Tienata rahaa?

Hahaa! Tämä postaus käsittelee monelle kiinnostavaa aihetta, eli miten tienata ekstratuloja. Ollessani itsekin liikemiesten sukua, pohdin usein, mistä voisi tienata rahaa. Tämä on aivan käytännönkin sanelema juttu, kun maaseudulla tahtovat tulot jäädä vähäisiksi, ellei satu olemaan suurmetsätilallinen tai muu vastaava. Kuluja ja menoja syntyy köyhemmilläkin. Esimerkiksi viimeksi tullut sähkölasku oli lähes tuhat euroa.

Nykyajan vimpaimet ovat täynnä jos jonkinlaista ohjetta - myös rahan ansaitsemiseen. Kyllä nyt käytännön kokemana sanon, että 99 % ideoista on täyttä humpuukia. Amerikkalaisella tubekanavalla joku kehui tulleensa miljonääriksi ompelemalla ja myymällä hiusdonitseja. Joku toinen taas käsinpainettuja T-paitoja. Onpa muutamat  suomalaisvloggaajatkin alkaneet kertoa rikastumiskonsteja. Ainakaan maalla ne eivät onnistu. Seuraavassa muutamia yrityksiä.

Ompelin supersuosittuja hiusdonitseja eli scrunchieita. Pidättäydyn kuitenkin valmistamasta niitä 1000 kappaletta kuten joku amerikkalainen oli saanut sen suuruisen tilauksen. Ompelin VAIN 16 scrunchieta. Ehdinhän valmistamaan tuhat kappaletta täyteen sitten jos tai kun tilaus tulee. Mainostin ompeluksiani joka paikassa. Facebookissa, Instagramissa, LinkedInissä, Twitterissä, verkkokaupassa. Tulos: yksi pompula myytiin ja toinen meni lahjaksi.

Monet vloggaajat ja bloggaajat mainitsevat käsityöt lisäansaintakeinona. Toinen on leipomusten kaupittelu. Siitä on kohtuulliset tuotot tulleet itsellekin. Mutta ei niin paljon, että sillä eläisi. Tai edes lisätulon lähteeksi. Lähinnä taskurahaa vain. 

Entä palvelujen tarjoaminen? Kotisivuillamme on jatkuvasti ilmoitus tarjoavamme maiseman- ja ympäristönhoitopalveluita, siivous- ja asiointiapua, kotityöapua jne. Yhtään yhteydenottoa ei ole vielä tullut vaikka ilmoitus on ollut vuosikausia. 

Joku kehotti keräämään pulloja. Parikymmentä vuotta sitten kylällä asui vielä kaljaveikkoja, ja tyhjiä pulloja löytyi tienvarsilta ihan mukavasti. Nyt kaverit ovat kuolleet eikä pulloja enää löydy. 

Bloggaamalla ja vloggaamalla saa tuloja affiliate-markkinoinnin sekä GoogleAdsin avulla. Mutta seuraajia täytyisi olla vähintään 1000. Tubekanavaltamme puuttuu vielä 970 seuraajaa. Maksetut kyselyt. Kokeilin niitäkin. En ollut halutuinta ryhmää. Lopetin kyselyihin vastaamisen kun PayPal-tililläni olisi ollut 24 euroa. Muistathan, että kaikki tulot täytyy ilmoittaa verottajalle! Uhkapeliäkin on tullut joskus kokeiltua. Ostin raha-arpoja. Voitin arvan hinnan 2 € takaisin. Laitoin kestoloton kolmeksi viikoksi. Neljännellä viikolla olisi 3000 euroa napsahtanut. 

Vielä on kryptovaluuttasijoittaminen kokeilematta. Siinä jotkut ovat päässeet huimiin tuloksiin. Toiset taas menettäneet omat ja varastetut rahat. 

Luomua vai ei....

Polkan sato alkoi viimeinkin kypsyä elokuussa, kun muilla mansikkakausi alkoi suunnilleen juhannuksen tienoilla. Pensaat näyttävät reheviltä, sato keskinkertainen. Koeviljelemme mansikkaa "luonnonmukaisin menetelmin" - kuten termi kuuluu. Emme ole siis luomuvalvonnan alaisina pienen pinta-alan sekä valvonnan suurien kustannusten vuoksi. 

Luomuviljelijä maksaa siis itse pakollisen luomutarkastuksen! Tänne ei kannata investoida mitään kalliita viljelmiä, sillä seuraava isäntä metsittää kuuselle tämänkin ryytimaan. Nykypolvilla ei ole arvostusta esi-isien työtä kohtaan. Ei ole maahenkeä. Miten kiviset pellot on käsipelillä raivattu ja niitä viljelty. Ollaan päästy kaupungissa rahan makuun ja sitä tahdotaan aina vaan lisää ja lisää piittaamatta perinteistä. Pienviljely on ekologinen elämäntapa, jossa kunnioitetaan menneiden sukupolvien työtä. Se ei (rahan)tuotannon maksimointia! 

Tilalla on saatu kohtalaisen hyviä kokemuksia tavanomaisesti tuotetusta mansikasta. Yksi kymmenen metrin penkki tuottaa satoa viisi kiloa. Siitä äkkiseltään laskettuna aarista saa sata kiloa satoa. Ihan mukava määrä kun mansikan hinta on mitä on.

Perustimme luonnonmukaisesti viljellyn mansikkamaan viitisen vuotta sitten. Paikallinen maanviljelijä muokkasi maan todella hyväksi. Tilasimme 50 polkamansikan taimia ja ei kun istuttamaan. Seuraavina vuosina istutettiin rönsyjä väleihin. Kanankakkarakeilla lannoitettiin kahdesti vuodessa. 

Mutta, mutta. Mansikkaa tuli parina vuotena kohtalaisesti. Viime kesänä tyssäsi. Koko aarilta lienee satoa tullut puolisenkymmentä kiloa. Mistä mättää? "Kuukkeli" tiesi, että reiät mansikoiden lehdissä voivat olla erään tuhohyönteisen aiheuttamia. Paikallisessa puutarhamyymälässä ei ollut torjunta-ainetta moiseen vitsaukseen. Ei luomua eikä tavanomaista. 

Tänä vuonna sama juttu. Mansikoita tulee vähän ja ne ovat pieniä rupeloita. Suomessa tuotetaan puhtaita elintarvikkeita tavanomaisin menetelmin. Nähtäväksi jää, millä menetelmällä meillä viljellään seuraavat mansikat. 

Köyhyydestä

Kerroin ostaneeni kokeilumielessä tällaista kahvia. Tutut sanoivat etteivät milloinkaan osta moista. Tuumasin, että hyvä sekoitus tuli kun laittoi joukkoon kesäkahvilasta vanhettunutta hintavampaa kahvia.

Tuttava neuvoivat, että täytyy nauttia aikanaan eikä säästää. Niinhän se on. Toisaalta on oltava pahan päivän vara. Pienituloisena kannattaa elää niin ettei tarvitse ottaa lainaa tiukkoina aikoina. Mitäpä jos lainaa korkoineen ei saakaan maksettua? Monet ovat menettäneet tilat ja talot velkojille. 

Sitä eletään tulojen mukaan. Vaan ei yli varojen. Henkilökohtaisena avustajana toimiessani olin matalapalkka-alalla, mutta kuitenkin sain tuloja. Ja käytin niitä myös! Maaseudulla riittää pienemmät tulot kun ei tarvitse maksaa vuokria, polttopuut saa omasta metsästä ja täällä on vähemmän "houkutuksia". 

Tuolloin rakennutimme hirsirakennuksen ja raivuutimme lisää peltoa. Vieläkin harmittaa kun maksoimme rakennushankkeesta roimat ylihinnat. Huomasin että rakentajat fiilaavat linssiin. Vaan mistä tänne metsään olisi saanut muitakaan? 

Nykyään sitten elellään miniminituloilla. Vaan kun on tottunut että välillä rahaa on vähän, välillä vielä vähemmän, niin ei maailma siihen kaadu. Kun pystyy ruokaa ostamaan ettei koko ajan nälkä kurni vatsanpohjassa - vatsan on hyvä olla välillä tyhjänäkin eikä jatkuvasti ähkyssä. Riittävästi puhtaita, ehjiä vaatteita, asunto lämpimänä, terveys ja laskut maksettu, mitä sitä ihminen muuta kaipaisi? 

Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen. Saamme elää komeiden vaaramaisemien keskellä. Jos olisimme metsittäneet esi-isien 300 vuotta sitten raivaamat pellot kuten muut täälläpäin, rypisimme rahassa 50 vuoden kuluttua jos ikää riittää. Paitsi että verottaja vie metsätuloista kolmasosan. Siihen mennessä on voitu metsänhakkuut kieltää kokonaan ettei metsitetyistä maista saisikaan rahaa. 

Sosiaalinen media, älypuhelimet ynnä muut nykyaikaiset sovellukset toimivat edullisesti. Luonto on lähellä. Ilves oli käynyt talostamme 30 metrin päässä haistelemassa kissan jälkiä. Hyvät retkeilymaastot, ei saasteita. Ei turvauhkia. Suuremmissa paikoissa saa pelätä aseistettuja alaikäisiä. Eikä ole vipin pyytäjiä. Köyhäkin voi elää suht onnellista elämää!