Asumme perinnetilalla, jossa kaikki on perinteistä. Vanha perinnetalo on niin hatara, että sitä joutuu pakkasilla lämmittämään kahdesti vuorokaudessa, ettei "kusisanko jäätyisi tuvan lattiaan kiinni". Onneksi saimme paljon polttopuita kun kunnostutimme perinnemaisemaa. Perinnemaalari kunnosti perinneikkunat. Maali kesti kolme vuotta ja irtoilee nyt isoina laattoina. Maali ei ilmeisesti ollut perinnemaalia vaan lateksia.
Perinnekaivon vesijohdosta tulee ruosteista, hiekkapitoista vettä. Kraanan sihdin saa puhdistaa kerran kuukaudessa. Sihtikin meni rikki paljosta rassaamisesta. Meillä kävi kaivonkorjaaja pari vuotta sitten. Avasi kannen ja kysyi, mitä tälle pitäisi tehdä. Vastasin, että meillä kaikki on perinteistä. Kaivokin on perinnekaivo ja kaivettu vanhaan lähteeseen. Sanoin hänelle että keksi sinä jotain älykästä. Kaivo saatiin kuntoon ja vettä siinä on riittänyt parina kuivana kesänä kun naapureiden kaivot kuivuivat.
Eilisilta meni kerjuusähköposteja ELY:lle, PIKES:iin, KKES:lle, Maakuntaliittoon ym. kirjoittaessa. Liitin mukaan joukkorajoitushankkeeni linkin. Auta sinäkin meitä säilyttämään (entisen) perinnemaisemakylämme viimeinen vaaranäkymä ostamalla vastikkeita, esimerkiksi kirjan tai postimerkkiarkin https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/ ja kertomalla asiasta tutuillesi. Kiitos jos autat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti