Tilattiin Temulta

No niin. Nyt se tapahtui. Ensimmäinen kiinakauppatilaus. Yrittäjän on tietty huolehdittava veroilmoitusten täytöstä. Joskus operaatio aiheuttaa harmaita hiuksia, tunteiden kuohuntaa ynnä muita lieveilmiöitä. Kun tärkeä velvollisuus on saatu onnellisesti suoritettua, voi itsensä palkita sankaruudesta pienellä lahjalla.

Olin pitkään seurannut Wishin verkkokauppaa. Tuotteet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja olivat edullisia. Pitkä toimitusaika mietitytti. Ja postikulut olivat kalliimmat kuin itse tuotteet???

Temu ei peri postikuluja lainkaan ja tavarat olivat samankaltaisia kuin Wishillä. Niinpä tilasin Temulta muutaman tuotteen kokeen näkeeksi. Luin arvostelut huolella. Firmalla oli vielä toimitustakuu.

Paketti saapui luvatussa ajassa. Ymmärsin, että se olisi pitänyt tulla kotiintoimitettuna. Mutta se tulikin matkahuollon pakettiautomaattiin. Alkoi jännittävin vaihe. Paketin avaus. 

Ensin pussista ilmestyi tilaamani jenkkihuivi. Ei ollut hinnalla pilattu kun maksoi vain euron.

Huivi oli juuri sen värinen kuin kuvassa. Materiaalin pitäisi olla puuvillaa. Vaikutti joltain aivan muulta. Jospa siinä on jokin pintakäsittely. Pesussa se selviää. Tiedotusvälineissä oli juttua toisen kiinafirman myrkkytekstiileistä. Ei uskalla käyttää ennen pesua. Kovin oli ohutta materiaalia.

Saadakseen paketin ylipäätään tulemaan, täytyy tilata 10 euron arvosta. Ostin huivin lisäksi muiden muassa tällaisen helminauhan. Tämäkin oli siististi pakattu. Pussin päällä tarra Made in China.

Riipus oli painavasta materiaalista, joten vaikutti arvokkaalta. Käytössä kestävyyttä en mene arvioimaan. Jossain liikkeessä myyvät samankaltaisia kalliimmalla hinnalla. Tässä kaunis lahja ripiltä päässeelle tai koulusta valmistuneelle.

Kiina on maailman mahti ja täten varoittelevat Temustakin. Älä lataa sovellusta laitteellesi! Se on vakoiluohjelma. Maksa klarnalla. Älä tallenna luottokorttisi tietoja. Älä osta elektroniikkaa. Kannattaa käyttää talonpoikaisjärkeä. Jos kuka tahtoo tutustua tähän halpakauppaan syvemmin, klikkaa tästä. 

Tienata rahaa?

Hahaa! Tämä postaus käsittelee monelle kiinnostavaa aihetta, eli miten tienata ekstratuloja. Ollessani itsekin liikemiesten sukua, pohdin usein, mistä voisi tienata rahaa. Tämä on aivan käytännönkin sanelema juttu, kun maaseudulla tahtovat tulot jäädä vähäisiksi, ellei satu olemaan suurmetsätilallinen tai muu vastaava. Kuluja ja menoja syntyy köyhemmilläkin. Esimerkiksi viimeksi tullut sähkölasku oli lähes tuhat euroa.

Nykyajan vimpaimet ovat täynnä jos jonkinlaista ohjetta - myös rahan ansaitsemiseen. Kyllä nyt käytännön kokemana sanon, että 99 % ideoista on täyttä humpuukia. Amerikkalaisella tubekanavalla joku kehui tulleensa miljonääriksi ompelemalla ja myymällä hiusdonitseja. Joku toinen taas käsinpainettuja T-paitoja. Onpa muutamat  suomalaisvloggaajatkin alkaneet kertoa rikastumiskonsteja. Ainakaan maalla ne eivät onnistu. Seuraavassa muutamia yrityksiä.

Ompelin supersuosittuja hiusdonitseja eli scrunchieita. Pidättäydyn kuitenkin valmistamasta niitä 1000 kappaletta kuten joku amerikkalainen oli saanut sen suuruisen tilauksen. Ompelin VAIN 16 scrunchieta. Ehdinhän valmistamaan tuhat kappaletta täyteen sitten jos tai kun tilaus tulee. Mainostin ompeluksiani joka paikassa. Facebookissa, Instagramissa, LinkedInissä, Twitterissä, verkkokaupassa. Tulos: yksi pompula myytiin ja toinen meni lahjaksi.

Monet vloggaajat ja bloggaajat mainitsevat käsityöt lisäansaintakeinona. Toinen on leipomusten kaupittelu. Siitä on kohtuulliset tuotot tulleet itsellekin. Mutta ei niin paljon, että sillä eläisi. Tai edes lisätulon lähteeksi. Lähinnä taskurahaa vain. 

Entä palvelujen tarjoaminen? Kotisivuillamme on jatkuvasti ilmoitus tarjoavamme maiseman- ja ympäristönhoitopalveluita, siivous- ja asiointiapua, kotityöapua jne. Yhtään yhteydenottoa ei ole vielä tullut vaikka ilmoitus on ollut vuosikausia. 

Joku kehotti keräämään pulloja. Parikymmentä vuotta sitten kylällä asui vielä kaljaveikkoja, ja tyhjiä pulloja löytyi tienvarsilta ihan mukavasti. Nyt kaverit ovat kuolleet eikä pulloja enää löydy. 

Bloggaamalla ja vloggaamalla saa tuloja affiliate-markkinoinnin sekä GoogleAdsin avulla. Mutta seuraajia täytyisi olla vähintään 1000. Tubekanavaltamme puuttuu vielä 970 seuraajaa. Maksetut kyselyt. Kokeilin niitäkin. En ollut halutuinta ryhmää. Lopetin kyselyihin vastaamisen kun PayPal-tililläni olisi ollut 24 euroa. Muistathan, että kaikki tulot täytyy ilmoittaa verottajalle! Uhkapeliäkin on tullut joskus kokeiltua. Ostin raha-arpoja. Voitin arvan hinnan 2 € takaisin. Laitoin kestoloton kolmeksi viikoksi. Neljännellä viikolla olisi 3000 euroa napsahtanut. 

Vielä on kryptovaluuttasijoittaminen kokeilematta. Siinä jotkut ovat päässeet huimiin tuloksiin. Toiset taas menettäneet omat ja varastetut rahat. 

Haittaeläimiä

Tuon suuren kuusen liepeillä vesakossa harakat majailivat kesällä. 

Kerran tänne pesiytyi oravapoikue. Pesää rakentavat pääskyset olivat hädissään. Yritin pelotella oravia pois. Sitten Musti-koira ajoi niitä. Ei vaikutusta. Sitten päästettiin edellinen kissamme Upi-Ville-Petteri asialle. Kissa popsi koko oravaperheen parempiin suihin eikä oravia sen jälkeen tällä vaaralla nähty moneen vuoteen. 

Toissa kesänä tänne ilmestyi harakoita. Joltakin oli jäänyt ehkä komposti hoitamatta tai muuta vastaavaa. Hävittivät kujarakennuksesta haarapääskyjen pesät. Yksi harakka oli lentänyt sisälle kesäkahvilaan avoimesta ovesta ja p.....konut siellä kaikki paikat. Kolkkasin siipiniekan hellapilkkeellä ja ripustin linnunraadon pihakoivuun roikkumaan. Kyllä muut harakat häipyivät vähän äkkiä. Sitten lintu piti ottaa pois puun oksalta kun meille tuli bed&breakfastilaisia. Olisivat katsoneet että hullu ämmä. 😜

Viime keväänä kyläpäällikkö oli valittanut jonnekin kun täällä on hurjasti lokkeja. Ne p....kovat kaikki paikat, rääkyvät äänekkäästi ja hävittävät pikkulintujen pesät ym.ym. Joku niille tuli kun ei näkynyt lokin lokkia tällä kylällä koko kesänä. Ja viimeistään silloin ne ilmestyvät kun peltoja aletaan niittämään. Eipä tullut silloinkaan vaikka niittotyö suoritettiin sateisella ilmalla, jolloin matoja ym. nousee runsaasti pellon pintaan. 

Matkustamisesta......

Kaverini kehoitti matkustamaan joskus junalla. Olisi varmaan mukavaa. Olen ajanut 20 vuotta omalla autolla, joten yleisten liikennevälineiden käyttö on jäänyt vähemmälle. Olen käynyt linja-autolla ulkomaillakin - Haaparannassa. Pari vuotta sitten en saanut ajaa omalla autolla, joten opettelin pitkästä aikaa matkustamaan linja-autolla.

Olen aina pitänyt linja-autokyydistä, kun meno siinä on tasaista ja korkealta näkyvät maisemat hyvin, tutustuu uusiin ihmisiin jne. Minua suorastaan pelotti kyydissä, kun suuri kaupunkibussi puikkelehti kapeilla pihateillä ja peruutteli niin ahtaisiin sopukoihin, etten uskaltaisi niihin ajaa edes henkilöautolla! Ja kuljettaja vielä samalla haasteli matkustajien kanssa mukavia. 

Ensimmäiset junamuistot sijoittuvat lättähattuaikaan. Menimme sillä Oulun kautta Etelä-Pohjanmaalle sukuloimaan. Vanha juna rämisi ja penkit olivat epämukavat. Pitkä matka, kun Itä-Suomesta ei ole suoraa junayhteyttä Kauhavalle. Sen jälkeen olen jonkun reissun tehnyt nykyaikaisella junalla. Penkit olivat kuin lentokoneessa. Kulku vauhdikasta ja tasaista. Niin, lentämistä en ole vielä kokeillut. En jaksaisi istua paikoillaan minnekään kaukomaahan asti. Mutta lyhyempi matka olisi mielenkiintoinen.

Laivalla olen käynyt Pielisen risteilyllä. Silloin oli Turunen vielä laivurina. Oli tyyni sää, joten ensikertalaista maakrapuakaan ei purjehtiminen pelottanut. 

Tuo naapurin pihakuusen latvassa istuvan harakan olisi syytä myös matkustaa muille maille ennenkuin pääskyset tulevat toukokuussa pesimään. Harakat ovat kahtena kesänä hävittäneet uhanalaisiksi määriteltyjen pääskysten pesät.

Pääsiäistervehdys DIY

Päätin ilahduttaa hoitokodissa asuvaa tuttuani itse tehdyllä pääsiäiskortilla. Hän teki elämäntyönsä naisvankilassa. Tämä käsistään kätevä ihminen lähetti meille aina omin käsin askarreltuja tervehdyksiä.

Lunta maahan hiljaa leijaa. Eli juuri sopiva sää pienelle askartelutuokiolle. Heti aamusta piti maksaa muutama lasku. Huhhuh! Tämä eläminen on melko kallista vaikka yrittää olla kuinka nuukasti. Täytyisi hankkia jostain kolmas työ näiden kahden lisäksi. Mutta nyt taiteillaan!

Katsoin Pinterestistä pääsiäiskorttien malleja. Hurjaa! Minulla meni varmaan puoli tuntia ihaillessa kaikkia eri pääsiäisaskarteluehdotuksia. Sellainen olisi kiva, jossa on mukana ripustettava koriste.

Täytyy ehtiä muutakin tekemään kuin pääsiäisjuttuja, joten päädyin tavalliseen liimaamalla tehtyyn adressimalliseen korttiin. 

Ohessa on munan malli. En tiedä onko se oikean munan muotoinen, mutta siitä voi kiireinen kopioida itselleen. 

Korttiin tulevat pääsiäismunat voi leikata varmaan kankaastakin. Minä leikkasin ne käärepapereista. Liima loppui kesken taiteilun, mutta onneksi varastosta löytyi kaksipuolista teippiä. Ihan nätti tuli. Tussin kärki olisi saanut olla kapeampi, mutta kelpaa!

Hyvää pääsiäistä! 

Vain suuri on kaunista?

 

Asutamme vanhaa 1600-luvulta periytyvää maatilaa. Sukumme on viljellyt paikkaa vuodesta 1754, juhlavuosi siis. Olen iloinen perinteikkäästä tilastamme. Tahdomme säilyttää vanhan rakennuskannan ja esi-isien raivaamat pellot metsittämättöminä. Vaalimme kulttuuriperintöä ja luonnon monimuotoisuutta. Maatilamme on seudullisesti arvokas kulttuuriympäristö rakennusperintönsä ja komeiden kaukonäkymien johdosta. Tilalta avautuva vaaramaisema on kylän tunnusmerkki. 

Tuottajajärjestöjen taholta on alkanut kuulua toivomuksia tilamme metsittämisestä. Heidän mielestään maassamme saisi olla vain suuria, monen sadan hehtaarin maatiloja. Pientilat joutaa yhdistää suurtiloihin tai metsittää pois EU-tukia suuremmilta viemästä. Isot maatilat saavat vuosittain kymmeniä tuhansia euroja maataloustukia. Se on hyvä asia. Muuten ei maatalous maassamme kannattaisi. Pientilamme saa tukia sen verran että pellot saa pidettyä joltisessakin kunnossa. Eivät suurtilat kostuisi näistä muutamista euroista mitään! Pieniä ja suuriakin tiloja lopettaa jatkuvasti. Kyllä isot tukensa saavat. Olen maaseutuyrittäjä ja saan tuloni maa- ja metsätalouden harjoittamisesta sekä matkailusta. Saan voimia kotivaaraltani avautuvasta upeasta näkymästä. Jos olisin jatkanut opiskelujani ja muuttanut muualle, elämäni olisi aineellisesti rikkaampaa, mutta en saisi elää näin kauniissa ympäristössä. Tämä on näitä elämän valintoja. Olen unelma-ammatissani. Koen, että minulta halutaan viedä elinkeino ja elämäntapa jos perinteikäs sukutila joudutaan alasajamaan. 

Tämä oli aikoinaan suuri maatila, jonka pellot ulottuivat 10 kilometrin päähän. Vuosien ja vuosisatojen kuluessa maita on jaettu sukulaisten kesken. Niinpä meille jäi tämä tila. Pidimme lypsykarjaa vuoteen 1987. Esivanhempiemme raivaamia peltoja ei metsitetty vaan ne pidettiin kunnossa niittämällä. Vanhoja rakennuksia ei purettu. “-Hulluja olette”, kuului joidenkin kommentti asiasta. Parissakymmenessä vuodessa kivisemmät peltolohkot vesoittuivat. Päästessämme EU-tilaksi vuonna 2006, meillä ei enää ollutkaan tukiin vaadittuja peltohehtaareja. Pelloille kylvetään maisemakasveja, pidetään riistapeltoja jne. Nurmipellot sitovat hiiltä siinä kuin metsäkin, joten maatilamme ei ole ilmansaastuttaja kuten joku väitti. Kallista on maanmuokkaus kun ei saa viljelijätukia. Uhanalaisia lajeja kasvava perinnebiotooppi ei saa LFA:tä pinta-alojen vähäisyyden vuoksi. Olen yrittänyt kasvattaa tilakokoa ostamalla lähistön peltoja, mutta maanomistajat mieluummin metsittävät maansa kuin myyvät niitä vieraille. 

Kylä oli aiemmin kuuluisa komeista vaaramaisemistaan. Kymmenisen vuotta sitten paikallinen metsänhoitoyhdistys innosti kyläläiset metsittämään jäljellä olleet peltonsa. Niinpä maisemat katoavat kuusikkoon. Huomatessani tilanteen otin yhteyttä eri tahoihin arvokkaan kylämaiseman suojelemiseksi. Maanomistuslaki on niin pyhä etteivät viranomaiset mahda maisemien metsitykselle mitään. 

Kunnan silloinen ympäristöviranomainen neuvoi ostamaan metsitetyt tienvarsipellot ja raivaamaan ne takaisin avoimiksi. Tätä ehdottivat muutkin. Olisimme saaneet lisää kaivattua peltomaata ja arvokas kylämaisema olisi pysynyt avoimena. Maanomistajat olisivat saaneet heti tuloja maistaan eikä olisi tarvinnut huolehtia kalliista taimikonhoidosta. Peltoja olisi ostettu muutamia hehtaareja. Ei kokonaisia maatiloja. Tämä ei maanomistajien mielestä kuitenkaan ollut hyvä idea. 

Meille metsitystä tultiin useaan otteeseen tarjoamaan sisälle pirttiin asti isännän maatessa kuolinvuoteellaan. Rohkeaa toimintaa tulla tarjoamaan metsitystä kylän kantatilalle, jossa on arvokas kulttuuriympäristö maisemineen, tilan jatkaja kolme vuotta aiemmin valmistunut maatalouskoulusta. Emme suostuneet metsitykseen. Niin vanhan sukutilamme pellot ja samalla kylän viimeinen vaaramaisema säästyivät metsitykseltä. 

Joku ottaisi pellot ilmaiseksi laidunmaakseen. Olemme maksaneet paljon peltojen kunnostuksesta joten tahdomme saada myös tuloja niistä. Olemme yrittäneet laajentaa peltopinta-alaa kunnostamalla vanhoja metsittyneitä peltolohkoja. Samalla ainut kylän jäljellä oleva vaaramaisema on avartunut entisestään. Täytyy kasvattaa pinta-alaa pysyäkseen kehityksessä mukana. Pientiloillakin on paikkansa tässä maassa. Esitämme suurkiitoksen avusta paikallisille koneurakoitsijoille ja metsäyhtiöille tässä “ennallistamishankkeessa”. Tämä on kallista puuhaa eikä pellonraivaukseen saa avustuksia kuten niiden metsittämiseen. Tahdomme säilyttää sukutilamme pellot ja laidunalueet jatkossakin avoimina ja raivata niitä lisää. Annetaan pientilojenkin olla olemassa! 

Kasvis-makaronipöperö

Rakastan nopeata ruoanlaittoa. En viihdy keittiössä kuin sen pakollisen ajan. Suomalaiset kärsivät kesällä makaronipula stä. Nyt kun niitä taas saa kaupoista, tässä edullinen, helppo ja nopea arkiruokaresepti härkäviikoille. 

2 hengen annos:

1 litra vettä

3 dl makaronia 

ripaus suolaa

6 kpl nakkeja

Vihannesten keittoon

1 dl vettä

1 pss pakastevihanneksia

(nokare voita)

Valmistus:

Keitä makaronit kypsiksi väljässä vedessä. Kypsennä kasvikset toisessa kattilassa. Pilko nakit joukkoon. 

Valmista syötäväksi!

Sukkaa pukkaa!

Käsityöharrastukseni lähti nyt kokonaan lapasesta. Tässä tapauksessa sukasta. Saatuani toisetkin körttisukat valmiiksi - mieleeni johtui, tekisinkö sateenkaarenväriset sukat? En itse ole niin sanotusti sateenkaari-immeisiä, mutta voihan heitäkin palvella.

Sattuikin sopivasti läheisessä marketissa olevan Seitsemän Veljeksen raitalangat tarjouksessa 5,49 € 100 gramman kerä. Bed&breakfastin vessa- ja talouspaperit olivat lopussa ja kun nekin olivat lankojen kanssa yhtäaikaa tarjouksessa, niin ei kun ostoksille.

Oli niin inspiroivan näköistä lankaa, että jo samana iltana piti laittaa neuletyö puikoille, vaikka tekemättömien rästitöiden lista kasvoi uhkaavasti.

Alku sujui sutjakkaasti. Alettuani neulomaan sukan terää, purin kantapohjan viimeisen kerroksen ja lisäsin siihen yhden kerroksen. Näin kantapohjan ja terän alun väliin ei päässyt muodostumaan ylimääräistä eriväriraitaa.

Seuraavaksi minua alkoivat tökkimään oranssilla päättyvä varsi ja oranssilla alkava sukan terä. Aloin kutomaan toista sukkaa tehdäkseni varteen yhden raidan lisää. Onnistunko tällä tempulla välttämään raitojen samankaltaisuuden?

Sitten kävi näin...... 

Illalla olivat molemmat sukat valmiit. Viis siitä, että samanvärinen raita toistuu varren ja terän liitoskohdassa. 

Minua moititaan että teen lyhytvartisia sukkia. Tuon verran jäi lankaa tähteeksi. Eli olisi tuosta saanut yhden ylimääräisen raidan kumpaankin sukanvarteen.

Sukat ovat 38/39 koon jalkoihin. Varren korkeus on 12 cm. Terän leveys noin 22 cm ja terän pituus 25 cm. Mitat ovat noin-mittoja. Materiaali on villa-polyamidisekoitusta 75 %/25 %. Hienopesu 40°, tasokuivaus. Kiinnostuitko? Voit ostaa sukat verkkokaupasta

Körttisukat

Talvella on aikaa käsitöille ja mietin, minkähänlaiset sukat tekisin seuraavaksi. Tuttuni oli neulonut niin sanotut "körttisukat" ja sama ajatus oli hautunut päässäni jo pidempään. Joten tuumasta toimeen.

Olin ostanut marketista tarjouksesta tummanharmaata Kotikulta-lankaa. Siihen sopivaa toista lankaa ei löytynytkään varastoista. Niinpä päätin lähteä shoppailureissulle.

Tummanharmasseen sopivaa vaalenharmaata löytyi kaupasta, mutta se oli normaalihinnasta, eli euron kalliimpaa. Ostin langan kun kerran sitä olin lähtenyt hakemaan.

Pienyrittäjän kevättalvinen voimainponnistus on veroilmoitusten täyttö. Sain ne valmiiksi ja palkitsin itseni hyvin suoritetusta urakasta sukkaprojektilla. 

Mistään ei meinannut löytyä körttisukkien kädestä pitäen -ohjetta. Novita on piilottanut aiemmin kaikelle kansalle näkyneet neule- ja virkkausohjeensa. Tällaiselle satunnaisesti käsitöitä tekevälle täytyy olla tarkat ohjeet.

Jouduin välillä purkamaan innostuttuani neulontaan. Huomasin tehneeni eri tavalla yhdessä kohdassa ja työ alkoi siitä kohdin kuromaan. Toista sukkaa päätellessäni olin jättänyt yhden raidan tekemättä. Ei kun jälleen purkuhommiin.

Valmistuivathan ne lopulta. Tein sukat ohuemmilla puikoilla, joten koko vastaa numeroa 38/39. 40 numeron sukat olivat suunnitelmissa - suomalaisten jalan koko on vuosien mittaan nääs kasvanut, muillakin kuin meikäläisellä!

Ja arvatkaa, mikä minulla on seuraavana projektina? Tähänhän jää ihan koukkuun! 

Joulukranssin uusiokäyttö

Meillä oli talvella Pirtin ovessa tällainen katajakranssi. Se oli koristeltu punaisella joulunauhalla. Otin nauhan pois ja tuumin että laitetaanpa kevätkoristeet tilalle kun kranssi ei vaikuttanut lainkaan russaantuneelta talven pakkasista ja tuiskuista huolimatta. 

Muistatteko, kun syksyllä askarreltiin postilaatikkokatokseen variksenmarjakranssi? Linnut olivat nokkineet osan keinomarjoista luullen niitä oikeiksi. Varvut olivat ruskettuneet, joten kranssi ei ollut enää hyvännäköinen. Niinpä se jouti hellansytykkeeksi. Meidän kranssit ovat kokonaan kierrätettäviä. Ne voi joko kompostoida tai polttaa takassa tms. 

Mutta katajakranssi oli hyvässä kunnossa. Joskus oli tullut ostettua tällaisia tekokukan oksia. Pujottelin näitä katajakranssiin ja ripustin vielä muutaman tekomunan näiden oksille niin tuli aivan sievän näköinen kevätkranssi.

Liu lau laskiaista!

Kirpeästä pakkassäästä huolimatta meillä kävi laskiaisena ihan mukavasti väkeä. TakeAway on suosittu. 

Mäenlask oli pakkassäässä varsin nihkeää. Laskiaistiistaina syötiin hernekeittoa, tietty. Mutta laskiaispullista oli jo sen verran saatu tarpeeksi, että tällä kertaa paistettiinkin vohveleita. Yli kolmekymmenvuotias Finca -vohvelirauta pelittää vielä täysiään. 

Havuja p.....le!

Myräköitä on riittänyt pakkasten jälkeen. Tässä yhtenä iltana katsottiin kun joku yritti autolla ajaa meiltä nousevaa rinnettä. Koko päivän oli juoksuttanut lunta. Myllypuron kautta kulkeva perinteinen tieosuus ei koskaan tukkeudu kun metsä suojaa pahimmilta tuiskuilta. Jotkut eivät vaan sitä enää käytä, syystä tai toisesta.

Auto juuttui kiinni rinteeseen. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kääntyä takaisin ja palata Myllypuron kautta. Ensin täytyi auto saada irti lumesta. Kuljettaja tuli kysymään lapiota ja mentiin kolan kanssa auttamaan. Kuljettajan kotiväelle ilmoitettiin että auto on jumissa. Ei hätää. Hikinen puoli tuntia huhkittiin ja auto suti vaan. Lunta oli paljon. Haettiin Pirtistä hiekoitussepeliä. 

Lopulta katkottiin oksia pihalle heitetystä joulukuusesta. Reilun tunnin mittaisen huhkimisen jälkeen auto saatiin irti ja kuljettaja käänsi auton pihatiemme risteyksessä. Kotiväki jo soitteli autoilijan perään. Kuljettaja kiitteli avusta ja lähti tyytyväisenä kotimatkalle sitä kautta mistä oli tullutkin. Hetken kuluttua tuli viesti että auto kuljettajineen on turvallisesti perillä. Täällä maaseudulla vielä huolehditaan ihmisistä! 

Retriitti

Kun puoli päivää oltiin pakerrettu lumitöiden kimpussa, päätin mennä meidän "mökille" viettämään miniretriittiä.

Sisällä odotti yllätys. Lunta oli tuiskuttanut seinähirsien välistä lattialle ja penkeillä. Rakennusvirheiden vuoksi rakennus on hatarahko; följarit on asennettu väärin eivätkä ne pääse laskeutumaan.

Lunta kertyi rikkalapiollinen pelkästään yhdestä kohdasta lakaistuna.

Sytytin tulen puuhellaan. 

Ja laitoin syksyllä ostamani tallilyhtysarjan palamaan. Ah, miten romanttista! Istahdin vanhalle pinnasohvalle ja ajattelin, että milloinkahan minä hankin siihen kunnollinen pehmusteen. Muistin ostaneeni kesällä uudet patjat bed&breakfastiin. Vanhat patjat taitavat olla kirpputorilla.

Niinpä menin viereiseen huoneeseen, joka toimii kirppiksenä. Sieltä käsikopelolla löytyikin heti sopiva patja. En ollut näet ottanut otsalamppua mukaani. 

Mittasin pinnasohvan, piirsin patjaan tussilla viivat ja leikkasin patjan sohvaan sopivankokoiseksi. Oli melko työlästä leikata paksua vaahtomuovipatjaa tavallisilla Fiskarsin saksilla. 

Leikkuutähteet voi käyttää vaikka hirsirakennuksen lämmöneristeenä. 

Pirtistä näet puuttuu ylin seinähirsi kokonaan. Se lienee käytetty aukkojen paikkaamiseen, vaikka tätä varten oli ostettu reilusti uusia hirsiä. Ylimmän seinähirren puuttuminen on piilotettu laudan taakse.

Kokeilin, onko uusi sohvanpehmuste sopivan kokoinen. Armeijan huopa päälle ja valmista tuli! Vanha pinnasohva oli muuten tosi mukavan tuntuinen istua kun siinä oli viimeinkin kunnollinen pehmuste.

Sitten olikin aika kömpiä takaisin kotitanhuville. Hei hei ensi kertaan! 

Heikiltä talven selkä taittuu....

.....sanoi vanha kansa. Saa nähdä taittuuko tuo vanha pihlajakin. Viime viikolla Heikit juhlivat nimipäiväänsä. Muistui parinkymmenen vuoden takaa eräs Heikinpäivä. Oli tieto, että susi on liikkeellä kylällämme. Meillä oli hirvikoira ja kanoja navetassa. Tirpot olivat hukalta suojassa tukevassa hirsirakennuksessa ja koiraa ulkoilutettiin lieassa.

Heikinpäivän aamu valkeni niin näimme kun susi oli kulkenut kymmenen metrin päästä talomme ohitse. Siinä kohdassa kasvatettiin tuohon aikaan perunaa. 

Hukka oli jatkanut matkaansa tien yli ja kulkenut aivan navetan seiniviertä pitkin. Oli haistanut kanojen tuoksun ja mielinyt navetasta itselleen lintupaistia.

Sen pituinen se Heikinpäivän juttu. 

Hei, hei, joulu!

Nuutinpäivän jälkeen oli ryhdyttävä riisumaan pois joulua. Oli hieman ikävä, että nytkö se on jo ohi - keskitalven suuri juhla! Työasiat pitivät kiireisenä lähes aattoon asti. Kuusi odotti kylppärissä koristelua kolme päivää. Kissakin jätti kuusen rauhaan. 

Kiireisen joulun kruunasi televisiosta tullut ah, aina niin ihana elokuva Joulukuusivarkaat sekä jouluyön messu Pietarinkirkosta. 

Jouluruokia ehdin omalle huushollille valmistaa vasta aattona. Oltiinhan syöty jo kolmet joululaatikot etukäteen jouluruokailijoiden tähteistä. 

 

Nuutinpäivänä saimme ihailla komeaa aamutaivasta. Ruskotus lupasi lumisadetta, ja niinpä seuraava aamu meni kolan varressa. Nuutinpäivää seuraavana päivänä sammutettiin jouluvalot. Aloitin arkiaskareet tyhjentämällä hellasta tuhkat, viemällä pakkausmuovin täynnä olevan 200 litran säkin jo valmiiksi autoon seuraavaa kirkonkyläreissua odottamaan. Samoin kuin 50 litran peltipurkkikassin.

Ai niin! Jotain hauskaakin tapahtui joulunpyhien välissä. Neiti Harmitus Mitsupissi sai "poikakaverin" kylään. Nuorella parilla synkkasi heti yksiin. Ihmishenkilöiden liiallinen uteliaisuus pariskuntaa kohtaan häiritsi. Niinpä he siirtyivät peräkammarin puolelle tekemään lähempää tuttavuutta.

Tämän verran saatiin Harmituksen poikakaverista kuvattua. Kunnes sulhon oli aika matkustaa takaisin kotiinsa. 

Kauhea sählinki sähkönsiirrosta

Pidemmittä puheitta otetaan härkää sarvista. Häkkinen -sukunimi muuten tulee muinaiskarjalan härkää tarkoittavasta substantiivista jollette sitä aiemmin tienneet. Isäni sukuhan on venäläis-karjalaista. Ei kovin suosiollisesta ilmansuunnasta nykyisen maailmantilanteen johdosta.

Blogikirjoitukseni aiheena on sähkösopimuksen muutamisen kiemurat. Toimin pienimuotoisena kotileipomoyrittäjänä. Lisäksi olen ajatellut hankkia ilmalämpöpumpun kiireistä arkeani ja helteisiä kesäpäiviä helpottamaan sekä vanhuuden turvaksi. Sähköä siis kuluu nyt ja tulevaisuudessa.

Olemme olleet vuosikausia tyytyväisiä Fortumin asiakkaita. 16 sentin kilowattihinta tuntui tyyriiltä kuullessani mitä pörssisähkönkuluttajat maksavat virrastaan. Niinpä kilpailutimme sähkön hinnan lokakuussa. Tällaisena hieman hitakaisena, mutta harkitsevaisena puolipohjalaisena havaitsin, että kilpailutus olisi kannattanut tehdä hippasen aiemmin. Mutta olemme tyytyväisiä tähän Imatran Seudun Sähkön 8,2 sentin hintaan.

Fortumin vastaava tarjous oli muutaman sentin kymmenyksen arvokkaampi. Kuukausimaksu on 20 senttiä kalliimpi kuin imatralaisilla. Ensimmäinen laskukin jo tipahti postiluukusta.  Saimme yhdeksän euroa hyvitystä käyttäessämme sähköä niin sanotuilla halvoilla tunneilla. Liittymä on löyhästi pörssiin sidottu. Lisäseikkana vain murto-osa firman myymästä sähköstä tuotetaan ydinvoimalla. Vaikka ydinvoimaa pidetään ympäristöystävällisenä vaihtoehtona, suhtaudun Tshernobylin aikakauden lapsena kielteisesti kyseisellä menetelmällä tuotettuun energiaan.

Joulukiireet pukkaavat päälle ja sain sähköntoimittajalta Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:ltä ihmeellisen tekstiviestin sähkölaskun muuttamisesta sähköiseen muotoon. Viestissä sanottiin että meille soitetaan seuraavana päivänä. Illalla ryhdyin kiireesti soittelemaan eri numeroihin etten halua sähköistä sähkölaskua kun verkkopankissa olevat varat eivät riitä jatkuvaan laskutukseen enkä ole vielä perustanut omaa tiliä sellaisia varten.

Numeroissa vastattiin että täytyy valita eri numero saadakseen palvelua. Viimein monen minuutin soittelun ja jonottamisen, huom. maksullinen puhelu, jälkeen pääsin kyseistä asiaa hoitavan henkilön juttusille. Kerroin sähköliittymän vaihdosta edullisempaan, kuolinpesästä ynnä muusta. Hän sanoi että tarjous siirtymisestä sähköiseen sähkölaskuun on vaan heidän kampanja. Ei minun tarvitse liittyä mihinkään sähköiseen laskutukseen ellen itse niin halua.

Huh! Mikä helpotus. Ihmettelin kun puheluiden jälkeen tuli jotain ihmeellisiä asiakastyytyväisyyskyselyitä. Niissä mainittiin jokin robo-juttu. En vastannut niihin. Viittasin kintaalla koko robottiin. Tänä aamuna kellonaika jolloin luvattiin soittaa, lähestyi. Laitoin joulukakut uuniin. Kello yhdentoista jälkeen puhelin pärähti. Soittajana oli ilmeisesti jokin robotti tai vastaava. Se kyseli tahdonko muuttaa sähkölaskun sähköiseksi. Paina ykkönen tai kakkonen. Mitä mieltä olit puhelusta. Valitse ykkösestä viitoseen. Ja minähän painelin. Sitten puhelu päättyi. Huh! Olin asioinut robotin kanssa! Johan tämä elämä alkaa tuntua ihan George Orwellin kuvaukselta vuodesta 1984...

Hyvää uutta vuotta!

Järjestettiin vaan tällainen pieni ilotulitus, kun ilmasto uhkaa lämmetä ja metsän eläimet säikkyvät pamahduksia. Oli kirpakka parinkymmenen asteen pakkanen. Muualta lähistöltä ei sitten ilotulituksia kuulunutkaan. Seuraavassa lyhyt video.

Hyvää uutta vuotta 2024!