Tutun muistolle

 

Juuri ennen juhannusta meidät tavoitti suru-uutinen entisen kyläläisen poismenosta. Kuin tietävän lähtönsä lähestyvän, hän vieraili kotikylällään muutama päivä aiemmin. Samana iltana muodostui tavattoman kaunis, satumainen usva pelloille. Aurinko oli laskenut punaten horisontin. Ilmestys ikään kuin kunnioitti tämän suuren luonnonystävän poismenoa.

Meillä kasvaa vanha juhannusruusu ja se alkoi kukkimaan. Sade hieman haittaa kukintaa. Muuten vesi on tarpeen viljelyksille ja rengaskaivoille. Ruusun alku on mailtamme, joka oli edesmenneen henkilön mummon kotipaikka.

Vein ruusukimpun poisnukkuneen kotipaikalle.

Sinne johti metsätie. 

Voi surkeus! Vainajan kotitalo oli purettu. Pienet peltotilkut, joista perhe repi vaatimattoman elantonsa, ryytimaa, marjapensaat, kukkapenkki. Kaikki oli hävitetty ja istutettu kuuselle. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei enää tiedä, että paikalla on perhe asunut ja viljellyt peltotikkuaan. Iloineen ja suruineen. Kaikki on hävitetty ja metsitetty. Vainajan kotitalon paikalle oli tehty puutavararekkojen käännytyspaikka.

Tehometsätaloutta harjoittava naapuri oli ostanut paikan. Toinen naapuri kehui, että saatiin sekin aukko metsää kasvamaan. Näinköhän käy meidänkin, lähes 300 vuotta vanhan sukutilan peltojen ja perinnerakennusten kun nykyisistä omistajista aika jättää? Kaikki puretaan ja metsitetään kuuselle. "-Pellot täytyy metsittää että saadaan lapsille leipää", kommentoi joku takavuosina. Niin, ruokaahan saa kaupasta. Turha on hyviä peltoja maataloudelle uhrata. Kaikki maajussit ovat kepulaisia, tai vieläkin pahempaa; persuja tai vihervassareita, hyi hitto! Metsittää vaan, niin siitä saa rahaa! 

En valehtele, jos sanon että itku tuli katsellessa tutun kotia.

Vain muutama tiilenmurikka oli jäänyt kodista jäljelle. 

Laskin ruusut edesmenneen tutun puretun kodin paikalle. 

Vieressa valkolehdokit kukkivat. Niitä ei tehometsätalous ole vielä onnistunut hävittämään. 

Ostin kaupasta Luonnonsuojeluliiton surunvalitteluadressin. Osa sen tuotosta käytetään maamme luonnonsuojelutoimintaan. Minusta tämä on kunnianosoitus suurelle luonnonystävälle. 

Myös adressin värssy sopii luonnossa paljon retkeilleelle. Lepää rauhassa, Matti! 

Kaitaliina pöytäkangaspuilla

 

Teinpä päivänä muutamana uuden aluevaltauksen käsitöiden saralla. Meillä on juurikkakangaspuut vanhassa talossa. Joskus lapsena ollessani manguttuani aikani, äiti heltyi ja osti minulle pöytäkangaspuut.

Niissä oli äidin tädin luoma loimi valmiiksi. Ajattelin kokeilla kutomista ensi pienillä kangaspuilla. Tilkkutöistä oli jäänyt kangassuikaleita, jotka olin jemmannut talteen juuri kutomista silmällä pitäen.

Olisi tässä ollut kiireellisempääkin tekemistä kuin että alkaa kaitaliinaa kutomaan! Päätin tehdä vaaleansävyisen liinan, jossa siniset raidat. Näitä kuteita minulla on eniten.

Hallussani olevat pöytäpuiden kuteiksi sopisivat paremmin langat kuin oikeat kuteet. Sen verran huterat puut ovat. Ja aina viiden kerroksen jälkeen loimitukkia oli pyöritettävä eteenpäin.

Päivä kutoessa meni. Äkkinäinen kun olen. Ja kuteita täytyi välillä jatkaa. Ihan nätin näköistä jälkeä ensikertalaiselta. 

Jätin liian lyhyen loimenlopun, joten liinan päiden solmiminen oli yhtä tuskaa. Toinen pää sujui helpommin. Päätyjä täytyy viimeistellä vielä. 

Kuvan näköinen tuli tältäkin suunnalta tarkasteltuna. Vaaleat sävyt hieman vaihtelevat ihan tarkoituksella kun laitoin eri sävyisiä vaaleita kuteita tuomaan elävyyttä tekstiiliin.

Summa summarum. Meillä on valmiiksi ostettuja kalalankapuolia. Voin luoda pöytäpuihin joskus uuden loimen. Leikata esim. lakanasta tasalaatuisen kuteen ja kutoa liinoja myyntiin ennen kuin alan isoilla puilla kutomaan. 

Kirjoitetaan kyläkirjaa!

 

Tammikuu on tullut valkohankineen! Tänä vuonna ei olekaan niin hurjasti lunta kuin tavallisesti.

Olemme kirjoittaneet kyläkirjaa vuodesta 2017 lähtien. Saimme kirjalle hyvin seutua tuntevan taittajan sekä kielentarkastajan. Lisää muistoja ja vanhoja valokuvia mahtuu kirjaan mukaan. Lähetä materiaali sivakankylakirja@gmail.com. Eniten osallistuneet palkitaan ihkauudella kyläkirjalla! 

Kylän joulutulitapahtuma

No niin! Nyt se on joulukin lusittu ja takanapäin. Päivät pidentyvät vauhdilla. Vajaan puolen vuoden päästä ne alkavat taas lyhenemään.

Pidimme viikko sitten kylän joulutulitapahtuman. Se osallistui Avoimet Joulukylät -tapahtumaan sekä MTK:n maaseutunuorten tapahtumaan. Jälkimmäisestä ei kannata pitää ääntä, koska paikalliset eivät ole niin sanotusti maahenkisiä ja katsovat kaikkea maanviljelyyn viittaavaa vähintäänkin kieroon. Metsänkasvatus se on oikeaa toimintaa!

Kyläkahvilassa oli glögiä ja pipareita tarjolla. Kävikin muutama henki. Pirtissä oli lämmin tunnelma kun saatiin lämmitysasia ratkaistuksi. Ja taivaan tuli, aurinkokin, näyttäytyi.

Lopuksi videonpätkä joulutulista. 

TERVETULOA VAPPUMYYJÄISIIN!

 

Tule herkuttelemaan tuoreilla munkeilla ja simalla tai kahvilla Yläpihan Tilalle keskiviikkona 1.5. kello 11-16. Vietetään samalla valojuhlat kun saatiin pirttikahvilaan kunnolliset sähköasennukset. Tänne kannattaa tulla jo komean maiseman vuoksi! 

Lisää tietoja www.ylapihantila.com

Kauhea sählinki sähkönsiirrosta

Pidemmittä puheitta otetaan härkää sarvista. Häkkinen -sukunimi muuten tulee muinaiskarjalan härkää tarkoittavasta substantiivista jollette sitä aiemmin tienneet. Isäni sukuhan on venäläis-karjalaista. Ei kovin suosiollisesta ilmansuunnasta nykyisen maailmantilanteen johdosta.

Blogikirjoitukseni aiheena on sähkösopimuksen muutamisen kiemurat. Toimin pienimuotoisena kotileipomoyrittäjänä. Lisäksi olen ajatellut hankkia ilmalämpöpumpun kiireistä arkeani ja helteisiä kesäpäiviä helpottamaan sekä vanhuuden turvaksi. Sähköä siis kuluu nyt ja tulevaisuudessa.

Olemme olleet vuosikausia tyytyväisiä Fortumin asiakkaita. 16 sentin kilowattihinta tuntui tyyriiltä kuullessani mitä pörssisähkönkuluttajat maksavat virrastaan. Niinpä kilpailutimme sähkön hinnan lokakuussa. Tällaisena hieman hitakaisena, mutta harkitsevaisena puolipohjalaisena havaitsin, että kilpailutus olisi kannattanut tehdä hippasen aiemmin. Mutta olemme tyytyväisiä tähän Imatran Seudun Sähkön 8,2 sentin hintaan.

Fortumin vastaava tarjous oli muutaman sentin kymmenyksen arvokkaampi. Kuukausimaksu on 20 senttiä kalliimpi kuin imatralaisilla. Ensimmäinen laskukin jo tipahti postiluukusta.  Saimme yhdeksän euroa hyvitystä käyttäessämme sähköä niin sanotuilla halvoilla tunneilla. Liittymä on löyhästi pörssiin sidottu. Lisäseikkana vain murto-osa firman myymästä sähköstä tuotetaan ydinvoimalla. Vaikka ydinvoimaa pidetään ympäristöystävällisenä vaihtoehtona, suhtaudun Tshernobylin aikakauden lapsena kielteisesti kyseisellä menetelmällä tuotettuun energiaan.

Joulukiireet pukkaavat päälle ja sain sähköntoimittajalta Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:ltä ihmeellisen tekstiviestin sähkölaskun muuttamisesta sähköiseen muotoon. Viestissä sanottiin että meille soitetaan seuraavana päivänä. Illalla ryhdyin kiireesti soittelemaan eri numeroihin etten halua sähköistä sähkölaskua kun verkkopankissa olevat varat eivät riitä jatkuvaan laskutukseen enkä ole vielä perustanut omaa tiliä sellaisia varten.

Numeroissa vastattiin että täytyy valita eri numero saadakseen palvelua. Viimein monen minuutin soittelun ja jonottamisen, huom. maksullinen puhelu, jälkeen pääsin kyseistä asiaa hoitavan henkilön juttusille. Kerroin sähköliittymän vaihdosta edullisempaan, kuolinpesästä ynnä muusta. Hän sanoi että tarjous siirtymisestä sähköiseen sähkölaskuun on vaan heidän kampanja. Ei minun tarvitse liittyä mihinkään sähköiseen laskutukseen ellen itse niin halua.

Huh! Mikä helpotus. Ihmettelin kun puheluiden jälkeen tuli jotain ihmeellisiä asiakastyytyväisyyskyselyitä. Niissä mainittiin jokin robo-juttu. En vastannut niihin. Viittasin kintaalla koko robottiin. Tänä aamuna kellonaika jolloin luvattiin soittaa, lähestyi. Laitoin joulukakut uuniin. Kello yhdentoista jälkeen puhelin pärähti. Soittajana oli ilmeisesti jokin robotti tai vastaava. Se kyseli tahdonko muuttaa sähkölaskun sähköiseksi. Paina ykkönen tai kakkonen. Mitä mieltä olit puhelusta. Valitse ykkösestä viitoseen. Ja minähän painelin. Sitten puhelu päättyi. Huh! Olin asioinut robotin kanssa! Johan tämä elämä alkaa tuntua ihan George Orwellin kuvaukselta vuodesta 1984...

Joulutulet

Joulukin on taas juhlittu. Tosin perinteisesti sitä vietetään Nuutinpäivään asti, joka on 13. tammikuuta. Yritin innostaa kyläläisiä mukaan yhteisölliseen joulunviettoon. Kyläilykulttuuri on meidänkin kylältä vähentynyt. Ainakin jos ei satu olemaan sukulaisia samalla kylällä, niin voi olla melkoisen rauhassa vieraista.

Suomen Kylät ry lanseerasi viime vuonna Avoimet Joulukylät -tapahtuman, ja se innosti jonkin verran täkäläisiäkin mukaan polttamaan ulkotulia tienvarsille. Eikös muuta kuin tänä vuonna uusiksi! 

Kiitokset seutukirjastollemme näin hienojen esitteiden painamisesta. Ja seuraavassa videonpätkä maatilamme joulutulista. 

Osallistuin verkkomarkkinointikoulutukseen

Hain mielenkiinnon vuoksi Valmennusmajakan verkkomarkkinointikurssille ja pääsin mukaan. Mielenkiintoista opiskelua kahdesti viikossa kotikonttorista käsin! Olen jo tähän mennessä oppinut paljon uusia asioita.

Viime jaksossa käsiteltiin sosiaalisen median eri kanavia: YouTube, TikTok, Facebook jne.  Monikanavaisuus on tärkeää. Opettaja neuvoi: älkää työntäkö samaa sisältöä yhtäaikaisesti joka kanavalle. Eri päivinä eri medioihin. Monesti julkaisuja voi ajastaa.

Luennon päätyttyä kerroin tekeväni pienen mainosvideon seuraavasta jouluruokailustamme ja julkaisen sen sosiaalisen median eri kanavissa eri ajankohtina. Saa nähdä, miten toimii. Video näkyy tästä

Tuloja ympäristöyrittäjyydestä

Kylällämme on mainiot mahdollisuudet monipuoliseen ympäristöyrittäjyyteen. Asian voi nivoa matkailuun, vieraslajien torjuntaan, ympäristökasvatukseen, kulttuuriperinnön vaalimiseen muutamia mainitakseen. Kuvassa metsitetty pelto kylätien varrella. 

Joensuun Kukkolan tilalla järjestetään aiheesta koulutus, johon voi osallistua myös etäyhteyksin. Ilmoittaudu viimeistään 25.11. Tästä linkistä saat lisätietoa päivän kulusta. 

Matkailukausi alkaa

Huhheijaa! Olipa hyvä kun ehdin näpätä kuvia meidän krookuksista. Arvaa mitä? Rusakot tai jotkut popsivat kaikki lumikellot ja krookukset parempiin poskiin. Ennen ei ole näin käynyt. Omenapuut ja norjanangervot saivat rajun käsittelyn aiemmin talvella. Täytyy torrakko hankkia tuhoeläinten harventamiseksi. Täällä on väki niin vanhettunutta ettei juuri kukaan metsästä mitään. Hirviporukka on muualta.

Nyt on emännän silmät saatu kuntoon ja aloitellaan kesän matkailukautta. Aggressiivinen mainonta tuottaa tulosta. Ihmeteltiin talvella, kun tietoa näköviasta ei ollut vielä laajemmin kerrottu. Muutamalle kirkonkyläläiselle vain, eikä leikkausajasta ollut tietoakaan. Niin muuan paikallinen taksikuski otti parin päivän kuluttua yhteyttä ja tarjosi kyytiä.

Lähetimme kuukausi sitten tarjouspyynnön Pirtin sähköasennuksista eräälle sähköfirmalle. Vastasivat kyllä viestiin mutta vielä ei ole tullut tarjousta. Odotellaan. Kysellään joltain toiselta yhtiöltä jos nämä ovat unohtaneet. 

Me emme täältä metsästä erotu jos ei mainosteta jatkuvasti ja eri kanavissa. TikTok on hyvä. Siellä on enemmän yleisöä kuin YouTubessa. Aikaihmisetkin ovat sen löytäneet. TikTok ei ole enää vain alaikäisten juttu! Kas tässä uusin matkailuvideomme, olkaa hyvä Tervetuloa Yläpihan matkailutilalle

Uusi vebbisivu avautui

Instagramissa jo puolikymmentä vuotta pyörinyt @sivakkaphotos on saavuttanut suuren suosion värikkäillä luontokuvillaan. Nyt aloitimne uutuutena julkaista täkäläisiä maisemakuvia samannimisellä uudella verkkosivulla. Sivustoa päivitetään säännöllisen epäsäännöllisesti miten milloinkin on aikaa ja motivaatiota. Tulevaisuudessa mukaan liitetään verkkokauppa, josta voi tilata kuvatuotteitamme postitse suoraan kotiin. Uuden sivun löydät tästä osoitteesta http://www.sivakkaphotos.webnode.fi

Terveisiä lumitöistä

 

Halibazuidaa ja dippadappadii! Eipä ole maaseudulla työn puutetta kun lapioit joka päivä lumet, siivoat huushollin ym. kotityöt, lämmität hataran kämpän kahdesti vuorokaudessa. Sitten aloitin kaiken kukkuraksi kirjoittaa kirjaa. Sen pitäisi olla huomenna PDF-tiedostona. Jos kaikki menee hyvin, saan siitä viime hetken vastikkeen maisemakampanjaan.

Kerro kylämaisemahankkeesta sille serkun kummin kaimallekin! Vielä puuttuu 80 euroa minimitavoitteesta, mutta kivenraivaus on todella kallista puuhaa eikä siitä saa edes verohuojennuksia saati mitään avustuksia, eli ei haittaa vaikka saisimme viisi tonnia täyteen! Klikkaa linkkiä ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Se kirja, jota kirjoitan, liittyy oleellisesti tähän kyläämme ja se on saatavissa vain mesenaatti.me:n kautta. Huom! Se ei ole vielä vastikkeiden joukossa, mutta ensi viikolla se sinne ilmestyy, jos hyvin käy!