PERINNEPIHAN ELÄMÄÄ Yläpihan perinteikäs sukutila sijaitsee komeissa vaaramaisemissa Pohjois-Karjalassa. Blogissa seurataan tilan elämää. Kiitos kun pistäydyit käymään!
Väkeä oli kuin pipoa. Sateinen sää ilmeisesti sai ihmiset liikkeelle. Muuten he olisivat olleet luonnossa marjassa tai retkeilemässä. Vaikka maitolaituria ei voitettukaan, niin leivonnais- ja käsityökauppa kävi mainiosti. Ihan mukavat bileet oli. Toivotaan että messut järjestetään myös ensi vuonna.
Niitin peltoja kolmena päivänä. Trimmerillä ja viikatteella. Raivaussahasta oli polttoaine loppu ja muutenkin se on hankala ja painava käyttää.
Tätä ihmettelen, kun digitoidut peltopinta-alat kovasti hupenevat, vaikka niitettäessä ne ovat suurempia. Mitkä lienevät heidän kriteerinsä. Jos pari lepänvesaa tai männyntaimi sattuu eksymään lohkolle, ulosmitataan heti pinta-alasta pois traktorin kääntymäsäteen verran, vaikka pikkuisen vesantaimen niittää näppärästi samalla kun muutenkin niittää peltoa. Siinä tapauksessa, että saa traktorin niittämään. Muuten niitetään viikatteella tai raivaussahalla/trimmerillä.
Mutta itse asiaan. Kaikki maistelemani kolme energiajuomaa olivat raikkaan makuisia. Mielestäni maut olivat kaikissa melko samanlaisia. Epämiellyttävä hajua en todennut, kun joku tuttuni väitti energiajuomien haisevan pahalta. Juomat piristivät, eivät olleet liian sokerisia. En tuntenut itseäni hyperenergiseksi nautittuani juoman. Voinpa ostaa joskus toistekin kun on suurempi fyysinen suoritus tiedossa. Tuskin energiajuomien naukkailusta tapa tulee.
Syksyisinä iltoina rankan niittotyön (meillä osa pelloista niitetään viikatteella kun joiltain lohkoilta ei vieläkään ole saatu kaikkia kiviä poistettua) jälkeen kaipaa jotain tukevampaa ruokaa.
Kesällä kaupoissa ei ollut herkkua Atrian juustogrillimakkaraa, joten täytyi ostaa toista makkaralajiketta. Nyt juustogrillimakkaraa saa taas kaupoista. Sitä niin sanotusti ei-niin-herkullista makkaraa löytyi useampi paketti pakastimesta.
Seuraavassa simppeli ja täyttävä resepti. Pilkotaan kaksi grillimakkaraa kuutioiksi. Rikotaan kaksi kananmunaa ja vatkataan ne kevyesti vesilorauksen, hyppysellisen suolaa ja pari ruokalusikallista vehnäjauhoja kera tasaiseksi seokseksi. Makkarakuutiot lisätään mömmöön. Tästä saa gluteenittoman version jos käyttää gluteenitonta jauhoa ja makkaraa.
Paistinpannulla sulatetaan ja ruskistetaan nokare voita. Omelettiseos lisätään pannulle ja paistetaan molemmin puolin kullanruskeaksi. Eikä sitten muuta kuin ääntä kohti.
Tässä kuvassa näette käsin niitetyn omenatarhan. Omenia ei tänä vuonna paljon tullut. Tämä on sellainen harjoitustyö. Isommat pinta-alat ovat vielä niittämättä.
Tulkaa lähiruokailemaan Peri-Sivakan Yläpihaan tänä viikonloppuna! Myynnissä kotileivonnaisia, paikallisesti valmistettuja käsitöitä, kirjallisuutta ym. Kirpputori. Kahvio. Kotimuseo. Kaikki maksutavat. Lämpimästi tervetuloa!
Tein lasten villasukat nallelangan ja ohuen sataprosenttisen villalangan yhdistelmästä. Siksi kaksi lankaa kun nallelanka on ohuena materiaalina mielestäni hidasta neulottavaa. Tulee lämpimämmät sukat kun toisena lankana on käytetty täyttä villaa. Nallessa on kestävyyttä lisäävää polyamidia.
Tuttuni ihastui meleeratun roosansävyisiin sukkiin ja tilasi sellaiset itselleen koossa 36-37. Hankala koko, kun valmistan yleensä suurempia sukkia.
Käytin varsiin samaa Nallen ja sataprosenttisen sinisävyisen villalangan seosta. En uskaltanut sitä kantapäihin laittaa. Ne kun kuluvat eniten.
Aloitin kantapään kohdalta toisella nallelangalla. Siis kaksi nallelankaa. Oikein söpön roosansävyistä. Kuinkas ollakaan. Kantapäästä tuli jättikokoinen. Suurempi kuin koossa 40. Sen siitä saa kun laittaa kaksi ohutta lankaa yhteen. Täytyi purkaa ja vähentää silmukoita.
Teen usein kahta sukkaa kerrallaan. Toisesta sukasta täytyi siis purkaa jalkapöydän osaa. Tein ja purin varmaan neljä tai viisi kertaa ennen kuin tuli sopivankokoiset sukat.
Ennen kärkikavennuksia roosansävyinen nallelanka loppui. Sitten loppui kuviollinenkin nallelanka, joka riitti siis lasten nilkkasukkiin sekä aikuisten pienikokoisiin nilkkasukkiin varpaisiin asti.
Tässä vaiheessa aloin neulomaan ei-niin-kauniinsävyisen Nakolangan ja roosansävyisen seiskaveikan yhdistelmällä. Neuloin joka toisen kerroksen Nakolla ja joka toisen seiskaveikalla.
Loppujen lopuksi, ihan nätit sukat tuli. Ja tosi paksut kun on kaksinkertaisella villalangalla neulottu! Paljon oli työtä näiden kanssa kun piti purkaa monta kertaa. Toivottavasti tuli sopivankokoiset. Teen vielä toiset sukat, niin tilaaja voi valita kahdesta eri vaihtoehdosta.
Tai sitten ei! Nimittäin olen kahtena kesänä yrittänyt niitä kasvattaa - laihoin tuloksin. Näin jostain yhdysvaltalaisesta julkaisusta, miten zinniat olivat kasvaneet parimetriseksi pensaikoksi. Muistuttavat ihan daalioita mutta ovat yksivuotisia. Niinpä tilasin siemenet ja kokeilin. Vaikka esikasvatan taimet, eivät ne kasva kuin 20 -senttisiksi ja alkavat kukkimaan elokuun lopussa. Myöhemmin kuin suuremmaksi kasvava auringonkukka. Zinnia on toiselta nimeltään oppineittenkukka. Zinnian onnistunut kasvatus vaatii opiskelua. Aivan kirjaimellisesti!
Kuhmossa on K-market Heikura joka on tunnettu lähiseudulla hyvistä tarjouksista. Suuntasimme viikonloppureissulle Kuhmo-Cityyn. Olisi pitänyt ottaa kylmälaukku mukaan kun kauppa oli vielä iltapäivällä täynnä tarjousruokia. Nuo pizzat lähtivät matkaan. Jätettiin muutama pizza muillekin. Ei juljennut kaikkia ahmia itselle. Kivikylän savuluut ovat tosi lihaisia. Niitä ei tarvitse montaa laittaa soppaan niin saa täyttävää ruokaa.
Kuhmon Tokmannilta sai kardemummaa säästöpakkauksessa. Toisen lähikaupungin ruokakaupat on käännetty ylösalaisin eikä sieltä mistään saa enää kardemummaa isoissa pakkauksissa. Isoja muovipusseja leivonnaisille. Saunaan edullisia peflettejä. Mantsikkahilloa. Novitan Isoveli-langat olivat tarjouksessa 2,50 €/kerä. Jospa niistä jotain värkkäisi talven kuluessa.
Raitapaidat olivat 7 euroa kappale. Nämä käyvät päällyspaitoina lämpimällä kelillä. Aluaspaitoina viileämmällä säällä. Vaelluskengät olivat poistokorissa 18 euroa. Kuhmon Tokmannilla on naisten puuvillasukkia isommissa koossa. Tyynyliina 3 eurolla sekä kahden kilon karkkisanko alle 9 eurolla. Rahaa meni reissulla, mutta enemmän sai tavaraa kuin normaalihinnalla ostaessa!
Paikallinen seurakunta järjesti kaikille avoimen luostariretken Heinävedelle Uuteen Valamoon ja Lintulaan. Matkan hinta oli todella edullinen. Siihen sisältyi pääsyliput, ateriat, kahvit ja tietysti matkat.
Lähdimme aikaisin aamulla. Klo 9.00 olimme Valamossa. Osa matkalaisista osallistui jumalanpalvelukseen kirkossa. Osa katseli ympäristöä.
Valamossa on suuri, upea matkamuistomyymälä. Sieltä tuli ostettua muiden muassa ensi vuoden seinäkalenterin ja avaimenperän. Ravintola Trapesassa ruoka oli monipuolista ja hyvää.
Matka jatkui Lintulaan. Se on pienempi paikka. Sieltäkin tehtiin ostoksia. Voisilmäpulla tuoreen kahvin kera oli erittäin herkullista. Sitten olikin kotimatkan aika. Oli ihana reissu!
Tänään se tapahtui! Asennettiin nimittäin uusi pyykkinaru. Eikö sitä sanota että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Oli hiljaisempi päivä monen touhupäivän jälkeen. Ja vettäkin on taas saatu - kiitos Luojan! Ei kun pyykkiä pesemään. Olen kuivattanut pyykit sisällä mutta isomman pyykkierän sisäkuivatus on melko hankalaa kun keittiössä vastapestyt liinavaatteet pyyhkivät kasvoja joka kerta kun kuivatusnuorien ali kävelee
Radiostakaan ei tullut kummempaa ohjelmaa. Telkku ei näy kun siihen pitäisi hankkia erikoisantenni HD-lähetyksiä varten. Ja HD:t eivät näy kaikilla radiokeleillä täällä periferiassa.
Niinpä sain päähänpiston, että laitetaanpa pyykkinuorat uusiksi. Olin ostanut sopivan narun aikapäiviä sitten. Vain asennus puuttui. Tämä on paksumpaa nuoraa kuin tavan pyykkinaru. Toivottavasti uusi kestää paremmin.
Puolessa tunnissa oli uusi naru asennettu. Laitoin ripustusnaulat aikoinaan liian korkealle ettei maisema häiriintyisi pyykkinarusta. Hieman hankala ripustaa pyykkejä kun täytyy varpaisilleen nousta yltääkseen pyykit narulle.
Vielä pyykkipojat paikoilleen. Voi laittaa pesukoneeseen pyörimään seuraavan pyykkierän.
Meille oli tulossa bed&breakfastlainen ja ulkovessa piti siivota ennen majoittujan saapumista. Kun olin kumihanskat käsissä menossa huussin tyhjennykseen ajoikin pihaan belgialaisperhe limsalle ja kokikselle. Kahvila ei ollut vielä auki niin he odottelivat sen aukeamista ja seurasivat huussin tyhjennystä.
Tyhjensin käymäläastian. Tällä kertaa siellä ei ollutkaan hirveästi tavaraa. Kuivikesanko oli tyhjä, joten ajattelin kaataa säkistä loput kuivikkeet sankoon. Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Kuivikesäkin taakse olivat ampiaiset tehneet pesän. Huussista lenteli kiukkuisia ampiaisia. Katsoin parhaimmaksi poistua etäämmälle.
Belgialaiset seurasivat tilannetta ja kerroin että maalla-asuminen on mielenkiintoista ja välillä jännittävää. Vessan oveen täytyy laittaa ilmoitus: "Vaara! Pysy poissa!" Kyllä ulkomaalaisia nauratti.
Tilanteen rauhoituttua hävitin ampiaispesän ja suihkutin tilohin etikkaa. Ampiaiset kuulemma inhoavat voimakkaita hajuja. Belgialaiset tulivat kahvilaan ja kyllä heitä huvitti kun kerroin edesottamuksistani. Tällaiset hauskat tapaukset voittavat kulttuuri- ja kielimuurin.
Facebookissa alkoivat kaverit julkaista kuvia lakkasaaliistaan. En ole mikään metsänmörri. En erityisemmin viihdy metsissä. Kas kun en ole lapsena siihen tottunut. Tai lapsena marjareissut olivat tylsiä, joten aikuisenakaan en ole opetellut metsissä retkeilemään. Toisaalta työasiat maaseudulla vievät oman aikansa, joten sinä vähänä vapaa-aikana, mitä sitä on, tahtoo mieluusti tehdä jotain muuta, mikä ei liity maaseutuun tahikka metsiin.
Eräänä viileämpänä aamuna otin vanhan tutun marjasangon mukaani ja painuin suolle. Ensin näytti, ettei siellä ole lakkoja, mutta kun tunnin ajan kuljin ristiin rastiin, sain pari litraa hyvälaatuisia, kypsiä lakkoja.
Siinä kulkiessani muistin olla kiitollinen siitä että pystyn vielä itse kulkemaan marjastamassa. Monet ikäiseni ovat jo siirtyneet "tuonilmaisiin", tosin nuorella ikää, mutta voihan nuorikin sairastua vakavasti tai joutua onnettomuuteen.
"Paljon on aihetta lapsella kiittää....."
Viime syksynä meillä kunnostettiin suurehko peltolohko. On hiukan kiire jo saada se kasvamaan jotain vihreää. Pari muutakin lohkoa on vielä kylvämättä. Jospa tässä vielä ehtii.
Ostin timotei-nurminata seosta. Myyjä tarjosi myös pikanurmiseosta. Kannattaa sitäkin ostaa jos nämä eivät lähde riittävän hyvin kasvuun.
Temusta tilattu rautaharava pääsi nyt tositoimiin. Se on hyvä turvemaalla mutta kivisissä kohdissa piikit ovat liian tiheässä. Tällä peltolohkolla on kalliota, tuvetta, hietikkoa ja kivikkoa. Eli monenlaista maalajia.
Nyt kun saatiin vuodeasiat kuntoon, niin täytyyhän vuodevaatteetkin laittaa kondikseen, eikös juu! Liinavaatteita oli kertynyt pestäväksi ja meillä aina silitetään tyynyliinat. Pussilakanoita en silitä, mutta yöpyjän on mukava kallistaa päänsä puhtaalta tuoksuvalle, sileälle tyynyliinalle.
Pussilakanoiden mukana tulevat tyynynpäälliset ovat kohtalaisen laatuisia. Kuvalla huomio. Ostin nuo syksyllä Tokmannilta. Ovat napakkaa laatua ja kivannäköinen kuosi. Mutta voi kauhistus kun ostin syksyllä Tokmannilta edullisia irtotyynynpäällisiä! Ne on leikattu kieroon. Ei langansuuntaisesti. On kamalaa silittää tyynliinoja, jotka kiertyvät käsitellessä mutkille. Eivät ole edes kovin laadukkaita. Tilasin joskus Jyskistä edullisia tyynyliinoja. Ne on leikattu ja ommeltu lankasuoraan, mutta ovat ensimmäisen pesun jälkeen kuin lattialuutuja. Pesen liinavaatteet ennen käyttöä. Ikean tyynyliinat ovat hiukkasen parempaa materiaalia. Täytyisi käydä tilkkukangasvarastolla ja sieltä ottaa ja ommella itse tyynynpäällisiä. Jyskin alennustyynyliinat joutavat matonkuteiksi. Tilasin Jyskistä kalliimpia tyynyliinoja. Toivotaan että ne ovat laadukkaampia. Hyvää ei saa halvalla.
Oikeastaan tämän blogijakson nimi pitäisi olla sänkyjen siirto, nimittäin siirretyiksi tuli kaikkiaan neljä vuodetta ja kuten kuvasta voi päätellä, operaatio alkoi jo maaliskuussa (jolloin tänä vuonna oli harvinaisen vähän lunta).
Kaikki lähti liikkeelle ideasta, että lisätään bed&breakfastiin vuodepaikkoja. Meillä oli kaksi ylimääräistä sänkyä, joten päätettiin että siirretään ne hirsitalon kamariin hetekoiden tilalle ja hetekat, kun ne menevät sisäkkäin, siirretään päätalon vierashuoneeseen.
Ensimmäisessä kuvassa näkyy, miten mamman kammarin vuode siirrettiin lumen liukkautta apuna käyttäen hirsirakennukseen ja vierashuoneen sänky taasen mamman kammariin mamman sängyn tilalle.
Sitten ylähetekka siirrettiin asunnolle. Tämä oli suht kevyt siirrettävä.
Alahetekan siirrossa tuli jo hiki.
Tässä on jo mamman kammarin sänky hirsitalon isossa kamarissa. Oli sen verran raskas urakka, että toisen samanlaisen sängyn siirto jäi myöhempään ajankohtaan. Vuode oli osina talon yläkerrassa.
Samaan syssyyn siirrettiin kirjoituspöytä pikkukamariin. Siinäpä oli puuhaa yhdelle päivälle.
Ihan tuli kamarista kivan näköinen. Toisellekin yöpöydälle löytyi valaisin. Kun kyseessä on parisängyt, voi vuoteet liittää yhteen keskelle huonetta parisängyksi. Hyvää yötä!
Osallistumme lauantaina Avoimet Kylät -tapahtumaan ja sitä varten täytyi niittää polut. Täällä on niin vahva heinänkasvu, että se on työlästä niittää viikatteella tahikka raivaussahalla. Tarvitaan traktori niittämään. Polut jaksaa niittää käsityönä.
Stigasta irtosi viime syksynä terä kesken niittotyön. Kone on ollut talvitauolla ja nyt viritin sen iskukuntoon.
