Vieraita Pyhältä Maalta

Joulun aikaan sopii kertoa tämä kesällä sattunut tapaus. Kuvassa emännän täti ajamassa haravakonetta Sivakkavaaran peltomaisemassa.

Aili-täti oli tarmokas pohjalaisnainen ja hartaasti uskovainen ihminen. Hän oli Israelin ystävä. Reissasi siellä monet kerrat ja toi sukulaisilleen muistoja Pyhältä Maalta.

Kun täti saapui ensimmäisen kerran veljen tyttären perheen luo kyläilemään Itä-Suomen sinisinä siintäviin vaaramaisemiin, haltioitui hän näkemästään: "-Täällähän on kuin Israelissa!"

Yläpihan nuorempi polvi on saanut kansainvälisyyskasvatuksen ja on kielitaitoista porukkaa. Eri kansojen perinteiset ruokavaliotkin ovat hanskassa. Ainakin perusteet. Mitä eksoottisemmasta maasta on vieras, sen kiinnostavampi hän on. 

Aloitimme kuluneena vuonna tarjoamaan bed&breakfastia. Booking on kansainvälinen toimija. Niinpä meillekin tuli ulkomaalaisia matkailijoita läheisen kansallispuiston houkuttelemina.

Tapahtuipa sitten, että eräänä kesäisenä iltapäivänä puhelin soi ja numero osoitti Israelia. Tänne on aiemmin tullut monesti niin sanottuja haamusoittoja ulkomaisista, joskus kotimaisistakin numeroista. Arvelin, kannattaako puheluun vastata. Sen verran oli eksoottinen soiton alkuperämaa.

Päätin kuitenkin vastata. Saahan siitä ylimääräistä jännitystä. Sanoin varovasti "-Hello. This is Ylapiha Farm speaking." Puhelimen toisesta päästä kuului englanninkielistä ihmettelyä ja sitten sanottiin että he tulevat kahden tunnin kuluttua. Selvitin englanniksi, että tämä on Ylapihan Tila Finland. Kysyin uteliaana, ovatko tulijat oikeasti Israelista. Luurin toisessa päässä vastattiin myöntävästi. Toivotin kaukaiset vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Lopuksi vielä sanoin heidän äidinkielellään "shalom!" Hetken kuluttua tuli Bookingilta viesti majoittujista. Eli kaikki oli OK. 

Kyllä minulla alkoivat vähintään sukat pyöriä jaloissa, että sieltä asti tulee meille matkalaisia! Olin lukenut, että Lapissa käy paljon israelilaisturisteja, kun siellä joku pariskunta on perustanut jonkin matkailupalvelun. Piti vaihtaa pidempi hame päälle kunnioittaakseen harvinaisia vieraita. Niillä seuduilla naiset pukeutuvat perinteisesti peittävästi. Tosin modernimmat ihmiset pukeutuvat länsimaalaisittain. 

Kyllä Aili-täti olisi lausunut Hallelujaa jos olisi tiennyt, että veljen tyttären kotiin tulee yövieraita Pyhältä Maalta. Mistäpä tietää, vaikka hän jostain yläilmoista seuraakin sukulaistensa tapahtumia. Adrenaliini hyrräsi siinä tasossa, että piti kertoa parille kyläläiselle eksoottisista tulijoista. 

Nopeasti vieraat saapuivatkin. Ja auto oli suomalaisessa rekkarissa. Se oli vuokra-auto. Menin vastaan ja tervehdin: "-Shalom. Welcome to Ylapiha Farm Finland." Ihmettelin, miten he tulivat niin joutuisasti. Olivat laskeneet saapumisaikansa väärin.

Vieraat olivat tyypillisiä välimerenmaalaisia. Tummaihoisia, ruskeasilmäisiä, mustatukkaisia, lyhyehköjä. Modernisti pukeutuneita. Näytin vieraille majoitustilat ja selostin, että meillä tunnetaan yleisimmät koshersäädökset. Vieraat tahtoivat heti alkaa laittamaan ruokaa pitkän reissun päätteeksi. Tuli hellaan ja kahvinkeitin päälle.

Olisin kovasti tahtonut kysellä heidän alkuperämaastaan. Ei näillä nurkilla joka vuosi eikä edes joka vuosikymmen ole israelilaisia liikkunut! Jotain tarinaa on ollut, kun 60-70 -lukujen vaihteessa vanhat aitat olivat matkailunähtävyytenä, olisi täällä käynyt israelilaisia.

Rouva olikin hyvin vilkas etelämaalainen ja kulki joka paikassa tutkimassa ja kovasti kyseli kaikkea. Eihän siinä tällainen hitakainen suomalais-ugrilainen vastaavasti ehtinyt kysyä mitään. Toisaalta ei tullut sanottua Aili-tädin Pyhän Maan matkoistakaan. Siitä vasta olisikin seurannut kyselyryöppy.

Vieras ihaili maisemiamme. Meinasin sanoa, että heillä ne vasta komeat maisemat ovatkin. Hän oli hyvin kiinnostunut paikallisesta historiasta, kalastuksesta ym. Miten selittää huonolla englanninkielen taidolla toisesta maanosasta ja kulttuurista tulleelle suolakalan valmistusta ja kapakalan käyttöä. Vierasta tuntui kalastus hyvin kiinnostavan. Vaikka Israelhan on aavikkovaltio. Paitsi on siellä Jordanjoki, Gennesaretjärvi sekä meri maan molemmilla kolkilla. 

Vieraat siis kokkasivat itse iltapalansa. Kosherruoassa ei yhdistetä liha- ja maitotaloustuotteita. Aamiaisella tulikin tenkkapoo, voiko vieraille tarjota kananmunia. Ei juljennut mennä heitä herattelemään, vaan tieto oli saatava muuta kautta. Kosherruokaan sopivat keitetyt kananmunat. Vieraita huvitti, kun vein heille aamiaisen ja kerroin, mikä työ oli ollut kananmuna-asiaa selvittäessä. 

Yöpyjät ottivat evääkseen edellisiltana valmistamansa liharuoan. Täytyi olla tarkkana ettei tarjonnut heille eväsrasiaksi jäätelöastiaa. Muovinen karkkirasia sentään kävi. Täytyi vielä kansallispuiston oppaalta kysyä paras reitti. 

Pääsi pitkä huokaus ja helpotus kun eksoottiset vieraamme viimeinkin lähtivät taipaleelle. Oli vaan aikamoinen kulttuurisokki tavata ja olla tekemisissä niin erilaisista oloista olevien ihmisten kanssa. Ja päälle vielä se, että he olivat maasta, joka ei jätä ketään kylmäksi. Toiset tykkäävät ja suorastaan ihailevat, toiset taas ovat päinvastaista mieltä. Isossa Kirjassa sanotaan että kuka Israelia siunaa, siunataan häntäkin. Kukin saa olla omaa mielipidettä asiasta. Mutta todella jännittävä tapaus tämä kuitenkin oli! 

Ja sen verran komensin itseäni, kun aavikkomaan asukas tiedusteli kalastusperinteitämme, että otin tavoitteekseni käydä edes kerran tänä kesänä kalassa. Onhan kylämme ympärillä peräti viisi järveä ja joki! Seuraavassa videonpätkä Neiti Harmituksen onkituokiosta. Toin nimittäin kissalle ahvenia kalastusreissultani Kissan onkiretki

Joulu saapuu Yläpihaan

Lunta ei ole vielä haitaksi asti. Vuodenaikaan nähden tavallista vähemmän. Kyllä maaseudulla on kaunista vähemmälläkin lumella!

Adventiksi haimme kuusen Pirttiin. Tällä kertaa siinä on oksiakin, paitsi tuuheampi puoli täytyi laittaa seinään päin. Muuten kuusi olisi kaatunut huteralta jalaltaan.

Jouluruokailut alkoivat viileässä, pikemminkin kylmässä, rakennuksessa. Rakennusvirheiden vuoksi Pirttiä ei saa pakkasella lämpimäksi vaikka puita polttaisi koko päivän. Lisäksi lattian lämpöeristeet ovat pudonneet ryömintätilaan. Kehotammekin meille ruokailemaan tulevia sonnustautumaan merinovillakerrastoon ja pilkkihaalareihin.

Uusi kirpputori

Pitäjälle on avattu uusi kirpputori. Täällä toimi pitkään kirppis, mutta sen omistaja joutui lopettamaan terveydellisistä syistä. Tämä uusi osoittautui heti tavattoman suosituksi. Asiakkaita käy solkenaan ja pöytiä varataan niin ahkerasti, että ne välillä loppuivat.

Paikallislehden uutisoitua aiheesta, alkoivat kirpputorin seinätkin tulla vastaan. Hyväjalkaisille on lisää kirpputoritilaa kellarikerroksessa. 

Ei tullut hiki!

Talvi on saapunut! Meillä on vanha rintsikkatalo, joka ei ole kaikkein lämpimimpiä asumismuotoja. Ainakaan, kun sähköllä ei raaski lisälämmittää, kun yhtiö ilmoitti nostavansa kilovattitunnin lähes 50 senttiin.

Puuhellalla varustetussa keskusmuurisysteemissä on silloin kolme vaihtoehtoa. Joko lämmität kerran päivässä asunnon saunaksi, joka vuorokaudessa jäähtyy sopivan lämpimäksi. Tahikka lämmität kahdesti päivässä aamua iltaa ja vahdit väliajan peltejä ja kannat lisää puita talolle kuivumaan. 

Kolmas vaihtoehto on virittää tulet puulieteen kerran päivässä ja nauttia sopivanlämpimästä asunnosta puoli vuorokautta. Ja toisen puoli vuorokautta kääriydyt kolmeen villapaitaan, toppahousuihin, villapipoon ja -sukkiin. Voin taata, että tällä varustuksella ei tule hiki!

Lunta on satanut sen verran, että lumilinko kulki ensimmäisen kerran. Kuvassa kissamme tarkistamassa työn jälkeä. Mukavaa viikonloppua!

Mielenkiintoinen ehdotus

Tänään ankean harmaana, lumisateisena päivänä saimme erittäin kiinnostavan ehdotuksen: myykää tämä paikka ja ostakaa rahoilla kaupungin toisella laidalla oleva kartano!

Siellä on peltoja mitä viljellä. Yhteisöllisyyttä. Eikä lainkaan sukulaisia lähimailla. Viisi sähköistettyä majoitusaittaa 20 hengelle. Ja suuri kartano keittiöineen juhlien pitopaikaksi. Juhlahuoneeseen mahtuu lähes 100 henkeä.

Eipä ole ensimmäinen ehdotus. Isoukille tarjottiin Herrasen kartanoa naapurikylältä. Mutta ukkopa päätti jäädä veljensä suvun "riesaksi" kotikylälleen. Saattaisi nykypolvillakin olla helpompi naapurikylällä, kun tämä takahikiä tuntuu rajettuneen pelkkään metsänkasvatukseen. 

Se degeneroi optimistisimmankin luonteen kun täällä lähes kaikkea perustellaan sillä, ettei "siellä metsässä" kannata tehdä mitään. Itsepähän nämä kommentoijat metsittivät kylänsä! Tällä asenteella tapetaan muutkin yrittäjät. Tai ainakin ajetaan pois. Sitten sanotaan, että huonoa väkeä kun eivät pärjänneet.

Joka tapauksessa ehdotus oli erittäin mielenkiintoinen. Mielikuvitus lähti heti laukkaamaan. Pikapikaa tein kotikutoisen SWOT-analyysin kartanon ostosta. Puitteet olisivat kehittyneemmät. Siellä on sähköt, sisävessat, suuremmat tilat, laitoskeittiö. Eikä taatusti yhtä hatara kuin tuo meidän rakennusvirheinen hörskä!

Mutta, mutta. Suuret tilat tarvitsisivat vielä enemmän huoltoa ja henkilökuntaa kuin tämä paikka. Ja täälläkin ollaan ongelmissa sopivien työntekijöiden hankkimisessa. Yhtä syrjäinen sijainti ei houkuttaisi talvimatkailijoita. Lähistöllä ei ole kansallispuistoja tai muita luontokohteita. Lähistöllä on toinen, suurempi majoituspaikka, joka sekin on talvisin vajaakäytöllä.

Kartanon ja sen maiden ostoon ei saa pikkutilan myynnistä riittävästi rahaa. Pitäisi ottaa lisäksi velkaa. Hieman pelottava ajatus hypätä vieraaseen paikkaan, jonka kannattavuudesta ei olisi takeita. Ja vielä velallisena. Loppujen lopuksi joutuisi työkkäriltä hakemaan lisärahaa, kun matkailuyrittäjyys ei syrjässä kannattaisi. Surullista katsoa täkäläisiä matkailuyrityksiä kun talviaikana ei ole riittävästi matkailijoita. Entä, kun Valamon luostari ilmoitti laittavansa ovet säppiin kolmeksi talvikuukaudeksi, kun ei kannata pitää yleisölle auki. Aukiolo tulee kalliimmaksi kuin mitä turisteista saa tuloja. Ja sehän on paljon suurempi ja kuuluisampi paikka kuin nämä pikkutekijät. Entä siten kun vieraassa paikassa tulisi koti-ikävä? Vanhaan kotiin ei olisi enää paluuta, kun se olisi myyty. 

Tutkin majoitus- ja juhlapaikkana olevan kartanon tiloja sekä hinnoittelua. Samoissa lukemissa kuin meilläkin. Meidän matkailutila toimii lähes ilman lisätyövoimaa. Meillä on komeammat maisemat kun vaan pitää pintansa metsänomistajanaapureiden sekä luontoväen mielipiteiden puristuksessa. Peltoa on viljelyyn tässäkin riittävästi. Ja tämä on vanhempi paikka, joka on edelleen saman suvun hallinnassa. Arvokas sukutila!

Jos tekisi kohtalaiset puukaupat ja kehittäisi tuloilla omaa matkailuyritystä. Valikoisi työntekijät huolella, ettei kävisi kuten edellisessä rakennushankkeessa, että saimme puliveivit huijarit lypsämään säästömme. Olen kyllä jälkeenpäin kuullut tutuilta, että he huomasivat heti että meiltä juksataan rahat ja tehdään sutta ja sekundaa. Niin kyllä huomasin minäkin. Mutta tänne on vaikea saada kunnollista työväkeä. Jouduimme maksamaan turhasta. Nyt on kallis korjausremontti edessä. 

Lisäksi voi saada Leader-rahoitusta, niin loppujen lopuksi: kannattaako tästä lähteä minnekään hötkyilemään? Tässä on kaikki sama kuin mitä tarjotussa matkailupaikassa. Pienemmässä kokoluokassa vain. Eli kehitetään tätä matkailutilaa eikä lähdetä merta edemmäs kalaan! 

Tarmonpuuska

Hip hurraa! Minulle tulee vaihtelevasti keväällä sekä syksyllä, joskus muulloinkin tarpeen vallitessa, niin sanottu tarmonpuuska. Tekemättömiä töitä on kertakaikkiaan kertynyt niin paljon, että on pakko ryhtyä tekemään jotain. Nii-in!

Aamu alkoi niljakkaissa merkeissä astuttuani kissanoksennukseen. Ensilumi oli satanut maahan. Katti tahtoi pihalle. Päästin sen. Todettuaan vallitsevan säätilan, se päättikin tulla heti takaisin sisälle. Viiden minuutin kuluttua uusi yritys toisesta ovesta - ja takaisin.

Aloitin aamun puuhat kahvinkeitolla. Pyhäpäivä, niin ei ole ainakaan mitään virallista syytä rehkiä tukka putkella. Facebookissa kaverit puhuivat, että täytyy edes raput lakaista, etteivät naapurit luule asukin kuolla kupsahtaneen.

Kahvit hörpittyäni suuntasin minäkin kulkuni ulos. Meillä on suojaisa sisäänkäynti, joten rappujenlakaisua ei tänä aamuna ollut. Mutta porraspää vaati luutimista. Isäntä oli aikoinaan halunnut rappurallin kiinteällä kiinnityksellä - nurmen päälle!

Ruoho kasvaa ritilästä läpi ja alkaa olla todella hankala pitää sisäänkäyntiä siistinä lumen tarttuessa rappurallista läpi kasvaviin heiniin. Talvipakkaset kurittavat nurmikkoa jonkin verran, mutta kuitenkin.

Hain potkurin varastosta. Suunniteltu kulkupelin lakkaus oli jäänyt kuluneena(kin) kesänä suorittamatta. Eipä kai sillä ole niin väliä. Ei täällä ole paljon tielläliikkujia. Kukapa sitä tarkistaa, onko potkurissa uuden kiiltävä lakkapinta vai tyyliin "kulunutta kauneutta".

Talvi on siis tulossa taas jossain vaiheessa, vaikka siitä ei ole täällä maaseudulla oikeastaan muuta hyötyä kuin että töitä on vähemmän kuin kesällä.

Viedessäni tyhjennetyn multasaavin menin tarkistamaan kellarin tilanteen. Remppu ovi irtosi saranoiltaan pari talvea sitten. Suojasin oviaukon villahuovalla ja hyvin se on ajanut virkansa. Halpisnastat, joilla huopa on kiinnitetty tilapäisesti, alkavat irtoilla seinästä, kun sarana oli tarkoitus korjata, mutta se jäi tekemättä.

Perunansiemenlaatikossa virui parisenkymmentä mustaa maatiaisperunan mukulaa. Säilytämme alkuperäiselajikkeen siemenpankkia. Nakkasin viisi perunaa taas menemään. Niihin oli rutto tarttunut.

Emme ole malttaneet tilata pottumaan muokkaajaa, kun vuonna 2018 auringonkukkapellon muokkaus tuli tolkuttoman kalliiksi. Onhan tuo jonkinlainen muokkauskone pellolle talhattu, mikäli sattuu möyhennysinspiraatio ennen talvea iskemään.

Sen verran sain kellarissa aikaan, että kannoin homeisen tuulensuojalevyn pellolle. Ja yritin paikata rikkinäistä ikkunaa. Isäntä oli halltexin aikoinaan kellariin lämmöneristeeksi asentanut. Ei kaikkein paras materiaali kosteassa paikassa betoniseinää vasten. Liekö siinäkin ollut tarkoituksena eristää joskus paremmin, mutta se oli jäänyt tekemättä.

Seuraavaksi aloin siivota kuistia. Siellä on nurmen ja apilan siementä säkeissä paikkauskylvöjä varten. Sitten minulla välähti! Ne omituiset ryynit majoitusrakennuksen sängyissä loppukesällä!

Meille oli tuolloin tulossa majoittujia. Kun menin petaamaan vuoteita, ihmettelin omituisia ryynejä petivaatteiden sisällä. Myyrät olivat ne sinne kuljettaneet. Siimahäntäystäväisemme tapaavat jemmata talvivarastojaan mitä merkillisimpiin paikkoihin. Huoltomies löysi kerran auringonkukansiemenkasan auton konepellin alta. 

Yritin saada siemenet sopimaan löytämiini muovilaatikoihin. Niitä oli kuitenkin sen verran paljon, että olisi pitänyt etsiä useampi boksi. Tilapäisjärjestelynä kannoin siemensäkit sisäsaunan nurkkaan. Sinne kai eivät myyrät pysty kulkuaukkoa laattalattian läpi jyrsimään!

Nytpä selvisi "ryynien" arvoitus! Kuistikaan meillä ei ole myyränpitävä. Siimahännät olivat kuljettaneet kuistin siemensäkeistä muonavarastoja pihan toisella puolella olevaan ulkorakennukseen! Eihän yksi kissa pysty koko mäen myyräkantaa kurissa pitämään, varsinkaan kun sillä on jatkuvasti tarjolla teollisesti valmistettua kissojen täysravintoa.

Kirjoitin alkusyksyllä pitkän työlistan lähiaikoina suoritettavista töistä. Pitäisi hakea taimikasvatusmultaa, kiinnittää maatilan mainoskyltti toisenkin tien varteen, siivota kellari, raivata vesakoita. Ne ne ovat loppumaton luonnonvara mikäli et käytä kemiallista torjuntaa kantoihin.

Mutta, ennenkuin aletaan lisää puuhastelemaan, pidetään kunnon päiväettonet ja jatketaan sitten tekemättömien töiden miettimistä. Johan se on puolen päivän aika.