Räsymattosukat

Olen tällaisena harkitsevaisena pohjalaisena miettinyt pitkään, neuloisinko, Etelä-Pohojanmaalla kurotahan, räsymattosukat. En niitä Marimekon, vaan oikeaa riepumattoa raidoitukseltaan muistuttavat villasukat.

Eräänä iltana päätin, että nyt aloitetaan. Minulla oli Seitsemän Veljestä punaraitaista neulelankajämiä. Sitten jonain heräteostoksena hankittua kelta-ruskeasävyistä lankaa. Äkkiseltään sävyt eivät lainkaan natsanneet. Tarkemmin tarkasteltuna molemmista niistä löytyi yhteensointuvia sävyjä. Tein koetilkun ja totesin arvioni oikeaksi. Ei kun neulomaan!

Innostuin niin, että neuloin yhden sukan varren valmiiksi samana iltana. Aikaa meni kolmisen tuntia. Käytin ohjeena Novitan perussukkamallia naisten koko 38. 48 silmukkaa, 12 silmukkaa puikolla.

Tietenkin piti laittaa toinenkin sukka tekeille. Saa helpommin samanpariset sukat kun neuloo kahta yhtä aikaa. 

Tein välillä muita töitä. Eihän sitä koko ajan jaksa istua puikkojen ääressä, vaikka tällainen neulonta on kuin mielenkiintoista kirjaa lukisi. Jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Parin päivän aherrukseen lopputuloksena oli varsin sievä sukkapari. Langat täytyy vielä päätellä ja työ höyryttää kevyesti. Suunnitelmissa on sinisävyisten raitasukkien neulominen. Ja välitöinä kirjoneulelapaset. Langat löytyvät varastosta. 

Järjestys uusix

Marketissa oli vehnäjauhot tarjouksessa - ja ilman ostorajoitusta. Päätettiin ostaa sitten jauhoja koko vuodeksi. Kahvila-bed&breakfast-toritoiminnassa niitä kuluu.

Tietenkin 50-luvun rintsikkatalossa täytyy soveltaa. Tilat ei todellakaan ole suunniteltu 2020-luvun yrityskäyttöön. Keittiön työpöydän jalkatilasta löytyi, ainakin toistaiseksi, sopiva säilytystila.

Odotamme keittiöremonttia. Kahdelle firmalle on lähetetty tarjouspyynnöt. Tutut kyselevät, palkkaammeko samat kaverit, jotka rakensivat hirsikehikkoa vuoden päivät. Emme tällä kertaa. Käytämme paikallisia. Paikalliset ovat edullisempia, ammattitaitoisempia ja nopeampia.

Maalautimme talon kymmenen vuotta sitten. Näin helsinkiläisen remonttifirman ilmoituksen lehdestä. Ihmettelin tarjouksen korkeaa hintaa. Myyjä oli todella lipevän tuntuinen ja kyseli myötäänsä lisäremontteja.

Kun muita ei saatu, otimme firman töihin ja kirvaillen maksoimme kalliin laskun. Ihmettelin, kun maalari maalasi kaatosateessa. Ja ikkunapuitteet lahon päälle. Eihän maalit kauan kestäneet.

Nyt katsoin jostain kilpailutussivustolta, että okt:n ulkomaalaus maksaa nykyään puolet vähemmän kuin mitä raksafirma pyyti kymmenen vuotta sitten! Eli maksoimme ainakin 2/3 ylihintaa.

Mutta. Tässä näette nyt meidän jauhovaraston siististi säilöttynä. Samasta kaupasta ostin vähän aiemmin 24 kg sokeria tarjouksesta.  Tuttu lahjoitti kestokassit. Pakasteet on laitettu samanlaisiin kasseihin ja hyvin pysyy järjestys. 

Kirppistelyä

Näin kauniina päivänä innostuu kodin järjestykseen. Suuressa maalaistalossa järjestämistä riittääkin. Monen sukupolven tavarat saman katon alla. 

Pitäjään on saatu jäteyhtiön toimesta lumpunkeräys. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Jäteyhtiöhän se järjesti tänne pakkausmuovin keräyksenkin, kun muovinkeräysfirma sanoi asiakaspohjaa liian pieneksi, ei ole paikkaa säiliölle jne. jne. Mitä meiltä on käyty muovia viemässä, on säiliö usein täynnä ja omien muovien tyhjennyksen aikana tulee monasti joku toinenkin samalle asialle. Niin, se muovinkeräyslaatikko on muiden lajittelulaatikoiden vieressä, ettei sijoitusongelmaakaan loppujen lopuksi ollut.

Aloin keräämään lumppuja pussiin ja merkitsin vielä sen sisällön että muistaa ottaa mukaansa milloin liikkuu maalikylillä. Mutta lumppuun menevien joukossa oli paljon itsellekin käyttökelpoista vaatetta.

Nimittäin vanhoista trikoovaatteista saa hyviä rättejä. Käytön jälkeen ne voi joko pestä ja käyttää uudelleen tai heittää jätteisiin.

Risasta villapaidassa saa lemmikille uuden makuupehmusteen. Täytyyhän niitäkin välillä pestä! Lemmikin tyyny on nukkumakäytöstä poistettua kierrätystavaraa sekin.

Harmi, kun muoti nykyään muuttuu niin nopeasti, ettei vaatteita ehdi kuluttaa loppuun. Tämäkin sievä neuletakki on auttamatta vanhanaikainen. Tätä ei vielä raaski laittaa lumpunkeräykseen.

Mummon vastevarastoja tutkiessa löytyi lisää retromuotia. Eihän sitä tiedä vaikka kesällä menisivät kaupaksi kun hinnasta sovitaan! Nämä täytyy ensin pestä ja silittää.

Yläkerran portaikkoa penkoessani löysin tiukasti kiinnisidotun muovikassin. Mitähän siellä on? Ruskeita ja tummansinisiä pukukankaita. Ja hieman keskeneräinen perinnemekko! Ostaisiko joku tällaisia? Sopisi hyvin meidän konseptiimme nämä perinneasut. Suunnittelin ja ompelin joskus tällaisia. 

Jalavan kauppa Ylä-Kainuussa myy savotta-aikojen nostalgiavaatteita. Meillä olisi erilainen brändi. Möisimme vielä vanhanaikaisempia, kansainvälistä tyyliä olevia asuja.

Jokainen mekko on hieman erilainen. Voisi kokeilla laajempaa myyntiä netissä. Ja meillä on jo verkkokauppakin tuotteiden myyntiä varten Ylapiha Shop.

Pakkaspäivän jälkeen oli ihana kuutamo.