotantoa. Kaikesta pitäisi saada maksimaalinen tuotto. Pehmeät arvot eivät merkitse heille mitään. Luontoihmiset taas suojelisivat kaiken pystyyn. Mitään ei saisi tehdä. Pitäisi olla luonnonmukaisesti. Kiviä ei saisi raivata pelloilta. Maata ei saisi viljellä eikä vesakoita torjua kasvinsuojeluaineilla. Minne on vanha kunnon talonpoikaisjärki kadonnut?

Uusi vebbisivu avautui

Instagramissa jo puolikymmentä vuotta pyörinyt @sivakkaphotos on saavuttanut suuren suosion värikkäillä luontokuvillaan. Nyt aloitimne uutuutena julkaista täkäläisiä maisemakuvia samannimisellä uudella verkkosivulla. Sivustoa päivitetään säännöllisen epäsäännöllisesti miten milloinkin on aikaa ja motivaatiota. Tulevaisuudessa mukaan liitetään verkkokauppa, josta voi tilata kuvatuotteitamme postitse suoraan kotiin. Uuden sivun löydät tästä osoitteesta http://www.sivakkaphotos.webnode.fi

Maaseudun maankäytöstä

Vietimme keskiviikkona maailman maisemapäivää. Maiseman merkitys korostuu täällä maaseudulla asuessa, töitä tehdessä. Maisemaa ei pääse "pakoon". Mikäli totuttu maisema muuttuu dramaattisesti, herättää se monenlaisia tuntoja. Ei pelkästään positiivisia. 

Radio-ohjelmassa haastateltiin Liperin seudun kyläläisiä, jonne suunnitellaan avattavaksi kivilouhosta. Äänessä oli mökkiläinen, joka on kilometrin päässä kaivoksesta. Kuinka tuleva toiminta haittaa häntä, ympäröivää luontoa ja paikallisia asukkaita. Ja varmasti se sen tekeekin. 

Jos yhtiö aikoo jotain, niin sitä noustaan yhtenä rintamana vastustamaan. Mutta, yksityiset maanomistajat saavat tehdä maillaan mitä tahtovat. Ja kukaan ei sano mitään - tuskin huomaavatkaan. Miten tämä on mahdollista? Eikö yksityisten maanomistajien alueet ole yhtä arvokkaita kuin yhtiöidenkin? 

Meidän kylällämme kävi niin että eräs metsäalan toimija kulki talosta taloon ja houkutteli kyläläiset metsittämään vanhat peltonsa. Metsäasiantuntija ei huomannut mainita maanomistajille sitä, että heidän maansa on arvokasta perinnemaisemaa eikä sitä että pellonmetsitys on vapaaehtoista.

Näin tapahtui. Kun nimi oli saatu paperiin, koneet tulivat jo seuraavana päivänä metsittämään. Meillekin käytiin useampaan otteeseen tarjoamassa metsitystä lähes 400-vuotisen sukutilan pelloille isännän maatessa sairasvuoteella. Emme metsittäneet. Kylän pellot eivät ole mitään "peltoheittoja" jossain metsän siimeksessä, vaan tyypillisissä pohjoiskarjalaisissa vaaramaisemissa puikkelehtivan kapean kylätien varrella. 

Kylämme on oli aiemmin kuuluisa komeista kaukonäkymistään, joita kävivät taiteilijat ja maisemakuvaajat ihailemassa. Alueemme määriteltiin kolmisenkymmentä vuotta sitten maisematyypiltään Vaara-Karjalan alueeksi. On ikävää kun komeat maalaismaisemat idyllisen kylätien varrella muuttuvat pian synkäksi korpikuusikoksi, eikä kukaan mahda / halua tehdä asialle mitään.  

Kun koko lähiympäristö kasvaa kuusikkoa, emme mekään saa maillemme suojelualuetta tai kaavamerkintää. Maakuntaliitossa "priorisoidaan": ei kannata säästää yksittäistä kohdetta vaikka paikka olisi miten arvokas, jos ympäristö on rahan-..... tarkoitan metsänkasvatusaluetta.

Otimme asiasta yhteyttä ELY:yn ja muihin viranomaisiin jos he voisivat estää kylämaisemien tuhoutumisen. Kaikki ovat täysin hampaattomia. Yksityisomistus on rikkomaton. Eräs ympäristöviranomainen ehdotti että ostaisimme metsitetyt pellot ja raivaisimme ne takaisin avoimeksi. Tämä ei maata omistaville käynyt. He eivät ensi-isiensä maita muille myy. Jos maanomistajat asuisivat paikkakunnalla, olisivat he harkinneet maisemiensa metsitystä ehkä tarkemmin. Kuka löytäisi kompromissin että arvokas maisema säilyisi ja lopputulos tyydyttäisi kaikkia osapuolia? 

Kuvassa kuuselle metsitettyä peltomaisemaa kylätien varressa. 

Maiseman Tarina

 

https://youtu.be/hemVpgbJ3d0

Tällä upealla kuvakavalkadilla kerrotaan Nurmeksessa Valtimon pitäjässä sijaitsevan Sivakkavaaran kylän maiseman tarina. Katso ja nauti! Vielä ehtii mukaan maisemakampanjaamme https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Osta ja auta säilyttämään arvokas kylämaisema avoimena.

Huom! Jos kuva ei lähde pyörimään, klikkaa tätä YouTube linkkiä https://youtu.be/hemVpgbJ3d0

Välipäivitys

 

Moi kaikille! Tää on nyt sellainen välipäivitys. Sää lauhtui plussalle ja odotellaan lumien putoamiista katoilta. Olkaa muuten varovasti sen lumen kanssa! Yksi Amerikan serkun naapuri oli kuollut jäätyään katolta pudonneen lumen alle. Tätä juttua kerrottiin kun olin penska. Ja eivät lumionnettomuudet ole harvinaisia Suomessakaan.

Keräsin tähän maisemakampanjan vastikkeita postitettavaksi. On kuule hurjan kalliit toimitusmaksut! Laskin että korttien, postimerkkien ym. pienten postitukseen menee 35 euroa, eikä siinä ole kuin postimaksut. Lisäksi tulevat kirjekuoret, käärepaperit ym. Ja kai joukkoon on laitettava jokin kiitoskorttikin. Kirjojen ja muiden raskaampien lähetysmaksut ovat eri luokkaa. Eli jos keräät Mesenaatilla tonnin rahaa, menee siitä ainakin satanen lähetyskuluihin. Hui!

Vielä ehdit tutustua joukkorahoituskampanjan vastikkeisiin ja tukemaan maisemahankettani ostamalla niitä täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Tässä hieman rauhallisemmalla videolla esitellään suosittuja vastikkeita. Joku kertoi saaneensa edellisestä vidistä migreenin. Sellaiset lukijat, jotka eivät vielä tiedä mikä tää joukkorahoitusjuttu on, niin kerronpa hieman.

Maatilallamme on vanha, kivinen pelto. Sitä on hankala niittää tms. kivien vuoksi. Emme tahdo metsittää tätä kaunista niittyä, joten kivet on saatava sieltä pois. Kivien raivaukseen ei saa avustuksia kuten laiduntamiseen, pellonmetsitykseen tms. Siksi keksin kerätä pellon kunnostukseen rahoitusta Mesenaatin avulla. Samalla teen ympäristötietoisuutta tunnetuksi ihmisille. Täällä kaikki muut kasvattavat vain metsää. On erkavoiduttu perinteisestä maataloudesta.

ÄLKÄÄ LADATKO TIKTOKIA!!!

 

Voi hurja, mihin taas eilinen päivä hupeni! Olisi pitänyt kolata pihatie ja tampata polut kun "imekettä" oli taas satanut ainakin 10 senttiä. Sitten huusholli olisi pitänyt imuroida, ehkä mopatakin ja matot tampata. Vaan mihin se eilinen päiväkin taas meni? TikTokiin!

Meillä alkoi viimeinen maisemakampanjaviikko ja ajattelin tehdä asiaan liittyen toisenkin videon. Se mesenaatti.me:n kampanjavideo on pitkä ja kuvattu talvisissa maisemissa. Päätin aikoja sitten laatia kesäisemmänkin filminpätkän.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Älykännyssäni on AddText -sovellus ja Googlen kuva-arkistossani 12 000 kuvaa. Valitsin kuvat, lisäsin tekstit, TikTok -sovellus käyntiin ja lisää musiikki. Tuli niin menevä kampanjavideo, että alkoi itseäkin hytkyttää poppimusiikin tahdissa. A'vot!

Voit auttaa meitä Peri-Sivakan kylän tunnusmerkin, viimeisen avoimen vaaramaiseman, säilyttämisessä ja kunnostuksessa ostamalla vastikkeita täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kerro hankkeestamme ystävillesi sekä jaa linkkiä verkostoissasi. Kiitos jos autat! 

Maisemakampanjan suosituimmat vastikkeet

  

Blogisarjan tässä jaksossa esitellään suosituimpia Pelastetaan Perinnemaisema -joukkorahoituskampanjan vastikkeita. Klikkaa ja osta itsellesi mieluisin/mieluisimmat vastikkeet ja auta! https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ Kerro tästä hienosta kampanjastamme ystävillesi ja jaa linkkiä verkostoissasi. 

- Niittykukkien siemenseos. Yläpihan tilan perinnebiotoopeilta kerätty. Hinta 10, 00 €. Osta tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- Pullakahvit maisemakahviossa 10,00 €. Osta tästä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- 10 kpl käsinleivottuja karjalanpiirakoita (lakt.) 10,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- 4 kpl maisemapostikortteja 20,00 €. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- Postimerkkiarkki. 10 kpl omakuvamerkkejä kampanjan kohteena olevasta niitystä. Keräilyharvinaisuus! Hinta 35,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- Kylätiellä - kuvateos Sivakan vaaramaisemakylästä. Laadukkaalle paperille painettu, kovakantinen värikuvateos. Hinta 60,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Nämä ja monta muuta vastikketta löydät täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos kannatuksestasi! 

Liu lau laskiaista

 

Ai, että mitä tuli eilen touhuttua? Se selvinnee tästä videosta. Osallistu maisemakampanjaamme ja osta vastikkeita täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Muista kertoa hankkeestamme tutuille ja jakaa linkkiä verkostoissasi. Hyvää tuhkakeskiviikkoa! 

Kummallinen juttu

  

Sukutilamme kuuluu arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin kaukonäkymien ja rakennusperinnön johdosta. Täste statuksesta seuraa myös velvollisuuksia. Maisemat on pidettävä avoimina ja rakennukset kunnossa. 

Tämän Pohjorinteen niityn kunnostuksen eteen on tehty jo vuosia töitä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kivet olisi vielä poistettava, jotta lohkoa voisi hoitaa traktorilla. Valitse sopivin kampanjatuote, osta se ja auta meitä saattamaan hankkeemme valmiiksi! Vastikkeet löydät tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Kerron nyt erään selittämättömän tapauksen, joka liittyy tuohon kyseiseen niittyyn. Niitty oli vesakoitunut. Kylällä metsitettiin vanhoja peltoja. Olin juuri päivittänyt metsäsuunnitelman ja havaitsin, että Pohjorinteen peltoalue oli merkitty siihen "väärää puulajia kasvavaksi metsäksi", joka on välittömästi metsitettävä oikealle puulajille.

Toinen kummastusta herättänyt seikka oli, kun eräs pellonreunavesakko kännykkämaston kupeella oli metsäsuunnitelmassa määritelty perinnemaisema-alueeksi. Maatalousalan ammattilaisena ja nykyaikaisen luonnonhoitokoulutuksen saaneena tiesin, ettei ko vesakolla ole sen enempää maisemallista kuin luonnon monimuotoisuuteenkaan liittyviä arvoja. 

Olin hieman ihmeissäni, että oliko metsäalan asiantuntija tulkinnut hieman väärin, että meidän peltomme olisi metsää? Kiireessäkö lie hutiloinut? No, emmehän me vanhoja peltojamme ole aikoneet metsittää, sillä tarvitsemme lisää peltomaata. Siinähän olisi samalla mennyt kylän viimeinen järvinäkymäkin. Kun kaikki muut kylän pellot oli jo metsitetty ja komeat näköalat kasvaneet umpeen.

Ajoin asiakseni 100 km Porokylän Metsäkeskuksen konttoriin tekemään lohkosta maankäytönmuutosilmoitusta, raivataksemme Pohjorinne takaisin pelloksi jos se ei sitä metsäalan asiantuntijan mielestä ole. Muutenhan vesakoiden poistosta saisi sapiskaa, jos ei uutta puuta laiteta kasvamaan. 2010-luvun alkuvuosina en vielä tiennyt, että metsänkäyttöilmoituksen voi tehdä tietokoneellakin kotoa käsin.

Metsäkeskuksen virkailija tiedusteli, olinko keskustellut pellonraivauksesta Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan kanssa. Ihmettelin hieman kysymystä. Eihän MHY raivaa peltoja! Hehän hoitavat metsiä, eivät maataloutta. Metsänkäyttöilmoitus kuitenkin tehtiin ja otin ilmoituksesta omat kappaleet tarkasti talteen.

Lahjoitimme Pohjorinteeltä kaadetut puut tutuille. Joukossa oli hyvää koivua polttopuuksi. Risut kasattiin läjiin, jotka näkyvät kuvassa. ELY-keskuksen virkailijat kävivät digitoimassa lohkon. Huokaisimme helpotuksesta. Saimme pitää vanhan peltomme avoimena!

Kunnes seuraavan vuoden elokuussa tuli meille Metsäkeskukselta taimikon perustamiskehotus peltoraiviollemme. Huh! Tässä vaiheessa joku olisi jo luovuttanut ja antanut metsittää! Soitin Joensuun Metsäkeskukseen, että mitä tämä tarkoittaa. Olemme raivanneet lohkon pelloksi ja tehneet siitä asianmukaiset ilmoitukset Porokylän konttoriin.

Selvisi, että metsänkäyttöilmoituksemme oli jotenkin mystisesti kadonnut Porokylässä, eikä se ollut koskaan päätynyt Joensuun pääkonttoriin. Virkailija lienee unohtanut toimittaa asiakirjaa perille asti vai lieneekö ilmoitus peräti tipahtanut roskakoriin? Tämän virkamiehen mokan takia jouduin tekemään asiakseni uuden 100 kilometrin reissun Nurmekseen.

En enää vaivannut Metsäkeskuksen virkailijaa, vaan menin maataloustoimistoon ja otatin siellä kopiot peltokartoista, metsänkäyttöilmoituksesta, EU-asiakirjoista ja muista selvityksistä ja lähetin ne suoraan Pohjois-Karjalan Metsäkeskuksen pääkonttoriin Joensuuhun. Vasta sitten saimme peruutettua Pohjorinteen metsityksen.

Metsityksen esto on väliaikainen, sillä emme saa lohkolle EU-tukia ja uuden pellonmetsityslain astuessa voimaan juuri nämä tukikelvottomat peltolohkot ovat ensimmäisinä metsityslistalla. Eli nyt on kiire saada kivet pois ja ostettua alueelle tukioikeudet. Autathan sinäkin meitä ja rahoitat kampanjaamme? https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Katson maalaismaisemaa

 

Jee! Eilen tuli hieno ylläripylläri. Nurmeksen kaupunki rahoitti maisemahankettani. Kiitos, kiitos ja vielä kerran KIITOS!!! Maalla on mukava asua ja töitä täällä riittää. (palkan saanti on sitten toinen juttu). Saan energiaa tuijottamalla kaukaisuuteen, mutta kylämme peltoaukeat on suurelta osin metsitetty, joten horisonttia ei näy kuin parista kohdasta.

Siksi olisi tärkeää pitää nämä vuosisatoja viljellyt pellot avoimina. Se on arvokas osa kulttuuriperintöä, vaikka niistä ei saakaan tuloja 15 000 euroa hehtaarilta kuten metsänkasvattajat. Ja joku bisneksistä tietoinen letkautti, että tilipäivä on vain kerran elämässä. Metsänkasvatushan ei ole hätäisen puuhaa.

Minimitavoite 1000 euroa täyttyi 1.2. eli jos kampanja-aikaa ei olisi jatkettu, tavoite ei olisi täyttynyt, rahat olisi pitänyt palauttaa mesetoijille ja valtava työ olisi mennyt hukkaan. Toivomme nyt että saisimme hyvän kivien raivaajan jo keväällä. Ja että joku/jotkut muutkin alkaisivat hoitaa yhteistä kylämaisemaa. Ei parin-kolmen hehtaarin puuston raivaus tienvarresta vie ketään konkurssiin. Täkäläiset metsänomistajat saavat elantonsa muusta kuin puunkasvatuksesta.

Ja meidän maisemakampanjaa voi tukea kuukauden loppuun asti täältä https://mesenaatti.me/1897/Pelastetaan-Perinnemaisema-105364521407019 Saadaanko toinenkin tonni täyteen? 

Terveisiä lumitöistä

 

Halibazuidaa ja dippadappadii! Eipä ole maaseudulla työn puutetta kun lapioit joka päivä lumet, siivoat huushollin ym. kotityöt, lämmität hataran kämpän kahdesti vuorokaudessa. Sitten aloitin kaiken kukkuraksi kirjoittaa kirjaa. Sen pitäisi olla huomenna PDF-tiedostona. Jos kaikki menee hyvin, saan siitä viime hetken vastikkeen maisemakampanjaan.

Kerro kylämaisemahankkeesta sille serkun kummin kaimallekin! Vielä puuttuu 80 euroa minimitavoitteesta, mutta kivenraivaus on todella kallista puuhaa eikä siitä saa edes verohuojennuksia saati mitään avustuksia, eli ei haittaa vaikka saisimme viisi tonnia täyteen! Klikkaa linkkiä ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Se kirja, jota kirjoitan, liittyy oleellisesti tähän kyläämme ja se on saatavissa vain mesenaatti.me:n kautta. Huom! Se ei ole vielä vastikkeiden joukossa, mutta ensi viikolla se sinne ilmestyy, jos hyvin käy! 

Maisemanhoitotunnustus

 

Vuonna 2015 meille myönnettiin Pohjois-Karjalan Maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoitotunnustus työstämme maiseman ja rakennusperinnön vaalimisessa. Rahoita kylämaisemakampanjaamme https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

On meillä aiemminkin....

  

....kunnostettu niittyjä. Kuvan Pohjoispelto on joukkorahoituskampanjan kohteena olevan Pohjorinteen naapurilohko. Tarkkasilmäisimmät erottavat kuvasta suuret kuuset ja tuomivanhuksen, jotka säilytettiin maisemapuina.

Keväällä 2014 saimme sukulaismies Ernon kunnostamaan kyseisen niittylohkon. Pari kesää aiemmin kävi niin ikävästi, että lohkolle oli pari kiveä jäänyt merkitsemättä ja urakoitsija särki kalliin niittokoneensa kiviin. Vanha kansa sanoi, että tuota lohkoa ei oltu koneella koskaan niitettykään sen kivisyyden vuoksi. 

Ammattilainen teki kolme pitkää päivää töitä ja saimme todella hyvän pellon, jossa eivät kivet enää haittaa. Niittipä millaisella koneella tahansa! Kun nurmella ajetaan isolla kaivinkoneella, niin tietysti siinä maanpinta hieman rikkoutuu, antaen tilaa maaperän siemenpankissa uinuville perinnebiotoopin siemenille.

Uusi nurmi kukkineen kasvaa mullikolle parissa vuodessa itsekseen. Joukkoon voi kylvää hieman nurmensiementä. Eli varoituksen sana heille, jotka tulevat katsomaan Pohjorinnettä ensi kesänä: mikäli saamme niityn kuntoon keväällä tai kesällä, saattaa näky olla tämänkaltainen. Viime kesänä niityllä kasvoi nurmiheinää seassa mm. puna-apilaa, mesiangervoa, ruusuruohoa ja päivänkakkaroita.

Alakuvassa näkyy, että Pohjoispelto on täysin nurmipeitteinen ja hoidettu niittämällä. Osallistu Pohjorinteen kunnostukseen ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos avustasi!