Sukutilamme kuuluu arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin kaukonäkymien ja rakennusperinnön johdosta. Täste statuksesta seuraa myös velvollisuuksia. Maisemat on pidettävä avoimina ja rakennukset kunnossa.
Tämän Pohjorinteen niityn kunnostuksen eteen on tehty jo vuosia töitä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kivet olisi vielä poistettava, jotta lohkoa voisi hoitaa traktorilla. Valitse sopivin kampanjatuote, osta se ja auta meitä saattamaan hankkeemme valmiiksi! Vastikkeet löydät tästä linkistä https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/
Kerron nyt erään selittämättömän tapauksen, joka liittyy tuohon kyseiseen niittyyn. Niitty oli vesakoitunut. Kylällä metsitettiin vanhoja peltoja. Olin juuri päivittänyt metsäsuunnitelman ja havaitsin, että Pohjorinteen peltoalue oli merkitty siihen "väärää puulajia kasvavaksi metsäksi", joka on välittömästi metsitettävä oikealle puulajille.
Toinen kummastusta herättänyt seikka oli, kun eräs pellonreunavesakko kännykkämaston kupeella oli metsäsuunnitelmassa määritelty perinnemaisema-alueeksi. Maatalousalan ammattilaisena ja nykyaikaisen luonnonhoitokoulutuksen saaneena tiesin, ettei ko vesakolla ole sen enempää maisemallista kuin luonnon monimuotoisuuteenkaan liittyviä arvoja.
Olin hieman ihmeissäni, että oliko metsäalan asiantuntija tulkinnut hieman väärin, että meidän peltomme olisi metsää? Kiireessäkö lie hutiloinut? No, emmehän me vanhoja peltojamme ole aikoneet metsittää, sillä tarvitsemme lisää peltomaata. Siinähän olisi samalla mennyt kylän viimeinen järvinäkymäkin. Kun kaikki muut kylän pellot oli jo metsitetty ja komeat näköalat kasvaneet umpeen.
Ajoin asiakseni 100 km Porokylän Metsäkeskuksen konttoriin tekemään lohkosta maankäytönmuutosilmoitusta, raivataksemme Pohjorinne takaisin pelloksi jos se ei sitä metsäalan asiantuntijan mielestä ole. Muutenhan vesakoiden poistosta saisi sapiskaa, jos ei uutta puuta laiteta kasvamaan. 2010-luvun alkuvuosina en vielä tiennyt, että metsänkäyttöilmoituksen voi tehdä tietokoneellakin kotoa käsin.
Metsäkeskuksen virkailija tiedusteli, olinko keskustellut pellonraivauksesta Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan kanssa. Ihmettelin hieman kysymystä. Eihän MHY raivaa peltoja! Hehän hoitavat metsiä, eivät maataloutta. Metsänkäyttöilmoitus kuitenkin tehtiin ja otin ilmoituksesta omat kappaleet tarkasti talteen.
Lahjoitimme Pohjorinteeltä kaadetut puut tutuille. Joukossa oli hyvää koivua polttopuuksi. Risut kasattiin läjiin, jotka näkyvät kuvassa. ELY-keskuksen virkailijat kävivät digitoimassa lohkon. Huokaisimme helpotuksesta. Saimme pitää vanhan peltomme avoimena!
Kunnes seuraavan vuoden elokuussa tuli meille Metsäkeskukselta taimikon perustamiskehotus peltoraiviollemme. Huh! Tässä vaiheessa joku olisi jo luovuttanut ja antanut metsittää! Soitin Joensuun Metsäkeskukseen, että mitä tämä tarkoittaa. Olemme raivanneet lohkon pelloksi ja tehneet siitä asianmukaiset ilmoitukset Porokylän konttoriin.
Selvisi, että metsänkäyttöilmoituksemme oli jotenkin mystisesti kadonnut Porokylässä, eikä se ollut koskaan päätynyt Joensuun pääkonttoriin. Virkailija lienee unohtanut toimittaa asiakirjaa perille asti vai lieneekö ilmoitus peräti tipahtanut roskakoriin? Tämän virkamiehen mokan takia jouduin tekemään asiakseni uuden 100 kilometrin reissun Nurmekseen.
En enää vaivannut Metsäkeskuksen virkailijaa, vaan menin maataloustoimistoon ja otatin siellä kopiot peltokartoista, metsänkäyttöilmoituksesta, EU-asiakirjoista ja muista selvityksistä ja lähetin ne suoraan Pohjois-Karjalan Metsäkeskuksen pääkonttoriin Joensuuhun. Vasta sitten saimme peruutettua Pohjorinteen metsityksen.
Metsityksen esto on väliaikainen, sillä emme saa lohkolle EU-tukia ja uuden pellonmetsityslain astuessa voimaan juuri nämä tukikelvottomat peltolohkot ovat ensimmäisinä metsityslistalla. Eli nyt on kiire saada kivet pois ja ostettua alueelle tukioikeudet. Autathan sinäkin meitä ja rahoitat kampanjaamme? https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti