Lokakuu on vasta aluillaan ja ihana, lämmin syyssää jatkuu. Täällä periferiassa asuessa ei yhtään toivo lunta ja pakkasta, kun täällä vaaraseudulla lunta sataa aivan hurjan paljon ja aurausmaksut ovat todella kalliita. Toivotaan että pysyvä lumi tulisi vasta jouluksi. Vapaa-ajan asukkaat tahtoisivat laittaa meiltä vanhan Peri-Sivakantien talveksi umpeen (he kun eivät tarvitse tietä kun ajavat toista kautta). Me ja meidän asiakkaat ajamme tätä lyhyempää, perinteistä reittiä. Kylätie kunnostettiin toistakymmentä vuotta sitten ja se on hyväkuntoinen toisin kuin tämä kiperän kapera "lomatie". Meidän maat ovat tuon tien varrella ja olemme suurimmat tieosuuksien maksajat.
Jonkinlaisena liennyksenä, kompromissina, olemme kepittäneet eli siis laittaneet aurausviitat kylätien varteen kahtena vuotena. Että jos vapaa-ajan asukkaat huomioisivat yksittäisen vaivannäön kylätien hoidossa. Toisaalta ei kannata liikaakaan alkaa yhden talon voimin kylällä hääräilemään, koska yhteistyö kylän asukkaiden kanssa on kuihtunut todella vähiin. Voi käydä rasittavaksi tehdä kaikki työt itse.
Mutta nyt päivän teemaan joka näkyy alkukuvasta. Jospa tämä koronan vitsaus alkaisi vihdoin ja viimein hellittää ainakin rokotetun aikuisväestön keskuudessa. Niinpä aloimme viikonlopun vietteeksi suunnittelemaan YLÄPIHAN PIRTIN JOULUMENU:uta.
Jouluruokailut muodostuivat suosituiksi toissa talvena. Marraskuussa ei tarkene enää torilla pullia myymään ja pirttirakennus tuli erittäin kalliiksi hitaanpuoleisten timpureiden johdosta, emmekä saaneet siihen minkäänlaisia avustuksia. Jotain toimintaa on rakennukselle siis kehitettävä, vaikkemme rahojamme siitä koskaan pois saakaan.
Kuvassa on parin vuoden takainen joulupöytä. Ruoka-ainekset on aseteltu hieman ahtaaksi, kun emme ole investoineet hienoihin tarjoilupöytiin tai muihin sellaisiin. Kummisedältä perinnöksi saatu jatkettava keittiöpöytä on kahvilamme kulmakivi punaruutuisen liinan alla. Tuo pikku pöytä vieressä on myös lahjaksi saatu ja osoittautunut todella tarpeelliseksi.
Laatikot ja keitokset ovat Elmondon (?) verkkokaupasta etuhintaan tilatun lämpölevyn päällä. En muista tilavan levyn hintaa mutta saimme sen hinnan takaisin jo ensimmäisenä talvena. Hankinnat kannattaa kilpailuttaa, olipa sitten pieni tai vähän isompi yrittäjä.
Tämän vuoden joulumenu menee totutuissa merkeissä. Kinkku, laatikot ja karjalanpiirakat ovat sen perustana. Ajattelin lisätä menuun sienisalaatin. Se on maukasta, helpootekoista ja ihmiset suosivat nykyään kasvipainotteista ruokavaliota.
Mietimme myös lisukkeita: pähkinärusinaseos, leipäjuustoviipaleita, Fazerin Sinistä suklaata paloina..... Ravintoloiden menuissa ei pikakatsauksella tällaisia löytynyt. Kannattaa karsia turhat rönsyt pois.
Toisaalta karjalaiseen joulupöytään oleellisesti kuuluva karjalanpaisti ei kuulu ruokalistaamme, sillä neljän hengen annos lihaa maksaa 10 euroa ja paistia joutuu hauduttamasn kolme tuntia sähköuunissa. Kalliiksi tulee! Toisaalta jouluruoan hintaa ei nykyisestä kärsi nostaakaan. Eivät ihmiset aja jonnekin korpeen 50 kilometriä ja maksa lanttulastikosta ja parista kinkkusiivusta 50 euroa, vaikka kuinka perustelisi hintaa kalliilla pirtin rakennuskustannuksilla.
No, eipä tässä muuta tällä kertaa. Naapuri antoi metsittää peltonsa kymmenkunta vuotta sitten. Tuossahan nuo koivut pellossa näkyvät kasvavan. Niissä on vielä lehti pysynyt kun muualta ne ovat jo karisseet. Päivänjatkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti