Tänä syksynä meidän huushollissa oli renkaanvaihto-operaatio peräti kolmena päivänä. Perinnepihan väellä on tietenkin perinneauto jossa on perinteiset peltivanteilla varustetut renkaat. Oli hyvä kesäkeli kun aloin puuhaan. Sain apukuskin puoleisen eturenkaan vaihdettua mutta mutkitta.
Sitten oli takarenkaan vuoro. Pultit sain löystytettyä, vaan vannepa ei irronnut autosta. Ei sitten millään. Kokeilin kuljettajan puoleista takarengasta ja eturengasta. Kaikissa sama vika. Suihkutin vanteennapoihin WD40:ia, potkin, kolistelin lekalla, ajoin autolla edestakaisin. Mikään ei auttanut. Vanteet olivat kertakaikkisen jumissa. Ilta hämärtyi jo eikä ollut kiire minnekään. Ajattelin jatkaa seuraavana päivänä. Sitten tulikin kova lumimyrsky.
Parin päivän kuluttua ajattelin, että WD40 olisi jo tehonnut. Suihkutin varmemmaksi vakuudeksi vielä aseöljyä. Sainkin aikani kilkuteltua kolme rengasta vaihdettua. Mutta apukuskin puoleinen takanen oli ja pysyi jumissa. Ilta hämärtyi kuten se tähän aikaa tahtoo tehdä. Jätin neljännen renkaan seuraavaan päivään.
Suihkutin vielä lisää aseöljyä, kolistelin lekalla ja lämmitin vannetta hiustenkuivaajalla. Googlessa on monta niksiä juuttuneen vanteenirroitukseen. Vanne ei suostunut vieläkään irtoamaan. Eihän tässä mikään hengen hätä ole. Kylällä kulkee asiakyyti kahdesti viikossa. Että sillä pääsee ruoan hakuun jos ei omalla autolla pääse.
Laitoin auton puoleksi tunniksi lohkolämmitykseen, kun lämpötila oli reippaasti pakkasen puolella. Ajelin autolla taas edestakaisin ja jarruttelin samalla. Ja menopeli jälleen tunkin päälle. Viimeinkin kuului lupaava kolahdus ja vanne irtosi autosta. Putsasin pinnat huolellisesti ja ruuvasin neljännenkin nastarenkaan paikoilleen.
Aiemmin ei ole kolmea päivää mennyt renkaan vaihtoon. Kunpa muistaisi keväällä suihkuttaa CRC:n vanteisiin pari päivää ennen renkaanvaihto. Vielä kun saisi jollain konstilla auton sisällä majailevan kosteuden poistettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti