torstai 4. helmikuuta 2021

Viimeinkin lenkillä!

 


Keskitalvella päivät ovat niin lyhyitä että valoisa aika menee pakollisten tehtävien suorittamisessa. Lenkille ehtii vain otsalampun valossa, eikä kannata ostaa kalliita paristoja kävelyä varten, kun polttopuuralliin joutuu paristot uusimaan kahdesti talvessa.

No, joka tapauksessa. Tänään ei vaihteeksi ollut lumitöitä. Kotitöitä ja asunnon lämmitys 2 X vuorokaudessa. Oli juuri sopiva kuvausilma, pilvipouta, ei jyrkkiä varjoja. Nyt lenkille!

Navakka pohjoistuuli pisti pukemaan kommandopipon tavallisen pipon alle. Olin juuri sopivasti varustautunut. Ei tullut kuuma eikä kylmä. Näpsin kuvia kylätien varrelta, kännykkä välillä kylmältä suojassa pehmopussissa. 


Kävin ensin alarinteellä ihailemassa tykkypuita. Pohjois-Karjalan vaaramaisemissa asuessa ei tarvitse lähteä Lappiin nähdäkseen tykkylunta. Sitä näkee ihan kotikonnuilla. Jatkoin matkaani ja kävin katsomassa vanhaa ikimetsää, vieläkö se on pysynyt pystyssä. Olihan se! Puut ovat toistasataa vuotiaita. Katso, miten paksut rungot!


Käännyin takaisin ja kävelin peltoaukealle. Täällä vanhat pellot istutettiin kuuselle. Komea, vuosisatoja vanha pohjoiskarjalainen vaaranäkymä katoaa kun metsä kasvaa korkeaksi. Tämä on surullista. 

Meidän maatilalla ei peltoja metsitetä. Maisemakampanjan minimitavoite täyttyi 1.2.2021. Kiitokset kaikille hankettani tähän mennessä mesetoineille! Kampanja jatkuu helmikuun loppuun asti. Kaikki isompi ja pienempi apu ovat edelleen tervetullutta. Kivien raivaus on kallista, eikä siihen saa avustuksia eikä se ole verotuksessa vähennyskelpoista jos ei ole maataloustuloja. https://mesenaatti.me/1897/pelastetaan-perinnemaisema/

Kun tulin lenkiltä takaisin, ilta-aurinko oli juuri laskenut ja lännen taivaalla oli komea ruskotus.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti