Erämaakirkossa

Perheellemme on muodostunut traditioksi osallistua Erämaakirkko -tapahtumaan läheisellä virkistysalueella. Sinne on menty milloin polkupyörillä, autolla tai yhteiskuljetuksin bussilla.

Sateisen viikon jälkeen pyhäpäiväksi oli luvattu poutaa ja tiedotus piti paikkansa. Kirkkokansaa kertyi kapeat penkit täyteen. Saarnan piti tällä kertaa Göttingenin yliopiston emeritusprofessori. Puhe oli pitkä ja hyvä.

Päivän teemana oli Luomakunnan sunnuntai. Liekö tällä otettu kantaa virkistysaluetta uhkaaviin metsähakkuuisiin. Kyllä suosituimmat alueet seudulta olisi suojeltava niin ettei siellä harjoitettaisi tehometsätaloutta.

Lopuksi kaunis lampikuva. 

Perhosbongausta

Tiedättehän haavin kanssa niityillä kulkevat perhostenkerääjät? Lieneekö heitä enää. Mukavampi kerätä perhosista otettuja valokuvia

Tänä kesänä luontoihmisten huomiota ovat herättäneet keisarinviitat. Otin pari päivää sitten kuvan erikoisen värisestä perhosesta pihallamme. En ollut ennen sellaista nähnyt. Joku tunnisti hyönteisen juuri keisarinviitaksi. Kas kuva tuossa ylhäällä.

Näin saman perhosen seuraavanakin päivänä. Otin siitä lisää kuvia. Taisin muutaman niistä lähettää paikallislehdessäkin julkaistavaksi.

Kun aloin perhosia bongaamaan, paikalle lehahti tutumpi, mutta yhtä komeansävyinen nokkosperhonen. 

Meillä on koko Pihapelto pörriäisniittynä. Siinä on perhosen ja muiden siivekkäiden hyvä kerätä mettä talven varalle. Tässä vielä neitoperhonen. 

Aivan ADHD

Sain kuvassa nököttävän sängynrungon viimeinkin myytyä pois. Tästä iski järjestysinspiraatio. Meillä oli nimittäin jäänyt asuinrakennukseen kesän yli entinen keittiökaapisto. Se oli välillä myynnissä, välillä lahjoitettavana. Nykyään ihmiset ovat vaurastuneet ja he lahjoittelevat paljon arvokkaampia kaapistoja kuin mitä meidän. 

Uunia täytyy korjata kun sen rappaukset kuluvat kovassa lämmityksessä. Osa lämmöstä karkaa eristämättömän yläkerran portaikon ja hataran parvekeoven kautta harakoille. Eteinen on talvisin hurjan kylmä. Lämmin karkaa ulos asunnosta. Kukaan meistä ei ole muuraustaitoinen, joten täytyy kutsua muurari uunin korjaukseen. 

Mutta eihän häntä voi kutsua, kun tuvassa on keittiöremontista ylijäänyt kaapisto! Onneksi meillä ei käynyt asunnolla kuin yhdet vieraat koko kesänä. Kaapisto on roudattava ehdottomasti pois asunnosta ennen muurarin tuloa!

Menin varastorakennukseen katsomaan olisiko siellä tilaa suurehkolle kaapistolle. Ympärilleni vilkuillessani näin setävainaan sohvakaluston rojuläjän keskellä pölyttymässä.

Sain loistoidean! Puhdistetaan nojatuolit ja myydään nekin kun kauppa kerran käy loistavasti. Siis, minunhan olisi pitänyt kuskata keittiökaapit varastoon eikä mitään sohvien siivoamisia! Olenko aivan ADHD?

Tuumasta toimeen. Hain sangollisen haaleaa vettä ja rätin ja jynssäsin nojatuolit puhtaiksi. Vaan tulipa nätin näköiset! Taidetaan pitää ne itsellä eikä myydä niitä kellekään!

Kun olin saanut nojatuolit putsattua, oli keittiökaappien vuoro. Ne olivat niin painavia ettei niitä saanut kantamalla varastoon. Piti ottaa kottikärryt avuksi. 

Meni kolme vuotta että saimme vaihdettua mäsän kottikärryn renkaan umpikumiseen. Silloin ei ollut nettiä eikä juutuubia käytettävissä eli renkaan vaihto oli opeteltava kantapään kautta. 

Annas ollakaan. Kun meille tulivat ne patalaiskat niin sanotut "kirvesmiehet" hirsirakennusta kokoamaan, vaihtoivat he kottikärryihin ilmakumirenkaan. Heillähän oli pumput ja kaiken maailman härpäkkeet, joilla oli helppo täyttää rengasta tarvittaessa.

Kun kaverukset viimein lähtivät täältä rahoineen, en viitsinyt enää toista kertaa vaihtaa rengasta kottikärryihin, vaan ajelen tyhjällä renkaalla. Katsokaa nyt tuota kuvaa! Rengas on aivan tyhjä! Sisulla sitä työntää vaikkei renkaassa ilmaa olekaan. Meillä ei ole pumppuja eikä muita nykyajan koneita renkaiden täyttöön.

Viimeiset 30 metriä oli melko raskasta työntää kärryjä korkeassa heinikossa kun kaksi kuukautta sitten tilattu heinänniittäjä ei ollut vieläkään tullut. Mutta suomalaisella sisulla tästäkin selvittiin. 

Loppujen lopuksi sain kaapiston siististi varastoon katon alle suojaan. Lisäksi vein minikasvihuoneetkin sinne samaan syssyyn. En ole lainkaan ADHD, kun tällaiset urakat hoituvat lisätöineen tuosta vaan. Suuri rakennus alkaa olla melkoisen täynnä jos jonkinlaista rojua. Välillä täytyy kulkea sivuttain päästäkseen romuista ohi. Meidän suku on säästäväistä tyyliin: aika tavaran kaupitsee. No, voihan aherruksen välillä vaikka istahtaa putipuhtaalle nojatuolille!

Vuoden kohokohta

Seurakunta järjestää täällä vuosittain lauluillan. Autoja varten niitettiin parkkipaikat käsipelillä kun traktori ei ole vielä tullut niittämään peltoja.

Tilaisuutta varten leivottiin munkkeja, kanelipullia ja gluteenitonta kääretorttua. Jotkut ostavat leivonnaisia mukaan, niin tehtiin vähän reilumpi erä. 

Lauluiltaan saapui yli 20 laulajaa, joka tässä mittakaavassa on hyvä saavutus. Lauloimme toista tuntia kesäisiä lauluja, mm. Karjalaisten laulun ja Ilta on tullut Luojani. Kaikki tykkäsivät kovasti ja pyysimme kanttoria kertomaan kirkon päättäjille, että tällaisia lisää!

Neiti Harmitus Mitsupissi ihmetteli, että mitä Pirtissä oikein mahdettiin tehdä, kun hänet kiiätettiin kotiarestiin tilaisuuden ajaksi. 

Otin "lipat"

Olin torille menossa myymään. Olin varannut sieltä pöytäpaikan. Karjalanpiirakat oli jo paistettu. Kuinka ollakaan, kun juoksuvauhtia kulkiessani liukastuin puhkikuluneilla crockseillani märälle eteisen muovilattialle. Tilanteessa ei pystynyt ottamaan mistään kiinni ja kun jalkani levisivät spagaattiin, mätkähdys oli väistämätön. Onneksi takamukseni muhkeat iskunvaimentimet pehmensivät tälliä. 

Lattialla istuessani kissa tuli katsomaan, jotta mitä sinä siinä teet. Tunnustelin varovasti paikat. Mitään ei ollut murtunut tai muuta ikävää. Nousin pikkuhiljaa kontilleni ja siitä seisomaan. Oikeaan kankkuun otti kipeää ja vasempikin oli hellänä. Kyllä kenkutti!

Pienyrittäjän tulot ovat todella pienet. Hyvä jos jostain saa satasen tai kaksi. Verottaja lähestyi jo kirjeellä tiedustellen, onko toimintani todellista yritystoimintaa vai harrastus vain. Pohdin, soitanko torivalvojalle etten tulekaan. Liikkuminen oli todella hankalaa kun kankkuun sattui. Onneksi ei ollut lonkka murtunut.

Äkeissäni aloin jatkamaan leipomista. Sain leipomukset valmiiksi ja aloin kantamaan niitä autoon. Ai että sattui portaiden nousu! Alaspäin oli helpompi kulkea kipeä jalka edellä. Sain auton pakattua. Seuraava kysymys oli, pääsenkö edes auton penkille istumaan. Onnistui se muutamien kirosanojen saattelemana. Lähdin ajamaan torille. Sinne on 40 kilometriä matkaa. Viimeiset kymmenen kilometriä oli tuskien taivalta, kun juuri oikealla jalallahan poljetaan kaasupoljinta. Takamukseni oli aivan hellänä.

Pääsin viimein toriaukiolle. Tällä torilla en ollut ennen käynytkään myymässä. Sain hyvän parkkipaikan sivukadun varresta. Nousin autostani varovasti ärräpäitä päästellen. Hankalaa oli, mutta sisulla selvisin. 

Lähdin ontuen torille etsimään minulle varattua paikkaa. En nähnyt torivalvojaa, joten soitin hänelle ja kohta hän tulikin paikalle ja näytti minulle varatun pöydän. Se oli keskellä toria edustavalla paikalla. Kerroin valvojalle aamun edesottamuksestani. Torivalvoja kehotti menemään terveyskeskukseen kunhan olen tuotteeni myynyt. Kävi vielä välillä tiedustelemassa vointiani. Siellä todella pidetään huolta ihmisistä! Tori on kuin pieni yhteisö! Meidän kylällä yhteisöllisyys on paljolti kadonnut. Ei välitetä, onko naapuri kunnossa.

Tapasin torilla tuttuni, jolta oli äskettäin solisluu murtunut. Ei ollut mennyt lääkäriin kuin vasta kolmantena päivänä. Nyt kulki käsi siteessä. Mitäs me! Toinen käsivammainen ja minä ontuva Eriksson.

En saanut kaikkia leivonnaisia myytyä, kun torilla oli toinenkin karjalanpiirakoiden myyjä. Liekö heillä ollut edullisempia. Ei minullakaan kalliita ollut torihinnoiksi. 

Pitkän linjan iltatorien järjestäjä lahjoitti ilmaiseksi kaikenlaisia astioita. Torilla oli muitakin meidän kylältä ja he kehoittivat minua käymään katsomassa, jos minäkin löytäisin sieltä jotain itselleni. Löytyihän sieltä ruokalautanen kukkaruukun aluseksi ja upea salaattikulho. 

Lähtiessäni pois, torivalvoja vielä tuli kyselemään vointiani. Kiittelin ja sanoin että kyllä tämä tästä. Loppujen lopuksi torireissu oli oikein mukava. Kävin paluumatkalla ostamassa vielä 40 kg vehnäjauhoja tarjouksesta ja viikon ruoat. 

Seuraavana päivänä tärskystä kipeytynyt jalkalihas oli jo parempi. Pystyin niittämään trimmerillä kukkapenkin ympärykset ja pesemään tiskit. Lakat taitavat jäädä tänä vuonna suolle. En paljasta paikkaa muille ja minusta ei ole metsässä rämpijäksi lähipäivinä.