Kukkia ja mansikoita

 

Välillä oli viileämpi, niin jaksoi puuhastella kaikenlaista. Nurmikon leikkuuta, mansikoiden poimintaa ym. Mustikoita ei olla vielä kerätty. Ne ovat kuivuuden vuoksi niin pieniä, että putoavat poimurin reijistä läpi. Odotellaan sateita. Niin jäivät mansikatkin pieniksi. Vaan yhtään homemansikkaa ei ole näkynyt.

Kissa ihmetteli aamulla Venäjän Karjalasta kantautuvien savujen tuoksua. Tokkopa tuonne uskaltaa ulos lähteäkään? Luonnon lähellä kasvavat eläimet ovat hyvin herkkiä aistimaan mahdollisen vaaran.

Olen ollut helteellä tosi laiska TikTokissa, vaikka antoivat luvan kolmen minuutin esityksiin. Tässä yksi kukkavideo, jonka julkaisin myös YouTubessa.

https://youtube.com/shorts/TGYHdCoogqs?feature=share

P.S. Tsekatkaa Rasimäen uusi kyläblogi https://stefaniusstefanos659.blogspot.com/2021/07/tervehdys-rasimaelta.html?m=1

Myöhäisperunaa

 

Moikkelis koikkelis kaikki poikkitieteellisen puutarhaprojektimme seuraajat! Meiltä jäi puoli laatikollista hyviä siemenperunoita istuttamatta, kun mullos loppui kesken. Ja sitten tulivat 30 asteen helteet.

Sää on viilentynyt, tilapäisesti. Heinäkuu on puolessavälissä ja nyrkinkokoiset, hyvin itäneet ekstrapriimaperunansiemenet istuttamatta. Peltoon ne on saatava. Konstilla millä hyvänsä. Tuumassta toimeen!

Yritin niittää perunamaan laidasta ja istuttaa mukulat siihen. Ei! Kokemuksesta tiedän, että juolavehnän joukkoon ei perunaa kannata laittaa. Se on syksyllä todella työläs nostettava rikkaruohojuurakosta, eikä tuota kunnollista satoa.

Tutkin perunavakoja. Ne olivat siksi harvassa, että päätin nakella loput perunansiemenet vakojen väliin. Tuli kolme 10 metrin mittaista penkkiä. Levitin kolme säkillistä puutarhamultaa mukuloiden päälle. 

Ostan kaupan tarjouksesta vielä lisää multaa, jotta potut saadaan kunnolla maan poveen. Närhet tahtovat muuten kaivella mukuloita pellosta ja herkutella niillä. Jos saamme niittomiehen, voi nurmisilppua kärrätä vakoihin vielä lisäksi. Sitten muodostuu problleemaksi, jos ei muuta, niin miten saadaan niitettyä aiemmin istutettujen perunoiden varret ilman että näiden ns. myöhäisperunoiden kasvusto kärsii? Lopuksi kukkakuva. Hyvää alkanutta kesäviikkoa!

Rokkipääskysten jatkopäivitys

 

Arvatkaa mitä? Kerroin muutama päivä sitten särkyneestä räystäspääskyn pesästä. Otaksun jonkin petolinnun kaapanneen poikaset. Iltapäivällä meitä odottikin iloinen yllätys. Pääskyemot kantoivat ruokaa pesässä oleville poikasilleen. Pesä olikin särkynyt poikasten lähdettyä lentoon ja ilmojen viilennyttyä poikaset olivat tulleet takaisin lämmittelemään pesäänsä. Hetken aikaa seurattuani, tuokin poikanen pyrähti lentoon.

Laitoimme rokkikanavan uudelleen soimaan takaovelle. Täytyy hankkia jotain suurisilmäistä metalliverkkoa pesien suojaksi. Olen myös harkinnut keinopesien hankintaa. 

Surullisia uutisia

 

Kerroin harventuneesta räystäspääskykannastamme. Viime vuonna pesiä oli neljä, joista kaksi tuhoutui. Tämä vuonna oli enää kaksi pesää, joista toinen tuhoutui heti jonkin petolinnun rikkomana. Takaterassille jäi yksi pesä, ja kyselin neuvoa, miten se ainut saataisiin säästettyä närhien, lokkien ym. hyökkäyksiltä. Päädyimme huudattamaan radiota yötä päivää. Tilanne näytti hyvältä. Poikaset kuoriutuivat ja emot kantoivat niille ruokaa. Kunnes tänä aamuna menin katsomaan. Pesä oli rikottu ja poikaset tipotiessään.

Illalla lenteli pääskysenpoikasia pihallamme. Ne olivat ehkä ulkorakennuksessa säilyneen pesän ja naapuritalojen kasvatteja. 

Terveisiä pottumaalta

 

Muistatteko kun kuukausi sitten kerroin meidän aurattomasta perunanviljelyksestä? Täytyi käydä kasvimaa etsimässä heinikosta, jos vaikka tapahtuisi sellainen tuuri, että saamme heinänniittäjän. Hän maatalousalan ammattilaisena ehkä ihmettelisi heinikossa kasvavia pottuja.

Hyvin oli peruna lähtenyt kasvuun. Kohta kukkivat. Tämä vuonna kasvimaan olivat vallanneet tattarit. Niitä kasvoi turkkinaan, mutta rikat oli helppo kiskaista pois toisin kuin esim. juolavehnä, joka on pahin aurattoman perunankasvatuksen vihollinen.

Syy kasvimaan hoidon puutteeseen löytyy vallitsevasta säätilasta. Mittari on pysytellyt 30 asteen kieppeillä viikkokausia. Ei oikein inspiroi mennä kasvimaalle paahtamaan itseään paarmojen keskelle. Tänään vallitseva paarmakanta oli kohtalainen, eli pärjäsi kun huitoi syöpäläisiä välillä kauemmas. Eikä tuo kasvimaan koko kummoinen ollut.

Sitten asiaa pääskysistä. Meillä oli parikymmentä vuotta sitten noin 20 pääskysenpesää pihapiirissämme. Tämä uhanalainen laji on kovasti harvinaistunut täällä sen ydinpesimä-alueella. Viime kesänä talon räystäiden alla oli vielä neljä pesää, joita kaksi tuhoutui lokin ja närhen hyökkäyksessä. Tänä vuonna oli enää kaksi pesää, joista toinen särkyi.

Kyselin neuvoa Facebookissa, miten saisi pääskysten pesät suojeltua lentäviltä vihollisilta. Yksi ehdotti ritsaa, toinen haulikkoa, kolmas harvaa metalliverkkoa ja pari radion huudattamista täysillä yötä päivää. 

Pyssyn hankkimista varten olisi hankittava aseenkantolupa ja porukoissa ei tällä hetkellä ole ketään kiipeilyhaluista asentamaan verkkoja, joten laitoimme radion soimaan täysillä. Poikaset ovat nyt kuoriutuneet ainoassa talomme räystään alla säilyneessä pesässä ja emot ruokkivat niitä innolla. Rokki ei näytä lintuja häiritsevän. Lokit ovat toistaiseksi kiertäneet pesän kaukaa, vaikka kovaäänisiä ovat itsekin. Närhiä ei ole sen jälkeen näkynyt kun radio alkoi soimaan. Toivokaamme menestystä ainoalle räystäspääskyperheelle! 

Julkaistiin kirja!

 

Tänään oli kansantarinateoksen julkistamistilaisuus. Tapahtumasta ilmoitettiin kahdessa lehdessä sekä Facebookissa. Tietysti näin harvinaislaatuiseen tilaisuuteen oli valmistettava juhlapuhe. Kokoonnuimme parheväen voimin pirttikahvilaan. Paikalle saapui kolme henkeä. Toivotimme vieraat tervetulleiksi ja kysyimme, että ovatko he tulossa kirjan julkistamistilaisuuteen. Kellään heistä ei ollut hajuakaan mistään tilaisuudesta. He olivat tulleet ohikulkumatkallaan vain kahville. Odottelimme klo 15.00 asti ja esitin juhlapuheen. Vieraat olivat vaikuttuneita. Vanhempi pariskunta osti kirjan itselleen matkamuistoksi. 

Ja tässä puhe. Olin kiireessä kirjoittanut sellaisilla harakanvarpailla, etten saanut tekstistä itsekään selvää. Kävi kuten vanhalle kansakoulun opettajalle aikoinaan, että hänen oli mentävä apteekkiin kysymään, mitä hänen laatimassaan puutelistassa lukee. Sivakkalaisia Kansantarinoita voi tilata postitse lähettämällä sähköpostia osoitteeseen ylapihantila@gmail.com tai WhatsAppilla 358505994630. 148-sivuinen kirja maksaa 20 euroa plus postikulut.

Monena eläessään

 

Kun asuu ja yrittää maaseudulla, on "revettävä" moneen. Sellainen sopii vilkasluonteiselle ihmiselle, hitaammat saattavat jäädä niin sanotusti kelkasta. Noh, tämä tarina alkoi niin, että joku täältä päin lähtöisin oleva henkilö tahtoi ostaa tarinakirjani, mutta ei halunnut matkustaa kymmeniä kilometrejä asiakseen sen vuoksi. Niinpä ehdotin hänelle, jos saisin kirjan välitysmyyntiin johonkin täkäläiseen liikkeeseen. Sieltä voisivat muutkin kiinnostuneet ostaa teosta. Win-win. Minulla oli yksi sukulaisfirma tiedossa.

Seuraavalla ruoanostoreissullani muuntauduin siis kauppamatkustajaksi. Sukulaisliikkeessä oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Ei kulu liikkeen ovensaranat asiakkaiden käytöstä. Harvempi täkäläinen mitään designtuotteita ostaa. Pienituloisia ja nuukiakin ihmisiä. Liikkeen vuokra on tunnetusti kova.

Juttu eteni näin. Astuin liikkeeseen ja tervehdin. Kysyin, ottavatko he kirjoja välitysmyyntiin. Myyjä hieman empuili, että ei..... Minä kerroin että ne ovat paikallista tuotantoa. Ja myyjä siihen että jos ovat meiltä päin, niin sitten voidaan ottaa. Siitä lähti kaupanteko liikkeelle. Sumplimne yhdessä kirjan hintaa, että kummallekin jäisi "käteen" ja toisaalta, ettei tuote tulisi liian kalliiksi asiakkaalle.

Myyjä jo samalla selasi kirjaa. Hänen mummonsa täkäläisiä. Sanoi, että hän ostaa kirjan itselleenkin. Meillä riitti puhetta ja pulputusta. Kerroin Eräästä kirjan tarinasta. Se oli tapahtunut juuri myyjättären mummon kotona. Ensin arvelin tokkopa julkean kertoakasn. Mutta kun on yhteiset sukulaiset. Nauroimme tarinalle. Laadimme välitysmyyntisopimuksen. Myyjä otti kirjoja myyntiin ja osti yhden itselleen iltalukemisiksi. Palasin tyytyväisenä kotiini ja ilmoitin kirjasta kiinnostuneelle henkilölle niitä olevan myynnissä ehdottamassani liikkeessä.

Seuraavaksi on ryhdyttävä etsimään niittomiestä heinikoillemme. Ilmoitin kolmessa paikassa ilmaista heinää pystyyn. Ilmoitusta kyllä katsottiin, mutta yhteydenottoja aiheeseen liittyen ei tullut. Pari tuttua ehdotti lampaiden hankkimista heinämiehiksi. Mutta itseltä ei karjanpito onnistu ja jos otat toisten eläimet, hän tienaisi meidän kalliilla hinnalla raivaamillamme pelloilla 800 €/ha ja me saisimme muutaman kympin vuokratuloja. Jos naapurit tiesivät tämän, ei ole kymnakasn että metsittivät perinnemaisemansa. Saavat kaikki tulot itselleen eikä kukaan tule välistä vetämään. Ja sitä paitsi, eiväthän he täällä asu katsomassa kuusikon alle katoavaa kyläämme vaan kaupungin iloissa.

Kirja ilmestyi

 

Nyt sitä saa! Nimittäin kauan odotettu kansantarinakokoelma ilmestyi tänään. Teos on kuvitettu ja sisältää 148 sivua vanhoja ja vähän uudempia kertomuksia Valtimon pitäjässä sijaitsevasta Sivakkavaaran kylästä. Koepainoksen lukijoiden mukaan tarinat ovat niin koukuttavia, ettei lukemista meinaa malttaa keskeyttää. Kirjaa voi tilata sähköpostilla ylapihantila@gmail.com tai WhatsAppilla 358505994630. 19,90 euron hintaan lisätään toimituskulut.