Perinnebiotooppi

Meillä on vajaan parinkymmenen aarin ELY-keskuksen digitoima perinnebiotooppi. Se sai alkunsa siten kun pellon puutteessa raivasimme vanhalle laidunalueelle kasvaneet koivut pois ja ilmoitimme lohkon EU:lle. Tarkastajat tulivat ja sanoivat ettei pelloksi kelpaa, mutta tämä käy perinnemaisema-alueeksi.

Lohkolla kasvaa päivänkakkaraa, ruusuruohoa, ahdekaunokkia ja muita perinteisten maatalousympäristöjen lajeja. Kuriositeettina mainittakoon että perinnemaiseman toinen puolisko on tehometsätalousalueena, eli vanhan pellon toinen puoli kasvaa puuta.

Perinnelohkolla kasvaa Pohjois-Karjalan suurimpiin lukeutuvat haapavanhukset, jotka kasvattivat juurivesat. Nyt haavoilla on kolme "poikasta". Tuolta taaempaa näkyi jokunen vuosi sitten naapuritalo, mutta metsän kasvettua pelloille ei naapuriin enää näy. 

Viime syksynä lohkolta poistettiin kiviä niittotyön helpottamiseksi mutta melko epätasainen alue on vieläkin. Saisiko lohkon tasoittamiseen Leader-avustusta, sitä ei vielä tiedetä. Joka tapauksessa yksi päivä meni niittopuuhissa. Viikatteella niitettiin. Ja hyvän näköistä jälkeä tuli.

Luomua vai ei....

Polkan sato alkoi viimeinkin kypsyä elokuussa, kun muilla mansikkakausi alkoi suunnilleen juhannuksen tienoilla. Pensaat näyttävät reheviltä, sato keskinkertainen. Koeviljelemme mansikkaa "luonnonmukaisin menetelmin" - kuten termi kuuluu. Emme ole siis luomuvalvonnan alaisina pienen pinta-alan sekä valvonnan suurien kustannusten vuoksi. 

Luomuviljelijä maksaa siis itse pakollisen luomutarkastuksen! Tänne ei kannata investoida mitään kalliita viljelmiä, sillä seuraava isäntä metsittää kuuselle tämänkin ryytimaan. Nykypolvilla ei ole arvostusta esi-isien työtä kohtaan. Ei ole maahenkeä. Miten kiviset pellot on käsipelillä raivattu ja niitä viljelty. Ollaan päästy kaupungissa rahan makuun ja sitä tahdotaan aina vaan lisää ja lisää piittaamatta perinteistä. Pienviljely on ekologinen elämäntapa, jossa kunnioitetaan menneiden sukupolvien työtä. Se ei (rahan)tuotannon maksimointia! 

Tilalla on saatu kohtalaisen hyviä kokemuksia tavanomaisesti tuotetusta mansikasta. Yksi kymmenen metrin penkki tuottaa satoa viisi kiloa. Siitä äkkiseltään laskettuna aarista saa sata kiloa satoa. Ihan mukava määrä kun mansikan hinta on mitä on.

Perustimme luonnonmukaisesti viljellyn mansikkamaan viitisen vuotta sitten. Paikallinen maanviljelijä muokkasi maan todella hyväksi. Tilasimme 50 polkamansikan taimia ja ei kun istuttamaan. Seuraavina vuosina istutettiin rönsyjä väleihin. Kanankakkarakeilla lannoitettiin kahdesti vuodessa. 

Mutta, mutta. Mansikkaa tuli parina vuotena kohtalaisesti. Viime kesänä tyssäsi. Koko aarilta lienee satoa tullut puolisenkymmentä kiloa. Mistä mättää? "Kuukkeli" tiesi, että reiät mansikoiden lehdissä voivat olla erään tuhohyönteisen aiheuttamia. Paikallisessa puutarhamyymälässä ei ollut torjunta-ainetta moiseen vitsaukseen. Ei luomua eikä tavanomaista. 

Tänä vuonna sama juttu. Mansikoita tulee vähän ja ne ovat pieniä rupeloita. Suomessa tuotetaan puhtaita elintarvikkeita tavanomaisin menetelmin. Nähtäväksi jää, millä menetelmällä meillä viljellään seuraavat mansikat. 

Juhlakengät

Tuttavalta olivat kengät hajonneet. Edellisen kerran hän oli pitänyt niitä kummilapsensa kastejuhlassa ja nyt tämän rippijuhlissa. Joku kommentoi, jos kenkiä käytetään vain harvoin ne syövät itse itsensä loppuun kuten silkki Ragni Malmstenin nostalgisessa Riepumatto -laulussa.

Kuvan jalkineet eivät liity tähän muisteluun millään tavalla, mutta samanlainen kokemus sattui allekirjoittaneellekin. Äitini osti rippijuhliini kalliihkot juhlasandaalit. Eipä niitä sitten juhlien jälkeen tullut juurikaan pidettyä. Kunnes 17 vuoden kuluttua valmistuin ammattikoulusta ja katsoin, että tuossapa sopivat juhlakengät.

Päättäjäistilaisuus sujui suuremmitta kommelluksitta todistuksenjakoineen ja stipendin saamisineen. Kunnes menin ruokakauppaan täydennystä ostamaan. Jaloissani oli tuntunut jonkin aikaa merkilliseltä. Onhan minulla kengät jaloissa? Ryhdyin tutkimaan jalkineitani tarkemmin. Toisesta kengästä oli pohja kulunut kokonaan pois ja toisessakin se oli kovaa vauhtia murenemassa. Kukaan ei varmaan huomannut ostoskeskuksen ruuhkassa, että joku kävelee pohjattomilla sandaaleillani. Ihmettelin tuolloin kovasti moista ilmiötä, mutta näkyyhän samanlaista sattuvan muillekin. 

Mainosvideo

Päivä on kulunut Lähiruokapäivän valmisteluissa. On siivottu, leivottu, putsattu koneita. Yöllä oli kylmä. Olikohan jossain ollut jo hallaakin? Tehtiin tällainen filminpätkä, jossa kerrotaan mitä kaikkea täällä on tarjolla. 

Lähiruokapäivä lähestyy

Nyt kyllä kävi tosi köpelösti! Nimittäin mainostin viinimarjoja myytäväksi. Sain monta tilausta. Kun menin pehkoihin katsomaan, hädin tuskin sain niitä pari litraa itselle. Nyt jäävät mustaherukkahillot ja muut sörsselit tekemättä. Ja mustikoita tuli puoli litraa. Onneksi pakastimessa on entisiä ja kaupasta saa hätätilassa ostettua lisää.

Vietimme kuluneella viikolla Suomalaisen Ruoan Päivää. Juhlimme merkkipäivää syömällä omalla maatilalla kasvatettuja perunoita ja omenia. Kaikki eivät oikein pidä siitä että tällä kylällä on vielä peltoja ja juuri meidän suvulla. Kas kun ovat itse metsittäneet peltonsa ja sitten huomasivat, ettei se niin tuottavaa olekaan. Eihän joka asiassa tarvitse noudattaa yleistä mielipidettä. Se on rohkeaa valita toisin kuin enemmistö tekee. Ja monella muulla maalaiskylällä on monta maatilaa eikä kukaan kyseenalaista niiden toimintaa sanomalla, että parempi kun metsittäisitte peltonne. 

Tulkaahan ensi lauantaina 9.9.2023 klo 12.00-17.00 päiväkahville ja herkuttelemaan kotimaisilla omenilla! Myynnissä on leivonnaisia kun marjasato jäi tänä vuonna heikoksi ja kasvimaa on kesannolla.

Tänne voi myös tulla yövieraaksi. Varaa majoitus tästä linkistä

Kunnostetaan sänky

Jaaha! Ja tässä huushollissahan projekteja riittää! Viime kesänä särkyi yksi majoituskäytössä ollut vuode. Meillä oli ollut seitsemän vuotta tätivainaalta perinnöksi saatu sänky palasina pikkukamarin nurkassa. Olisikohan aika kasata se uudelleen?

Sen verran täytyy kehua että puuseppä-kirvesmiessuvun jälkikasvulta onnistuu jopa Ikean huonekalujen kasaaminen kun ohjeet vaan on tallella. Entä miten mahtaa käydä kertaalleen puretun vuoteen kanssa ilman kokoamisohjeita?

Ehkä suurin probleema asiassa oli porausreikiin juuttuneet tapit. Millä konstilla ne saadaan kokonaisina irti. Entä miten sellaiset irrotetaan, jotka ovat katkenneet reikäänsä?

                           Mainos

Kiinnostuitko? Varaa majoitus Yläpihan Tilalle tästä linkistä

Perinnepihassakin toimii nykyään nettiyhteydet. Ei kun sunnuntaipäivän kunniaksi googlailemaan "huonekalun kiinnitystappien irrotusta".

Käännössivulta löytyi tähän asiaan hyvät ohjeet. Kokonaiset tapit sai irroitettua helposti. Katkenneista tarpeista joku talonpoikaisjärki neuvoi, voisiko ruuvista olla apua. Nettiohjeessa lukikin että ruuvaa ruuvi kiinni tappiin ja vedä se sitten tappeineen päivineen irti. Toimi!

Yksi tappi oli niin tiukasti liimattu reikäänsä ettei se hievahtanutkaan vaikka miten ruuvia kiristi. Nettisivu neuvoi laittamaan alkoholia. Mistä raivoraittiiseen huusholliin yhtäkkiä viinaa saisi. Lähin Alkon putiikki on 50 kilometrin päässä! Useimmasta taloudesta löytyy, ainakin pitäisi löytyä, desinfiointiainetta. Sehän on alkoholia.

Desinfiointiaineen voimilla loputkin tapit irtosivat koloistaan. Nyt vaan uusia tappeja liimaamaan. 

Keskimmäisiin reikiin olisi pitänyt olla metalliset tapit kantavuuden lisäämiseksi. Eihän niitä tänne korpeen yks kaks saa mistään. Ja nyt kun on homma käynnissä, ei kannata tarpeettomasti keskeyttää. Hätäratkaisuna kiinnitettiin reikiin ohuemmaksi vuollut koivutapit. Vahvikkeeksi voi myöhemmin ruuvata kulmaraudat. Eihän sänkyä nyt aivan tällä viikolla vielä tarvita.

Viimeisiä liitoksia kiinnitettäessä liimatuubi sanoikin "-plöts!". Liima loppui harmillisesti kesken. Olihan tuolla varastossa jemmassa liimantähdettä - joka tietenkin oli kuivunut tuubiinsa.

Jaa-a! Sänkyprojekti on nyt tauolla siihen saakka kunnes ostetaan toinen liimaerä. Kuivuvatpahan liitokset rauhassa.

Viikon kuluttua oli saatu liimattua sängyn toinenkin pääty kohdilleen. Viikolla kävi yksi bed&breakfastilainen, joka ehkä hieman ihmetteli eteisessä pystyssä sojottavaa sänkyä.

Matkaan sattui sellainen kommellus, että kulmarautoihin sopiviin ruuveihin ei löytynyt sopivaa ruuvimeisseliä. Tai sitten vanha meisseli oli niin kulunut, ettei ruuvauksesta tullut mitään. Viikon kuluttua tulevat seuraavat majoittujat ja tuolloin ei sovi olla ruuvit löysällä.

Keittiön naulalaatikosta löytyi jokseenkin sopivankokoisia nauloja, joten keksittiin (joidenkin ei-niin-taitavien timpureiden paljon harrastama ilmaisu) kiinnittää vahvikkeet väliaikaisesti niiden avulla. Vuode kaipaa lisävahvistusta, joten hankitaan myöhemmin lisää ruuveja, kulmarautoja, meisseleitä ja vaikka sähkökäyttöinen ruuvinväännin sitten kun ollaan tarpeeksi rikkaita yrittäjiä.

Lopuksi asennettiin pohjasäleikkö paikoilleen. Siinä oli pieni jännitysmomentti, onko sängyn päätyjen ruuvaukset osuneet tismalleen, vai joudutaanko joku kulma purkamaan uudestaan. 

Sattui niin jännästi, että tädin vanha sijauspatja ja täkki päätyivät korjattuun sänkyyn. Nyt tuossa on mukava kölliä.

Hyvää yötä!

P. S. Jos tahdot itse kokeilla, miten uni maittaa kunnostetussa sängyssä tai vaikka oikealla 50-luvun hetekalla, varaa yösija tästä