Nythän se pakkaseksi pämähti! Mittari näyttää täällä korkealla mäellä -31°C. Sähköpatterit on kannettu varastosta asuinhuoneita lämmittämään. 1950-luvun puuhella ei jaksa pitää hataraa asuntoa kodikkaana kovilla pakkasilla.
Syksyllä heitti sellaisen probleeman kun perunakellarimme ovi irtosi saranoiltaan. Rakenteet olivat vuosikymmenten saatossa lahonneet. Kellarissa on pienitehoinen sähköpatteri lämmittämässä mutta seinän takana paukkuva pakkanen uhkaa mennä perunoita nipistelemään kun kellarissa ei ole ovea ollenkaan.
Suvussamme on ollut kädentaitajia monen polven ajan. Seppää, suutaria, räätäliä, kirvesmiestä, puuseppää jne. Uudella sukupolvella ei vasaraa ihmeellisempi värkki kourassa pysy ja silloin kun on mittavasta lahovauriosta kyse, pitäisi tietää jotain esimerkiksi puukkosahan ja rullamitan käytöstä. Korjaustarvikkeita meiltä kyllä löytyy.
Jälkikirjoitus. Asensin paksun huovan kellarin lahonneen oven tilalle. Toivottavasti se antaa hieman suojaa pakkasta vastaan. Polyuretaanilevy olisi kova sana. Mutta lähin rautakauppa on 50 kilometrin päässä, eikä henkilöautolla mitään rakennuslevyjä aleta tänne korpeen kuskaamaan. Kaiken kukkuraksi portaikon ikkuna särkyi kesällä ja sekin on korjaamatta. Mittarissa on onneksi vielä yksi aste lämpimän puolella.
Kyllähän noin komea tuoli kannattaa ehdottomasti korjata. Meilläkin suvussa on ollut monenlaista käsityöläistä. Itse olen kiinnostunut puutöistä, en lähtenyt opiskelemaan puusepäksi, mutta kaikenlaisia pieniä projekteja on mukava tehdä harrastusmielessä.
VastaaPoistahttps://jarvinikkarit.fi/
Joo, eime tuolia roskiin heitetä. Joku kyllä korjaa sen. 🤗
Poista