Niityn kunnostushanke valmiiksi

Muistatteko takavuosien joukkorahoituskampanjan kivisen niittylohkon pelastamiseksi metsitykseltä? Ensimmäinen kaivinkonefirma ei saanut lohkoa kuntoon. Löysimme vihdoin kaivuriyrittäjän, joka raivasi kivet pois. Nyt niityllä kasvaa jo useita kasvilajeja. On mielenkiintoista seurata, miten lajisto vuosien varrella kehittyy. Kiitokset teille kaikille monin tavoin hankkeessa mukana olleille! Nyt on Sivakan kylän tunnusmerkki, vaaramaisema Hannes Häkkisen sukutilan Peri-Sivakan Yläpihan mailta pelastettu!

Kevättä ilmassa

 

Viime päivinä on ollut todella keväinen ilma! Lumet alkoivat sulaa. Tältä näytti kylätiellä eilen. Lapioin aprillipäivänä polun pihakeinulle ja toissa päivänä pystyi kahlaamaan saunalle. Pellolle ilmestyi ensimmäinen pälvi. Olen suorittanut kevätkylvöjä maltilla kun säätiedotus lupaa jäähtyvää.

Mukavaa viikonloppua blogin lukijoille! 

Terveisiä kulttuurimaisemasta!

Kävin katsomassa, mitä syksyllä raivatulle Pohjorinteen peltolohkolle kuuluu. Muistattehan edellisiltä vuosilta, miten vesakoitunutta niittyä uhkasi metsitys, mutta saimme suunnitelman peruutettua. Muut kylän lähipellot metsitettiin ja metsäalan asiantuntijat ajattelivat että ilman muuta mekin annamme metsittää EU:n maataloustukia nauttivat peltomme.

Metsityksen yhteydessä olisi kylän viimeinen avoin kaukonäkymä kasvanut umpeen, oikopolku vaurioitunut ja rinteen yläosan muinaisjäänteet tuhoutuneet. Teimme lohkosta maankäytön muutosilmoituksen, raivuutimme vesakot pois ja ilmoitimme alan EU:lle. Vielä tämän jälkeen metsäkeskus määräsi pellolle taimikon perustamisen, koska maankäytön ilmoitus oli ihmeellisesti kadonnut metsäkeskuksen paikallisessa konttorissa.

Ei kun kopio maankäytön muutosilmoituksesta suoraan Joensuuhun ja asia oli sillä selvä. Keräsimme mesenaattikampanjalla apua kivien raivaukseen rinteeltä. Viime syksynä saimme kaivinkoneen poistamaan kivet ja nyt odotellaan traktoria tasoittamaan peltolohko.

Tulkaa kesällä katsomaan, joko niittykukat kukkivat. Ainakin nurmea on peltolohko jo kivasti ottanut. 

Iltalenkillä

Iltalenkillä tuli mieleeni, miten aina Jenni-koiran kanssa kävellä tepsuttelimme syysiltoina kyläteitä pitkin. Joskus oli yhtä hämärää kuin tänään. Teimme välillä pitkiäkin lenkkejä. Kerran sattui tuttava olemaan liikkeellä ja varmasti ihmetteli mitä teen koirani kanssa niin kaukana.

Jenni oli ihana koira! Saimme sen eräästä talosta, kun vanha pariskunta ei jaksanut siitä enää huolehtia. Jenni oli norjan harmaa hirvikoira. Se oli naaras eikä koskaan karannut pihastaan minnekään. Sai aina olla irti. Metsästysvaisto oli pennulta mennyt, kun sen emä oli ammuttu pennun silmien eteen. Niin jotkut kertoivat. 

Jennillä kävi sulhanen naapurikylältä ja koiruus sai kolme pentua. Lapsukaiset eivät muistuttaneet lainkaan äitiään, kuten kuvasta näkyy. Valitettavasti pennuille ei käynyt kovin hyvin. Yksi meni jollekin alkoholiongelmaiselle, eikä hän jaksanut pitkään villiä pentua katsella. Toinen meni metsästäjälle. Koira ajoi kyllä jänistä, muttei haukkunut sitä. Eipä käynyt sillekään pennulle hyvin. Kolmas meni kaupunkikoiraksi. Sen kohtalosta ei tiedetä sen enempää. Jospa tällä oli onnellisempi tarina.

Jennille tuli myöhemmin kohtutulehdus. Joku sanoi, että antakaa vaan kuulaa kalloon. Aina saa uusia koiria. Ei. Veimme rakkaan Jenni-koiran eläinlääkärille. Hän leikkasi koiran ja Jenni parani ja eli vielä neljä tervettä vuotta sen jälkeen.

Jennin piti pitää suojatötteröä leikkauksen jälkeen ettei se repisi tikkejään. Ressukalle tietenkin naurettiin kun se aluksi törmäili tötterö päässään. Mutta nopeasti koira oppi syömään ja juomaan sen kanssa.

Kun tötterön sai ottaa pois Jenniltä, koira katosi vähäksi aikaa kujarakennukseen. Pehmytluonteista koiraa nolotti niin kovasti moinen muovikapistus, että päästyään siitä eroon, se meni hetkikseksi rauhoittumaan.

Vuosien jälkeen Jenni alkoi oksentelemaan ja joi paljon vettä. Voi, miten muistan erään itsenäisyyspäivän, joka meni mattopyykillä koiran oksenneltua. Veimme Jennin eläinlääkärille. Jennillä oli maksakasvain, eikä sitä voinut enää leikata.

Kuultuaan surullisen uutisen, Jennin edellinen isäntä tuli hyvästelemään koiransa ja hän itki ja halasi Jenniä. Liikuttava hetki. Muistan vieläkin, kun sairas Jenni tassutteli hiljaa keittiöön, katsoi minua sameilla silmillään kuin 

sanoakseen minulle: "-Kuule, minulla on nyt aika paha olla."

Sitten Jenni kuoli. Koira oli haudattava ja kuin ihmeen kaupalla löysimme vanhan pihlajan juuresta kivettömän kohdan. Siihen hautasimme rakkaan Jenni-koiran. Haudalle istutettiin ukonhattu muistoksi ja myöhemmin hankin pienen hautakivenkin. Jennin seuraajan, Mustin, kuoltua istutin haudoille lisäksi valkeita krookuksia ja valkovuokkoja. 

Surin pitkään ihanan Jenni-koiran menetystä. Minulla oli elämässäni vaikea vaihe asioista, joihin en itse pystynyt vaikuttamaan. Jenni oli suurena lohdun tuojana hankalina aikoinani.

Sain tädiltäni syntymäpäivälahjaksi maton. Laitoin sen sänkyni alle, jossa Jenni tahtoi aina öisin nukkua. Yöllä herätessäni silitin Jennin karheaa karvaa ja koira röhähteli mielissään. Sain siitä suurta lohdutusta. Vielä koiran kuoleman jälkeen pidin pitkään mattoa sänkyni alla, silitin tyhjää mattoa ja muistelin Jenniä.

Jennin viereen aikanaan haudattiin Musti-koira sekä Upi-Ville-Petteri -kissa. Se on todella kaunis hautapaikka. Kylän yksi komeimmista näköaloista avautuu siihen. Vanha pihlaja kaartuu lemmikkien hautojen yli kuin suojellakseen niitä. Peltoaukea avautuu hautojen edessä ja kylätie kulkee kauempana, mutta näkyy haudoille. Mustin kuoltua pellossa kukkivat auringonkukat ja viereisellä pellolla oli apilaniitty. 

Muistelin ihanaa Jenni-koiraa tänään iltalenkilläni ja samalla kauhistelin kotikyläni metsittymistä. Kaikki maanomistajat tahtovat kasvattaa metsää ja kylän kauniit maalaismaisemat katoavat synkkään kuusimetsään.

Katsokaa nyt tuotakin kuvaa! Muualta ei päivä näy kuin sähkölinjan kohdalta ja tieurasta. Kohta varmaan sähkötkin kaapeloidaan maahan kun linjalla ei saa kasvattaa metsää. Metsänomistajat ryhtyvät laskemaan, miten monta mottia puuta jää tuottamatta sähkölinjan kohdalla. 

Valtio tai muut ns. viralliset tahot eivät voi puuttua tähän kehitykseen. Ollaan vaan tumput suorina ja katsotaan vierestä. Metsäalan toimijat taas voivat täysin vapaasti houkutella ihmiset metsittämään arvokkaat kylämaisemansa kysymättä naapureiden, kyläläisten tai seudun matkailuyrittäjien mielipidettä asiaan. 

Tällainen toiminta ei ole oikein! Jälkipolvet syyttävät vanhempiaan kulttuuriperinnön tuhoamisesta. Kuka takoisi näille järkeä päähän? Eivät he köyhyyksissään ole peltojaan metsittäneet. Päinvastoin, jo muutenkin varakkaat ihmiset tahtovat entistä enemmän tuloja itselleen. Seuraavassa aihetta sivuava videonpätkä Vinksin vonksin

Matkailukausi alkaa

Huhheijaa! Olipa hyvä kun ehdin näpätä kuvia meidän krookuksista. Arvaa mitä? Rusakot tai jotkut popsivat kaikki lumikellot ja krookukset parempiin poskiin. Ennen ei ole näin käynyt. Omenapuut ja norjanangervot saivat rajun käsittelyn aiemmin talvella. Täytyy torrakko hankkia tuhoeläinten harventamiseksi. Täällä on väki niin vanhettunutta ettei juuri kukaan metsästä mitään. Hirviporukka on muualta.

Nyt on emännän silmät saatu kuntoon ja aloitellaan kesän matkailukautta. Aggressiivinen mainonta tuottaa tulosta. Ihmeteltiin talvella, kun tietoa näköviasta ei ollut vielä laajemmin kerrottu. Muutamalle kirkonkyläläiselle vain, eikä leikkausajasta ollut tietoakaan. Niin muuan paikallinen taksikuski otti parin päivän kuluttua yhteyttä ja tarjosi kyytiä.

Lähetimme kuukausi sitten tarjouspyynnön Pirtin sähköasennuksista eräälle sähköfirmalle. Vastasivat kyllä viestiin mutta vielä ei ole tullut tarjousta. Odotellaan. Kysellään joltain toiselta yhtiöltä jos nämä ovat unohtaneet. 

Me emme täältä metsästä erotu jos ei mainosteta jatkuvasti ja eri kanavissa. TikTok on hyvä. Siellä on enemmän yleisöä kuin YouTubessa. Aikaihmisetkin ovat sen löytäneet. TikTok ei ole enää vain alaikäisten juttu! Kas tässä uusin matkailuvideomme, olkaa hyvä Tervetuloa Yläpihan matkailutilalle

Itsenäisyyspäivänä

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Pohjois-Karjalan vaaramaisemista! Mielenkiintoista seurata blogini lukijamäärä. Välillä on lähes 60 lukijaa. Seuraavan kirjoituksen onkin lukenut vain neljä henkilöä. Mistähän johtunee. 🤔

Mutta asiaan siis. Tämä on minun mielipiteeni asiasta enkä luule olevani kovin väärässä. Mielestäni nämä komeat kulttuurimaisemat kuuluvat osaksi itsenäisyyttämme. Esivanhempamme ovat ne korvesta aikoinaan raivanneet ja kapean leipäkyrsänsä niistä repineet. Välillä petäjäistä joukkoon sekoitelleet.

Nykyaikana vouhotetaan hiilinieluista sun muista. Pellot pitäisi metsittää. Hankimmeko ruoan sitten ulkomailta saastuttavilla lentokoneilla? Jos tulee maailmanlaajuinen katastrofi, ei Suomeen rahdata ensimmäisenä ruokaa. Ensin ravitaan oman maan kansalaiset. Pieni Suomi voi joutua nuolemaan näppejään - tässä tapauksessa huuliaan. Kotimainen ruoka on puhdasta ja siinä on pienempi hiilijalanjälki kuin ulkomailta tuotetussa.

Jos nämä arvokkaat kulttuurimaisemat metsitetään, siinä heitetään lapsi pesuveden mukana pois. Maa- ja metsätaloustuottajien suuret järjestöt kannattavat tehotuotantoa. Kaikesta pitäisi saada maksimaalinen tuotto. Pehmeät arvot eivät merkitse heille mitään. Luontoihmiset taas suojelisivat kaiken pystyyn. Mitään ei saisi tehdä. Pitäisi olla luonnonmukaisesti. Kiviä ei saisi raivata pelloilta. Maata ei saisi viljellä eikä vesakoita torjua kasvinsuojeluaineilla. Minne on vanha kunnon talonpoikaisjärki kadonnut?

Kirja ilmestyi

 

Mustin Päiväkirjasta ilmestyi viime perjantaina. Kirja kertoo perinnepihan elämästä seropityttö Mustin silmin katsottuna. Mustin kaikenkarvaiseen laumaan kuuluu emäntä, joka pitää kesäkahvilaa maatilalle rakennetussa suuressa koirankopissa. Emäntä hoitaa kylän viimeisiä perinnemaisemia ja harrastaa valokuvausta. Musti ihmettelee emännän outoja toilauksia ja sen kollin.... Kirja perustuu tositapahtumiin ja se on kirjoitettu niin sanotusti kieli poskessa. Välillä on surullisiakin juttuja, nekin kuuluvat elämään.

Kovakantista 200-sivuista värikuvitettua teosta voi tilata sähköpostilla ylapihantila@gmail.com tai WhatsAppilla 358505994630. 33,00 euroa maksavaan kirjaan lisätään lähetyskulut mukaan. Tässä blogissa on myös kauppa -osio, josta voit tilata kirjan yhteydenottolomakkeella.

Uusi vebbisivu avautui

Instagramissa jo puolikymmentä vuotta pyörinyt @sivakkaphotos on saavuttanut suuren suosion värikkäillä luontokuvillaan. Nyt aloitimne uutuutena julkaista täkäläisiä maisemakuvia samannimisellä uudella verkkosivulla. Sivustoa päivitetään säännöllisen epäsäännöllisesti miten milloinkin on aikaa ja motivaatiota. Tulevaisuudessa mukaan liitetään verkkokauppa, josta voi tilata kuvatuotteitamme postitse suoraan kotiin. Uuden sivun löydät tästä osoitteesta http://www.sivakkaphotos.webnode.fi

Maaseudun maankäytöstä

Vietimme keskiviikkona maailman maisemapäivää. Maiseman merkitys korostuu täällä maaseudulla asuessa, töitä tehdessä. Maisemaa ei pääse "pakoon". Mikäli totuttu maisema muuttuu dramaattisesti, herättää se monenlaisia tuntoja. Ei pelkästään positiivisia. 

Radio-ohjelmassa haastateltiin Liperin seudun kyläläisiä, jonne suunnitellaan avattavaksi kivilouhosta. Äänessä oli mökkiläinen, joka on kilometrin päässä kaivoksesta. Kuinka tuleva toiminta haittaa häntä, ympäröivää luontoa ja paikallisia asukkaita. Ja varmasti se sen tekeekin. 

Jos yhtiö aikoo jotain, niin sitä noustaan yhtenä rintamana vastustamaan. Mutta, yksityiset maanomistajat saavat tehdä maillaan mitä tahtovat. Ja kukaan ei sano mitään - tuskin huomaavatkaan. Miten tämä on mahdollista? Eikö yksityisten maanomistajien alueet ole yhtä arvokkaita kuin yhtiöidenkin? 

Meidän kylällämme kävi niin että eräs metsäalan toimija kulki talosta taloon ja houkutteli kyläläiset metsittämään vanhat peltonsa. Metsäasiantuntija ei huomannut mainita maanomistajille sitä, että heidän maansa on arvokasta perinnemaisemaa eikä sitä että pellonmetsitys on vapaaehtoista.

Näin tapahtui. Kun nimi oli saatu paperiin, koneet tulivat jo seuraavana päivänä metsittämään. Meillekin käytiin useampaan otteeseen tarjoamassa metsitystä lähes 400-vuotisen sukutilan pelloille isännän maatessa sairasvuoteella. Emme metsittäneet. Kylän pellot eivät ole mitään "peltoheittoja" jossain metsän siimeksessä, vaan tyypillisissä pohjoiskarjalaisissa vaaramaisemissa puikkelehtivan kapean kylätien varrella. 

Kylämme on oli aiemmin kuuluisa komeista kaukonäkymistään, joita kävivät taiteilijat ja maisemakuvaajat ihailemassa. Alueemme määriteltiin kolmisenkymmentä vuotta sitten maisematyypiltään Vaara-Karjalan alueeksi. On ikävää kun komeat maalaismaisemat idyllisen kylätien varrella muuttuvat pian synkäksi korpikuusikoksi, eikä kukaan mahda / halua tehdä asialle mitään.  

Kun koko lähiympäristö kasvaa kuusikkoa, emme mekään saa maillemme suojelualuetta tai kaavamerkintää. Maakuntaliitossa "priorisoidaan": ei kannata säästää yksittäistä kohdetta vaikka paikka olisi miten arvokas, jos ympäristö on rahan-..... tarkoitan metsänkasvatusaluetta.

Otimme asiasta yhteyttä ELY:yn ja muihin viranomaisiin jos he voisivat estää kylämaisemien tuhoutumisen. Kaikki ovat täysin hampaattomia. Yksityisomistus on rikkomaton. Eräs ympäristöviranomainen ehdotti että ostaisimme metsitetyt pellot ja raivaisimme ne takaisin avoimeksi. Tämä ei maata omistaville käynyt. He eivät ensi-isiensä maita muille myy. Jos maanomistajat asuisivat paikkakunnalla, olisivat he harkinneet maisemiensa metsitystä ehkä tarkemmin. Kuka löytäisi kompromissin että arvokas maisema säilyisi ja lopputulos tyydyttäisi kaikkia osapuolia? 

Kuvassa kuuselle metsitettyä peltomaisemaa kylätien varressa. 

ELY-keskuksen ympäristöpalkinnot haettavissa

Ehdota Yläpihan tilaa vuoden ympäristöpalkinnon saajaksi! 

Olemme tehneet pitkäjänteistä työtä pohjoiskarjalaisen maalaismaiseman säilyttämiseksi avoimena. Pidämme asiaa esillä mm. lehtien yleisönosastoilla, sosiaalisessa mediassa jne. Keräsimme nimiä metsäsertifikaattiuudistukseen, että avoimet kylämaisemat saisivat oman sertifikaattinsa.  

Tehometsätalousalueen keskellä se ei ole helppoa. Meillekin on tarjottu useaan otteeseen kulttuurimaisemiemme metsitystä. Kävimme napakan kädenväännön ns. Pohjorinteen perinnebiotoopin metsityksestä. Saimme oikaisuvastimuksella peruttua pellollemme aiotun metsityssuunnitelman. 

Ajamme maisemakylän perustamista Valtimon pitäjän Sivakkavaaran kylälle ja järjestimme mesenaatti.me:n avulla kampanjan, jolla keräsimme varoja arvokkaan maisema-alueen raivaamiseksi traktoriniittokuntoon. 

Kierrätämme, lajittelemme ja kompostoimne jätteet. Olimme vaatimassa pakkausmuovin keräystä Valtimolle. Aiomme suojella ikimetsäämme ja sijoitimme kahden vuoden kahvimatuotot ympäristörahastoon. 

Seuraavassa osoite, johon ehdotuksen ympäristöpalkinnon saajaksi voi lähettää

tiedotus.pohjois-karjala@ely-keskus.fi

Pohjois-Karjalan ELY-keskus palkitsee vuosittain Pohjois-Karjalan luonnon ja ympäristön hyväksi toimineen henkilön, yhteisön, yrityksen ja/tai biosfäärialuetoimijan tunnustuksena ansiokkaasta työstä ympäristöasioiden edistämiseksi. Ensimmäinen maakunnallinen ympäristöpalkinto jaettiin vuonna 2002. 

Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus palkitsee vuosittain Pohjois-Karjalan luonnon ja ympäristön hyväksi toimineen henkilön, yhteisön, yrityksen ja/tai biosfäärialuetoimijan tunnustuksena ansiokkaasta työstä ympäristöasioiden edistämiseksi. Tärkeää on, että palkittava toimii omaehtoisesti ja esimerkillisesti ympäristön hyväksi Pohjois-Karjalassa.

Palkituksi voi tulla ympäristökasvattaja, tiedottaja, toimittaja, opettaja tai muu henkilö, joka on aktiivisesti toiminut kestävän kehityksen edistämiseksi.

Yrityksistä voi tulla palkituksi esimerkiksi ympäristöasiat hyvin toiminnassaan huomioonottava teollisuuslaitos, pk-yritys, matkailuyritys, maatila, kauppa tai muu tuotannollinen laitos tai palveluyritys.

Yhteisöistä voidaan palkita esimerkiksi kunta, kuntayhtymä, järjestö, yhdistys tai kylätoimikunta, joka on edistänyt ympäristöasioita alueellaan.

Palkintoraati pidättää itsellään oikeuden jakaa 1 – 4 palkintoa. Palkinnot jaetaan 3.11.2021 klo 10 – 11 järjestettävässä webinaarissa.

Ehdotuksia palkinnon saajiksi voivat tehdä kaikki asiasta kiinnostuneet.

Ehdotukset perusteluineen pyydetään lähettämään viimeistään 11.10.2021 Pohjois-Karjalan ELY-keskukseen sähköisesti: tiedotus.pohjois-karjala@ely-keskus.fi tai postitse: Pohjois-Karjalan ELY-keskus / Viestintä, PL 69, 80101 Joensuu.

Ensimmäinen maakunnallinen ympäristöpalkinto jaettiin vuonna 2002. Viime vuonna palkinnon saivat Pielisen Kalajaloste Oy, Pohjois-Karjalan Martat ry., maanviljelijä Joonas Potkonen, sekä Majatalosta majataloon -tuotteiden yritysrypäs ja Äksyt Ämmät -verkkokauppa.

Maisemakampanjan suosituimmat vastikkeet

  

Blogisarjan tässä jaksossa esitellään suosituimpia Pelastetaan Perinnemaisema -joukkorahoituskampanjan vastikkeita. Klikkaa ja osta itsellesi mieluisin/mieluisimmat vastikkeet ja auta! https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ Kerro tästä hienosta kampanjastamme ystävillesi ja jaa linkkiä verkostoissasi. 

- Niittykukkien siemenseos. Yläpihan tilan perinnebiotoopeilta kerätty. Hinta 10, 00 €. Osta tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- Pullakahvit maisemakahviossa 10,00 €. Osta tästä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- 10 kpl käsinleivottuja karjalanpiirakoita (lakt.) 10,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- 4 kpl maisemapostikortteja 20,00 €. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- Postimerkkiarkki. 10 kpl omakuvamerkkejä kampanjan kohteena olevasta niitystä. Keräilyharvinaisuus! Hinta 35,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

- Kylätiellä - kuvateos Sivakan vaaramaisemakylästä. Laadukkaalle paperille painettu, kovakantinen värikuvateos. Hinta 60,00 €. Osta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Nämä ja monta muuta vastikketta löydät täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos kannatuksestasi! 

"Levähtäkää vähän"

 

Tiistaina kaverit sanoivat, että mää sinne mäenlaskuun eläkä aina touhuu niijen lumitöittes ja pyykkies kans! Oli todella upea sää, laskiainen. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu kovaa pakkasta. Päätin, että lumityöt ja pyykit ehtii hoitaa pakkasellakin. Kaivoin pulkan varastosta ja laskin läheisen mäen pari kertaa. Voi että oli hauskaa! Sitten kokeilin lumienkelin tekoa, mutta en meinannut päästä paksusta kinoksesta ylös, joten enkeli meni siinä teutaroidessa piloille.

Kyllä oli seuraavana aamuna ihan erilainen fiilis työntekoon, kun oli saanut välillä levätä ja tehdä jotain muuta kuin samaa rutiinihommaa. Tie on taas leveäksi lapioitu, pyykit kuivumassa ja seuraavaksi aion ottaa pienet päivänokoset. Hohtavan valkoista lunta luodessani mietin, mitenkä Isossa Kirjassa sanottiinkaan: "-Levähtäkää vähän". Se pitää paikkansa nytkin, 2000 vuotta myöhemmin. Ihmisen on välillä levättävä ja ladattava akkujaan että jaksaa taas puurtaa.

Voit auttaa meitä yläkuvan vaaranäkymän säilyttämisessä osallistumalla joukkorahoituskampanjaan tästä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kerro hankkeestamme ystävillesi. Jaa linkkiä somekanavissasi. Kiitos tuestasi!

Liu lau laskiaista

 

Ai, että mitä tuli eilen touhuttua? Se selvinnee tästä videosta. Osallistu maisemakampanjaamme ja osta vastikkeita täältä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Muista kertoa hankkeestamme tutuille ja jakaa linkkiä verkostoissasi. Hyvää tuhkakeskiviikkoa! 

Video

 Toivotamme koko perheen puolesta hyvää ystävänpäivää kaikille seuraajillemme näiden upeiden maisemakuvien myötä. Pidetään maalaismaisemat avoimina tulevaisuudessakin ja raivataan niitä kylältämme lisää, sovitaanko niin? Suursuosion saavuttanut perinnemaisemakampanja jatkuu vielä kaksi viikkoa. Nyt mattimyöhäisetkin ehtivät rahoittamaan hyvän asian puolesta. Auttamaan pääset tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Hyvää ystävänpäivää! 

Ihmisen luontainen taipumus....

 

Ihmisen luontainen taipumus on laiskuuteen. Arvatkaa, missä se tämäkin päivä meni? Valokuvatessa! Minulla on ollut rästissä jo viikon eräs suurempi kirjoitushanke. Sitten täytyisi yrittää peruuttaa lehtitilaus, kun lehteä ei kukaan enää meidän huushollissa lue ja Karjalaisessa ja paikallislehdessä on kylliksi luettavaa, kun maanantaina tulee viikonlopun lehdet kerralla. Sitten pitää täyttää veroilmoitus. Merkitäänkö viime syksyn pellon ojitus poistoihin vai voiko sen vähentää kerralla tasausvarauksesta, huoh! Ja oli kai vielä kolmaskin kirjoitusjuttu, mutta en muista enää mikä se oli. 

Kuuluisa luontokuvaaja Asko Kuittinen vieraili kylällämme eilen ja tänään oli hänen kuviaan sosiaalisessa mediassa nähtävillä. Siinä on kaveri, joka osaa kuvata! Yritin pitää normaalia päivälepoa, vaan eihän näin komealla pakkasilmalla uni tullutkaan. Piti päästä itsekin ulos kuvaamaan. Viime talven leudoilla säillä ei kunnollisia kuurakuvia saanutkaan. Hyvin tarkeni toppavaatteissa kommandopipo päähineen alla. Sormille meinasi tulla -17 asteessa kylmä. Hienoja otoksia sai monta. Päivät ovat pidentyneet valtavasti. 

Joukkorahoituskampanjani jatkuu koko helmikuun ajan eli hyvin ehtii vielä mukaan auttamaan tähän tärkeään kylämaiseman säilytyshankkeseen. Klikkaa linkkiä ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Olisi tärkeää saada kylältä myös muita maanomistajia hoitamaan maisemiaan. Kuusi vuotta sitten uudistetussa metsälaissahan huomioidaan kaukonäkymien avaaminen ja niiden säilytys. Etämetsänomistajat eivät ole tätä noudattaneet kylällämme olevien kiinteistöjensä maankäytössä. Mietin tuossa, että minusta tulisi melko hyvä taivaanrannanmaalari, eikö vain? 

Viimeinkin lenkillä!

 

Keskitalvella päivät ovat niin lyhyitä että valoisa aika menee pakollisten tehtävien suorittamisessa. Lenkille ehtii vain otsalampun valossa, eikä kannata ostaa kalliita paristoja kävelyä varten, kun polttopuuralliin joutuu paristot uusimaan kahdesti talvessa.

No, joka tapauksessa. Tänään ei vaihteeksi ollut lumitöitä. Kotitöitä ja asunnon lämmitys 2 X vuorokaudessa. Oli juuri sopiva kuvausilma, pilvipouta, ei jyrkkiä varjoja. Nyt lenkille!

Navakka pohjoistuuli pisti pukemaan kommandopipon tavallisen pipon alle. Olin juuri sopivasti varustautunut. Ei tullut kuuma eikä kylmä. Näpsin kuvia kylätien varrelta, kännykkä välillä kylmältä suojassa pehmopussissa. 

Kävin ensin alarinteellä ihailemassa tykkypuita. Pohjois-Karjalan vaaramaisemissa asuessa ei tarvitse lähteä Lappiin nähdäkseen tykkylunta. Sitä näkee ihan kotikonnuilla. Jatkoin matkaani ja kävin katsomassa vanhaa ikimetsää, vieläkö se on pysynyt pystyssä. Olihan se! Puut ovat toistasataa vuotiaita. Katso, miten paksut rungot!

Käännyin takaisin ja kävelin peltoaukealle. Täällä vanhat pellot istutettiin kuuselle. Komea, vuosisatoja vanha pohjoiskarjalainen vaaranäkymä katoaa kun metsä kasvaa korkeaksi. Tämä on surullista. 

Meidän maatilalla ei peltoja metsitetä. Maisemakampanjan minimitavoite täyttyi 1.2.2021. Kiitokset kaikille hankettani tähän mennessä mesetoineille! Kampanja jatkuu helmikuun loppuun asti. Kaikki isompi ja pienempi apu ovat edelleen tervetullutta. Kivien raivaus on kallista, eikä siihen saa avustuksia eikä se ole verotuksessa vähennyskelpoista jos ei ole maataloustuloja. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Kun tulin lenkiltä takaisin, ilta-aurinko oli juuri laskenut ja lännen taivaalla oli komea ruskotus.

Lunta vaan!

 Vanha kansa sanoi että pyry pakkasen perästä, paha ilma pakkasesta. Tämä piti paikkansa. Uutta lunta satoi ainakin 20 cm. Pihatie meni tukkoon ja töitä on täällä sisälläkin aivan hirveästi. Tilasin linkoojan aukaisemaan rappujen eteen. Hyvää työtä hän tekee. Ja isot on koneet. Eivät tukkeudu paksussakaan lumessa.

Kylän viimeistä metsittämätöntä vaaramaisemaa puolustavalle joukkorahoituskampanjalle kuuluu hyvää! Kuukausi on vielä rahoitusaikaa ja koossa jo 910 euroa. Aivan mahtavaa! Kiitokset kaikille tähän asti meitä tukeneille. Kertokaa tästä tärkeästä asiasta eteenpäin ja ostakaa vastikkeita! Ei haittaa jos saataisiin vaikka 2000 euroa kokoon, sillä kivisen niityn raivaus on todella kallista puuhaa mikäli emme saa edullista työntekijää, vaan joudumme tilaamaan kauempaa kalliimman urakoitsijan. Mutta kun pohojalaanen päättää jotakin teherä, se tehrähän myös. Soon jämpti näin!

Voit osallistua tämän historiallisesti arvokkaan ja aiemmin vaaramaisemistaan tunnetun Valtimon Sivakan kylän tunnusmaiseman kunnostukseen ostamalla tämän linkin kautta esimerkiksi kirjan, postimerkkejä, opastetun kierroksen tai jotain muuta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

On meillä aiemminkin....

  

....kunnostettu niittyjä. Kuvan Pohjoispelto on joukkorahoituskampanjan kohteena olevan Pohjorinteen naapurilohko. Tarkkasilmäisimmät erottavat kuvasta suuret kuuset ja tuomivanhuksen, jotka säilytettiin maisemapuina.

Keväällä 2014 saimme sukulaismies Ernon kunnostamaan kyseisen niittylohkon. Pari kesää aiemmin kävi niin ikävästi, että lohkolle oli pari kiveä jäänyt merkitsemättä ja urakoitsija särki kalliin niittokoneensa kiviin. Vanha kansa sanoi, että tuota lohkoa ei oltu koneella koskaan niitettykään sen kivisyyden vuoksi. 

Ammattilainen teki kolme pitkää päivää töitä ja saimme todella hyvän pellon, jossa eivät kivet enää haittaa. Niittipä millaisella koneella tahansa! Kun nurmella ajetaan isolla kaivinkoneella, niin tietysti siinä maanpinta hieman rikkoutuu, antaen tilaa maaperän siemenpankissa uinuville perinnebiotoopin siemenille.

Uusi nurmi kukkineen kasvaa mullikolle parissa vuodessa itsekseen. Joukkoon voi kylvää hieman nurmensiementä. Eli varoituksen sana heille, jotka tulevat katsomaan Pohjorinnettä ensi kesänä: mikäli saamme niityn kuntoon keväällä tai kesällä, saattaa näky olla tämänkaltainen. Viime kesänä niityllä kasvoi nurmiheinää seassa mm. puna-apilaa, mesiangervoa, ruusuruohoa ja päivänkakkaroita.

Alakuvassa näkyy, että Pohjoispelto on täysin nurmipeitteinen ja hoidettu niittämällä. Osallistu Pohjorinteen kunnostukseen ja osta vastikkeita https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/. Kiitos avustasi!

Keittolounas

 

Tiesitkö että Yläpihan kesäkahvilasta voi tilata keittolounaan? Voit valintasi mukaan ostaa jauhelihakeiton, makkarakeiton, lohikeiton tai kesäkeiton. Ateriaan kuuluu keiton lisäksi leivät, juomat, jälkiruokana vispipuuro ja pullakahvit, tee tai kaakao. Osta lounas verkkokaupasta ja tuet samalla kylämaisemahanketta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Neuvon seuraavaksi herkullisen makkarakeittoreseptin. Annoksesta tulee neljälle hengelle. Kuutioi paketillinen lenkkimakkaraa. Ruskista palat voissa. Kiehauta noin litra vettä, lisää liemikuutio tai pari. Keitä yksi iso pussillinen peruna-keittojuureksia lähes kypsiksi. Lisää ruskistetut makkarakuutiot ja kiehauta. Nauti keitto ruisleivän ja kylmän maidon kera. Hyvää, helppoa, nopeaa ja edullista arkiruokaa! 

Maisemakortit

  

Tue sinäkin kylämme viimeisen vaaramaiseman säilymistä! Osta nämä upeat postikortit verkkokaupasta https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Mikäli Pohjorinteen perinnebiotooppi metsitetään, samalla katoaa tämä kylämme tunnusmerkki, järvimaisema Hannes Häkkisen sukutilalta Yläpihasta. 

Auta meitä kampanjassamme! Kerro hankkeesta ystävillesi sekä jaa linkkiä omissa some-kanavissasi. Kiitos jos autat!